www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi
tiistaina, heinäkuuta 29, 2014
Pellettiä postiin?
Viimehetket tilata halvemmalla postimaksulla esim Oxbown pellettejä, C-nappeja ja heinäkakkuja! Kaikki toimituskulut on pakettiautomaatteihin 5€.
sunnuntaina, heinäkuuta 27, 2014
Synnytyskertomus osa 2
Noniin! Tyttö tuli vihdoinkin!
Mähän olen jo kaks viikkoa odottanut tätä syntyväksi. Joka päivä. Esikoinen tuli viikolla 38+1, joten olisi kuvitellut, että kakkonen tulee aiemmin. Syntymäpäivä oli kuitenkin 38+6. Supistuksia oli ollut kans pari viikkoa "säännöllisesti kerta tunnissa". Joka kerta toivoin, että tulis nyt seuraava supistus pian ja voi kun se sattuisi! Oon mä aika outo.
Maanantai-iltana kävin vielä saunomassa, söin jätskiä ja menin nukkumaan joskus yhdentoista aikaan. Tylsistyneenä, että ei vieläkään tapahdu mitään. Yöllä heräilin supistuksiin ja oikeastaan kolmen supistuksen jälkeen oli pakko nousta ylös. En mä siinä kohtaa vielä uskonut, että on tosi kyseessä. Oli vaan epämukavaa maata, joten sen takia tulin käppäilemään. Kello oli 0.47, ku nousin ylös ja katoin kelloa. Ryhdyin kyllä toiveikkaana heti merkkaamaan aikoja ylös. Supistusten väli oli heti ylösnousemisen jälkeen noin 8min. Ne oli vähän epämääräisiä, kun joskus sattui enemmän ja joskus ei.
Tunnin päästä väli oli sitä viittä minuuttia ja herätin Mikan, että se on nyt unet nukuttu tältä yöltä. Mika keitti kahvit, käytti koiran pihalla ja Mika herätteli Ainon. Mä vaan puhaltelin ja olin. Harvinaisen "seesteinen" olotila supistusten välissä. Kattelin autossa ännykästä väliaikoja ja oli 4-5min. Monta kertaa Mika kyseli matkalla, että onko kiire, miltä tuntuu, pitääkö ajaa lujempaa. Koitin sanoa, että ihan vaan nopeurajoitusten mukaan ajelet ja kaikkiin kurveihin ja mutkiin pitää mennä tosi hitaasti. Ihan kun olisi heppatraikku perässä. Minä ja mun masuni EMME arvosta ylimääräisiä G-voimia. :D :D Taisi Mikalla olla mielessä vaan kauhukuva yhden tutun synnytyksestä ei-niin-monta-päivää-sitten, kun vauva syntyi 10km ennen sairaalaa. Ei edes ambulanssi kerennyt siinä vaiheessa paikalle.
Noh. Sairaalassa kirjattiin meidät sisälle 3.05. Alkulöpinät ja tutkimukset kesti mun mielestä tosi vähän aikaa. Kuitenkin pääsin ammeeseen "vasta" puol neljä. Juteltiin ja naureskeltiinkin siinä supistusten välillä kätilön kanssa, kun se otti niitä käyriä ennen veteen pääsyä. Hetken aikaa kyllä mietin, että haluanko mä ammeeseen vai en, kun kuulin, että sinne asti ei ilokaausun piuhat yllä. Perhana. Eikä sinne saanut synnyttää. Perhana. Mä kuitenkin sinne pulahdin. Amme vauhditti hommaa ihan reilusti. Mika lähti viemään autoa oikeammalle parkkipaikalle ja se on tosi tosi lyhyt matka. Yhdet ovet pihalle ja istuu vaan autoon. Se oikeakin parkkipaikka on tosi lähellä ja mä sanoin jo ajaessa, että ajaa sinne vaan. Mä voin ihan mielelläni kävellä. Jokatapauksessa sen auton vientimatkalla mulla tuli monta kertaa tosi ikävä sitä. Siinä vaiheessa, kun Mika tuli takaisin, ni taisin jo tuumata, että ei oo mahdollista, että nyt jo tekis mieli ponnistaa...
Tasan neljältä soitettiin kelloa, että jos ei sinne altaaseen saa tuupata, ni mun on tultava pois. Myöskin sen takia, että mulla alkoi olemaan todellinen ikävä sitä ilokaasua. Vedet meni sinne ja mut sai suurinpiirtein nostaa ja kantaa ammeesta pois synnytyssängylle. Sekin meni mun mielestä ihan minuutissa, mutta papereiden mukaan viittä yli sain sitten kaasun ja luvan ponnistaa. 7min myöhemmin tämä tuorein Nööli sitten syntyi. Tuli nyrkki kaulalla. Noh, kuka sitä mielellään täysin pää edellä tuntemattomaan sukeltaa. Mä olin toivonut, että ei yhtään ylimääräistä piikkiä missään vaiheessa ja toive toteutui. Nööli sai pakollisen K-vitamiinin, mutta se onkin ihan perusteltua.
Nööli oli rinnalla makoilemassa pitkään ja vähän harjoitteli imemistäkin siinä. Hirmu virkeä ja availi ääntään pitkän aikaa. Puolitoista tuntia kai siinä sitten vierähti, kun kello oli jo kuuden pintaan, kun Nööli puettiin ja kapaloitiin ja mä käppäilin vessaan ja muuta. Osastollekin kävelin synnytyssalista omin jaloin ja vointi oli tosi hyvä.
Kotona on melkoinen hulabaloo, kun Ainoa kiinnostaa kamalasti vauva ja sen tekisi mieli tutkia sormia, varpaita ja korvia. Muutenkin ihmettelee pientä ja makustelee sanoja pikkusisko ja isosisko.
Sairaalassa mä vaan makasin, kun Nööli halusi viettää aikaa rinnalla. Sama meno näköjään jatkuu kotonakin. Nukahtamisen hetkellä täytyy valita käykö syömässä, suihkussa vai vessassa. Kaikkea ei ehdi. Edes marsulaan. Onneksi Mika on hoitanut TÄMÄNKIN viikon siivoukset. Olen niin onnellinen tuosta miehestä, kun jaksaa hoitaa mua ja mun elukkalaumaa sekä tehdä remonttia samaan aikaan uudella talolla. Pus.
Mähän olen jo kaks viikkoa odottanut tätä syntyväksi. Joka päivä. Esikoinen tuli viikolla 38+1, joten olisi kuvitellut, että kakkonen tulee aiemmin. Syntymäpäivä oli kuitenkin 38+6. Supistuksia oli ollut kans pari viikkoa "säännöllisesti kerta tunnissa". Joka kerta toivoin, että tulis nyt seuraava supistus pian ja voi kun se sattuisi! Oon mä aika outo.
Maanantai-iltana kävin vielä saunomassa, söin jätskiä ja menin nukkumaan joskus yhdentoista aikaan. Tylsistyneenä, että ei vieläkään tapahdu mitään. Yöllä heräilin supistuksiin ja oikeastaan kolmen supistuksen jälkeen oli pakko nousta ylös. En mä siinä kohtaa vielä uskonut, että on tosi kyseessä. Oli vaan epämukavaa maata, joten sen takia tulin käppäilemään. Kello oli 0.47, ku nousin ylös ja katoin kelloa. Ryhdyin kyllä toiveikkaana heti merkkaamaan aikoja ylös. Supistusten väli oli heti ylösnousemisen jälkeen noin 8min. Ne oli vähän epämääräisiä, kun joskus sattui enemmän ja joskus ei.
Tunnin päästä väli oli sitä viittä minuuttia ja herätin Mikan, että se on nyt unet nukuttu tältä yöltä. Mika keitti kahvit, käytti koiran pihalla ja Mika herätteli Ainon. Mä vaan puhaltelin ja olin. Harvinaisen "seesteinen" olotila supistusten välissä. Kattelin autossa ännykästä väliaikoja ja oli 4-5min. Monta kertaa Mika kyseli matkalla, että onko kiire, miltä tuntuu, pitääkö ajaa lujempaa. Koitin sanoa, että ihan vaan nopeurajoitusten mukaan ajelet ja kaikkiin kurveihin ja mutkiin pitää mennä tosi hitaasti. Ihan kun olisi heppatraikku perässä. Minä ja mun masuni EMME arvosta ylimääräisiä G-voimia. :D :D Taisi Mikalla olla mielessä vaan kauhukuva yhden tutun synnytyksestä ei-niin-monta-päivää-sitten, kun vauva syntyi 10km ennen sairaalaa. Ei edes ambulanssi kerennyt siinä vaiheessa paikalle.
Noh. Sairaalassa kirjattiin meidät sisälle 3.05. Alkulöpinät ja tutkimukset kesti mun mielestä tosi vähän aikaa. Kuitenkin pääsin ammeeseen "vasta" puol neljä. Juteltiin ja naureskeltiinkin siinä supistusten välillä kätilön kanssa, kun se otti niitä käyriä ennen veteen pääsyä. Hetken aikaa kyllä mietin, että haluanko mä ammeeseen vai en, kun kuulin, että sinne asti ei ilokaausun piuhat yllä. Perhana. Eikä sinne saanut synnyttää. Perhana. Mä kuitenkin sinne pulahdin. Amme vauhditti hommaa ihan reilusti. Mika lähti viemään autoa oikeammalle parkkipaikalle ja se on tosi tosi lyhyt matka. Yhdet ovet pihalle ja istuu vaan autoon. Se oikeakin parkkipaikka on tosi lähellä ja mä sanoin jo ajaessa, että ajaa sinne vaan. Mä voin ihan mielelläni kävellä. Jokatapauksessa sen auton vientimatkalla mulla tuli monta kertaa tosi ikävä sitä. Siinä vaiheessa, kun Mika tuli takaisin, ni taisin jo tuumata, että ei oo mahdollista, että nyt jo tekis mieli ponnistaa...
Tasan neljältä soitettiin kelloa, että jos ei sinne altaaseen saa tuupata, ni mun on tultava pois. Myöskin sen takia, että mulla alkoi olemaan todellinen ikävä sitä ilokaasua. Vedet meni sinne ja mut sai suurinpiirtein nostaa ja kantaa ammeesta pois synnytyssängylle. Sekin meni mun mielestä ihan minuutissa, mutta papereiden mukaan viittä yli sain sitten kaasun ja luvan ponnistaa. 7min myöhemmin tämä tuorein Nööli sitten syntyi. Tuli nyrkki kaulalla. Noh, kuka sitä mielellään täysin pää edellä tuntemattomaan sukeltaa. Mä olin toivonut, että ei yhtään ylimääräistä piikkiä missään vaiheessa ja toive toteutui. Nööli sai pakollisen K-vitamiinin, mutta se onkin ihan perusteltua.
Nööli oli rinnalla makoilemassa pitkään ja vähän harjoitteli imemistäkin siinä. Hirmu virkeä ja availi ääntään pitkän aikaa. Puolitoista tuntia kai siinä sitten vierähti, kun kello oli jo kuuden pintaan, kun Nööli puettiin ja kapaloitiin ja mä käppäilin vessaan ja muuta. Osastollekin kävelin synnytyssalista omin jaloin ja vointi oli tosi hyvä.
Kotona on melkoinen hulabaloo, kun Ainoa kiinnostaa kamalasti vauva ja sen tekisi mieli tutkia sormia, varpaita ja korvia. Muutenkin ihmettelee pientä ja makustelee sanoja pikkusisko ja isosisko.
Sairaalassa mä vaan makasin, kun Nööli halusi viettää aikaa rinnalla. Sama meno näköjään jatkuu kotonakin. Nukahtamisen hetkellä täytyy valita käykö syömässä, suihkussa vai vessassa. Kaikkea ei ehdi. Edes marsulaan. Onneksi Mika on hoitanut TÄMÄNKIN viikon siivoukset. Olen niin onnellinen tuosta miehestä, kun jaksaa hoitaa mua ja mun elukkalaumaa sekä tehdä remonttia samaan aikaan uudella talolla. Pus.
lauantaina, heinäkuuta 19, 2014
perjantaina, heinäkuuta 18, 2014
Siivoustahti
Mä kun siivoan marsulaa yksin tämän valtavan mahan kanssa, niin tahti on puoli tuntia per häkki. :D Voitte laskea mikä olisi marsulan siivouksen kesto, jos Mika ei olisi auttamassa. Häkkejä on 17...
torstaina, heinäkuuta 17, 2014
Marsunostajia ja marsunostajia...
Piti tulla keskiviikkona marsunhakijat. Oltiin viikonloppuna viestitelty ja varattu naaraspari ja ostaja olisi ollut valmis hakemaan ne jo maanantaina. Maanantaiksi mulla oli jo ohjelmaa, neuvolakäyntiä ja Mikalla kaikkea remppajuttua, niin en niin pian sitten ehtinyt. Mulla on myöskin tapana, että marsua ei voi tulla hakemaan ihan välittömästi lähipäivänä. Pieni odottelu tekee hyvää ja varmistaa vielä sen, että se ei tosiaan ole aivan hetken mielijohde.
Mä muistelin, että oltiin puhuttu keskiviikkoillasta ja koko illan sitten odottelin enkä lähtenyt edes kauppaan. Illalla sitten seitsemältä katselin sähköpostia uudelleen, että ai kappas aamusta puhuttiinkin. Ei kuulunut ostajaa. Eikä vastannut sähköpostiinkaan, kun kyselin perään, että mä ihan kuvittelin että tästä viikosta puhuttiin.
Sitten on niitä ostajia, jotka haluavat kaksi samaa sukupuolta samasta poikueesta. Sisarukset siis. Joko urospari tai naaraspari. Todennäköisyys, että syntyisi tällainen duo ja vielä myytäväksi on aika pieni. Kunnioitettavaa sitkeyttä on kaksi ostajaa osoittanut odottaessaan tällaista paria. Toinen helmikuusta toinen vähän myöhemmin keväällä. Nyt onneksi sain puhuttua toisen ottamaan eri poikueista urokset. Toinen ei ole mikään pikkupentu, mutta toinen on luovutusikäinen kohtapuolin. Varmasti tulevat toimeen keskenään, ei siitä pelkoa ole. Marsullahan ei ole pienintäkään hajua kuka on äiti, isä, veli, sisko tai oma poikanen. Meillä himmymamma imetti, putsasi ja hoivasi abypentuja ihan siinä sulassa sovussa omiensa kanssa. Abypentujen mamma taas yhtälailla piti huolta himmypennuistakin. Saman lauman mummumarsu ei myöskään ole koskaan oivaltanut, että jonkun muun synnyttämät pennut eivät ehkä ole hänen omia. :D Hiipparista oon kertonut blogissa aiemminkin ja sehän on ihan synnytysosaston johtajatar, lastenhoitaja, sijaismamma ja supermummu. Siitä laumasta kun myisi himmypennun ja abypennun samaan kotiin, niin yhtä hyvin ne voisivat kuvitella olevansa sisaruksia. Jos siis marsuilla olisi mitään käsitystä mikä on sisarus. Ne on kaikki toisilleen laumatovereita.
Moni kasvattaja kiroilee myöskin kyydinpummaajia. Että tarttis siihen marsun hintaan saada vielä kuljetus kotiovelle. Näitäkään mulla ei ole ollut. Ainoastaan kyselyiden yhteydessä on tiedusteltu kyytimahdollisuuksia. Mullahan myynti-ilmossa lukee, että kyyditys mahdollista silloin tällöin vähän sinnesuntänne. Tampereella kun tulee käytyä usein. Lahti ei ole mahdottoman kaukana, vaikka siellä nyt ei ole tullut käytyä. Hämeenlinnaan mä kuljin ennen mammalomaa likimain joka päivä. Helsinkiin tulee kuljettua, koska mun äiti asuu siellä.
Välillä tulee lapsilta yhteydenottoja, että mä voin maksaa mun viikkorahasta osan nyt ja osan myöhemmin... Tosin lasten yhteydenotoista mä en marsua myykään, vaan aina pitää olla vanhemmat mukana. Herää kysymys hoidetaanko marsu eläinlääkärissä, jos lapsen viikkorahat ei riitä siihen? Ollaanko tietoisia, että marsun pito ei ole ilmaista, vaan ihan arjen eläminenkin tuo kustannuksia. Ei toki suuria, mutta purut, heinät, pelletit ja tuoreruoka on kustannus kuitenkin. Myös jos pienellä rahalla kituuttamalla on hommattu häkki, niin herää kysymys minkä kokoinen häkki on hankittu? Marsu kun ei voi hyvin missään postimerkin kokoisessa dunassa.
Ihan näin marsuasioihin liittymättä mun täytyy kiittää omaa kotikasvatusta rahankäytön suhteen. Omaa taloutta arkimenoissa täytyy pystyä ennakoimaan se kuukausi etukäteen. Mä en ymmärrä miten monelle tulee aina yllätyksenä viikko ennen palkkapäivää, että oho, on tili tyhjä. Miten niin yllätys? Ei voi elää tappiin asti. Aina on oltava jotain "pahan päivän varaa". Ei tarkota mitään tonneja, herranjumala, mut ihan perus satanen tai pari. Sen saavuttaminen ei oo tähtitiedettä. Säästämisessä mä en ymmärrä mitään rahastoja tai osakkeita, blah, vaan ihan puhtaasti pankkitilin saldoa tai perinteistä "sukanvartta". Asioita sattuu yllättäen ja elämä on NIIN paljon helpompaa ja rennompaa, jos on jollain tavalla varautunut siihen. Oon itse aika rennonletkeä elämänasenteen suhteen näin muuten, en harrasta pirujen maalailemista seinille. Johtuu ehkä siitä, että mä luotan, että mä pärjään. On laskuja, joita ei voi lykätä. Verot, vakuutukset jne. Sitten on laskuja, joita voi lykätä vähän. On myös hankintoja, joita voi lykätä kuukauden tai pari, monilla ihmisillä esimerkiksi vaateostoksia, ravintoloita, kauneuspalveluita ja elektroniikkaa. Blogiin liittyen nyt sitten lemmikin hankinta. Lemmikin hankinnan jälkeen "ei-voi-vetkutella" -listaan tulee yksi asia lisää. Jos marsu sairastuu, se on vietävä hoidettavaksi välittömästi. Toistaiseksi en ole kohdannut eläinlääkäriä, jonne voisi maksaa laskulla.
Rahasta tulee usein puhetta marsunostajien kanssa, tottakai. Varsinaisia eläimen hinnasta tinkijöitä ei ole osunut kohdalle, mutta pellettipussin ostajat yrittävät usein saada siitä jotain alennusta. Useat ostajat luulevat, että multa saa häkin ja tarvikkeet ostettua samalla ja kyselevät sähköpostilla marsu+häkki tarjoushintaa. Eläinlääkäreiden hinnoista paikalliset kyselevät enemmän kun eläinlääkäreiden marsutiedoista. Eläinkauppojen ja eläintarvikeliikkeiden hinnoistakin on usein puhetta. Usein paistaa läpi ajatus, että ei oo varaa/viitseliäisyyttä maksaa niin ja niin paljon tästä ja tästä.
Eläimen omistaminen on.
Voi-voi.
Kasvattajana mä tosiaan en nettoa tästä harrastuksesta mitään. Mähän tein tässä joku vuosi sitten marsulan budjetin aiemman vuoden kuluista ja menoista. En oo uskaltanut tehdä toista, kun oli niin paljon miinusta.
Mä muistelin, että oltiin puhuttu keskiviikkoillasta ja koko illan sitten odottelin enkä lähtenyt edes kauppaan. Illalla sitten seitsemältä katselin sähköpostia uudelleen, että ai kappas aamusta puhuttiinkin. Ei kuulunut ostajaa. Eikä vastannut sähköpostiinkaan, kun kyselin perään, että mä ihan kuvittelin että tästä viikosta puhuttiin.
Sitten on niitä ostajia, jotka haluavat kaksi samaa sukupuolta samasta poikueesta. Sisarukset siis. Joko urospari tai naaraspari. Todennäköisyys, että syntyisi tällainen duo ja vielä myytäväksi on aika pieni. Kunnioitettavaa sitkeyttä on kaksi ostajaa osoittanut odottaessaan tällaista paria. Toinen helmikuusta toinen vähän myöhemmin keväällä. Nyt onneksi sain puhuttua toisen ottamaan eri poikueista urokset. Toinen ei ole mikään pikkupentu, mutta toinen on luovutusikäinen kohtapuolin. Varmasti tulevat toimeen keskenään, ei siitä pelkoa ole. Marsullahan ei ole pienintäkään hajua kuka on äiti, isä, veli, sisko tai oma poikanen. Meillä himmymamma imetti, putsasi ja hoivasi abypentuja ihan siinä sulassa sovussa omiensa kanssa. Abypentujen mamma taas yhtälailla piti huolta himmypennuistakin. Saman lauman mummumarsu ei myöskään ole koskaan oivaltanut, että jonkun muun synnyttämät pennut eivät ehkä ole hänen omia. :D Hiipparista oon kertonut blogissa aiemminkin ja sehän on ihan synnytysosaston johtajatar, lastenhoitaja, sijaismamma ja supermummu. Siitä laumasta kun myisi himmypennun ja abypennun samaan kotiin, niin yhtä hyvin ne voisivat kuvitella olevansa sisaruksia. Jos siis marsuilla olisi mitään käsitystä mikä on sisarus. Ne on kaikki toisilleen laumatovereita.
Moni kasvattaja kiroilee myöskin kyydinpummaajia. Että tarttis siihen marsun hintaan saada vielä kuljetus kotiovelle. Näitäkään mulla ei ole ollut. Ainoastaan kyselyiden yhteydessä on tiedusteltu kyytimahdollisuuksia. Mullahan myynti-ilmossa lukee, että kyyditys mahdollista silloin tällöin vähän sinnesuntänne. Tampereella kun tulee käytyä usein. Lahti ei ole mahdottoman kaukana, vaikka siellä nyt ei ole tullut käytyä. Hämeenlinnaan mä kuljin ennen mammalomaa likimain joka päivä. Helsinkiin tulee kuljettua, koska mun äiti asuu siellä.
Välillä tulee lapsilta yhteydenottoja, että mä voin maksaa mun viikkorahasta osan nyt ja osan myöhemmin... Tosin lasten yhteydenotoista mä en marsua myykään, vaan aina pitää olla vanhemmat mukana. Herää kysymys hoidetaanko marsu eläinlääkärissä, jos lapsen viikkorahat ei riitä siihen? Ollaanko tietoisia, että marsun pito ei ole ilmaista, vaan ihan arjen eläminenkin tuo kustannuksia. Ei toki suuria, mutta purut, heinät, pelletit ja tuoreruoka on kustannus kuitenkin. Myös jos pienellä rahalla kituuttamalla on hommattu häkki, niin herää kysymys minkä kokoinen häkki on hankittu? Marsu kun ei voi hyvin missään postimerkin kokoisessa dunassa.
Ihan näin marsuasioihin liittymättä mun täytyy kiittää omaa kotikasvatusta rahankäytön suhteen. Omaa taloutta arkimenoissa täytyy pystyä ennakoimaan se kuukausi etukäteen. Mä en ymmärrä miten monelle tulee aina yllätyksenä viikko ennen palkkapäivää, että oho, on tili tyhjä. Miten niin yllätys? Ei voi elää tappiin asti. Aina on oltava jotain "pahan päivän varaa". Ei tarkota mitään tonneja, herranjumala, mut ihan perus satanen tai pari. Sen saavuttaminen ei oo tähtitiedettä. Säästämisessä mä en ymmärrä mitään rahastoja tai osakkeita, blah, vaan ihan puhtaasti pankkitilin saldoa tai perinteistä "sukanvartta". Asioita sattuu yllättäen ja elämä on NIIN paljon helpompaa ja rennompaa, jos on jollain tavalla varautunut siihen. Oon itse aika rennonletkeä elämänasenteen suhteen näin muuten, en harrasta pirujen maalailemista seinille. Johtuu ehkä siitä, että mä luotan, että mä pärjään. On laskuja, joita ei voi lykätä. Verot, vakuutukset jne. Sitten on laskuja, joita voi lykätä vähän. On myös hankintoja, joita voi lykätä kuukauden tai pari, monilla ihmisillä esimerkiksi vaateostoksia, ravintoloita, kauneuspalveluita ja elektroniikkaa. Blogiin liittyen nyt sitten lemmikin hankinta. Lemmikin hankinnan jälkeen "ei-voi-vetkutella" -listaan tulee yksi asia lisää. Jos marsu sairastuu, se on vietävä hoidettavaksi välittömästi. Toistaiseksi en ole kohdannut eläinlääkäriä, jonne voisi maksaa laskulla.
Rahasta tulee usein puhetta marsunostajien kanssa, tottakai. Varsinaisia eläimen hinnasta tinkijöitä ei ole osunut kohdalle, mutta pellettipussin ostajat yrittävät usein saada siitä jotain alennusta. Useat ostajat luulevat, että multa saa häkin ja tarvikkeet ostettua samalla ja kyselevät sähköpostilla marsu+häkki tarjoushintaa. Eläinlääkäreiden hinnoista paikalliset kyselevät enemmän kun eläinlääkäreiden marsutiedoista. Eläinkauppojen ja eläintarvikeliikkeiden hinnoistakin on usein puhetta. Usein paistaa läpi ajatus, että ei oo varaa/viitseliäisyyttä maksaa niin ja niin paljon tästä ja tästä.
Eläimen omistaminen on.
Voi-voi.
Kasvattajana mä tosiaan en nettoa tästä harrastuksesta mitään. Mähän tein tässä joku vuosi sitten marsulan budjetin aiemman vuoden kuluista ja menoista. En oo uskaltanut tehdä toista, kun oli niin paljon miinusta.
torstaina, heinäkuuta 10, 2014
Kanoille oma blogi
http://maailmankotkotukset.blogspot.fi/
Kanojen oma blogiosio on ollut olemassa jo vaikka miten pitkään, mutta en ole jaksanut laitella sitä loppuun asti kuntoon. Nyt on kanajutut omassaan. Sinne tulee myös jatkossa meidän puutarhan ja pihajuttujen osio (sekä joskus toivottavasti ne lampaat), jotta marsujutut pysyy marsujuttuina.
Kanojen oma blogiosio on ollut olemassa jo vaikka miten pitkään, mutta en ole jaksanut laitella sitä loppuun asti kuntoon. Nyt on kanajutut omassaan. Sinne tulee myös jatkossa meidän puutarhan ja pihajuttujen osio (sekä joskus toivottavasti ne lampaat), jotta marsujutut pysyy marsujuttuina.
keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2014
Buffyllä on takki
Tein sitten Buffylle takin. Mua ärsyttää ihan suunnattomasti, että noita "takkikaavoja" löytyy kyllä, mutta jos vahingossa kaavan tekijä on laittanutkin mittoja, niin ei ole aavistustakaan minkä kokoiselle kanalle se on tehty. Suurimmassa osassa kaavoja on vaan kuva siitä kangaspalasta ja se siitä. Mä kaipaisin ns.peruskaavaa tämmöiseen. Ompelijat tietää mitä se tarkoittaa. Eli toisinsanoen ohjeet olis paras tehdä siinä muodossa, että mittaa kanan ympärys, siipien juuren väli ja selän pituus. Kangaspalan leveys on kanan ympäryksestä x cm ja selän pituudesta x cm. Mut ei. Ei mitään aavistustakaan, että onko 40cm kanan ympäryksenä vähän vai paljon ja riittääkö 20cm peittämään selästä sen pahimmin poljetun kohdan. Mä olen niitä ihmisiä, jotka ei halua tehdä turhaa työtä. Jos en voi tehdä kunnolla, en tee ollenkaan. Mikään ei harmita enempää kun huonosti tehty työ.
Tässäkin nyt sitten kävi niin, että se on sattumalta oikean mittainen pituudeltaan, mutta siipien välistä aivan liian leveä. Menee ruttuun, kun sidoin narut ympäri. No siitä oikeasta pituudestakin voidaan kyllä olla montaa mieltä. Katsotaan miten se on sen päällä aamulla, kun en varmaan osannut pukea sitä heti hyvin. Asettuu paikoilleen.
Tein lilan. Ei oikeen maastoudu Buffyn väreihin. Oliskohan sittenkin pitänyt tehdä vaaleasta kankaasta... Hmm... Buffy ei tykännyt takistaan. Se koikkelehti, levitteli siipiään ja oli ihan "omg, mä en voi liikkua!!!" Takkihan on puettu siis samalla tavalla kun ihmiselle reppu. Pienet hihnat siipien ympäri ja muuten se kangaspala vaan makaa selän päällä. Ei siis estä liikkumista millään tavalla.
Koko muu lauma perin järkyttynyt Buffyn uudesta asusteesta. Ko-ko-ko-koOOOOO, ko-ko-ko-KOOO... Pikku-Ukkokin alkoi kiekumaan tähän aikaan, vaikka yleensä se kiekuu aamulla ja päivällä. Silloinkin vain tarvittaessa.
Komea höyhenpeite on tosiaan entisensä. Yhtään en tiedä miksi, mutta älyttömän huolissaan mä en ole, koska joka puolelta on kasvamassa uutta sulkaa. Ilmeisesti on mahdollista, että kana saa sulkasadon niin, että kaikki tapahtuu yhtäkkisesti. Kai se nyt kutittaakin joka puolelta.
Kanat on herkkiä elukoita, vaikka monet näitä parjaa tyhmiksi. Kai se on mahdollista, että Buffy stressaa epäonnistunutta haudontaansa?
Tässäkin nyt sitten kävi niin, että se on sattumalta oikean mittainen pituudeltaan, mutta siipien välistä aivan liian leveä. Menee ruttuun, kun sidoin narut ympäri. No siitä oikeasta pituudestakin voidaan kyllä olla montaa mieltä. Katsotaan miten se on sen päällä aamulla, kun en varmaan osannut pukea sitä heti hyvin. Asettuu paikoilleen.
Tein lilan. Ei oikeen maastoudu Buffyn väreihin. Oliskohan sittenkin pitänyt tehdä vaaleasta kankaasta... Hmm... Buffy ei tykännyt takistaan. Se koikkelehti, levitteli siipiään ja oli ihan "omg, mä en voi liikkua!!!" Takkihan on puettu siis samalla tavalla kun ihmiselle reppu. Pienet hihnat siipien ympäri ja muuten se kangaspala vaan makaa selän päällä. Ei siis estä liikkumista millään tavalla.
Koko muu lauma perin järkyttynyt Buffyn uudesta asusteesta. Ko-ko-ko-koOOOOO, ko-ko-ko-KOOO... Pikku-Ukkokin alkoi kiekumaan tähän aikaan, vaikka yleensä se kiekuu aamulla ja päivällä. Silloinkin vain tarvittaessa.
Komea höyhenpeite on tosiaan entisensä. Yhtään en tiedä miksi, mutta älyttömän huolissaan mä en ole, koska joka puolelta on kasvamassa uutta sulkaa. Ilmeisesti on mahdollista, että kana saa sulkasadon niin, että kaikki tapahtuu yhtäkkisesti. Kai se nyt kutittaakin joka puolelta.
Kanat on herkkiä elukoita, vaikka monet näitä parjaa tyhmiksi. Kai se on mahdollista, että Buffy stressaa epäonnistunutta haudontaansa?
lauantaina, heinäkuuta 05, 2014
Kaakatuksia
Kanakuulumisia vaihteeksi!
Tässä touko-kesäkuussa neljälle iski hautomakuume ja me jäätiin likimain kokonaan ilman munia. Kanahan siis lopettaa munimisen pian haudonnan aloittamisen jälkeen. Jaa miksi? No ihan siksi, että kun tipuja kuoriutuu, niin kuoriutuisivat suurinpiirtein samoihin aikoihin. Myöskään haudonnan lopettamisen jälkeen eivät aloita munintaa heti, koska tipujen perässä juoksentelu ja niiden vahtiminen ja opettaminen on niin työlästä, ettei emo ehdi munimaan. No meille ei tälläkään kertaa tullut tipuja, mutta likimain munapula! :D Nyt tuleekin taas 4-6 munaa päivässä, että taas saa keksiä mitäköhän niistä tekisi...
Buffy oli yksi hautova, mutta nyt se ei ole uskaltautunut uloskaan kunnolla, kun se näköjään on kukkojen suosikkikana. Sen selkä on melkein sulaton ja vähän punottava. Se piileskelee pesässä, jos Ukko tulee sisälle. Kyyhky on myös kukkojen suosikkikana, kun sillä on uloimmat siipisulat kuluneet niin, että on sulkien ruodit näkyvillä.
Pululle on iskenyt hautomakuume uudelleen, mutta se pönttö ei tajua hautoa edes pesässä vaan se istuu maassa. Eikä se oikeastaan edes tajua hautovansa tyhjää, kun siltä ollaan nyt kylmästi viety munat pois. Tässä paikassa ei näköjään haudonnat onnistu, ni annetaan niiden yrittää uudelleen kun muutetaan. Uudet pesät on suunniteltu munanetin kuvista ja neuvoista mallia ottaen.
Jotenkin naurattaa nyt, kun katsoo tota ulkotarhaa. Mä olin niin tohkeissani, että suunnittelin ja rakensin HIENON ulkoaitauksen kanoille sillon viime kesänä. Öh... Nyt kun on satanut, eikä tossa ole katetta kun puoleen väliin, niin sehän on ihan pelkkää mutavelliä toinen puoli... Uuteen kotiin tulee superpaljon suurempi tarha, paljon korkeampi sekä kokonaan katettu. Valokatteeella.
Koskakohan sen ehtisi rakentamaan?
Tässä touko-kesäkuussa neljälle iski hautomakuume ja me jäätiin likimain kokonaan ilman munia. Kanahan siis lopettaa munimisen pian haudonnan aloittamisen jälkeen. Jaa miksi? No ihan siksi, että kun tipuja kuoriutuu, niin kuoriutuisivat suurinpiirtein samoihin aikoihin. Myöskään haudonnan lopettamisen jälkeen eivät aloita munintaa heti, koska tipujen perässä juoksentelu ja niiden vahtiminen ja opettaminen on niin työlästä, ettei emo ehdi munimaan. No meille ei tälläkään kertaa tullut tipuja, mutta likimain munapula! :D Nyt tuleekin taas 4-6 munaa päivässä, että taas saa keksiä mitäköhän niistä tekisi...
Buffy oli yksi hautova, mutta nyt se ei ole uskaltautunut uloskaan kunnolla, kun se näköjään on kukkojen suosikkikana. Sen selkä on melkein sulaton ja vähän punottava. Se piileskelee pesässä, jos Ukko tulee sisälle. Kyyhky on myös kukkojen suosikkikana, kun sillä on uloimmat siipisulat kuluneet niin, että on sulkien ruodit näkyvillä.
Pululle on iskenyt hautomakuume uudelleen, mutta se pönttö ei tajua hautoa edes pesässä vaan se istuu maassa. Eikä se oikeastaan edes tajua hautovansa tyhjää, kun siltä ollaan nyt kylmästi viety munat pois. Tässä paikassa ei näköjään haudonnat onnistu, ni annetaan niiden yrittää uudelleen kun muutetaan. Uudet pesät on suunniteltu munanetin kuvista ja neuvoista mallia ottaen.
Jotenkin naurattaa nyt, kun katsoo tota ulkotarhaa. Mä olin niin tohkeissani, että suunnittelin ja rakensin HIENON ulkoaitauksen kanoille sillon viime kesänä. Öh... Nyt kun on satanut, eikä tossa ole katetta kun puoleen väliin, niin sehän on ihan pelkkää mutavelliä toinen puoli... Uuteen kotiin tulee superpaljon suurempi tarha, paljon korkeampi sekä kokonaan katettu. Valokatteeella.
Koskakohan sen ehtisi rakentamaan?
keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2014
Firman juttuja taas
Marsurintamalla ei kovin paljon uutta. Viimeisimpänä syntyneissä abypennuissa on yksi muita pienempi, mutta sitkeä pikkuinen. En ole lisäruokkinut, koska hyvin se mamman tissille itseään änkeää. Kaikki niistäkin jo syöpöttelee tuoreheinää. Oon näköjään työntänyt sitä häkkiä aika täyteen, kun on yleensä iso osa syömättä, kun menee seuraavan kerran ruokkimaan. Yhden himispennun hengitys vähän napsuu ja se on vähän karvat pörhöllään sekä juoksentelee vähemmän, joten sille alkoi antibioottikuuri eilen. Mun Ditrim on tosin jo vanhaa, että tarttis varmaan hakea uusi pullo jostain... Tosi reippaasti on kiinnostunut ruuasta ja syö heti, kun laitetaan lisää. Poikueensa ainoa naaras, tottakai, joten pidetään peukkuja.
Firmalla vaihtuu tilikausi tässä kesä-heinäkuun vaihteessa, joten nyt uuden tilikauden starttaamisen kunniaksi verkkokaupassa on uusia tuotteita (jyrsijäaiheisia koruja, joita olen itse tehnyt) sekä kaikki toimituskulut pellettitilauksia ajatellen on pakettiautomaatteihin 5€. Pelkän korun jos tilaa, niin sehän on vain postimerkin hinta.
Firmalla vaihtuu tilikausi tässä kesä-heinäkuun vaihteessa, joten nyt uuden tilikauden starttaamisen kunniaksi verkkokaupassa on uusia tuotteita (jyrsijäaiheisia koruja, joita olen itse tehnyt) sekä kaikki toimituskulut pellettitilauksia ajatellen on pakettiautomaatteihin 5€. Pelkän korun jos tilaa, niin sehän on vain postimerkin hinta.
www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)