perjantaina, joulukuuta 18, 2015

Pelletin rouskutusta

Pikkumarsut ja emo ovat sitä mieltä, että pelletti on parasta ikinä. Nämä syövät kyllä kaikki pelletit ensin, mutta kauranjyvätkin katoavat jokaikinen. Nom-nom-nom-nom...


Oikeassa reunassa naama kameraan oleva naaraspoikanen on myynnissä. Vasemmalla emon vieressä olevaa yritin kans kuvata, mutta tumma brindle ei oikein näy, kun kännykkäkamera ei ymmärrä näin huonosta valaistuksesta mitään. Sekin pikkubrindle tulee myyntiin. Vaikka siskonsa kanssa. Emon takana vilahtaa valkonaamainen naaraspentu ja se jää kotiin.

lauantaina, joulukuuta 12, 2015

Sananen tuomaroinneista

Kenellekään ei tule yllätyksenä, että eläinten kauneuskilpailuissa on kyse ennenkaikkea makuasioista. Hylkäävissä virheissä on paljon hyvin yksiselitteisiäkin asioita. Pääasiassa paremmuusjärjestykseen eläinten laittaminen on kiinni siitä, mihin asioihin tuomari kiinnittää huomiota, kuinka tuomari tulkitsee kirjallista standardia ja mitä asioita hän itse pitää tärkeinä. Tuomarointiin ei pitäisi vaikuttaa eläinten omistaja tai esittäjä, mutta valitettavasti ihmisaivot tekevät välillä tiedostamattomia ratkaisuita sen perusteella, mitä muuta tuomari on nähnyt ja kuullut sekä näkee ja kuulee sillä hetkellä, kun eläintä arvioi. Ihmiset ovat kirjoittaneet kirjallisen standardin optimaallisesta eläimestä. Standardi ei ole tipahtanut mistään taivaasta.

Ulkomuototuomariksi kouluttautuminen on ollut käsittämättömän hitaasti etenevää touhua. Sihteröintejä ja kuunteluita tuli tehtyä monta vuotta ennen ensimmäistäkään harjoitus- tai koearvostelua. Motivaatio on pysynyt korkealla, koska mulla on tavoite mielessä. Haluan olla tuomari.

Tänään oli näyttely Selkissä ja siellä norjalainen tuomaripoika. Mulla oli pitkäkarvaisten eka harjoitusarvostelu ja karkeakarvaisten eka koearvostelu.

Pitkäkarvaisissa ei muuten ollut mitään ongelmaa, mutta laitoin kahdelle eri luokassa oleville marsuille palkinnot eri päin kun tuomari. Toiselle kuma ja toiselle ei mitään ja tuomarilla toisinpäin. Tuomari vertasi niitä toisiinsa ja tuumasi, että ovat selkeästi eritasoiset, joten mun mielipide on väärä. Se marsu, jolle tuomari oli antanut kuman, oli tuomarin mielestä selkeästi parempi kun se, jolle se ei ollut antanut kumaa. Mun mielestä taas se marsu, jonka jätin palkitsematta oli mun mielestä selkeästi vajaaturkkinen. Ei se siitä lupaavaksi muutu, vaikka miten "antaisi sen kasvaa". Lisäksi mulla oli arvostelussa yksi marsu vähemmän kun Lealla. Johtuen siitä, että tämän yhden eläimen omistaja ei pidä minusta. Harjoitusarvostelu hylätty: "because thoose two and you judged less animals".

Ihan vaan tiedoksi, että harjoitusta ei voi hylätä, koska se on harjoitus. Harjoitus on yksi suoritus siinä missä sihteröinti, kuuntelu tai eläintentarkastustehtävä.

Karkeakarvaisissa teddyt ja rexit no problem. Abessiinialaisissa sijoitin marsut eri tavalla, kun tuomari. Koearvostelu hylätty.

Kyllä, yritin keskustella tuomarin kanssa. Mulla on perustelu, mulla on mielipide. Tuomari ei kuunnellut lainkaan. Tuomaria ei kiinnostanut tippaakaan kuulla mun näkemystä asiaan. Totesi vain, että hän on merkannut ne näin ja niiden pitää ehdottomasti olla näin. Abyjen ROP1 oli tuomarilla myös BIS1. Mulla luokan kolmas. Älkää käsittäkö väärin, kyseinen yksilö on hieno ja upea ilmestys, mutta se mitä minä arvostan abessiinialaisessa ja millaisia virheitä minä haluan välttää, ei tee tästä yksilöstä voittajaa. Minun mielestäni tänään paikallaolijoissa oli kaksi parempaa eläintä. Mulla on seitsemän (vai enemmän?) vuoden kokemus abessiinialaisten kasvatuksesta ja mulla on kristallin kirkkaana mielessä se, mitä abessiinialaiselta haluan. Vuosissa enemmän kokemusta vielä abessiinialaisten näyttelyttämisetä tiedän, että eri tuomareiden mielipiteet vaihtelevat todella rankasti. Yksi rankaisee tuplasta hännille, toinen nostaa ruman marsun voittajaksi vain nenärusettien perusteella, kolmas arvostaa turkinlaatua ylitse muiden ja neljäs on kiinnostunut vain harjojen suoruudesta. Lealla oli sama mielipide tuomarin kanssa ja se pääsi läpi kaikesta. Tosin mikäs siinä, kun ei se tuomari katsonut kun ehkä kolme kertaa mua kohden, kun näitä käytiin läpi.

Mielipiteesi on väärä, koska se on väärä ja minä en kuuntele sinun väärää mielipidettäsi. WTF? Miten tää kuulostaa nykypäiväivän politiikkakeskustelulta?

Mä en voi ennalta arvata, miten tämä kyseinen norjalaispoika tahtoo abyt arvostella. Mun marsujen arvostelu ei perustu, eikä tule koskaan perustumaan siihen, mitä mä oletan muiden haluaavan mun sanoa. Mä arvostelen niin, että mä koen sen oikeaksi ja mun silmäni sanoo hyväksi. Kuten varmaan lukijat ovat tienneetkin, niin mä en ihan hirveesti mieti muiden ennakkoasenteita mua kohtaan.

Tulkaa vaan marsunäyttelyihin. Siellä on ihan kivaa.

Täytyy varmaan pyyhkiä pölyt kristallipallosta seuraavaa kertaa varten. Jos seuraavaa kertaa tulee. Päivän fiilis kiteytyy tähän: https://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU

keskiviikkona, joulukuuta 02, 2015

Pikku-marsuharrastaja 4v

Aino on tänään 4v ja kuinkas ollakaan, synttäripaketti saapui tänään ja sieltä löytyi äidille ja tyttärelle yhtenevät hupparit. Kyllä oli mieleinen. Valitti kovasti, että on vähän kuuma kaiken leikin tohinassa, mutta ei olisi millään malttanut kuitenkaan riisua hupparia, kun "se on samanlainen kun äitillä."


Arvatkaa kuka tulee edustamaan PiNan näyttelyihin 2016?

sunnuntaina, marraskuuta 29, 2015

PiNa kauppa

Pirkanmaan Nakertajilla on tosiaan Spreadshirtillä oma paitakauppa. Tilauksen saa ilman postikuluja koodilla 2GIFTS, jos tilaa kaksi tuotetta.

Kaupan osoitehan on: http://shop.spreadshirt.fi/nakertajat/

Mä tilasin itselleni paidan ja hupparin ja lapselle hupparin. :)

perjantaina, marraskuuta 27, 2015

Black friday ostosvinkki

Putkahti vastaan aikamoinen ostosvinkki. Pajusilta hintaan 2,40€. Aika pienikokoinen tosin, vain 22cm ja leveyskin vaikuttaa vaatimattomalta. Voisi kuitenkin sopia ainakin nakerteluvirikkeeksi marsuille. Pulleammalle taitaa jäädä "haarniskaksi." HAH!

Horzen sivuilla on siis jyrsijäosio, josta tämä aarre löytyi.

Mä kerkesin jo tilaamaan itselleni heppavehkeitä ja vasta nyt myöhemmin näin nämä. Olisin hyvin voinut tilata näitä vaikka 20kpl...

tiistaina, marraskuuta 24, 2015

Katse ensi vuoteen

Mä nyt olen korviani myöden liemessä PiNan kanssa, joten voin alkaa mainostamaan jo PiNan tapahtumia. :)

23.1.2016
Näyttelypaikka: Viialan Sampola, Vakkistentie 5, 37830 Viiala
Näyttelykutsu: http://pirkanmaannakertajat.net/2015/10/talvinayttely-23-1-2016/
Tälle talvinäyttelylle on luotu jo tapahtuma facebookissakin. Alustavien suunnitelmien mukaan paikalle tulee myös Eläinten Koulukuvaus. Toisinsanoen nyt on mahdollista saada ammattilaisen kuvia studioympäristössä omista lemmikeistä. Toimintatapa on sama kun koulukuvauksissakin eli maksat vain niistä kuvista, jotka loppujenlopuksi otat itsellesi. Auni sattui olemaan silloin näyttelyssä mukana. Mä otin lemmikkien lisäksi Aunista kuvia ja meistä yhteiskuva. :)

Päivämäärät on päätetty myös kolmelle muulle näyttelylle. Lajikattaus vaihtelee näyttelyittäin, mutta pet-marsut on ihan varmana jokaisessa mukana. :) Paikkakin on joka kerta sama, koska se oli mukava ja mukavan edullinen. Lyhyt matka Tampereelta, eikä mahdoton pääkaupunkiseudultakaan.
23.4.2016
27.8.2016
29.10.2016

Olkaa hyvät ja tervetuloa.

maanantaina, marraskuuta 23, 2015

Marsuvideoita

Tässä pari vanhaa superhauskaa marsuvideota. Facebookissa on näitä "katsele muistojasi" juttuja ja sitä kautta muutaman linkin takaa löytyi tämä video.


En ollut huomannutkaan aiemmin, mutta oli saanut jatko-osan. Ei mun mielestä ihan yhtä oivaltava, mutta hauska kuitenkin.


Taitavat videoeditoijat voisivat tästä tehdä jonkinasteisen kilpailun. Jos kilpaileminen ei kiinnosta, niin voihan niitä tehdä omaksi ja muiden iloksi!


keskiviikkona, marraskuuta 18, 2015

Fanipaitoja!!

Oletko aina halunnut omistaa paidan PiNan logolla?

Nyt se on mahdollista! PiNalla on nimittän aivan uunituore oma Spreadshirt-kauppa, josta saa hienoja PiNa-tuotteita. Toiveitakin tuotevalikoimasta saa esittää, jos valikoimasta jotakin tarpeellista jäi mielestäsi vielä puuttumaan.

Laitetaanhan uudet PiNa-paidat päälle Talvinäyttelyyn?

http://shop.spreadshirt.fi/nakertajat/

perjantaina, marraskuuta 13, 2015

Rapsutuksia vailla

Käännän nyt vielä veistä haavassa, mutta löysin ehjn USB piuhan, jolla sain puhelimesta Matahari-videon ladattua. Tämmöinen mussukka se oli. Nyt just ei oo taas ketään tämmöistä, vaikka kyllä Glamouri ja Campari tähänkin vielä oppii...


sunnuntaina, marraskuuta 08, 2015

Myydään


Katso tuoreimmat myyntiuutiset klikkaamalla tunnistetta "myynnissä".

Myytävien kuvia saattaa löytyä Facebookista. Aika laiska olen kuvaamaan. www.facebook.com/MaailmanMarsula

En ota varauksia syntymättömiin poikueisiin.

Lue ennakkoon KAUPPAKIRJA!

maanantaina, marraskuuta 02, 2015

Haaste

Sain haasteen Wannabe hamsteriblogista.

Mitä marsuharrastus on antanut minulle?

Ystävät
Valtava kasa kavereita, tuttavia ja ystäviä. Kontakteja ei tietenkään olisi, jos en olisi harrastanut näyttelytoimintaa. Näyttelyistä ja muista tapahtumista on löytynyt monta läheistä ystävää, joiden kanssa mielellään juttelee kaikesta muustakin kun marsuista. Molempien lasten kummitädit on marsupiireissä tavattu. Osa ystävyyssuhteista on vähentynyt, jos kaveri on lopettanut kasvatuksen, mutta lämpimät muistot jää ja varmaan jos saisi organisoitua tapaamisen, niin juttu jatkuisi ihan kun ei olisi koskaan katkennutkaan. Välimatka on joskus ongelma, mutta onneksi on Skype, WhatsApp ja Facebook. Kavereita on tullut runsaasti myös kansainvälisesti ja tässä päästäänkin kielitaitoon.

Kielitaito
Pystyn keskustelemaan likimain jokaisesta marsurodusta ja niiden erilaisista ominaisuuksista englanniksi ja ymmärrän keskustelun likimain kokonaan ruotsiksi. Ruotsia en tosin pysty itse tuottamaan samalla mittakaavalla kun ymmärrystä on. Johtuu ehkä siitä, että Ruotsissa ihmiset puhuvat luontevasti englantia välittömästi, jos naama näyttää kysymysmerkiltä. Kaikki Suomeen tulevat tuomaritkin puhuvat kyllä englantia kansalaisuudesta riippumatta. Englannintaito on muutenkin kohentunut viimevuosien aikana muustakin kun marsusanastosta, koska ihmisten kanssa tulee toki rupateltua kaikkea muutakin.

Biologia
Kotieläinjalostusta, genetiikkaa, lajituntemusta, eläinten oppimista, käyttäytymistä jne. Vastuuseenkin tämä kasvattaa, mutta mä nyt olin aikuinen jo valmiiksi, kun aloitin tämän harrastuksen. Kiehtovaa pystyä vaikuttamaan siihen, minkälaisia yksilöitä tähän maailmaan syntyy.

Yhdistystoiminta
Kaikki yhdistystoiminnan hyvät ja huonot puolet. Säännöt ja syyllistäminen, sosiaalisuus ja sekopäisyys, selän takana ja suoraan puhuminen, onni ja orjuus, hyvät ja huonot tavat...

Iloja
Eläimet tuovat valtavasti iloisia asioita arkiseen elämään. Häkkien siivouksen jälkeiset riemukkaat pukittelut, että omistajalla on tukassakin purua. Heinän rapinan aiheuttama puiputus ja pukittelu. Ratkiriemukkaat poikaset heinäkasassa. Poikaset. Ne poikaset on niin söpöjä, että sydän halkeaa! Näyttelyreissujen odottaminen: näkee kavereita, toivoo parasta eläintensä osalta. Jos joskus pärjääkin, niin sehän se vasta mukavaa on! Abessiinialaiset etenkin elävät ihan täysillä ja omistaja on kyllä jotenkin mieltänyt abessiinialaisen iloisen elämänasenteen. Reippaasti pukitellen asiat sujuvat paljon mutkattomammin. Tosin aina löytyy joku hapannaama, joka ei siitä tykkää, mutta pienen kyttäämisen jälkeen pukittelua jatketaan yhtä riemukkaasti vaikka hapannaaman ympärillä. Kun asiat on hyvin, niistä on syytä nauttia. Jos asiat ei ole hyvin, niin niihin pitää vaatia muutosta, joskus kovaäänisesti puiputtaen, joskus kalteria nakertaen! Iloita pienistä asioista, kuten vaikka siitä heinän rapinasta. RUOKA! Se on tärkeä!

Suruja
Marsujen hoito vie aika ja tällä hetkellä kolmen työn, kahden lapsen ja keskeneräisen omakotitalon kanssa marsujen kanssa ei ehdi viettämään aikaa niin paljon kun tahtoisi. Perushoito tulee tehtyä: siivous viikottain, aamuruokinta ja iltaruokinta. Ylimääräinen käsittely, pusuttelu ja puuhastelun seuraaminen on jäänyt todella vähälle. Se surettaa.Rahallisestihan marsut tuottavat pelkkää papanaa, joten rahan vähyys tuottaa aina jonkin verran päänvaivaa.
Tärkeän eläimen menehtyminen on aina suuri kolaus sielulle. Etenkin tässä vaiheessa, kun alkaa näkemään jossain suosikkimarsussa niitä samoja piirteitä, joita on nähnyt useita sukupolvia aikaisemmin kyseisen yksilön vanhemmissa, isovanhemmissa tai isoisovanhemmissa. Silmissä on tietty ilme, johon olet ensimmäistä marsua ostaessa rakastunut palavasti. Sitten se silmien tuike sammuu ikuisesti. Vanhuudelle kukaan ei voi mitään. Samassa häkissä tuikkusilmän tytär oikaisee nenää kättä kohti ja nuolaisee.

Marsuharrastus antaa ja ottaa.

Haaste lähtee Karvaisten Naisten Kylään ja Koirille ja Possuille.
Kysymyksenä:  mitä eläinharrastus on antanut sinulle?

sunnuntaina, marraskuuta 01, 2015

Ulkomuototuomarointi

Pohdintaa ulkomuototuomaroinnista näin ensimmäisen koearvostelun jälkeen. Yksi harjoitusarvostelu, miljoona sihteröintiä ja kuuntelua on siis jo takana.

Teddyt ja rexit oli hyvin samankaltaisesti arvosteltu kun tuomarillakin. Niissä on nähnyt tässä ajassa jo paljon ja niistä muodostaa mielipiteen jo helposti.

Abessiinialaiset oli oikeastaan se vaikein. Niitä on pyöritellyt niin paljon omassa marsulassa ja syynännyt virheitä, niin kaikki virheet löytää kyllä. Toisaalta juuri sen takia, kun niitä on pyöritellyt, niin jokaisesta eläimestä löytää myös paljon hyvää. Mulle ei koearvosteluun tullut kaikkia marsuja. Sattumalta kävi niin, että tuli melko samanlaiset eläimet, joten sijoitukset oli vähän haastavia. Toisaalta teki mieli antaa kaikille sertit, koska on mun rupsukoita parempia, mutta toisaalta virheitäkin löytyi niin, että onko ne sertimarsuja sittenkään... Kyllä siinäkin sitten sen oman linjansa löytää, kun vaan miettii, mitä minä tahdon abessiinialaiselta.

Skinnyjä taas oon nähnyt vähemmän, niin niiden kanssa pohdittin pidempään.

Ch teddyt ei vielä kuulu Suomessa standardiin, mutta tulevat ilmeisesti tulevaisuudessa olemaan karkeakarvaisissa, joten mä katsoin nekin sitten samalla. Se oli tosi hyödyllistä, koska tällä kertaa oli todella erityyppisiä näytillä.

Vielä yksi koearvostelu ja olisin valmis karkeakarvaisten osalta.

maanantaina, lokakuuta 26, 2015

F-abyt

Abypoikue F syntyi eilen illalla. Isänä Maailman Duploinsinööri ja emä ruotsintuonti Wallhamra Karisma. Kolme naarasta! Mikä tuuri! Yksi tsw naaras jää kotiin, oli vaan tosi kirppu, että toivottavasti selviää. Ainakin on tosi reipas. Myyntiin tulee brindle naaras ja toinen tsw naaras, jotka eivät ainakaan näillä näkymin ole näyttelyiden ulkomuotoon sopivia kavereita.

Tuitui. Alahäkissä E-risteytypalleroiset voivat pulskasti. Ylähäkissä uudet pienet kirput maistelivat jo heinänkorsia. Pus!

maanantaina, lokakuuta 19, 2015

Marsumukeja

Nyt löyty kivoimmat mukit ikinä!
http://supermug.co.uk/collections/guinea-pigs
Mun on pakko saada toi "I you want me to listen to you - talk about guinea pigs."

lauantaina, lokakuuta 17, 2015

Cum Laude kipeänä

Cum Lauden lauma on ollut sellainen, joka ei saa kuppiin pellettiä. Siellä on yksi läskipallero. Cum Laude ja hoikempi rouva on saaneet multa pellettejä sitten herkkuina yksi kerrallaan kalterin välistä. Eilen illalla Cum Laude oli ihan tavalliseen tapaan herkkuja kerjäämässä. Söi yhtä innolla kun ennenkin. Mika ruokki marsut aamulla ja kaikki oli ok.

Tänään siitä oli kadonnut painosta varmaan about 200g. Silmät syvällä kuopissa. Ei hievahtanutkaan, kun tulin marsulaan. Todella nuutuneen ja kipeän oloinen, liikuttelee päätään, mutta ei vaivaudu ottamaan kun korkeintaan pari askelta.

Ensiapujutut mulla on ja nyt on kaikki tehty. Ei auta muuta kun antaa Cum Lauden levätä hetki ja kohta voidaan ruokkia uudelleen. Nesteyteytystä, kipulääkettä, tukiruokaa jne.

Mä veikkaan, että on iskenyt niin raju ripuli, että koko marsu on tyhjentynyt yhtäkkisesti. Pepussa ei kyllä näy mitään, mutta suolistossakaan ei tunnu yhden yhtä papanaa. Koko maha on aivan hipihiljainen.

Nyt täytyy sanoa, ettei koskaan ole kukaan mennyt NÄIN nopeasti huonoon kuntoon. Mä vähän pelkään, että Cum Laudesta ei tule enää marsua, vaikka mitä tekisin. :(  Yksi mun suosikkipoika.

Edit.
Ja niinhän siinä kävi, että Cum Laude kuoli syliin yöllä.

torstaina, lokakuuta 08, 2015

Sirkutusta ja talven odotusta

Jälleen postaus marsuista mediassa. Ylellä puhutaan sirkuttamisesta. Meillä ei nykyään enää sirkutusta kuulu, koska marsula on niin irrallaan asuinrakennuksesta. Aiemmin on kuulunut ihan hyvin, mutta ei enää. Syksyllä kuulin kerran sirkutuksen oven ulkopuolelle.

Marsulassa alkaa taas lämmitystasapainoilu. Nyt on ollut oikein hyvin 15 astetta, kun on ilmankuivain päällä ja ikkuna ja ovi millin raollaan. Patteri on säädetty päälle aika pienelle ja sen valoa näkyy harvoin.

Uuden marsulan paikka ja muoto on päätetty. Pohjapalkit on ostettu.

lauantaina, lokakuuta 03, 2015

Olemme söpöyden ytimessä

Kuvat on tosi huonoja, ylläri. Mä keskityin katselemaan pienten touhuja ja unohdin aina kuvata, kun olisivat olleet kuvauksellisia. Mä en yleensä julkaise ihan näin huonoja kuvia, kun tarkennus ja tarkkuus on kaukana toivotusta, mutta oon vaan niin innoissani näin ihanista pienokaisista.


Oonko mä söpö?

Näin etevästi me halutaan poseerata koko poikue!

Eikä edes pelottanut tulla kurkkimaan ihmistä!

Tässä pohdimme söpöyden syvintä olemusta.

Pörröiset marsuvauvat... Ihania! Tui-tui!

perjantaina, lokakuuta 02, 2015

Rehellinen risteytys

Snoop's Essi Motivaatiopörriäinen on synnyttänyt kolme hurmaavaa kakaraa. Chocolate uros, chocolate/white naaras sekä cinnamonagouti naaras. Kaikilla on satunnainen määrä rusetteja ja turkki varmaan kasvaa vähän pituutta, koska Essi-emollakin on pitkä tukka. Kaikilla on kaunis ja leveä pää sekä suuret nappisilmät.

Ai isä? :D No sehän on nonself black himalaya Maailman Vanhin Mysteeri. Nyt harvinaista, mutta suklaapoikaset tulevat myyntiin. Agoutilapsukaisen tahdon pussata itse puhki. Seonniinylisöpö! Tui!

Huomenna on tarkoitus kuvata, kun on vapaapäivä.

lauantaina, syyskuuta 26, 2015

Masu pipi

Mataharilla oli masu pipi toissapäivänä. Ihmettelin, kun ei tullut kerjuulle eikä heinää syömään. Tietenkin ensiksi sydäntä kylmäsi, että onko tämä nyt tässä, koska Mataharikaan ei ole ollut nuori enää pitkiin aikoihin. Kävi närkkimässä muutaman pelletin ja palasi nokka rutulla mökkiin käkkimään. Otin sen syliin ja masu tuntui kyllä turhan suurelta. Sillähän on pieni ihossa oleva kasvain masupuolella, joten pelkäsin, että josko kasvaimia siellä mahassa on sisälläkin. Masusta kuitenkin kuului pulputusta paljon runsaammin kun normaalitilanteessa eikä siellä tuntunut mitään erityistä. Mataharilla on paha tapa nyhtää Pleinin turkkia olkapäästä samalla, kun putsailee Pleinin korvat. Mun tunnustelutaidot tosin on huonot, anyway, ilmavaivoja siis toivoin. Hieroin masua varovasti ja masun pulputus vain lisääntyi, joten ajattelin antaa kipulääkettä, jos maha on kipeä. Tärkeintä on saada se kipu pois, jotta marsu innostuisi syömään, koska kun se saa ruokaa sinne masuun lisää, niin kipukin kulkeutuu pois.

Kävin hakemassa kipulääkkeen sisältä ja annoin siitä aloitusannoksen. Aamulla pelkäsin mennä marsulaan. Josko siellä on raato. No ei ollut! Ihan virkeä mummeli, jota nyt kiinnosti jo heinätkin. :) Annoin kipulääkeannokset vielä eilen aamulla ja illalla, koska pulputtelua kuului edelleen. Tänäaamuna ei saanut ja tänään illalla oli edelleen ihan normaali.

Hyvä Matahari! Jei!

torstaina, syyskuuta 10, 2015

Hämeenlinnassa jälleen näyttely

Lauantaina 19.9. on Hämeenlinnassa marsunäyttely Idänpään Torpalla! Kaikki tervetuloa mukaan. Tuomarina on Pulmu Waitinen.

Viimeinen ilmoittautumispäivä on 11.9., mutta paikan päällä on vielä jälki-ilmoittautumismahdollisuus pet-luokkiin.

Pet-toimikunta järjestää myös marsukakkukilpailun! Kilpailun ohjeistus on seuraava:
- kilpailun osallistuja leipoo kakun, jonka aiheena on marsu
- tuomarit ovat vielä varmistamatta
- tuomaroinnissa kaksi osa-aluetta 1. ulkonäkö 2. maku ja rakenne
- yleisöäänestys parhaasta ulkonäköstä
- kakuista myydään yhdistyksen hyväksi maistiaiset, jonka perusteella yleisöäänestys myös kokonaisuudesta, äänestysmaistiaiset 3€.
- osallistuminen kilpailuun on ilmainen

Ja sitten leipomaan!!!

sunnuntaina, elokuuta 30, 2015

Viisas marsu!!

Kyllä mä olen nyt laiska kertomaan mitään omasta marsulasta. Mitään erityistä ei nyt ole tapahtunut, vaikka marsulassa ollessa tulee marsujen touhuja seurattua niin, että tulee tietty mieleen kirjoitusaiheita. Ei mitään isoja, mutta kaikkea, miten ihanasti ne pukittelee ja kuinka hauskasti joku syö. Miten toiset putsaavat toistensa korvia säännöllisesti samassa paikassa. jne...

Mutta tässä uutinen Englannista. Viisas kani ja kaksi viisasta marsua ymmärsivät lähteä tulipaloa karkuun. Moniko eläin poistuu palavasta talosta? Ei kovin moni. Koti on turvapaikka. Eläin aistii valtavan vaaran, joten se haluaa pysyä turvassa. Kotona. Tulipalon keskellä.

Linkki uutiseen.

tiistaina, elokuuta 18, 2015

Marsut mediassa.


Marsuista puhetta rockilla!

Marsukävelyä jatkossa!
Mulla on itseasiassa jotain harmaata muistikuvaa, että keväällä olisin jotain vastaavaa jostain lukenut.

sunnuntaina, elokuuta 09, 2015

Himalayavauvoja

Tällainen söpöliini olisi myynnissä.

Maailman Assasiineri, syntynyt 22.6.2015.
Isä Maailman Vanhin Mysteeri, emä Maailman Onnen Jemmari


Täältä on myös tulossa yksi urospoikanen myyntiin. Pienet söpöliinit ovat nyt viikon ikäisiä. Tässäkin piti  ryhtyä häkkiä siivoamaan, mutta odottelin, että pienet saivat syödäksensä. Oli niin söpön näköistä. Tuitui.

sunnuntaina, elokuuta 02, 2015

D-himalayat

Kävin yöllä viemässä marsut marsulaan ja sillon ei ollut poikasia. Nyt oli! Tuituitui! Kolme vitivalkoista ihanaa himalayaa! Isänä Maailman Malttamaton Muurari ja emo Maailman Kolibri. Sukupuolia en nyt varmaksi osaa sanoa, koska ne meni siellä niin kasassa, että saatoin käpälöidä jotain poikasta kaksikin kertaa. :D Olisi kaksi urosta ja yksi naaras. Näinollen olisi ainakin yksi uros myynnissä. Pitää vähän tarkistella noita sukutauluja, että oliko se tämä yhdistelmä, josta mun tarvitsee uros jättää kotiin kasvamaan. Naaras nyt jää ainakin.

Jurvan tulokset

Pitkään aikaan ei ole näyttelytuloksia päässyt päivittelemään, kun en ole missään juuri ollut. :D Jos olenkin, niin ei ole ollut mitään kivaa päivitettävää. :D

Tällä kertaa meni tosi hienosti. Texel Moonshine "Muntsi" sai molemmilta tuomareilta sertin ja rop2. Mä olin sen kuivaamisessa valmis klo 1.08 yöllä. Muntsi oli äärimmäisen kiltisti koko pesun, yleensä se on vähän vastustellut viimeistään huuhteluvaiheessa.

Abyista Rehtori sai sertit molemmilta. Näyttelypaikalla mietin kuumeisesti, että tulikohan siitä valio. Mä oon niin miljoonaan kertaan sitä ollut ottamassa mukaan ja tykkään, että se on kiva. Ei tullut valiota. En mä ole sitä Suomessa koskaan esittänyt. :D :D Josko seuraavaan näyttelyyn täytyy sitten ottaa mukaan. Tosin en kyllä yhtään ymmärrä, miksi Rehtori oli toisella rop1 ja toisella rop2, kun kilpakumppanit oli paljon hienompia. Mulla oli mukana myös valio Duplo, joka ei saanut mitään. Kokonaisuutena Duplo on isompi, näyttävämpi ja säännöllisempi kun Rehtori. Rehtori on myös mun silmään liian pieni, mutta myös aavistuksen turhan laiha näyttelyeläimeksi. Sen takia se ei ole mukana ollutkaan, koska ei ole kerännyt itselleen yhtään massaa. Rehtori ei vaivautunut edes olemaan paikallaan, mutta Duplo jopa esiintyi. Duplolla on pieni tupla ja se on niskasta pehmoinen, kun on niin valkoinen. Rehtorilla taas rusetit paremmin linjassa, mutta kokonaisuutena iso ja näyttävä vs pieni säälittävä rimpula... Ehkä avainsana tällä kertaa myöskin, että Rehtorilla on nenärusetit. Mullle jäi niin kovasti mieleen, kun tämä tuomari niitä nenärusetteja joskus hehkutti ja pisti kaikki nenärusetilliset voittoon riippumatta siitä, mitä muuta siellä turkissa oli.

Sitten oli mukana kaksi suklaata. Ongelmana se, että mä olin ilmoittanut suklaan ja lilacin. Kävin vielä perjantaina koneelta katsomassa, että kenet mä ilmoitin. SILTI otin mukaan väärän marsun. Ilmoitin siis Gigant Colorin, mutta nappasin mukaan Tsaarin. En tajua. Ne asuu eri häkeissä, ihan eri puolilla marsulaa, täysin erinäköisten kavereiden kanssa, mutta silti. Otan suklaan mukaan, vaikka lilac on ilmoitettu. ARGH! Noh, Tsaari kävi pariluokassa sitten Cum Lauden kanssa pet-puolella. :D Cum Laude ei saanut mitään ulkomuotoluokasta, täysin oletettu tulos. Toivo eli silti, koska viimeksi Daniel antoi Cum Laudelle sertin.

Himmyt yllättivät positiivisesti, vaikka niidenkin trimmaaminen ja pesu meni pitkälle yöhön. Mysteeri sai molemmilta tuomareilta sertin ja siinäkin mietin, että oliko sillä sertiä entuudestaan. Ei ollut Mysteerillä, kun sen siskolla kylläkin olisi. :D Mysteeriä oon raahannut mukana muutamia kertoja, mutta josko jatkossa. Se on myynnissä ja sitä on kysytty nyt Norjaankin. Kyyti on vaan vähän haasteellinen. Muurari sai toiselta kuman ja toiselta ei mitään. Siitäkin olen ihan tyytyväinen, koska trimmaamisen puutteesta saivat molemmat moitteita.

Viikonloppu kokonaisuudessaan tosi mukava. Ajoin yöllä kotiin, kun Auni nukkui.

perjantaina, heinäkuuta 31, 2015

Näyttelyyn!!

Pitkästä aikaa olen menossa näyttelyyn itse! Huomenna Jurvassa on siis marsujen ulkomuotoluokat ja pet-luokat. Mukana on seitsemän marsua, joista kolmella on entisestään serti. Siellä on tuplanäyttely, joten saattaa olla mahdollista saada valioita. :)

Ihanaa! Näyttelyyn!

(Himmyt ja pitkis on vielä puunaamatta, pesemättä ja trimmaamatta. Nyt mä lähden ajamaan Pohjanmaalle. Matka-aika on neljä tuntia.)

sunnuntaina, heinäkuuta 26, 2015

Perhemediat - Marsu

Pidin erittäin paljon siitä, miten hyvin kirjassa painotettiin pitkäjänteisyyttä ja vanhempien vastuta lemmikkieläimestä. Suoranaisia virheitä marsunhoidon osiossa ei ollut ja se on marsukirjassa tärkeintä. Aivan kaikesta en nyt ole samaa mieltä, mutta pääpiirteittäin hoito, asumus ja terveys oli hyvää. Kirjassa oli useammassakin kohdassa mainittu marsun laumatoverin tarve.

Kirjassa oli oma osionsa vanhemmille. Siellä painotettiin, että marsu voi olla lapselle todella äärimmäisen rakas ja lapsen surua ja huolta ei saa vähätellä marsun sairastuessa tai kuollessa. Painotettiin, että VÄÄRÄ ajattelutapa on: "Se on vaan marsu. Ostetaan uusi, kun ton nykyisen hoitaminen eläinlääkärissä maksaa enemmän". Valitettavasti näitäkin vanhempia löytyy. Vanhempia, jotka eivät ymmärrä, että juuri-se-kyseinen-yksilö voi olla lapselle kultaakin kalliimpi. Puhumattakaan siitä, että hoitamattomana eläin kärsii. Tässä kirjassa oli hyvin painotettu tämä eläinlääkäriin viemisen tärkeys.

Sitten päästäänkin siihen puutaheinää osioon. Älkää missään nimessä uskoko sanaakaan, mitä tämän kirjan rotu/väriosiossa puhutaan. Nykypäivänä oikeankin tiedon hankkiminen on hyvin helppoa. Marsuyhdistyksen sivuilta (jotka lähdeluettelossa lukevat) löytyy helposti oikeat rotufaktat. Ilmeisesti sieltä sivuilta ei näitä faktoja ole vaivauduttu lukemaan, vaan käännetty tietämättömänä jostain ulkomaisesta marsukirjasta. Muutama sähköposti yhdistykseen olisi myös valaissut asiaa paremmin. Suomessa on tavat erilaisia, kun esimerkiksi Briteissä. Suora käännös ei aina toimi.

Abessiinialaisen ja sileäkarvaisen marsun risteytyksestä syntyy kirjan mukaan englannincrestiä etkä americancrestiä. Aika metkaa genetiikkaa. Fail.

Shampanjamarsukin kuulemma löytyy. Fail.

Väitetään, että dalmatialainen on Suomessa nyt oikein uusi rotu. Fail. Mira´s kasvattajalla  on ollut dalluja noin 20 vuotta. Meillä on Suomessa paljon paljon paljon tuoreempiakin rotuja, joita ei mainittu uusiksi.

Pienellä googletuksella olisi päästy pitkälle.

sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2015

Nimikriisi

Mulla on nimikriisi. Neljä poikuetta nimeämättä.

Vappuaattona syntyneille Ö-poikasille en ole vieläkään keksinyt nimiä! APUA! Käytetyt ö-nimet voi tarkastaa täältä. Naaras on suklaa, voisi olla vaikka Örrimörri Juniori, on niin Mörrin näköinen.

A-poikueessa rusettihärveli ja normaali himmy kaipailevat kans nimiä. Molemmat ovat naaraita. Käytetyt a-nimet voi tarkastaa täältä.

B-poikueen viisikko on nimeämättä. Siellä on kolme naarasta ja kaksi urosta. Käytetyt a-nimet voi tarkastaa täältä.

C-poikue syntyi seuraavana päivänä, kun B, mutta en ehtinyt siitä heti kirjoittamaan ja sitten se unohtui. Siellä on kaksi himmyurosta ja yksi naaras. Urokset ovat kokonaan sileitä ja naaras on crest. Käytetyt a-nimet voi tarkastaa täältä.


maanantaina, kesäkuuta 29, 2015

R.I.P. Wallstreet's Leah

Hissi lopetettiin tänään. Sen vointi oli mennyt hiljakseen alaspäin, mutta tänään oli se päivä, ettei tarvinnut enää empiä. Aamulla se tuli vielä iloisena syömään, mutta iltaruoka ei kelvannut. Se käveli hieman väsyneen oloisesti ja pysähtyi hengittämään välillä. Nuuski heinäkasaa, mutta ei sitten edes maistanut.

Tässä minä päivystän ruokakupin vieressä, mutta ei minulle enää ruoka maistu.

Kun miettii tämänkin yksilön elinikää, niin Hissi on nähnyt todella paljon mun elämää. Elämänmuutos vuodesta 2007 on ollut valtava. Monenmoisia koulutuksia, monia muuttoja, isoja suruja ja suuria iloja. Hissi on asunut samojen kavereiden kanssa poislukien Marsesterin, Hammastelijan ja Särmärin kuolemat. Uusia kavereita on tullut sitä mukaa, kun Marsesterin lapsenlapsia on tullut lisää samaan laumaan ja nyt uusimpana Mekko. Hissi on asunut myös aina samassa häkissä ja samassa kerroksessa vuodesta 2009. Hissi on ollut mun elämässä pidempään, kun moni ystävä. Hissi on ollut tuplaten pidempään mun elämässä, kun mun lapset.

Rapsuttelin hetken sylissä, pussailin ja päästin häkkiin. Nostin lopetusvehkeet näkyville ja menin sanomaan Mikalle sisälle, että tänään on Hissin aika jättää meidät. Tätä pienenä karvahanuria jään kyllä kaipaamaan niin, että sydäntä kivistää. Miten voi pieni eläin olla niin rakas.

Wallstreet's Leah
"Hissi"
30.10.2007-29.6.2015

lauantaina, kesäkuuta 27, 2015

B-pienokaiset!

Maailman Zoolanderi teki suloisen viisikon viimeyönä. Isänä on Maailman Tsaari, ja se on siis myynnissä. Olisin tietty mielelläni jäänyt niitä paijaamaan vaikka koko päiväksi, mutta työt kutsui. Kaksi chocolate brindleä, yksi chocolate, yksi tsw ja yksi black/white. Se mustavalkoinen on kun ilmiselvä kopio edesmenneestä Särmäristä. Kerkesin yhden kuvan ottamaan ennen töihinlähtöä, kun piti Mikalle laittaa viesti, että nyt syntyi reinkarnaatio!



Ja vertailun vuoksi tässä Särmärin poikaskuva.

Molemmilla on (tai Särmärillä oli) valkoinen "helma" vasemman takajalan kohdalla ylöspäin.

maanantaina, kesäkuuta 22, 2015

A-himmyjä

Isä Maailman Vanhin Mysteeri ja emä Maailman Onnen Jemmari. Mä oletin, että Jemmari synnyttäisi vasta pidemmän ajan päästä. Siitä on neljä päivää, kun mä siirsin sen pois Valtsun luota. Hyvä, että siirsin. Se antoi turpaan kaikille abyille omassa laumassaan suurinpiirtein ottamatta askeltakaan. Aika voimakas ego, kun abyt lentää pitkin seiniä jo Jemmarin katseen voimasta.

Ai poikaset? Edellisessä poikueessahan kävi huonosti ja syntyi uros ja naaras, jotka kuolivat jostain syystä molemmat. Jemmari ei huolehtinut niistä ollenkaan, joten nyt mä olen tarkempana ja tuon ne sisään heti, jos näyttää siltä, että ei tälläkään kerralla niitä hoida.

Tässä on ihanaakin ihanampi naaras! Tämä jää kotiin.

 Mitä ihmettä tämän turkille on tapahtunut?!? Tällä supersuloisella naaraalla on kaksi "rusettia" pyllyn päällä. :D Sanomattakin selvää, että tämä kaveri on myynnissä.

Emo Maailman Onnen Jemmari on myös myynnissä, jos joku tahtoo tuitturouvan omaan laumaansa.

lauantaina, kesäkuuta 20, 2015

Oman pellon ihanuus

Onko sen oman heinäpellon omistaminen nyt niin autuaan onnelliseksi tekevä juttu.


Ihanan vihreä pelto tuulessa aaltoilevaa heinää. Mukavaa ja helppoa kerätä marsuille siitä kassikaupalla tuoretta mutusteltavaksi. Viikatteella vaan huis-huis nurin ja siitä nostelee vaan isoihin Ikean kasseihin ja kantaa marsulaan. Eikö niin? Kuva on otettu siitä kohdasta, missä kasvaa vain heinää. Suurimmaksi osaksi tuolla on ohdaketta ja nokkosta.


Noh, ei todellakaan. Kun menee seisomaan tuohon ihanaan vihreyteen, voi huomata, että heinä kasvaa harvassa. Hyvin harvassa. Vuosien saatossa niittämättä ollut pelto on kasautunut täyteen vanhaa kasvustoa, joka tukahduttaa tehokkaasti kaiken. Heinä on korkeaa, mutta tuon edellisvuosien lakoontuneen kasvuston takia viikatteella ei voi heilua lähelläkään maata, ellei tahdo saada viikatetta täyteen ruskeaa vanhaa talven maannutta heinää. Mä en edes muista nyt ton kyseisen heinäkasvin nimeä, mutta se ei kuulu niihin kasveihin, joissa olisi parhaiten ravinteita eläinten ruokkimista ajatellen. Timoteitä tuolta ei löydy enää.

Toisen pellon kävi eräs tuttu viljelijä kääntämässä ympäri ja oli kyllä kovaksi pakkautunut maa. Pelto on ollut ehkä kymmenen vuotta kääntämättä, niin siinä sai traktori ottaa auran ylös muutamaan kertaan ja peruuttaa uudelleen vauhtia. Siellä kasvoi jo peukaloa paksumpaa haapaa. Kunhan viljelijät ehtivät, niin tulevat kylvämään siihen timotein. Tavoitteena saada siitä sekä marsuheinää (tuoretta), että laiduntilaa mahdollisille lampaille, joskus tuleville vuosille. Omaa kuivaheinää tuskin ryhdytään tekemään, koska meiltä ne välineet puuttuu ihan traktorista lähtien. Kuivaheinän teko on herkkää puuhaa ja saadaanko sitten viljelijät paikalle täsmälleen oikeaan aikaan, ettei mene hyvä tarkoitus sillä pilalle. Viljelijöillä kuitenkin on etusijalla ne omat työt, eikä meidän puolen hehtaarin harrastepelto.

maanantaina, kesäkuuta 15, 2015

Moonshine

Muntsin pesupäivä. Herra on ihan käsittämättömän siisti, että näitä hetkiä ei ole ollut usein. Turkki on pitkään takuton ja puhdas myös pyllystä. Tähän mennessä ollaan pidetty pelkkää takanyyttiä, mutta nyt laitoin jo kyljetkin kiinni. Onhan sillä ikää kohta jo 5kk!

Kuvan tähtäys ei ihan täysin osunut marsuun, kun kuivausprojektissa yritti olla mukana myös koira, Auni ja Aino...

"Tämmöiset paketit mulle laitoit..."

Hyvin pysyy.

sunnuntaina, kesäkuuta 07, 2015

Ei mitään uutta taivaan alla

Mitään kummallista kirjoitettavaa ei ole ollut. Tai joutavanpäiväisiä mä olen tähänkin asti rupatellut, mutta nyt ei ole ollut aikaa kirjoittaa sitäkään. Teen kahta työtä tämän kesän, joten kirjoituksia ei varmaan tule kovin usein.

Pikkuiset vappulapset ovat hyvässä voinnissa ja pääsivät jo aikaa sitten marsulaan isoon häkkiin temmeltämään emon kanssa keskenään. Molemmat niistä jäävät kotiin, mutta emo on myytävänä.

Yksi poikue on ihan kohta putkahtamassa maailmaan. Sitä odotellessa.

lauantaina, toukokuuta 23, 2015

Tuoretta heinää

Tuoretta heinää on taas saanut jonkin aikaa. Määrät on jo luokkaa "kourallinen per marsu". Taianomainen ääni niistä lähtee. Tuoreheinä on vielä niin uusi juttu, että kaikki syö hievahtamatta, pukittelematta, tappelematta ja vauhdilla. Yleensä heinien ja muiden ruokien jakoon liittyy jos jonkinmoista nokankoputtamista kaverille tai muuten vaan joku kiertää toiselle puolelle heinäkasaa. Josko siellä olis parempaa heinää, kun omalla kohdalla. Toki pitää jonkun kaverin pyrstöä vähän haukata matkalla. Tuoreheinää syödessä ei kukaan ehdi edes pukittelemaan. Ennen ja jälkeen kyllä pukitellaan. :D

Tuoreheinä on kyllä niin maaginen, että marsulasta kuuluu oikeasti vain ja ainoastaan rouskutusta. Ei askeltakaan. Ei inahdustakaan. Vain rouskutusta. 70 x rousk-rousk-rousk-rousk....

Maagista. Mahtavaa.

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2015

Näyttelyistä

Näyttelyaiheista tekstiä pyydettiin, joten tässä tulee.

Voiko minun marsuni osallistua näyttelyyn?
Marsusi voi osallistua pet-luokkaan, jos se on terve ja yli 2 kk ikäinen. Marsu ei saa olla tiineenä tai imettää. Selvästi aggessiiviset yksilöt eivät sovellu näyttelyyn. Pet-luokkaan osallistuva marsu voi olla minkä rotuinen tahansa, tai risteytys. Sillä ei tarvitse olla papereita. Marsusi voi osallistua ulkomuotoluokkaan, jos se täyttää edellä mainutut ehdot ja lisäksi sen täytyy olla rekisteröity, eli sillä on paperit, joissa on marsun tiedot ja sukutaulu, rekisterinumero ja SMY:n leima. Vain puhdasrotuiset marsut voivat osallistua ulkomuotoluokkaan.

En ole koskaan ollut näyttelyssä - uskallanko osallistua?
Totta kai uskallat, kerta se on ensimmäinekin. Siellähän se sitten selviää, että onko kyseessä sellainen "mun juttu" vai ei. Muilta marsuilijoilta voi aina kysyä neuvoa näyttelypaikalla, jos on jotain epäselvää. Kannattaa varoa - näyttelyharrastukseen jää helposti koukkuun.

Mikä on pet-luokka?
Pet-luokassa tarkastellaan sitä, miten hyvin marsu on hoidettu. Pet-luokassa arvostellaan marsun yleiskunto, käsiteltävyys, silmät, korvat, hampaat, kynnet, tassunpohjat, turkki, rasvarauhanen. Pet-luokkaan valmistaudutaan hoitamalla marsua hyvin, mikä tarkoittaa mm. oikeaa ruokintaa ja liikuntaa sekä marsun totuttamista käsittelyyn. Lisäksi marsu on syytä puunata siistiin kuntoon ennen näyttelyä: kynnet leikataan, tassunpohjat rasvataan, känsät leikataan pois, rasvarauhanen ja korvat puhdistetaan, marsun turkki pestään. Jos karva on pitkää, se pitää kammata takuttomaksi.

Mikä on ulkomuotoluokka?
Ulkomuotoluokassa eli virallisessa luokassa tarkastellaan sitä, miten hyvin marsu vastaa SMY:n määrittelemää standardia, miten hyvä rotunsa edustaja marsu on.

Mistä saan tietooni, missä ja milloin näyttelyitä on?
SMY:n hyväksymät näyttelyt löydät Marsuyhdistyksen nettisivujen tapahtumista. Lisäksi muutkin jyrsijäyhdistykset järjestävät näyttelyitä, joiden yhteydessä voi olla marsujen pet-luokka.

Miten näyttelyyn ilmoittaudutaan ja mitä se maksaa?
Näyttelyilmoituksissa lukee ohjeet siitä, miten näyttelyyn ilmoittaudutaan ja mitä se maksaa. Yleensä se ilmoittautuminen tapahtuu sähköpostitse tai postitse ja näyttelymaksu maksetaan ennakkoon järjestäjän tilille viimeiseen ilmoittautumispäivään mennessä. Pet-luokkiin saattaa olla (näyttelystä riippuen) jälki-ilmoittautumismahdollisuus näyttelypäivän aamuna paikan päällä, jolloin marsua ei ole tarvinut ilmoittaa etukäteen, mutta maksu on yleensä korkeampi kuin ennakkoon ilmoitettuna.

Mitä näyttelypaikalla tapahtuu?
Näyttelypaikalle tullessasi ensimmäisenä on vastassa eläintentarkastus. Asetu jonoon ja odota vuoroasi. Eläintentarkastuksen tarkoitus on selvittää, onko marsu näyttelykunnossa ja estää mahdollisesti loisten ja sienitautien pääsy näyttelypaikalle, ettei sitten sairas eläin tartuta muita.
Eläintentarkastuksen jälkeen sinun tulee ensin mennä ilmoittautumispöydän luokse kertomaan, että olet saapunut paikalle. Ilmoita myös jos joku marsuistasi puuttuu tai on hylätty eläintentarkastuksessa. Jos olet ostanut näyttelyluettelon ennakkoon, saat sen mukaasi infosta. Luettelo kannattaa ostaa, koska sieltä näkee kaikki ennakkoon ilmoitetut marsut. Sieltä näet myös oman marsusi numeron.
Tuomarit arvostelevat eläimiä kukin oman pöytänsä ääressä sihteerin avustamana. Yleensä mennään luettelon mukaisessa järjestyksessä, mutta joskus tulee poikkeuksia. Odottele omaa vuoroasi ja ole tarkkana, että tiedät, missä vaiheessa oman marsusi on aika mennä pöydälle. Sinun täytyy itse viedä marsu arvosteluun, kun on sen vuoro.
Kun kaikki marsut on arvosteltu ja tuomari on päättänyt palkinnoista, seuraa palkintojen jako.
Näyttelyt ovat kokopäiväisiä tapahtumia, joten kannattaa varautua siihen, että siellä voi vierähtää aikaa aamusta iltaan saakka.

Mitä näyttelyyn pitää ottaa mukaan?
Itsesi ja marsusi lisäksi mukaan täytyy ottaa kuljetuskoppa, jossa marsulla on hyvä olla, jossa sillä on heinää ja juotavaa sekä kuivikkeita allansa. Mahdollisesti myös marsunhoitotarvikkeita kannattaa ottaa mukaan viime hetken puunauksia varten. Itselle kannattaa ottaa evästä. Ulkomuotoluokassa marsulla pitää olla näyttelylauta, pet-luokassa sitä ei tarvita mutta se on suositeltava. Käteistä rahaa on syytä ottaa mukaan myös, koska näyttelypaikalla on myytävänä kaikenlaista pientä kivaa, ja buffetista voi olla mukava käydä ostamassa jotain mutusteltavaa.

Mistä saan lisätietoa?
Tarkempaa tietoa näyttelyistä löydät SMY:n sivulta. Kasvattajakin vastaa kysymyksiin.

torstaina, toukokuuta 07, 2015

Paino nousee

Muutama päivä sitten kaksi poikasta meni äkisti huonoon kuntoon. Alkoi hengitys napsumaan ja yleisvointi meni apaattiseksi. Black/white naaras ja toinen chocolate/white naaras.

Kaksi muuta pientä pärjää hyvin! Suklaauros painaa 62g ja ch/w naaras painaa 57g. Uroksen aloituspaino oli muistaakseni 44g ja naaraan 40g.

En silti vielä uskalla niitä tuonne marsulaan ja isoon häkkiin viedä. Ihan vielä en voi huokaista helpotuksesta, mutta ei nyt enää kovin synkältä näytä.

maanantaina, toukokuuta 04, 2015

Minipoikasia

Maailman Nettipokeri sai neljä pikkuista poikasta 30.4. Isänä Maailman Cum Laude Approbaturi


Niin pieniä, että mä toin ne munakennossa sisään. Emo tuli häkissä, mutta ulkona oli tuulista, niin laitoin pienet munakennoon matkan ajaksi. Mietin, että se 140cm häkki on näin pienille turhan pitkä matka juosta emon perässä, joten otin ne tehotarkkailuun sisälle "sairashäkkiin". Koskaan ei ole näin pieniä poikasia pysynyt näin pitkään hengissä. Syntymäpainot 40-44g. Eilen meni kaksi tosi huonoon kuntoon, mutta nyt tänään on vielä kaksi hyvässä voinnissa. Tänään hengissä siis chocolate uros ja chocolate/white naaras. Suklaapoika on onneksi jo nostanut painonsa 50g. Tiedoksi, että pienin meillä syntynyt hengissä selvinnyt on painanut 49g...

torstaina, huhtikuuta 30, 2015

Marsu etsii kotia

Katso uusin myyntipäivitys
http://marsumaailma.blogspot.fi/search/label/myynnissä

tiistaina, huhtikuuta 21, 2015

Neuroottisuutta havaittavissa?

Mitä kertoo marsulan omistajasta, jos kaikki avattujen paalien narut on kieputettu näin?

En se minä ollut...

perjantaina, huhtikuuta 17, 2015

Hissimussu ja muut

Hissi&co lähettää terveisiä. Puhtaat purut tuntuu jännältä jalkojen alla.


Siellä vilahtaa myös pieni valkoinen. En mä ole löytänyt sille nimeä. Se on välillä Pallo, välillä Pöllö. Joskus Mekko, koska sillä on takapuolessa kiva mekko, kun se istuu.

Essikin kuuluisi tähän laumaan, mutta tosiaan nyt asustelee Ikiroudan kanssa.

tiistaina, huhtikuuta 07, 2015

Uusia pareja

Erotin Survivorin eilen Ikiroudasta ja siellä tuntui poikasia. Ovat vielä pieniä, joten niissä voi hyvinkin mennä vielä kuukausi. Pokeri jäi vielä asuman Cum Lauden kanssa, tiineydestä on kyllä merkkejä, mutta Cum olisi muuten jäänyt aivan aivan yksin, niin asukoot vielä yhdessä.

Eilen yhdistetty uusia pareja Poikasten arvioitu syntymäaika on 15.6. jälkeen eli heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa on luovutusikäisiä poikasia sitten. Jos tiinehtyvät pian.

Maailman Vanhin Mysteeri + Maailman Onnen Jemmari (nonself himmmy)
Maailman Malttamaton Muurari + Maailman Vaihtoehtornuori (nonself ja crest himmy)
Maailman Tsaari + Maailman Zoolanderi (abyja, ehkä suklaa?)
Ikirouta + Snoop's Essi Motivaatiopörriäinen (risteytyshärveleitä, pus)

Muutin häkkijärjestyksiäkin nyt aika radikaalisti. Naaraslaumat saivat eloa laumamuutoksista, koska halusin, että kaikki jaetut kerrokset olis pois. Nyt on kaikilla isommat tilat ja laumojen rakennekin jotakuinkin järkevä. Ei isoa laumaa pienessä häkissä ja pientä laumaa isossa häkissä. Tänään aamulla tuntui olevan rauha maassa eikä rutinaa kuulunut, joten taisi laumajaottelu mennä oikein hyvin. Joskushan noi naaraat leikkii känkkäränkkää parikin viikkoa.

perjantaina, huhtikuuta 03, 2015

Myyntikuvista

Pitäiskö alkaa tekemään myyntikuvien sijasta marsujen myyntivideoita?

Tässä Maailman Zorron Naamari syö porkkanaa ja pinkoo karkuun, kun tuli puhelinkamera liian lähelle.


Myytävänä siis.

keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2015

Neljä uutta rotua!!

Standarditoimikunta on vahvistanut neljä uutta rotua. Alla tarkemmat kuvaukset.

Takatukka nykänen


Historiaa: 80-luvulta peräisin oleva marsurotu, joka on tullut uudestaan muotiin.
Runko: Laiha, kevyt, tiivis.
Turkinlaatu: Turkki on silkkinen, pehmeä ja taipuisa. Sen kuuluu olla edestä lyhyt ja takaa mahdollisimman pitkä. Lanteilta taaksepäin kasvava tukka muodostaa laahuksen. Etutukka on hieman muuta turkkia pidempi ja siinä kuuluu olla keskellä jakaus.
Alahuuli: Kuuluu roikkua
Korvat: Kuulo heikentynyt liiasta Dingon kuuntelusta. Ei kuule MarsuMagazinen toimittajan esittämiä kysymyksiä oikein.
Luonne: MacGyverimainen kekseliäisyys tuomarinpöydällä, juovat paljon c-vitaminoitua vettä. Välillä itsepäisiä, tappelevat herkästi ja harrastavat kopin katolta hyppäämistä.

Pasilan pystykorva


Tätä marsua voi esiintyä useissa turkkimuunnoksissa, sen ominaisuutena on pystyssä olevat isot hörökorvat.
Runko: Pasilan pystykorva on rakenteeltaan neliömäinen, hyväryhtinen ja kestävä, keskikokoa suurempi pystykorvainen marsu. Se on eloisa ja liikkuu nopeasti ja keveästi. Säkäkorkeus noin 12cm
Korvat: Mahdollisimman pystyssä, soijottavat ylös, ja kooltaan isot, yhtä selvä tuntomerkki kuin pasilan tv-tornin lautaset. Kuulo erittäin tarkka.
Luonne: Erittäin äänekkäitä, omaavat myös kuudennen ääntelylajin ja ovat ainut marsurotu joka osaa haukkua. Uskollinen isännälleen.

Self green


Väri: Väri on vihreä. Korvat ja tassunpohjat ovat vaaleat, mutta taipuvat hieman vihreään. Kynnet ovat vaaleat tai vihreät. Vatsan värisävy vaihtelee vuodenajan mukaan valkoinen-keltainen-vihreä-rusehtava.
Silmät: smaragdit tai tummat.
Levinneisyys: Väriä esiintyy eniten suurissa kaupungeissa kuten Helsingissä.
Luonne: Käyvät papnoimassa öljylähteisiin ja miespuolisten tuomareiden syliin. Näyttelymatkoilla käyttävät mielellään julkista liikennettä.

Hard rock ridgeback


Ruumiinmuoto: Massakas, lihaksikas, kiinteä ja hyväkuntoinen.
Turkinlaatu: Marsun selässä kasvaa pystyssä oleva harja, joka ulottuu marsun päästä takapuoleen. Karvan tulee olla karkeaa. Turkinlaatua on suotava korjailla sopivilla hiusmuotoilutuotteilla. Muualta marsu on karvaton ja sen iho on elastinen ja sillä on selvästi näkyvissä olevia ihopoimuja.
Body modifications: Marsulla esiintyy omistajan tahdosta riippumatta tatuointeja karvattomalla alueella ja lävistyksiä korvissa, nenässä ja silmäkulmissa.
Luonne: Rodulla saattaa esiintyä vakavaa piittaamattomuutta yleisistä näyttelysäännöistä.
Tavallisimmat virheet (eivät johda hylkäykseen): Rintakarvat ja huono yleiskunto.
Näyttelylaudan tulee olla mustaa nahkaa. Niittikoristeet ja ketjut sallitaan.

sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2015

Naapurin pellolla on ruohokin vihreämpää...

... tai ainakin vähemmän lunta!

Sulaako tämä koskaan?

Tuolla alla on mun tulppaanit. Tällä menolla saattavat nousta jo juhannukseksi. Huooh.

lauantaina, maaliskuuta 28, 2015

PiNan pääsiäisnäyttely Lempäälässä

Sunnuntaina on viimeinen ilmoittautumispäivä PiNan näyttelyyn Lempäälään!

http://pirkanmaannakertajat.net/2015/02/paasiaisnayttely-5-4-2015/

Siellä on kanit, gerbiilit ja hamsteritkin.
Sekä hieno buffa ja arpajaiset!
Tulkaahan paikalle.

torstaina, maaliskuuta 26, 2015

Oho!

Nyt jotain outoa tapahtuu naaraslaumassa,

Mikä tämä on!?!?
Hups...

Se on marsu. Kävin hakemassa toisen motivaatiopörriäisen. Suvussa pitkäkarvaista, himalayaa ja muistaakseni myös teddyä. Ikää on 5vko ja pari päivää. Tuitui. Nimeä tällä pallerolla ei ole. Tassuissa ja korvien reunoissa näkyy hieman tummentumaa, joten tämäkin taitaa olla itse himalaya. Tulevaisuuden poikaystävä on jo valittu. 

Hissiä kiinnosti enemmän uudet heinät, kun uusi tulokas. Kertanuuhkaisu ja sitten heinää syömään.

tiistaina, maaliskuuta 24, 2015

Kauran kasvatusta

Kaikki hypettää facebookissa, kunka kevään merkkejä näkyy. Jossain on jo leskenlehtiä ja jonkun pihalla jo krookuksetkin nousee. Meillä on metri lunta.

Revi tästä nyt sitten kevättä?


Jos ei kevät ole ulkona, niin tehdään se sisälle. 19.3.

Ja eilen. Hyvin se kaura kasva.

Taitaa olla marsut kohta onnellisia. Muntsi-sisämarsu on saanut jo herkkuja maisteltavakseen. Samaten toipilas-Tonttumuori. Se siirtyy tänään marsulaan takaisin, kun lääkekuuri on nyt ohitse.

perjantaina, maaliskuuta 20, 2015

Kaunista kerrassaan...

Kyllä tämä työmaakoppi ja paskasäkit tekee pihaan niin nätin lisän, että silmiä kirvelee. Ai kamala. Säkit on kasattu tuohon, kun tuonne pellolle niitä on päässyt kippaamaan tosi huonosti, kun on metri lunta. Osa säkeistä on jo viety, mutta sitähän tulee aina lisää...


Uuteen marsulasuunnitelmaan sisältyy fiksu lantala-ratkaisu.


Heinää

Tänään on heinäkeikka jälleen Pälkäneelle. Viimeksi haettu ennen nastoja, joten about 3kk tässä onkin pärjäilty. Kävi hyvin oikeastaan. Auringonpimennystä on povattu näkyväksi paremmin Pälkäneen suunnalla, kun Hämeenlinnan korkeuksilla voi olla vähän pilviä. Ajoitan lähtöni siis niin, että voin seisoskella siellä katselemassa tätä ihmettä. :) Viimeksi katselin lapsena osittaista auringonpimennystä kotitalon olohuoneen ikkunasta!

keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2015

Marsun mietteitä

Ruokakuppi on ihan turhanpäiväinen kapistus, jos se on tyhjä. 
Sen voi nakata nurkkaan ja työntää heinää eteen.


Miten...?

tiistaina, maaliskuuta 10, 2015

NYT se on täällä!!!

Marsut.net foorumi on jälleen avattu!

http://www.marsut.net/keskustelupalsta/index.php

maanantaina, maaliskuuta 09, 2015

Uusi pitkisprojekti

Mulla on ollut silloin tällöin pitkiksiä nyytitettävänä. Niiden kasvatus ei kiinnosta, mutta haluan jotain näperreltävää. Pitkään aikaan ei mitään ole ollutkaan, mutta nyt tuli Saijalta sievä texel goldenagouti uros. En mä ollut ajatelliut tämmöistä nyt lainkaan oikeesti, muta olihan se nyt sen näköinen, ettei tässä muuta vaihtoehtoa ole, kun ottaa tämä paijattavaksi. <3 p="">

Moonshine = Muntsi

Kaikkeen se Muntsi nyt sitten joutuukin. Aino tahtoi Muntsin syliin. Tosin monta kertaa koitettiin, kun Aino laski sen maahan kun "se kutittaa". :D Pikkiriikkiset kynnet tuntuivat sukkisten läpi.


Keittiön lattialla oleva häkki on ihan selkeä Auni-magneetti. Aunin kun vetää pois häkin luota, niin ei mene montaa sekunttia, kun pieni mittarimato on siinä jälleen. Toivottavasti oppii olemaan pelkäämättä. :D


Muntsin alusina on tällä hetkellä pyyhkeet. Katsotaan mitä tulevaisuudessa. Purua en sisälle halua, joten vois varmaan hommata puupellettejä, kunhan pikkuiset tassut kasvavat vähän isommaksi.


Rekisteröintejä
Lahden näyttelyssä tuli mahdollisuus myös rekisteröintiin, joten tässä taas itselleni omaksi muistinvirkistykseksi numerot muistiin.

Maailman Skywalkeri M105-15
Maailman Malttamaton Muurari M106-15
Maailman Vaalipiiri M107-15
Maailman Wienerleipuri M108-15
Maailman Xylofonitaituri M109-15
Maailman Yhteinen Kilometri M110-15
Maailman Änkkäri M111-15
Wallhamra EJ Sabrina M112-15
Wallhamra EI Karisma M113-15
Moonshine M114-15

Taas lisää vaikeuksia päättää näyttelyyn lähteviä, kun on noita tuoreitakin rekkaroitu. Pari pääsee kyllä juhlanäyttelyyn. :)

sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2015

Lahden näyttelyt

Mun osalta Lahden päivä oli ihan kamala. Aamulla herätessä tunsin olevani totaalisesti jumissa lonkista ylös niskaan asti. Alkava päänsärky kuitattiin särkylääkkeellä ja kahvilla, vaikka eipä se selkäkipu mihinkään panadolilla kadonnut. Näyttelyyn päästyä arvostelut alkoi ihan hyvin, mutta päivän edetessä mulle tuli tosi tosi tosi huono olo. Meinasin yrjötä, kun haistoin ruuan. Ei kyllä ollut edes yhtään nälkä. Harmittaa ihan vietävästi, koska olis ihanaa käyttää kunnolla aikaa marsujen tutkimiseen ja niiden rapsutteluun. Nyt kun oli niin vähän marsuja, niin olisi oikein hyvin ollut aikaa tutustua jokaisen marsun persoonaan.

Nyt oli niin huono olo viimeisten marsujen kohdalla, että oli pakko käydä maate viimeisten marsujen välissä. Tuumasin, että ONNEKSI ei ollut enempää marsuja ilmoitettu. Ja onneksi oli poissaolijoita. Jos näyttelyssä olis ilmoitettu 30-40 marsua, ni olisin kyllä joutunut sanomaan, että joku muu tuomaroi loppuun. En loppujenlopuksi oksentanut, mutta makasin siellä takana jalat ylhäällä ja yritin samalla venytellä selkää. Ehkä oli selkäkivusta johtuva kuvotus, ehkä mahatauti. En tiedä. Illalla kotiinpäästessä tuli kunnon kuume. Ai kamala, mikä olo.

Omista marsuista ulkomuotoon osallistui himmyt Mysteeri ja Marenki. Abyista suklaapojat Tsaari ja Cum Laude. Tsaari sai Dortelta kuman ja Marenki sai Dortelta sertin ja rop1. Tosin rop1 ei nyt ole kovin ihmeellinen, kun se oli ainoa kuvioitu crestillinen. Mutta jokatapauksessa. Meidän historian ensimmäinen crestiserti! :) :)


Marsujen kurkunsyönti
1. Lemmenkipinä
2. Almond's Hazy Shade of Winter
3. Anemone's Tare Karvanen
4. Vili Waffle
5. Xulo

Pariluokka
1. Xulo + Vili Waffle


PET- Aida Depner

Kuma:
Anemone's Turbo
Lemmenkipinä
EPET Matlock
Aniaras Ukko
Like A Toy Solider
Caviecares Penny
Almond's Hazy Shade Of Winter

TS: Anemone's Tare Karvanen
Maailman Paras Pörrö: Snowfall's Dead By Sunrise

PPM1 VVpet4-13 EPET Adina
PPM2 Flying Jätkä



PET - Saija Rajamäki

Kupa
Goldhill's Picasso

Kuma
EPET Jaanuskan El Ponzo Villa
Lemmenkipinä
Matlock
Lumikki
Caviecares Penny
Adina
Aniaras Ukko

TS: Gusty
Maailman Paras Pörrö: Aniaras Ukko

PPM1 VVpet4-13 EPET Adina
PPM2 EPET Jaanuskan El Ponzo Villa

perjantaina, maaliskuuta 06, 2015

Marsuja suloisia söpöisiä verkkokaupassa

Muualla maailmassa marsut on paljon isompi juttu kun Suomessa. Okei, väkiluku saattaa vaikuttaa asiaan, mutta englanninkielisiä marsusivustoja löytyy hurjasti ja myös aiheeseen liittyviä verkkokauppoja.

Nyt löytyi jälleen yksi, mistä mä tykkään!

http://society6.com/whenguineapigsfly

Mainostivat facebook sivuilla, että nyt olisi toimituskulut ilmaiset. :)

torstaina, maaliskuuta 05, 2015

Marsujen hassuja tapoja

Meidän teinikloppipojat siirtää oman mökkinsä aina ruokakupin päälle. En tiedä kuka niistä sitä tekee, vai ovatko laumana sitä siirtämässä. Se on ihan sama kummassa päädyssä ruokakuppi on tai kummassa päädyssä mökki on. Joka kerta kun tulen marsulaan, kuppi on mökin alla. Kuppi on tosi painava keraaminen, että sitä ne ei siirrä, vaan nimenomaan kevyttä muovikoppia. :D

Puolet laumoista heittää ruokakuppinsa aina ympäri tyhjentymisen jälkeen.

Sanotaan myös, että marsut eivät osaa kuoria. No, ei ne varsiaisesti osaakaan, mutta on niillä taitava suu. Mä olen syöttänyt Oxbowta ja kauraa sekaisin. Osa laumoista syö kaiken, osa syö ensin kaurat ja osa syö ensin Oxbowt. Nyt Oxbowherkuttelijat ovat oppineet syömään myös kauraa. Kahdessa laumassa kauranjyvät on syöty tyhjiksi niin, että ovat syöneet jyvän ja kuppi on täynnä kuorenpuolikkaita.

Laitoin toissapäivänä ison tarjottimen täyteen ohranjyviä itämään. Saavat marsut pian herkkuja. Mä NIIN fiilistelen jo tulevaa kesää. Kanat oli vuosi sitten jo ulkoilemassa, mutta nyt on vielä tarha niin täynnä lunta, ettei ihan vielä ole sinne asiaa.

sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2015

Kuljetusmahdollisuuksia

Lahteen on tiedossa näyttelyreissy 7.3. Marsut voi tulla hakemaan näyttelypäivän aikana (about klo 10-15?) Kasisalilta.

Forssa-Huittinen-Rauma 11.3. ja takaisin kotiin samaa reittiä iltapäivällä.

Ouluun lähtee kyyti 19.3., jonne mahtuisi mukaan Maailman marsulasta yhdessä laatikossa karvapalloja. Auto on perillä Oulussa illalla. Kuljetuksesta 10€.

lauantaina, helmikuuta 28, 2015

Esittelyssä myytävät pojat

Maailman Wihuri

Maailman Senaattori

Maailman Valtiovarainministeri


Senaattori ja Wihuri myydään yhdessä. Yhteishinta 80€

maanantaina, helmikuuta 23, 2015

Myytävien päivitys

Moni aikuinen aby etsii itsellensä eläkekotia, kuten edellisessä postauksessa kävi ilmi. Yleensä kaikki tahtovat poikasia joten nämä aikuiset tuppaavat jäämään meille koristeeksi. :) Aikuisista jo tietää, että millaisia ovat luonteeltaan. Aikuiset kaikki on tottuneet käsittelyyn ja meillä osaa on viel roudattu näyttelyissäkin niin, että ovat jo "been there, done that" ja ottavat elämän vähän lungimmin. Pennut omistaja joutuu "kesyttämään" nollasta lähtien.

On tullut vaan jemmattua ja paijattua näitä kotona, mutta totuus on, että jossain muualla niistä on omistajalle enemmän iloa. Toinen totuus on se, että kasvatusta voi harrastaa aika huonosti, kun häkit on täynnä jalostuksesta poistuneita naaraita.

Katso tuoreimmat myyntiuutiset klikkaamalla tunnistetta "myynnissä".

Myytävien kuvia saattaa löytyä Facebookista. Aika laiska olen kuvaamaan. www.facebook.com/MaailmanMarsula

En ota varauksia syntymättömiin poikueisiin.

Lue ennakkoon KAUPPAKIRJA!

Kerro hieman itsestäsi ja mahdollisesta marsukokemuksestasi. Millaisen kodin sinä voisit tarjota näille kullannupuille. Marsut etsivät elinikäistä rakastavaa kotia (4-6v), lämpöistä syliä, voikukkapusuja ja huolenpitoa. Marsu on laumaeläin ja tarvitsee toisen marsun seurakseen. Marsun mukaan tulee sukutaulu, hoito-ohjekansio ja pussi tuttua ruokaa. Poikaset 60€, aikuiset 50€. Vastailen mielelläni kysymyksiin ja autan parhaani mukaan myös myynnin jälkeen koko marsun eliniän ajan.

Alaikäiseltä huoltajan yhteydenotto. Yhteydenotot sähköpostiin maailmalla@gmail.com / Aida Depner. Marsut ovat Hauhon Eteläisissä, mutta joskus kuljetus voi olla mahdollinen bensakuluja vastaan lähimaastoon esim. Lahti/Tampere/PK-seutu. Hämeenlinnassa käyn melkein päivittäin. Kuljetus järjestyy välillä kauemmaksikin esimerkiksi näyttelyiden yhteydessä.

sunnuntaina, helmikuuta 22, 2015

Aikuinen marsu

Aloita tästä: https://www.youtube.com/watch?v=i1XjN9k7aLw
Laita soimaan ja laula mukana.

Aikuinen marsu

Aikuinen marsu mä oon, en enää tuota pientä papanaa.
Äänemme vahvistukoon. Tahtoisin jatkaa hyvin alkanutta laumaa.

Kun ihminen käden tiellemme tuo,
karvasta me teemme suojaavan muurin.
Voimaa tää pelletti suo.
Suoran turkin paineet, sopineet ei meille laineet.
Turkista luovun, jos saan luonain pitää sun!

En vapauttas tahdo riistää, tahdon nyt häkistämme livistää.
Sua tarvitsen sydänystäväksi aikuisen marsun.
Kaiken me jaamme, porkkanoista tapelkaamme.
Aikuinen marsu tuntee hampaat kaverin!

Selkääni käännä mä en.
Selleristä taistelen koska pelkään,
toisten nyt syövän mä sen.
Niin kauan kun on heinää, laumaelämämme kestää.
Popcornailuun sinut vielä villitä saan.

En vapauttas tahdo riistää ...


Toisinsanoen: olisi valmiita aikuisia naaraspareja myytävänä.

tiistaina, helmikuuta 17, 2015

Paperihommia

Muistan joskus ihan ekojen marsujen saapuessa pitäneeni sukutauluja ihan huippuhienona asiana! Kun aloitin kasvatuksen, niin odotin ihan onnessani aina, että saan tehdä sukutaulut!! :D Iloitsin siitä, että mulla oli jokaiselle marsulle oma kansio! Enää on jokaisella marsulla vaan muovitasku... Nyt sitä pitää paperitöitä jo vähän tylsinä juttuina ja kaikenlaista arkistoa on kertynyt KOLME mapillista ja kaksi pahvilaatikkoa.

Mistä niin paljon paperia?
- kaikkien marsujen sukutaulut
- monen meiltä muuttaneen poikasen sukutaulut, jotka ovat edelleen lähettämättä (hyi mua!)
- kuolleiden marsujenkin paperit tallessa
- arvostelukaavakkeet
- Eviran avaustulokset ja lähetteet
- eläinlääkärikäyntien kuitit ja tiedot
- näyttelyiden luettelot poislukien pari viimeistä vuotta
- jäsenlehtiä löytyy EPJY, PiNa, SMY, KSKJH ja jotain irtonumeroita SMF, OSJH...
- lisäksi mulla on valmiiksi tulostettuna usealle poikaselle valmis "pentupaketti"
- mun "pentupaketin" laajuus on tällä hetkellä 12 sivua...

Paperit on olleet aavistuksen sekaisin. Kaikki mun häkeissä asustavien marsujen paperit on ollut yhdessä mapissa, mutta siellä on jäänyt muutamia ylimääräisiä. Mutta toinen mappi ja pahvilaatikot on niin tuhottoman sekaisin, että nyt tulee kuri ja järjestys tähän hommaan. :D :D Niin varmaan. Ihan kun muka oppisin toimimaan järjestelmällisesti kuin taikaiskusta?!?

Mä oon monta kertaa ne järjestänyt jo, mutta jostain syystä ne ei vaan pysy. Otan mukaan näyttelyihin yleensä ne osallistuvien marsujen "yhtä sertiä vaille" paperit sekä valioanomuksen. Ihan vaan toiveajatteluna, että jos saan sen vikan sertin, ni voin antaa koko nipun yhdellä kertaa Pauliinalle. Muuten se arvonimien hakeminen jää. Jokatapauksessa, kun sitä sertiä ei tule, niin kotiin päästyäni purkaan laukun yleensä niin, että paperit menee yhteen pinoon hyllylle ja siitä niitä saa sitten etsiä seuraavan näyttelyn tullen. Joskus on arvostelukaavakkeitakin hukassa. (Tämän takia mulla on nyt yhdet paperit+kaavakkeet hukassa, joka muuten olisi ollut valio jo parikin kertaa...)

Ja ettei vaan paperit loppuis keksen, niin sain takakontillisen SMY:n rekisteröintipapereita alkaen vuodelta kivi ja keppi. Lupauduin säilömään niitä ja tuleehan ne myös sukutaulutietokantaan, kunhan se valmistuu. Valmistuu muuten ihan pian. Ei oo enää paljosta kiinni. :) Oikeastaan on jo valmis, mutta ei ole julkistettu. :)

maanantaina, helmikuuta 16, 2015

Kuivikepohdintaa

Kuivikkeista on pitkään pitänyt tehdä oma postaus. Sain siis testattavaksi uutta hamppukuiviketta. Mikaa nauratti kovin, kun eteisessä oli hamppupaali. :D :D :D Pakataan pieniin minigrip pusseihin ja mennään notkumaan torin laidalle. Hah. Joo, muuten hyvä, mutta kuituhamppua kuivikkeeksi.

+ riittoisa paketti. Ei painanut kamalasti, mutta oli todella tiivis pakkaus. Siitä sai "avattua" ja pöyhittyä suuren määrän kuiviketta.
+ tuoksu on mieto, vähän makea ja hävisi nopeasti. Puru tuoksuu muutaman päivän tuoreelta marsulassa ennenkun haihtuu. Tästä hävisi haju saman päivän aikana. Turvehan haisee ihan kamalalle, mutta se haihtuu kans aika nopeesti. (Paitsi autossa, kun laittaa lämpimän ilman puhaltamaan jalkoihin, niin hyvin pian leviää turpeen haju, kun kengänpohjissa on kuitenkin jotain turvetta kiinni. YÖK!)
+ väri on  vaalean harmaa. Puru on kauniin kultaista, mutta turpeeseen verrattuna tämä harmaa oli kyllä kiva.
+ imukyky ihan hyvä. Mun mielestä puolessa välissä purua ja turvetta. Ne häkkien kohdat, jotka on normaalisti märkiä, oli nytkin märkiä. Kuivat kuivia.

- riittoisa paketti oli tosiaankin tiivis, kynsin ja hampain sitä sieltä yritin kaapia irti. Mun tekniikkani on koittaa saada iso köntsä, jonka murennan auki vasta häkissä. Pieninä paloina murentamalla se meni sinne pussiin muruskiksi, josta on kyllä helppo kauhalla siirtää häkkiin. Toki, jos olisi avannut sen muoveista, niin olisi sitten lähtenyt hyvin auki.
- väitetään, ettei pölise. Kyllä pölisee. Ei pahasti. Saman verran kun hyvä purupaali tai puolikuiva turve.
- saatavuus ilmeisesti vain nettikaupasta. Mun ostotyylillä "tänään on siivous -- kappas ei oo purua -- kauppaan" sen käyttö ei oo luontevaa. Tosin se ei ole kuivikkeen vika, jos mä en tajua, että siivouspäivä tulee säännöllisesti. :D :D

Sain myös jotain pesätarveainetta, mutta marsuillahan sellaista ei tarvita. Laittelen sen kanoille sitten, kun alkaa olemaan sopivampi aika haudonnalle ja tipuille.

Pitää vielä selvittää, että miten hyvin tämä tavara maatuu ja mitä ravinteita tämä tuo maahan, koska kaikki meiltä tuleva marsulajäte laitetaan pellolle.

Mä voisin kyllä ihan hyvin kuvitella jatkossakin käyttäväni tätä. Pitääkin koittaa puhua joku diili, että jos ostan kaksi lavaa valmiiksi, niin kotiinkuljetus kaupanpäälle?

sunnuntaina, helmikuuta 15, 2015

Hämeenlinnan näyttely

Hämeenlinnan näyttelyvalmisteluissa meni koko viime viikko. Tapahtumia oli hurjan paljon, mutta en ehtinyt yhtään niistä kirjoittelemaan. Leivoin buffaa varten ihan hulluna. Tein luetteloa, askartelin palkintoja ja tulostin ja liimailin arvostelukaavakkeisiin tarroja jne. Toistaiseksi huomasin vain yhden tarran olleen väärässä kaavakkeessa, mutta muuten taisi mennä ihan hyvin. :D

Leipomukset onnistui pääasiassa hyvin, eli maku oli kohdallaan, ulkonäössä mun mielestä viilaamisen varaa. Mutta tää mun leivontaharrastus onkin perse-edellä-puuhun meininkiä ja mä olen pilkunviilaaja, mitä tulee käsitöihin, askarteluun ja muuhun koristelujuttuun...

Riisimurokarkkeja riittävästi

Minikakkuja ja isompi kakku. Ei 2€ kakku, vaan 2€ pala.

Päänvaivakakku ja tiramisukakku. En ehtinyt kuvaamaan, kun piti jo alkaa myymään paloja makeannälkäiselle näyttelyväelle.

Tulkaa vaan kaikki näyttelyyn tänne Hämeeseen. :D


Sitten asiaa poikasista

Maanantaina syntyi yksi poikue, joista toinen poikanen säilyi hengissä. Emo Maailman Kirjuri ja isä Maailman Tsaari. Olivat tosi pieniä ja tämä toistaiseksi hengissä oleva on myöskin todella pikkuruinen. Mutta se pukittelee siellä oikeen reteesti muiden perässä. Onneksi sillä on nyt mamman molemmat tissit käytössä, joten toiveet on korkealla. Vaikka taitaa olla pienin meillä hengissä oleva poikanen ikinä. Pienimmät on olleet Maailman Kauhia Terrieri ja Maailman Urhea Hurmuri. Molemmat 49g syntyessään. Tämän syntymäpainoa en päässyt ottamaan, kun vaaka jäi joka kerta sisälle, enkä asennevammastani suostu tuolla pakkasessa ottamaan yhtäkään askelta ellei ole ihan ihan pakko... Hrr...

Maanantaina otin sisälle tarkkailuun lauantaina syntyneen himmyvauvan ja mamman. Oli vähän vaisu. Noh. Lopputulemana tietenkin se, että silläkin oli hengitystietulehdus ja lopetettiin se sitten tiistaina, kun ei suostunut mamman maitoja juomaan. Nyt Jemmari imettää saman häkin abyvauvoja ihan onnesta soikeana. Neljä poikasta ja kolme mammaa siinä häkissä. :)

lauantaina, helmikuuta 07, 2015

Orrbyn ja ååååh!

Herätys kevyesti klo 04.00. Auni söi siinä todennäköisesti unen keskellä. Sain sen turvakaukaloon ilman, että heräsi lainkaan. Aunin yöunet jatkuivat siis mukavasti sinne näyttelypaikalle asti. Jostain kumman syystä ne oli päättäneet siellä Ruotsissa, että näyttely alkaa kahdeksalta. KAHDEKSALTA?!? Me ei oltu paikalla sillon, kun tiet oli ihan hirveessä kunnossa, ni ei pystyny menemään niin lujaa, kun olisi saanut.

Sertejä sai vain Hovimestari ja Apostolinmiekka. Ekassa arvostelussa Apostolinmiekka sai sertin ja Hovi oli toinen. Onneksi arvostelut oli niin samanaikaiset, että Aptis oli ykkösarvostelussa vielä sillon, kun Hovia arvosteltin. Näin, että Hovi sai 89p, mikä oikeuttaa sertiin, tiesin, että tokassakin arvostelussa Aptis menisi edelle ja näinollen Hovin serti jäisi saamatta. Vaikka marsu olisi sertin arvoinen, niin Ruotsissa niitä ei saa antaa kun yhdelle, jos luokassa on viisi tai vähemmän osallistujia. En ymmärrä. Noh. Eli Hovin pistemäärän nähtyäni ja tuumasin, että toinen marsu ei tule enää arvosteluun. Tuomari ei oikein arvostanut, mutta niillä on ne säännöt sellaiset, että pakottavat ihmiset tekemään näin. Eli Hovista tuli nyt sitten myös Ruotsin muotovalio.

Apostolinmiekka oli Minnalla ROP1 ja BIS 4!! Jeee!! Harmitti kyllä, ettei toiseen arvosteluun mennyt, mutta mulle oli reissun kannalta tärkeämpää saada Hovista valio, kun Apostolinmiekan mahdollinen sijoitus BISsissä.

Muut eivät saaneet mitään. Sopun kohdalla pieni pettymys, mutta ilmeisesti liian pehmeä. Rehtorihan ei pysynyt sitten tippaakaan aloillaan arvostellessa. Himmyt olivat matkustamisesta todella kulahtaneen näköisiä ja etenkin valtsulta oli hävinnyt kaikki leveys. Onneksi Hämeenlinnan näyttely on meiltä 4km. Ei kukaan kulahda matkan aikana.

Takaisin tullessa Mikalta tuli tekstari, että oliko täällä joku himmy tiine? Täällä kahden viimeisimpänä syntyneiden poikasten häkissä olisi pieni valkoinen ja se ei ole aby.

O.o

Siis mitä?!? Voi hyvä luoja, ONNEKSI mä en ottanut sitä naarasta mukaan tänne näyttelyyn! Mä olen kopeloinut sitä viimeksi kaksi viikkoa sitten pettyneenä. Harmi ettei tiinehtynyt. Pitää kai laittaa urokselle uudelleen. Mut hei, naaraan nimi on Jemmari, joten mitä muuta siltä olisi pitänyt odottaa? Meidän kasvateilla kun on ollut tapana noudattaa oman nimensä teemaa... :D Olisi Å kirjaimen vuoro. Viimekierroksilla oon hypännyt sen yli, mutta nyt sen vois käyttää. Maailman Åååh! Ylläri! Mä en edes tiedä mitä sukupuolta se on, kun ei Mika ollut käsitellyt sitä vielä lainkaan.

Takaisin näyttelystä iski jumalaton lumimyrsky. Kuulemma talvinäyttelyiden perinne.

Nyt on marsut taas ruokittu ja juomapullot kiinni. Nyt menee muuten silmät kiinni. Huomenna junalla kotiin katsomaan pientä jemmattua himmyvauvaa.

perjantaina, helmikuuta 06, 2015

Paljon kaikkea yhtäaikaa!

Tässä junassa kirjottelen matkalla Ouluun. Huomenna on tosiaan Ruotsin puolella näyttely, joten nyt on pitkästä aikaa ulkomaanreissu! Jee!

Eilen trimmasin Marengin illalla telkkaria kattellessa ja siinä se kusi syliin kuudesti. Tarkoitus oli trimmata myös Valtsu ja pestä molemmat, mutta iski väsymys. Tänään aamulla trimmasin sitten Valtsunkin. Pesin molemmat ja saivat kuivua kylppärissä lattialämmityksen päällä pyyhkeisiin käärittyinä. Ronkeleita molemmat, kun ei hytittelykurkku kelvannut.

Kiire tuli, kun piti pakata omat tavarat, vauvan tavarat ja marsujen tavarat. Sitten vielä marsulaan ja putsata ja täyttää boksit. Tehdä elukkatarkistus ja ja ja... Kynsien leikkuu, korvien putsaus ja tassujen rasvaukset jäi ihan suosiolla junaan.

Pitkän aikaa oon ihmetellyt, että eikö se Huippukondiittori ole tiine lainkaan. Masu vaan kasvaa, mutta posket jauhaa samaa tahtia. Kyllä siellä poikaset tuntui, mutta se ei vaan suostunut synnyttämään. Arvatkaa vaan, mitä sieltä häkeistä kuului siinä vaiheessa, kun piti mennä bokseja laittelemaan? Synnytyksen ääniä tietenkin. Mahdollisimman huono ajoitus Huippiksella. Näyttelyissä käynyt marsu tietää mitä boksien rapina tarkoittaa, ei varmaan oo Huippikselle mikään maailman rentouttavin ääni... Joten menin siinä välissä suihkuun ja palasin takaisin ja toivon sen olevan valmis.

Kaksi (ilmeisesti?) ihanaa pientä brindleä. Tässä on nyt kyseessä Y-poikue. Märkiä kummastuineita möhkäleitä. En yhtään ehtinyt katsomaan tarkemmin, että mahtoiko toinen olla mahdollisesti suklaabrindle... Toisella oli valkoista nokassa. Olivat märkiä, en koskenut, enkä nostanut edes mökkiä. Mutta nuo muovikorit on siitä hyviä, että niistä näkee läpi. Huippis tuli avuliaasti porkkananpalan perässä pois mökistä, joten sain tiirailtua jonkun verran. Mulla oli tosiaan siinä vaiheessa jo kiire. Mä kerron sitten sunnuntaina, että montako tuli. Mika tietty käy katsomassa ja ruokkimmassa tän viikonlopun.

Mutta junaan ehdittiin. Kuvakin olisi kantamuksista Hämeenlinnan asemalta, mutta kännykässä. Piuha jossain kassin syövereissä, enkä nyt millään jaksaisi sitä kaivaa.

Mä toivon kovasti kuutta sertiä. Teoriassa on mahdollista saada 11 (johtuen Ruotsin sertisäännöistä). Hovi ja Apostolinmiekka on samassa luokassa ja jos abyja ei ole enempää, niin vain toiselle saa antaa sertin. Jos Hovi saa sertin ensin, niin se siirtyy valioluokkaan, koska on jo FI MVA, niin yhdellä ruotsalaisella sertillä tulee S MVA. Kaikki muut marsut on taktisesti jokainen eri luokassa.

Mukana on:
Maailman Vaihtoehtonuori (engl.crest black himalaya naaras)
Maailman Vanhin Mysteeri (nonself black himalaya uros)
Maailman Rehtori (aby uros 5-9kk)
FI MVA Maailman Sopupeluri (aby naaras avoin)
FI MVA Maailman Hovimestari (aby uros avoin)
Apostolinmiekka (aby uros avoin)

Todellisuudessa mä odotan sertiä vain abyille. Mielellään tietty jokaiselle, mutta kun nyt edes Sopu ja Hovi saisi. Sopu hilseilee keskiharjan välistä. Hovi on muita uroksia tavatessaan pallomarsu (kaboom). Rehtori ei tasan pysy paikallaan ja puree, Apostoli ei pysy paikallaan ja pörhistää myöskin herkästi karvat palloksi. Vaihtari on ylitrimmattu pyllystä. Taas. Valtsu on liian vaalea ja sillä on liian pienet korvat pärjätäkseen missään.

Pitäkää huomenna peukkuja pystyssä!

Btw... HÄMEENLINNAN NÄYTTELYN VIIMEINEN ILMOITTAUTUMISPÄIVÄ ON TÄNÄÄN. Tosin mä teen luettelon, eikä mulla tästä näyttelyreissusta johtuen ole mahdollisuutta aloittaa luettelon tekoa ennen maanantaita... Ilmoittautukaa silti tänään.