maanantaina, heinäkuuta 03, 2023

Pohjoismaiden mestaruudet = Nordic championships!

Kuulostaa pramealta.

Superhienoja marsuja? Poikkeuksellisen upea tapahtuma? Tavalliset kuolevaiset vain kuolaavat ja haaveilevat osallistumisesta? Vain parhaat yksilöt paikalla?

Totta JA TARUA!

Paikalla on tosiaan superhienoja marsuja ja se on mittakaavassaan poikkeuksellinen tapahtuma, jonne on kutsuttu KAIKKI marsuyhteisöt Pohjoismaista. Toisinsanoen marsuyhdistykset ja niiden jäsenet hoitavat vuorotellen näyttelyn järjestämiset ja kutsuvat toisensa sitten mukaan kilpailemaan Pohjoismaiden parhaiden titteleistä. Marsukansan suussa tapahtuman nimi on Nordic, mutta käytännössähän se on helpommin selitetty marsuharrastuksen ulkopuolisille Pohjoimaiden Voittajanäyttelynä tai Pohjoismaiden mestaruusnäyttelynä.

Paikalla on samat kasvattajat kun muissakin näyttelyissä, se on suuri vain siksi, että sinne tulee niin paljon väkeä. Eli samoja marsuja on Nordicissa esillä kun muissakin näyttelyissä. Erillisiä osallistumislupia tai karsintoja ei ole, vaan sinne saa ilmoittautua ihan kuka tahansa. Siellä kaikki osallistujat marsuineen on tavallisia harrastajia ja kasvattajia. Toiset voittaa, toiset ei, kuten kaikissa muissakin näyttelyissä.

Siellä on mahtavaa katsella näyttelyhäkeissä kaikenlaisia eri rotuja, joita meillä ei Suomessa näe tai näkee harvoin. Arvostelupöydillä on mahtava nähdä tuomareiden työskentelyä sekä eri rotujen ulkonäköä ja sitä millaidet yksilöt voittavat. Erilaisia tapoja näyttelyttää ja esittää omat eläimet. Tuomareita on ollut tapahtumasta riippuen 6-8kpl, koska eläimiäkin on se 400 tai jopa enemmän. Jonkin verran Ruotsissa paikalla on myyntipöytiä ja se jopa harmittaa, ettei useampi firma ole innostunut lähtemään tapahtumaan myymään tuotteitaan. Homma on siis suurta, mutta ei juurikaan kaupallista. Yhdistystoimintaa, joka on käytännössä kokonaan vapaaehtoisvoimin rakennettu. Mulla on ollut Ruotsiin lähtiessä melkein aina siellä myyntipöytä mun marsukoruille sekä marsupehmoleluille riippumatta siitä onko se ollut sitten Nordic, Svenska Mästerskapen tai pienempi näyttely.

Perinteinen on myös lauantai-illan juhlaillallinen, jossa jokainen maa vuorollaan järjestäisi jotain ohjelmanumeroita. Mä olen ollut mm.esittämässä itämaista tanssia. :D Hauska muisto siltä ajalta, kun olin treenannut paljon ja heittänyt keikkaa etenkin pikkujouluaikaan Suomessa runsaasti. Oi niitä aikoja, tanssi ei olisi tällä hetkellä ehkä yhtä irtonaista ja joustavaa kun aikoinaan (tai miellyttävää katseltavaa).

Mä olen ollut sen verran monessa Nordicissa, että en enää lukumääriä muista. Olisiko ehkä seitsemännet, jonne suunnittelen osallistuvani ensi syyskuussa Ruotsissa. Meikäläinen on tavallinen kuolevainen ja voi luoja, millaisella avauksella mun "Nordic harrastus alkoi" vuonna 2009. Nuorten abyjen rop1 (rodun paras), rop2 sekä pari sertiä. Aikuisten abyjen tuomari sijoitti noin 30 abessiinialaisen joukosta kymmenen, ja niistä 7 oli mun (mulla taisi olla 8 aikuista ilmoitetuna). Rop1 oli ihana Maailman Barbaari, joka kaikenlisäksi pääsi Best In Show sijoituksien vikalle sijalle monen muun upean eläinen ohi kymmenenneksi. Sen jälkeen vastaavaa Nordic onnea ei kyllä ole ollut. Muutamia sertejä, mutta muistaakseni ei yhtäkään ROP sijaa tämän jälkeen ole niissä kinkereissä tullut. Mutta jäin koukkuun koko ajatukseen ja pakkohan sinne on mennä taas, kun se on Ruotsissa syyskuussa 2023, Eskilstunassa Vilstahallenissa.

Näyttelyhän on käytännössä ihan lähellä. Ajan 2h, nukun yön ja ajan 1h ja olen näyttelypaikalla. :D Eli Turusta laivaan ja siitä Ruotsiin. (Kävin tässä hiljattain erään koulutuksen lähiviikonloput Savonlinnassa ja sinne on meiltä yli 4h ajo per suunta. Lähempänä on siis marsunäyttely Ruotsisa.)

Palkintoseinä Nordicista 2019

sunnuntaina, heinäkuuta 02, 2023

Marsumatkailua

Matkailu marsujen kanssa on tehty enemmän kuin hankalaksi lentoliikenteessä. Se rajoittaa suuresti näyttelyharrastusta ulkomaille sekä ennenkaikkea kasvatuseläinten saamista kauempaa. Onneksi meillä on hyvin marsuaktiivinen länsinaapuri helposti tavoitettavissa laivalla. Ruotsi!

Näyttelymatka on kohtuullisen edullinen ja sitä voi hyvin käyttää koko perheen reissuna. Vaikka yksi viettäisi päivän marsunäyttelyssä, muu perhe voi kiertää Tukholmaa. "Päivä Tukholmassa" -tarjoukset ovat juuri niitä, joita marsuharrastajat käyttävät lähtiessään Ruotsiin näyttelyyn.

Illalla perjantaina Turussa laivaan (autolla tai ilman) ja vähän karkkia taxfreestä. Aamulla ajoissa ylös, jotta ehtii mättämään aamupalaa buffetissa niin, että pärjää pitkälle päivään näyttelypaikalla ennen kun tulee seuraavan kerran nälkä. Illalla taas Tukholmassa laivaan syömään buffetissa masun pullolleen herkkuja, jotta aamullakaan ei vielä ole nälkä. Helppoa ja mukavaa. Autolla kulkiessa hinta on suurempi, mutta on helpompaa kulkea näyttelypaikoille. Muutama reissu on tullut tehtyä ilman autoa, kun on tiennyt näyttelypaikan sijaitsevan helposti junayhteyden päässä. Laiva on niin aikaisin Tukholmassa, että lähialueelle ehtii hyvin helposti myös julkisilla. Ruotsalaiset marsuihmiset ovat myös niin ihania, että ymmärtävät kyllä, jos joku suomalainen ei ole ajoissa paikalla laivan aikataulun takia.

Toisille laiva on ryyppäyspaikka, mutta jotenkin mä en ole koskaan onnistunut näkemään ruotsinlaivoja tai risteilyitä minään muuna kun yksi kulkuneuvo muiden joukossa. Toki lentäisin mielummin.

Ruotsin näyttelyihin ilmoittaudutaan aina etukäteen. Siellä ei ole tapana järjestää minkäänlaisia jälki-ilmoittautumisia mihinkään. Nyt kun oikein ajattelen, niin ei ole muistikuvan mukaan koskaan tullut vastaan sellaista. Ulkomuotoluokkaan siellä tarvitaan rekisterinumero, pet-luokkaan ei.

Marsujen ylittäessä rajaa, meiltä ei ole koskaan kysytty mitään marsujen papereita ja virallisesti tällä välillä niitä ei edes tarvita. Marsut eivät tarvitse rokotuksia, siruja tai eläinlääkärintodistuksia kulkiessaan maasta toiseen EU:n alueella. Norjaan kulkiessa tilanne on täysin eri ja se hankaloittaa Pohjoismaiden yhteisiä jättinäyttelyitä. Kerran Ruotsista tullessa porukan autot pysäytettiin, mutta kyseessä oli Ruotisssa koirien parissa riehunut tauti ja samana viikonloppuna oli ollut iso koiranäyttely jossain Tukholman liepeillä. Autot päästettiin liikkeelle heti, kun kuulivat että meillä on vain marsuja.

Perjantaina laivaan, lauantaina näyttely, sunnuntaina aamulla taas Turussa. Helppoa ja mukavaa. 

Nordicin palkintoja vuodelta 2019

sunnuntaina, toukokuuta 14, 2023

Virtuaalinäyttelyt

 Olen osallistunut ahkerasti facessa kansainvälisten marsuryhmien virtuaalinäyttelyihin. Nyt viimeisimpänä oli brittiläinen ja aiheena oli tietenkin kuninkaalliset.

Sarjassa best royal family. Ei tullut sijoituksia. Hivenen vaikeaa kuvata näitä kolmea yksin ja kun kuvassa on täysin musta marsu sekä poikasella vitivalkoinen naama. 

Sarjassa best king. Ei tullut sijoitusta, kyllähän marsulan kuninkaalle olisi pitänyt antaa vaikka mitä palkintoja! :D Ilmoittautumisia oli luokkiin yhteensä mun ymmärtääkseni 80, joten voittajakuvat oli kyllä upeita.

Sarjassa best queen consort. Eikö tää nyt oo ihan selkee Camilla? Sillon kun sen tukka ei ollut harmaa vaan blondi. :D Sijoituksia ei tullut, tosin vähän epäilinkin, että kruunun puuttuminen pudottaa sijoituksilta automaattisesti.

Sarjaan best prince. Kolmas sija! Ainoa mun kuvista, joka sijoittui ja täytyy sanoa että omasta mielestä tää on kaikista surkein kuva, jonka lähetin. Ikivanha, resoluutio rakeinen, marsun asento ja ilme huonompi kun missään muussa... Laitoin pari muutakin vanhaa kuvaa, prinsessa ja kuningasluokkiin, mutta tää vanhin ja huonoin kaikista oli ainoa sijoittunut. Söpöhän tämäkin on!

Oon osallistunut siis rotuluokkiin aiemmin mm. Abyssinian Cavy Clubin näyttelyyn, muutamaan paikallisen yhdistyksen rotuluokkiin. Nyt viimeisimpänä on ollut näitä teemaluokkia, joissa pääsiäisenä mun vanha kuva voitti pääisäismunametsästysluokan. Ruusuke on tulossa postilla ja juuri tuli tullista viesti, että mulla on tullattava lähetys. Hmm.. En mä oo tilannut briteistä mitään tullatavaa, mutta ainiin - se näyttely. Kyllä vähän naurattaa tehdä tullausilmoitusta, että ruusukkeessa ei ole mitään tullattavaa. (Voitte kuvitella tähän silmienpyörityshymiöitä, koska onhan toi nyt valtavaa ajanhukkaa postin ja tullin virkamiehiltä. Ja mun ajanhukkaa, koska yhden tullausilmoituksenkin askartelussa menee mun ikivanhalla läppärillä ehkä sata vuotta. Kaikenlisäksi ne sieltä tulevat ruusukkeet tulee tavallisena kirjepostina ja ne menee silti Ihan. Joka. Kerta. Tulliin...)




keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2023

Keppone



Sama marsu, mutta välissä noin 7 viikkoa. Mokoma pieni pallero on mennyt heittämään kaikki valkoiset ihanat karvat pois naamasta. Toivotaan, että grizzly/dapple kuvio palaa takaisin, kun herra aikuistuu. 
 

torstaina, tammikuuta 05, 2023

Jalostusluokka

Jalostusluokan idea on hauska. Tarkoituksena on esittää kaksi jalostuksessa käytettävää toisilleen sopivaa marsua. Paria ilmoittaessa on tarkoitus kertoa mös yhdistelmän tavoite, jotta tuomarin on helpompi arvioida pareja. Luokka olisi huomattavasti hankalampi, jos pariskunnan yhdistämisellä saatavaa tavoitetta ei ole millään lailla asetettu.

Kaavakkeessa on lueteltu marsujen nimet ja yhdistelmän tavoite. Tuomari täydentää, että mikä on rotuarviossa hyvää, mikä on rotuarviossa kehitettävää sekä yhdistelmän tavoitteen toteutumiselle on yksi lokero.

Voittajahan on siis se, josta tuomari ajattelee tavoitteen täyttyvän kaikista parhaiten ja mikä yhdistelmistä vie sitä kyseistä rotua parhaiten eteenpäin. Tai mun ridgebackien kohdalla: vie vähiten metsään.

Meillä oli Tuuloksen näyttelyssä kaksi pariskuntaa esillä. Toisessa yhdistelmässä oli crest ridgeback + sileäkarvainen (Esko+Sämpylä) ja toisessa yhdistelmässä crest ridgeback + rusettiristeytys (Esko+Furri). Tässähän on siis vaihtoehtona, että kumpaa tuomari kannattaa enemmän: geneettisesti täysin sileäkarvaisen käyttöä vai rusetillisen risteytyksen käyttöä. Halusin siis tietää mitä mieltä Rare Variete Clubin tuomarit ovat, joille ridgeback on rotuna hyvinkin tuttu ja ovat sitä nähneet ja varmasti myös keskustelleet tuomareiden kanssa paljon ridgebackin kasvatuksesta.

Toinen tuomari painotti sileäkarvaisen käyttöä (molemmissa kaavakkeissa) ja sijoitti Eskon ja Sämpylän ykkössijalle. Kakkossijalle sijoitetun Eskon ja Furrin kaavakkeeseen hän kirjasi "Put saw with a solid black self, look at getting same type into the babies, then from those babies put back to ridgeback." Furrillahan on hyvä tyyppi. Eskolla ei niinkään. Jos olisi vaihtoehtoja, niin en Eskoa käyttäisi lyhyen harjan ja huonojen korvien takia, mutta kun vaihtoehtoja ei ole, niin näistä lähtökohdista mennään.

Toinen tuomari puolestaan painotti todennäköisyyttä saada sitä harjaa ja sijoitti Eskon+Furrin ykkössijalle. Tämäkään tuomari ei arvostanut Eskon korvia eikä crestiä, mutta kirjasi Furrin paperiin, että molemmilla on ridgeback geeni, joten todennäköisyys saada sitä tavoitteeksi kirjattua harjaa on kaikista parhaat. Sämpylän paperiin kirjasi erinomaisen self-tyypin eduksi, mutta "less chance for ridgeback".

Kuulin vastaavasta luokasta joltain brittituomarilta aikoinaan, kun se katseli kasvattajaluokan eläimiä läpi ja ihmetteli, että miksi teillä on samaa sukupuolta olevia pareja. Eihän niillä voi kasvattaa. Ilmeisesti briteissä on vastaavaa luokkaa, jossa arvioidaan kahden marsun sopivuutta toisilleen jalostuksen näkökulmasta. Kivaa, että tällainen luokka on tarjolla nyt meillä Suomessakin!

Kerrassaan mielenkiintoista kyllä ja harmittaa etten ehtinyt sen enempää näiden jalostusasioista keskustelemaan tuomareiden kanssa, kun näyttelypäivänä oli aika haipakkaa. Näitä samoja ajatuksia olen miettinyt itsekin, mutta jännää kuinka kumpikaan tuomari ei kirjannut Furrin ruseteista mitään. Itse ajattelisin rusettien putkahtamista ridgebackin kasvattamisessa kerrassaan ärsyttävimpänä piirteenä ikinä. Ilmeisesti ne eivät niin huoleta...

Furri on myynnissä, enkä sitä aio enää astuttaa. Se oli rusetillisena esimerkkinä tässä luokassa, koska pohdinnan aihe on kuitenki teoreettien. Sämpylän puolestaan aion laittaa abyristeytykselle, Jäämiehelle, kunhan Jäämies kotiutuu edelliseltä riiuureissultaan. :D Esko puolestaan taitaa lähteä toisen ridgeback naaraan luokse ja toivotaan crestittömiä lapsia.

Crestistä puheenollen... Olen ehkä sittenkin vähän tykkäämässä siitä ajatuksesta. Mulla oli noin 12v sitten hetken aikaa yksi crest ridgeback uros, taisi muistaakseni tehdä yhden poikueen meille (siihen aikaan lopetin ridgebackin kanssa ja jatkoin vain abykasvatuksen parissa). Sen jälkeen olen ridgebackia ajatellut vain crestittömänä, mutta Eskon ja Elohiiren syntymisen jälkeen olen miettinyt vakavissani, että miksi ei? Onhan se nyt hauska ja geneettisesti täysin mahdollinen.

Vitsikkäin pointtihan tässä on siis se, että Ruotsissa (ilmeisesti myös Briteissä ja muuallakin eurooppalaisissa standardeissa) on hylkäävä virhe, jos ridgebackilla on crest. Sit tulee joku hullu suomalainen, joka tekee crested ridgeback standardin, jotta saa sen nysäharjaisen kruunupäisen kirjavan tyypin sinne näyttelyyn... Minä!