maanantaina, kesäkuuta 29, 2015

R.I.P. Wallstreet's Leah

Hissi lopetettiin tänään. Sen vointi oli mennyt hiljakseen alaspäin, mutta tänään oli se päivä, ettei tarvinnut enää empiä. Aamulla se tuli vielä iloisena syömään, mutta iltaruoka ei kelvannut. Se käveli hieman väsyneen oloisesti ja pysähtyi hengittämään välillä. Nuuski heinäkasaa, mutta ei sitten edes maistanut.

Tässä minä päivystän ruokakupin vieressä, mutta ei minulle enää ruoka maistu.

Kun miettii tämänkin yksilön elinikää, niin Hissi on nähnyt todella paljon mun elämää. Elämänmuutos vuodesta 2007 on ollut valtava. Monenmoisia koulutuksia, monia muuttoja, isoja suruja ja suuria iloja. Hissi on asunut samojen kavereiden kanssa poislukien Marsesterin, Hammastelijan ja Särmärin kuolemat. Uusia kavereita on tullut sitä mukaa, kun Marsesterin lapsenlapsia on tullut lisää samaan laumaan ja nyt uusimpana Mekko. Hissi on asunut myös aina samassa häkissä ja samassa kerroksessa vuodesta 2009. Hissi on ollut mun elämässä pidempään, kun moni ystävä. Hissi on ollut tuplaten pidempään mun elämässä, kun mun lapset.

Rapsuttelin hetken sylissä, pussailin ja päästin häkkiin. Nostin lopetusvehkeet näkyville ja menin sanomaan Mikalle sisälle, että tänään on Hissin aika jättää meidät. Tätä pienenä karvahanuria jään kyllä kaipaamaan niin, että sydäntä kivistää. Miten voi pieni eläin olla niin rakas.

Wallstreet's Leah
"Hissi"
30.10.2007-29.6.2015

lauantaina, kesäkuuta 27, 2015

B-pienokaiset!

Maailman Zoolanderi teki suloisen viisikon viimeyönä. Isänä on Maailman Tsaari, ja se on siis myynnissä. Olisin tietty mielelläni jäänyt niitä paijaamaan vaikka koko päiväksi, mutta työt kutsui. Kaksi chocolate brindleä, yksi chocolate, yksi tsw ja yksi black/white. Se mustavalkoinen on kun ilmiselvä kopio edesmenneestä Särmäristä. Kerkesin yhden kuvan ottamaan ennen töihinlähtöä, kun piti Mikalle laittaa viesti, että nyt syntyi reinkarnaatio!



Ja vertailun vuoksi tässä Särmärin poikaskuva.

Molemmilla on (tai Särmärillä oli) valkoinen "helma" vasemman takajalan kohdalla ylöspäin.

maanantaina, kesäkuuta 22, 2015

A-himmyjä

Isä Maailman Vanhin Mysteeri ja emä Maailman Onnen Jemmari. Mä oletin, että Jemmari synnyttäisi vasta pidemmän ajan päästä. Siitä on neljä päivää, kun mä siirsin sen pois Valtsun luota. Hyvä, että siirsin. Se antoi turpaan kaikille abyille omassa laumassaan suurinpiirtein ottamatta askeltakaan. Aika voimakas ego, kun abyt lentää pitkin seiniä jo Jemmarin katseen voimasta.

Ai poikaset? Edellisessä poikueessahan kävi huonosti ja syntyi uros ja naaras, jotka kuolivat jostain syystä molemmat. Jemmari ei huolehtinut niistä ollenkaan, joten nyt mä olen tarkempana ja tuon ne sisään heti, jos näyttää siltä, että ei tälläkään kerralla niitä hoida.

Tässä on ihanaakin ihanampi naaras! Tämä jää kotiin.

 Mitä ihmettä tämän turkille on tapahtunut?!? Tällä supersuloisella naaraalla on kaksi "rusettia" pyllyn päällä. :D Sanomattakin selvää, että tämä kaveri on myynnissä.

Emo Maailman Onnen Jemmari on myös myynnissä, jos joku tahtoo tuitturouvan omaan laumaansa.

lauantaina, kesäkuuta 20, 2015

Oman pellon ihanuus

Onko sen oman heinäpellon omistaminen nyt niin autuaan onnelliseksi tekevä juttu.


Ihanan vihreä pelto tuulessa aaltoilevaa heinää. Mukavaa ja helppoa kerätä marsuille siitä kassikaupalla tuoretta mutusteltavaksi. Viikatteella vaan huis-huis nurin ja siitä nostelee vaan isoihin Ikean kasseihin ja kantaa marsulaan. Eikö niin? Kuva on otettu siitä kohdasta, missä kasvaa vain heinää. Suurimmaksi osaksi tuolla on ohdaketta ja nokkosta.


Noh, ei todellakaan. Kun menee seisomaan tuohon ihanaan vihreyteen, voi huomata, että heinä kasvaa harvassa. Hyvin harvassa. Vuosien saatossa niittämättä ollut pelto on kasautunut täyteen vanhaa kasvustoa, joka tukahduttaa tehokkaasti kaiken. Heinä on korkeaa, mutta tuon edellisvuosien lakoontuneen kasvuston takia viikatteella ei voi heilua lähelläkään maata, ellei tahdo saada viikatetta täyteen ruskeaa vanhaa talven maannutta heinää. Mä en edes muista nyt ton kyseisen heinäkasvin nimeä, mutta se ei kuulu niihin kasveihin, joissa olisi parhaiten ravinteita eläinten ruokkimista ajatellen. Timoteitä tuolta ei löydy enää.

Toisen pellon kävi eräs tuttu viljelijä kääntämässä ympäri ja oli kyllä kovaksi pakkautunut maa. Pelto on ollut ehkä kymmenen vuotta kääntämättä, niin siinä sai traktori ottaa auran ylös muutamaan kertaan ja peruuttaa uudelleen vauhtia. Siellä kasvoi jo peukaloa paksumpaa haapaa. Kunhan viljelijät ehtivät, niin tulevat kylvämään siihen timotein. Tavoitteena saada siitä sekä marsuheinää (tuoretta), että laiduntilaa mahdollisille lampaille, joskus tuleville vuosille. Omaa kuivaheinää tuskin ryhdytään tekemään, koska meiltä ne välineet puuttuu ihan traktorista lähtien. Kuivaheinän teko on herkkää puuhaa ja saadaanko sitten viljelijät paikalle täsmälleen oikeaan aikaan, ettei mene hyvä tarkoitus sillä pilalle. Viljelijöillä kuitenkin on etusijalla ne omat työt, eikä meidän puolen hehtaarin harrastepelto.

maanantaina, kesäkuuta 15, 2015

Moonshine

Muntsin pesupäivä. Herra on ihan käsittämättömän siisti, että näitä hetkiä ei ole ollut usein. Turkki on pitkään takuton ja puhdas myös pyllystä. Tähän mennessä ollaan pidetty pelkkää takanyyttiä, mutta nyt laitoin jo kyljetkin kiinni. Onhan sillä ikää kohta jo 5kk!

Kuvan tähtäys ei ihan täysin osunut marsuun, kun kuivausprojektissa yritti olla mukana myös koira, Auni ja Aino...

"Tämmöiset paketit mulle laitoit..."

Hyvin pysyy.

sunnuntaina, kesäkuuta 07, 2015

Ei mitään uutta taivaan alla

Mitään kummallista kirjoitettavaa ei ole ollut. Tai joutavanpäiväisiä mä olen tähänkin asti rupatellut, mutta nyt ei ole ollut aikaa kirjoittaa sitäkään. Teen kahta työtä tämän kesän, joten kirjoituksia ei varmaan tule kovin usein.

Pikkuiset vappulapset ovat hyvässä voinnissa ja pääsivät jo aikaa sitten marsulaan isoon häkkiin temmeltämään emon kanssa keskenään. Molemmat niistä jäävät kotiin, mutta emo on myytävänä.

Yksi poikue on ihan kohta putkahtamassa maailmaan. Sitä odotellessa.