Käytiin lauantaina Vaasassa näyttelyssä. Ok reissu, joskin vähän jäi mietityttämään järjestelyt ja semmoiset...
Emperori 3/3
Gangsteri 2/3
Hui-Hiippari 1/3 Serti, ROP1 !!
Kikkare 2/4
Barbaari 1/4
Emperori muutti uuteen kotiin. Sydäntä riipaisi myydä pieni (isohan se on jo) pois, kun se oli poikueensa paras ja sitä on tässä jo monta kuukautta pyöritellyt ja alusta asti ollut sitä mieltä että meille se jää. Muttamutta. Se ei kehittynyt lainkaan hyvään suuntaan eikä ole niin hyvä, kun mitä poikasena näytti lupaavalta. Kai se on kasvatuksessa askel eteenpäin osata luopua tuollaisesta, söpöliinistä.
Gangsterin kanssa olis toisaalta vähän sama, mut se on naaras ja sille keksin kyllä hyvän uroksen jostain.
Hiippari meinas lennättää mut selälleen! Rop 1 ja serti. Tsiisus. Ei se riittänyt pikkuiselle, vaan nappasi vielä BIS kehässä sijan 4!!! Mun piäni! Se istua tapitti loppujenlopuksi tosi edustavasti laudalla. Ihan kun äitinsä.
Ja Kikkareesta puheenollen. Tuomari tuumasi, että Kikkare ja Barbaari ei oo riittävän hyvässä kunnossa (massakkaita) palkittaviksi. Olisi kuulemma palkinnut, jos olisivat olleet muhkeampia.
Petissä Juju sai kaksikin kumaa, Impaktori ja Särmäri saivat yhdet. Fatseri oli huligaani eikä halunnut olla käsiteltävissä. :D Impaktori oli PPM4! Hihii!
Kotiin saatii supersuloinen lilac risteytys uros Valnut. Sileää tania ja peruaania taustalla. Voi jehna miten ihana ilmestys se on. Sävynä Valnutin lilac on mun silmään paljon vaaleampi harmaa, kun mitä meillä muilla on. Potkiksen sävy on jopa rusehtava, joten Valnut tekee väriprojektiin siitäkin hyvää. Ja voi nenä mikä nenä!
Järjestelyitä tosiaan pohdiskelin itsekseni kotimatkalla. Mun pet possuja ei ollut luettelossa lainkaan. No se on ihan inhimillinen virhe ja oon ihan 100% varma, että multa jää puolet lisäämättä listaan nyt kun lupauduin PiNan marsuilmot ottamaan vastaan seuraavaan näytsiin. Mutta. Kirjoittelin ne sitten niille ylös lapuille.
Tuomarisysteemi oli täysi katastrofi (ei tuomarit, vaan systeemi). Kaksi pet tuomaria tuomaroi mun silmään täysin randomissa järjestyksessä ikäryhmiä ja sukupuolia. Marsujen numeroita vaan huudellaan ja ihmetellään. Noh, mikäköhän on mun numerot? Ei aavistustakaan, kun ei oltu kerrottu. Kysyessä tuumattiin, että no ne arvostellaan siellä väleissä mihin ne kuuluis oikeesti. (Impaktori 18kk ja kaksi muuta marsua 18kk, ni mihinkä niistä väleistä tää meidän mursu työnnetään?) Siinä sitten Mika-parka sinkoili edestakaisin tuomassa mitä eläintä milloinkin arvosteluun ja "ei nyt vielä ollutkaan tämän sukupuolen tämä ikäryhmä meneillään, vaikka äsken oli joku numero joka viittasi tähän ikäryhmän sukupuoleen." Hommaa sekotti entisestään vielä koearvostelu, jossa kaipailtiin myös numeroita. Toiselta puolelta salia vastauksena kiljuu "onko sillä numerolla nimi". Sitten saa vastaukseksi nimen ja taas Mika-parka säntää hakemaan eri eläintä. Tosi jees. Missään ei lue mitään. Tuomarointi alkoi myös hieman jäljessä. Yhdistyksen väki kävi vielä valittamassa, että koittakaa nyt olla nopeita, kun kaikki muut on jo valmiina. Ööö.. No marsuja nyt vaan on paljon, eläkää sen kanssa. Stressiä, mutta en mä sano että olis maata kaatavaa tuollainen kuitenkaan.
Jos tämä olis ollu PiNan näyttely, niin näistä kärpäsistä olis tehty härkäsiä ja taas olis PiNalla ollut "kaikki pielessä". Paljoko olen kuullut valitusta tästä näyttelystä? Yhden maininnan, mutta en muuta. Oikeesti ihmiset, pysähtykää miettimään! Jos ottaa kuvitelman jostain katastrofaalisesta näyttelystä jossain muualla ja siirtää mielikuvan jonnekin PiNan pitopaikkaan, ni varmaan ilmaantuu karsee määrä vinettämistä kaikenmaailman foorumeilla. Sitten miettii sitä alkuperäistä katastrofaalista näyttelyä ja miettii paljonko siitä valitettiin?
Tarttee varmaan todeta, että marsuväellä on joku joukkohysteriakuvitelmayökötys PiNaa kohtaan. Vaasa oli PiNan näyttelyä stressaavampi kokemus meille, vaikka normaalisti Epjyn näyttelyt on olleet mukavia, jotta pohojalaisilla ainakaan ei oo mitään sanottavaa, eikä mun mielestä muillakaan....
Vai onko ihmiset on kateellisia Tampereesta, nääs.
Sunnuntai
Sunnuntaina noudettiin allergisoituneen sijoituskodin takia pois Ferraari ja Aino-Sankari. Ferraari jäi samalla matkalla Pirkkalaan uuteen sijoituskotiin. Leenalla on alkuperäisesti Ferraarille suunniteltu uroskin, joten se meni tosi sopivasti. Aino-Sankari tuli meille kotiin ja yhdistettiin Valnutin kanssa.
Se, mikä eniten on tässä näyttelyssä HUI, on toinen kasvattajakatselmointi. Jänskättää. Ilmotin katselmointii Barbaarin ja Corianterin. Tämä ryhmä menee Katjalle ja juuri tuli vahvistus, että katselmointi siellä onnistuu. Sehän tarkoittaa että... mulla voi ihan kohta olla jo kasvattajanimi!
Näin vähän näyttelytettäviä menee jo loman puolelle. :) Josko tällä reissulla kerkeis sitten kiertämään messualuetta ja juttelemaan kavereiden kanssa. Kenties syömään, juomaan ja käymään vessassa! Luksusta.
