sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2014

Mitä kukakin ajattelee.

Ensimmäistä kertaa marsuhistoriani aikana tuli ostaja, jolla oli ongelma mun eläinmäärää kohtaan. Marsuvaraus oli jo tehty ja hakupäivän aamu koitti, kunnes tuli sähköpostia varauksen perumisesta. Referoituna viestin sisällön ymmärsin seuraavasti.

Myynti-ilmoituksessani luki, että myyn joutilaita pois ja tämä sana oli sitten ilmeisesti ollut perin ikävä. Ostajat halusivat marsut perheenjäseniksi eivätkä halunneet niistä mitään hyötyjä ja sitämyöden eivät myöskään halunneet tukea moista toimintaa. Aikoivat etsiä pienimuotoisemman kasvattajan, jonka marsut saavat elää koko elämänsä samassa kodissa tai ottavat kodinvaihtajia. Heidän mielestään kasvattajan tulisi tarjota eläimille muitakin vaihtoehtoja kun poikasten teon. Eivät oivaltaneet vastaustani, jossa kerroin ettei kasvattajat voi jättää kaikkia poikueiden vanhempia itselle. Jos pentuja tarvitsee tuottaa yhtämittaa, niin pääpaino on selkeästi jossain muussa kun marsujen seurasta nauttimisella.

Ööö... Muutamakin kohta, jossa mä en ymmärtänyt näiden ostajien tarkoitusta aivan täysin. Hyöty? Kasvatus? Mitä tarkouttaa kasvattaja? Marsujenpidon tarkoitus? Pentujen syntyminen? Joutilas? Aikuisten myynti?

Hyöty
Mitä hyötyä ihmiset kuvittelevat mun saavan tästä marsukasvatuksesta? Vanha blogiteksti tähän linkiksi, jossa kirjoitin 2011 vuoden kasvatuksen menot ja tulot. Rahastahan tässä hommassa ei ole kyse. Mihin hyödylliseen marsuja voisi käyttää? Ei mihinkään? Kyllähän mun mielenterveys ja sosiaalinen elämäni hyötyy marsuista. Olen tavannut ekan lapseni kummitädin marsuharrastuksen parissa sekä nyt tämän toisenkin lapsen tuleva kummitäti on marsupiireistä tullut mukaan elämään. Monta muutakin hyvää ystävää olen tavannut juuri näyttely- ja yhdistystoiminnan sekä kasvatuksen kautta. Mutta hyöty. Mikä hyöty? Pääpaino? Missä mun marsunpidon pääpaino on? Ai niin, olisko se kenties siinä kasvatuksessa nimenomaan?

Mitä tarkoittaa kasvatus?
Kasvattajat kasvattavat marsuja. Marsunkasvatus tarkoittaa uroksen ja naaraan yhdistämistä ja siitä syntyviä poikasia. Mun käsityksen mukaan kasvattajalla tulee olla kasvatussuunnitelma. Tavoite. Tästä kaikki varmaan ovat samaa mieltä että eläinten lisäännyttäjä on sitten se, joka tuuppaa sattumanvaraisesti uroksen ja naaraan yhteen ilman mitään tarkoitusta poikasille ja niiden poikasille. Tavoitteesta monet ovat eri mieltä. Suomen Marsuyhdistyksen hyväksymien kasvattajien tulee kasvattaa jotain tiettyä rotua ja tavoitella sitä rotumääritelmää. Terveys, käsiteltävyys ja lemmikkimäisyys ovat niin itsestäänselvyyksiä, että niitä ei tässä kohtaa tarvitse ruotia sen enempää.

Mistäköhän meinaavat löytää kasvattajan, jonka eläimet saavat elää koko elämänsä samassa kodissa? Johan se eläin vaihtaa kotia, jos se kerran on syntynyt jo jossain muualla. Marsun keskimääräinen elinikä on 4-6vuotta. Laskutoimitus en-ikinä-myy-aikuista-marsua -kasvattajalle on aika vaikea. YHDEN linjan ylläpitämisen voisi laskea ehkä jotakuinkin...

Oletetaan
-kasvattajan tavoittelevan yhtenäistä linjaa, jolloin satunnaisia poikueita ei ole ja jokaisella poikueella on tarkoitus jatkaa sukupolvea myös eteenpäin. Tässä nyt kuvattu suora emälinja.
-poikueen syntyvän silloin kun naaras on keskimäärin 10kk
-poikueessa olevan aina yksi naaras
-poikueen naaraan olevan jalostukseen sopiva

Marsumäärä - tapahtuma.
2 - Uros1 ja naarasA yhteen
3 - Poikue syntyy, yksi naaraspentu B jää kotiin muut poikaset myydään.
4 - B-naaras ja uros2 yhteen. Huomioidaan, että ensimmäistä urosta et voi käyttää, koska muutenhan se on edellisen poikueen isä. Täytyy ostaa uusi uros.
5 - Poikue syntyy ja naaraspentu C jää kotiin, muut poikaset myydään. Aika kasvatuksen aloittamisesta 20kk.
6 - C-naaras ja uros3 yhteen. Jälleen täytyy ostaa uusi uros, jotta eivät ole sukua keskenään.
7 - Poikue syntyy ja naaraspentu D jää kotiin, muut poikaset myydään. Aika kasvatuksen aloittamisesta 30kk.

Ai perhana. Onko se lemmikkimäistä elämää, jos nämä jalostuksessa käytetyt urokset joutuvat asumaan yksin? Kaksi naaraiden makuun päässyttä aikuista urosta tekevät toisistansa muusia. Kaikille pitää hommata luovutusikäinen kaveri! Sehän on kolme marsua lisää ja aikaa on kulunut vasta 30kk.

11 - D-naaras ja uros4 yhteen. Uusi uros ja sille uusi luovutusikäinen kaveri.
12 - Poikue syntyy ja naaraspentu E-jää kotiin.  Aika kasvatuksen aloittamisesta 40kk.
14 - E-naaras ja uros5 yhteen. Uusi uros ja sille uusi luovutusikäinen kaveri.
15 - Poikue syntyy ja naaraspentu F-jää kotiin. Aika kasvatuksen aloittamisesta 50kk.
17 - F-naaras ja uros6 yhteen. Uusi uros ja sille uusi luovutusikäinen kaveri.
18 - Poikue syntyy ja naaraspentu G-jää kotiin. Aika kasvatuksen aloittamisesta 60kk.
20 - G-naaras ja uros6 yhteen. Uusi uros ja sille uusi luovutusikäinen kaveri.
Tässä vaiheessa aikaa kasvatuksen aloittamisesta on kulunut noin 66kk, joten vanhimmat marsut on noin 5 vuotta. Oletetaan, että elävät keskimäärin 5v ja tässä vaiheessa siis kuolisivat vanhimmat marsut.

YHDEN linjan ylläpitoon ja yhden poikueen syntymiseen 10kk välein vaaditaan 20 marsua, jos ei ikinä meinaa myydä yhtään aikuista eläintä. Sukupuolijakaumakin olisi perin eriskummallinen. Naaraita 7, uroksia 13. Tämäkin laskelma edellyttää sitä, että tosiaan aina syntyy se jalostustasoinen naaras ja että syntyvistä uroksista ei löydy huippuyksilöitä jalostukseen, jolloin pitäisi hommata uusi naaras. Esimerkin kaltaisessa tilanteessa kasvatustoimintaa ei voi laskea tavoitteelliseksi. Näin harvalla poikuerytmillä ja pienellä eläinmäärällä ei pääse missään ominaisuudessa eteenpäin ja jälleen voidaan pohtia sen kasvatuksen tavoitetta. On söpöä katsella pikkumarsuja 10kk välein, mutta onko sellainen henkilö kasvattaja vai satunnainen marsujen lisäännyttäjä?

Kasvattajat harrastavat marsujen kasvatusta. Lemmikinomistajat harrastavat lemmikkimarsun pitoa. Kasvattajilla voi olla lemmikkimarsuja kuten meillä on vielä meidän ekapoikueessa syntyneet Impaktori ja Särmäri. Meidän kaksi ensimmäistä marsua ovat jo kuolleet, mutta kolmantena hankittu Hissi vielä pukittelee iloisena. Hissi on kohta 6,5v ja Impsu ja Särmis 6.

Mullahan on useampikin eri "linja" ja eläinmäärä on niin suuri, että sukutaulut ovat sen verran laajat etten tarvitse uutta verta muualta. Mun tavoitteet kasvatuksessa on nämä värit, joten siihen vaaditaan enemmän kuin yksi linja. Ja kappas, kun sattuu olemaan vielä kaksi eri rotua, joita ei voi kasvattaa "ristiin".

Mitäköhän nämä ostajat ajattelivat todetessaan, että heidän mielestä kasvattajan tulee tarjota marsulle muutakin kun poikasten tekoa. Mitä KASVATTAJAN oletetaan tekevän muuta? Näyttelyharrastustahan mulla tässä mukana on, mutta ei ole tullut näyttelytettyä kun murto-osaa. Hyvää päivää sentään! Se kasvattajahan nimenomaan kasvattaa niitä marsuja.

Joutilaat ja aikuisten marsujen myynti
Voidaan siis todeta, että marsujen myyminen on jonkinlainen pakollinen paha tässä kasvatusharrastuksessa. Mä en myis yhtään marsua ellei olisi pakko. Ostajat on suurin osa mukavia, mutta kaikenlaisia älypäitäkin mahtuu joukkoon, esim kaikki ne, jotka heitelee tupakantumpit pitkin meidän pihoja...

Joutilas ei mun mielestä ole mitenkään paha sana. Joutilaat ovat kaikki niitä, joilla ei ole jalostuksessa tai näyttelyissä mitään tavoitteita. Eli myöskin kaikki myyntiin tulevat pennut ovat joutilaita. Mulla on paljon joutilaita marsuja. Vain osa joutilaista on myynnissä. Eläkeläisiksi ei voi joutilaita kutsua, koska tosiaan siihen kategoriaan kuuluu myös myytävät pennut ja esim 1v, jotka ovat sen yhden poikueen tehneet. Olomarsu on ehkä parempi sana.

Tässä Pauliina heittikin hyvän ajatuksen, että kumpi sitten on parempi tai pahempi. Ostaa marsu kodinvaihtajana joltain, joka on kyllästynyt marsuihinsa vai ostaa kasvattajalta aikuinen? Tosin mä en ihan ymmärtänyt sanamuodosta, että haluavatko he ottaa kodinvaihtajia vai kasvattajan joka säilyttää kodinvaihtajia... Kasvattaja on kasvattaja, ei marsujen säilyttäjä.

Mä en voisi kuvitella, että kukaan käy ihmettelemään hevoskasvattajan ja yhden hevosen omistajan eroa. Sehän on ihan ilmiselvä ero, jos sulla on yksi hevonen tai kasvatat hevosia. Tai ei kukaan kritisoi koiraihmisiä, jos sä harrastat aktiivisesti tokoa, näyttelyitä, kasvatusta, metsästystä, hakua verrattuna kotikoiraan, jonka kanssa ei tehdä lenkkejä kummempaa ja omistaja sekä koira ovat täydellisen tyytyväisiä elämäänsä myös niin.

Harrastuksen painotuksella on iso merkitys ja jokainen saa harrastaa omalla tavallaan. Monet marsunostajat kyselevät multa, että suostunko myymään marsua ylipäätään kotiin, jossa ei haluta tehdä poikasia eikä olla näyttelyistä kiinnostuneita. Tottakai myyn. Marsun elämän tärkeimmät asiat on ne kotirutiinit ja ihmiselle marsusta on suurin ilo nimenomaan lemmikkinä ja siinä arjen suloistuttajana. Poikaset ovat aina marsulle riski ja lemmikiksi hankittua marsua tuskin kukaan haluaa menettää tiineyden ongelmiin. (Todennäköisyydet on kyllä hyvin pienet, mutta riskit on aina olemassa.) Samaten näyttelyt. Näyttely on aina eläimelle stressitilanne ja se on vain muutamia päiviä vuodessa. Se normaali ajen ilo siitä lemmikistä on kuitenkin se tärkein asia.

Jos haluat ostaa pennun kasvattajalta, niin tarvii varmaan hyväksyä se tosiasia, että kasvatusharrastus ja lemmikkimarsun pito on kaksi eri asiaa. Loppujenlopuksi tämän omistajaehdokkaan päätöksen muutti se, että meillä on paljon marsuja.

Mä oon aika happy-go-lucky. Mua ei juurikaan kiinnosta mitä muut ajattelee musta, mun harrastuksista, mun persoonasta, mun ulkonäöstä tai muusta. Muiden mielipiteet ei kauheesti vaikuta siihen mitä mä teen. Tämä tapaus vaan pisti pohtimaan näin ylipäätään näitä käsityksiä eläintenpidosta. Edelleenkään mulle ei avautunut, että mitä tämä ostajaehdokas tarkoitti hyödyllä tai marsunpidon päätarkoituksella...

Joskus tuntuu, että kaikki me ihmiset ei asuta samalla planeetalla...

perjantaina, huhtikuuta 18, 2014

Lomalomaloma!

Ah, ihanuutta! Huomenna lauantaina koittaa loma! Viikko Mallorcalla tietää hiljaisuutta marsublogissa, verkkokaupassa ja sähköpostin vastauksissa. Saavun tietsikan ääreen vasta ensi viikon sunnuntaina.

Minä, Aino, äiti ja isotäti lähdetään neljän sukupolven naisten reissuun. Mies jää purkamaan taloa (tehtiin viikko sitten tosiaan ne talokaupat) ja hoitamaan eläinlaumaa. Bloggerin tilanne nyt vähän huolestuttaa, mutta ainakin sen ruokahalu tukiruuan suhteen on kohdillaan.

keskiviikkona, huhtikuuta 16, 2014

Bloggeri lääkärissä

Marsuhistorian (muistin) mukaan tämä on toinen kerta, kun meillä on hammasongelmia. Tai Marsesterilla ne eivät ehkä olleet hammasongelmia, vaan omistajan ylireagointia korkeasta iästä johtuvaan painonlaskuun. :D

Meillä nyt on ollut vähän muutakin murhetta marsulassa, niin en ollut ymmärtänyt liittää Bloggerin laihtumista hammasongelmiin. Muista murheista kirjoittelen joskus lisää erikseen, koska siinä on tarina enemmän kuin pitkä. Bloggerilla oli pennut ja se imetti niitä tosi ahkerasti ja hoiti hurjan hienosti. Aina syömässä tai kerjäämässä ruokaa, jos ei poikasia hoitamassa. Karvanlähdöstä mä pelkäsin, että kyseessä olisi joku reipas kapitartunta. Paitsi laikuittain lähteneen karvan alla oleva iho on ihan täysin virheetön, hilseetön, pehmeä, joustava, ei purtu, ei naarmuja. Ihan täydellinen iho. Eikä kenelläkään muulla ole vastaavaa. Eikä kukaan rapsuttele itseään. Loishäädöt on jokatapauksessa tehty kaikille pari viikkoa sitten. Viikonloppuna katsoin, että on sen syöminen melkoista turpajumppaa. Ei ihme, jos kerjää ja syö kokoajan, kun syöminen on vaikeaa. Koitettiin raspata itse, että jos on jotain pientä, niin menisi sillä. Eipä sitä itse oikein pysty, kun ei näe sinne taakse, sekä multa puuttuu se rohkeus työntää se viila sinne kurkkuun asti... Marsun takahampaat on meinaan oikeesti aika kaukana huulista.

Bloggerin suhtautuminen tukiruokaan on pelottavaa. Se rakastaa Tehovitolia (monivitamiinivalmiste). Siis suurin osa marsuista lähtee pikalaukkaa karkuun, jos mun käsi haiseekin sille mönjälle. Tosin mun tekisi mieli mennä itsekin omaa kättäni karkuun, jos Tehovitolia on mennyt sormille. Hyi olkoon!!! Olen myös antanut NutriPlussan energiageeliä. Bloggeri rakastaa sitä. Se repii sitä pahvipakkaustakin, jos se on pöydällä sen näkyvillä. Huolestuttavaa on se, että siinä on makuaineena kaikenlaisia lihaliemiä ja muuta. :D Bloggeri rakastaa myös tukiruokavelliä. Jos mä olen liian hidas täyttämään ruiskua uudelleen, niin se menee sen jauhepussin luo ja alkaa paiskomaan sitä ympäriinsä tai kiipeää kättä vasten ja alkaa näykkimään kämmenselkää. Bloggeria ei todellakaan ole ollut tarvetta pakkoruokkia. :D :D

Bloggeri oli kuulemma ensimmäinen, jonka hampaat tämä lääkäri katsoi ja raspasi ilman rauhotusta tai nukutusta. Bloggerin tämänhetkisellä elopainolla en antanut lupaa rauhoitukseen vaan sanoin, että tutkitaan nyt ensin ja mä pidän kiinni. Ell haki raspin ja Bloggeri oli ihan esimerkillisesti paikallaan, eikä edes ulvonut, vaikka muuten onkin melkoinen drama-queen. Piikkejä löytyi alhaalta ja ylhäältä ja ne saatiin kuulemma näteiksi. Marsesterin hampaat raspattiin ihan niin, että se makasi selällään paikallaan hereillä, koko operaation ajan. Ihan siihen ei Bloggeri olisi suostunut, mutta käsien tiukassa otteessa se pysyi oikein hyvin riuhtomatta paikoillaan.

Mä tosin en missään vaiheessa ajatellutkaan suostuvani Bloggerin rauhotukseen, koska jos sieltä suusta olisi löytynyt esim puuttuvia legoja tai väärään suuntaan sojottavat rivit, niin en olisi lähtenyt hoidattamaan. Bloggeri on kyllä tärkeä, koska on Marsesterin linjaa, mutta leikkaushoitoa vaativa hampaan poisto tms ei ole kannattavaa, kun punnitsee meidän jaksamista, hintaa ja paranemisennustetta. Tosiaan, kun Bloggeri on kamalan laiha.

Saatiin kipulääkettä pullo ja käsky syöttää viiden päivän kuuri, kun turpavärkki on varmaan hieman arka tuollaisen käsittelyn jäljiltä.

lauantaina, huhtikuuta 12, 2014

Marsulan myytävät

Tarkista tuorein myyntipäivitys: http://marsumaailma.blogspot.fi/search/label/myynnissä

maanantaina, huhtikuuta 07, 2014

Pääsiäisen painajaiset tulossa!

Yhdessä kankaanpainantaa, ompelua, ruusuke- ja palkintoaskartelua. Herkkuja ja mukavaa yhdessäoloa meillä alkaen klo 11. Tapahtuma on avoin vain SMY:n jäsenille ja osallistumismaksu 5€ sisältää ruuan. Ilmoittautuminen maailmalla@gmail.com

Paikalle ei voi pöllähtää noin vain, vaan etukäteen ilmoittautuminen on pakollista. Kyseessä on kuitenkin mun koti. Yhtälailla ilmoittautuessa kertokaa ruokarajoitukset, koska jos kukaan ei ilmoittaudu kasvissyöjäksi, niin meillä on takuuvarmasti liharuokaa ja eläinperäisiä aineita sitten ihan jokaisessa sapuskassa (maito, kananmuna jne.).

torstaina, huhtikuuta 03, 2014

Sairaana on kaikki vähän vaikeampaa...

Luoja mikä yrjötauti!! Mä en muista koskaan olleeni sellaisessa mahataudissa, että olisin oksentanu. Ei ole ollut raskauspahoinvointeja lainkaan. E tällä kertaa, eikä Ainoa odottaessa. Koskaan en oo krapulan tai alkoholin takia joutunut oksentamaan. Viimeksi kun yrjösin mulla oli hinkuyskä. Siitä on about 10 vuotta. Sitä ennen joitain vuosia aiemmi auringonpistos Turkissa. Kai mulla on pakko joskus ollut olla mahatauti. Kaikilla on varmasti ollut. Äitiltäkin kyselin, ni se ei muistanut tarkkaan. Joku about 20 vuotta sitten joka tapauksessa.

Maanantaina Aino yrjös. Illalla Mika yrjös töissä ja lähti aiemmin jo kotiin. Mä aloitin aamuyöllä 3 ja 4 välissä ja seuraavan 12 tunnin aikana paino tippui 4kg.

Mä en tiistaiaamuna kyennyt itse nousemaan marsuja ruokkimaan, joten Mika ruokki. Marsulan heinienkin jakaminen tapahtui istuen nousin ylös vain niitä muutamaa ylähäkkiä varten ja sittenkin oli pakko huilata istualleen pää polvissa. Vesipullojenkin täyttäminen piti tehdä istualleen, vaikka yleensä seison siinä lavuaarin vieressä. Vasta tänäaamuna oli sellainen olo, että ei huimannut kun käveli.

Normaalisti mulle ei tule edes kuumetta flunssassa, joten kaikki taudit kestää ihan sata vuotta sen takia. Pienikin kuume saa mut ihan tolaltaan. Tiistaina oli "suurimmillaan" 37,9.

Ai kamala... Kai tämä tästä. Josko huomiseksi yrittäisi töihin...


Kanapäivityksistä voitte päätellä, että tipuja ei tullut. Molemmat hautoivat kyllä vielä muutama päivä senkin jälkeen, kun otin sen yhden jäljelle jääneen munan sieltä pois. Tänään kotkottivat molemmat mammaehdokkaat pihallakin. Ihan kun kanalassa olisi nyt ruuhkaa, kun siellä kaikki liikkuvat ja kookottavat ympäriinsä.

Haudontainnokkuus kuitenkin löytyy, joten eiköhän taas seuraavasta "hautomakuumeesta" laiteta uudet munat alle ja toivota parempaa onnea.