sunnuntaina, joulukuuta 29, 2013

lauantaina, joulukuuta 28, 2013

Kanatarinoita

Ennen joulua Mika haki mulle uuden kanan oman työpaikkansa lähettyviltä. Ihan vahingossa vaan selailin munanetin facebook yhteisöä ja siellä oli myynnissä sebright kukko valkoisena. Kirjoitin kommentin, jossa ihastelin rotua ja väriä ja tuumasin, että jos olis kana, niin hakisin heti pois. Kukon myyjä sitten tuumasi, että löytyy häneltä sebright kana myynnissä, tosin ruskean värinen.

"Hups." Ostin sitten kanan.

Viikon verran tämä pikkukaveri oli häkissä kanalassa, jotta hajut ja äänet tulevat tutuksi ja sitten yhdistin sen muuhun laumaan. Siitä tuli Claudia.


On se komia. Yleensä seisoskelee pyrstö ylempänä, mutta tän kuvaaminen on muutenkin vähän hankalaa. Ei se tahdo pysyä tämänkään etäisyyden päässä. Jos nojailen kädellä tuohon kuvassa näkyvään orteen, niin se tulee ja kiipeää kädelle istumaan. Tuo orrella oleva kolmikko on muutenkin tottunut nyt vähän erikoiskohteluun. Vanhemmista kanoista Hanna ja Tiuhti on niille vähän ilkeitä, joten ne ei kamalasti viitsi tuolla maassa kuopsutella. Käyvät syömässä ja pyrähtävät pakoon, kun Hanna ja Tiuhti tulee kohti. Mä sitten olen niitä säälinyt ja aina kanalassa käydessäni olen pitänyt ruokakippoja niiden edessä. Miksi mennä alas syömään, jos ruoka kerran tulee tänne ylös? Pulu, Kyyhky ja Claudia ovat  hyviä kavereita keskenään.

keskiviikkona, joulukuuta 25, 2013

Jouluvauvoja

Isä FI+S MVA Maailman Generaattori ja emo Maailman Motivaattori
Tuloksena kaksi tortoiseshell&white urospoikasta. Toinen pojista tulee myyntiin, toisen jätän nyt ainakin hetkeksi kasvamaan itselleni, kun se kuitenkin näytti aika kivalle. Hyvä rusettien asettelu. Toisella alempi kylkirusetti on kiivennyt vähän väärään paikkaan. Kyseessä D-poikue.

Moti saa sitten ollakin tulevan vuoden "vuoden jalostuseläin" ehdokas. Tässä toinen urospentu ja sitten Eliminaattori sopivat hyvin jälkeläisnäytöksi. Eliminaattori on vielä ihan hieno. Moti ei enempää pentuja tee, joten tämän poikueen jälkeen kasvatetaan vähän näyttelymassaa ja lähdetään näyttelyitä vallottamaan. Motilla on muistaakseni yksi sertikin jo kasassa. Ikäänsä nähden näyttelytetty erittäin vähän, koska on tosiaan kolme poikuetta vääntänyt.


Poikaset on hyvän kokoisia, ihanan reippaita ja koko muu lauma suhtautuu niihin perin ihastuneesti. :)

Harmi ettei jalostusluokassa juuri muita osallistujia ole parin viimevuoden aikana ollut. Pari kertaa Kranttu ja pari kertaa Almond´s. Tosin ei taidettu samassa näyttelyssä jalostusluokkia esittää kuitenkaan. Joten vähän turhan helpolla se titteli irtoaa. Ilmoittautukaa nyt kasvattajakaverit jalostusluokkaankin!!! Örrimörrihän on sen nyt saanut kaksi vuotta peräkkäin. Kolmatta ei tule, koska Mörrin poikaset on jo siirtyneet muihin koteihin, Mörri vielä asuu täällä. Okei, hyvä jalostuseläinhän tekee itseään parempia jälkeläisiä ja Örrimörri itse... No, Mörri on saanut pajon parempia poikasia, kun mitä se itse on. :)

torstaina, joulukuuta 19, 2013

Kuvasade senkun jatkuu!

Lisää kuulumisia selkeästi tyytyväisten marsujen luota. :)

Maailman Black Pepperi

Maailman Dokkari

keskiviikkona, joulukuuta 18, 2013

Chunky Norris

Maailman Futuuri on saanut uudessa kodissaan lempinimen Chunky Norris. :D Mä tituleerasin Futua "maailman laiskimmaksi marsuksi", kun mä myin sitä. Uudessa kodissa on kuulemma käynyt ilmi, etti todellakaan ole mikään laiskimus. Hih. Sehän tietää vaan hyvää, että marsulla on virtaa ja saanut jalat alleen. Futu on niiin söpö!


tiistaina, joulukuuta 17, 2013

Joulutervehdyksiä satelee!

Maailman Älppäri lähetti kasvattajalle hyvänjouluntoivotukset.


Mun ei varmaan tarvii erikseen blogin lukijoille tehdä omista marsuista joulukollaasia. Ahkerat, aktiiviset ja ihanat kasvattien omistajat tekevät sen mun puolesta. Nää on niin ihania. :)


Jotenkin tosi vaikee käsittää että joulu on oikeesti ihan kohta. Meillä on ainakin joku yksittäinen säälittävä nökäre enää lunta jäljellä. Sinänsä lumenpuute ei mua haittaa, mä tuumaan, että lumi on vaan ikävää valkoista märkää ainetta, joka on vuosittainen pakollinen paha. Ihan sama onko mustaa vai valkoista, kun kuitenkin on 25 astetta liian kylmä ja aurinko paistaa 8h liian vähän. No +1 vesisade on kyllä ikävämpi kun -1 ja lumisade. Mut silti liian kylmää.

Ai niin, oonko joskus maininnut, etten pidä talvesta? :D :D

maanantaina, joulukuuta 16, 2013

Senaattori myyntiin

Meillä löytyi nyt Senaattorilta (n.6kk abyuros) kaihin ja rustottuman välimuotoa. En saa valokuvaa siitä (no en edes yrittänyt, mutta ei näissä olosuhteissa tällä kuvauskalustolla), joten täytyy kuvailla.

Eli kuten kaihi, huomasin sen peilaavan vaaleana/hopeisena/savuisena tietystä kulmasta. Mä heti kiroilin, että nytkö löytyy monen vuoden jälkeen uusi tapaus poikaskaihia. Mutta ei ihan kuitenkaan. Vaiva näyttää siltä, että siellä silmän takaosassa olisi tällaista rustottumaa. Väri ei ole tasaisen harmaa, vaan vähän niinkuin savukiehkuroita, länttejä. Toinen silmä on ihan tumma.

Senaattori nyt sitten ei jääkään kotiin jalostukseen. :( Höh. Mä niin siitä tykkäsin. Tai mä jätin sen kotiin siinä toivossa, josko se parantuisi iän myötä. Pentuna se oli ihan kiva. No on se nyttenkin ihan kiva, joten voi olla että mä olisin sen myynyt kuitenkin. Jalostusurokselle kun ei riitä se, että on "ihan kiva".

Myynnissä brindle abypoika. Söpö kun mikä.


Kanat on munineet melkeinpä jokainen joka päivä. Varmaan se 6 munaa viikossa per kana. :) Aika kivaa käydä keräilemässä munat pesistä. Buffy ei vieläkään osaa munia pesään, vaan tänäaamunakin muna oli ikkunalaudalla... Maatiaiset munii pesiin kiltisti.

Huomenna tulee uusi kana! :) Jei!

keskiviikkona, joulukuuta 11, 2013

C5-poikue

Tällainen suloisuus löytyi yhdestä häkistä taapertamasta. Emo Maailman Jupiteri ja isä Maailman Wattimittari. Pienokaisen poikuekirjain on C. Jupiteri teki viimeksikin vain yhden, Maailman Miniatyyrin. Harmitti kamalasti myydä Miniatyyri pois, mutta sen turkki ei ollut kauhean hieno. Onneksi  tämä pikkupoika on oikein kivan näköinen. Toisessa kylkirusetissa näkyy tuplakeskustaa. Toivottavasti ei kasva sen kummallisemmaksi ja voisin tämän pitää kotona.


Ihana suklaa!!!

Hiippari oli ihan tohkeissaan pienestä. Se kulki perässä, asettautui poikasen päälle/kylkeen lämmittämään sitä ja putsasti. Pikku-Saatanallahan on oma pariviikkoinen poika ja PSkin oli ihan ratkeamaisillaan onnesta. Se nuoli Jupiterin korvat ja pikkuvauvan korvat ja kun vauva hävisi näkyvistä Jupiterin mahan alle, ni PSälle tuli hätä, että mihin se pentu hävisi. Hiippari hurisi kaikille ja astuikin muita (4,5vee mummo!!!). Kumma-Mummo, kun sille iskee aina hurja vauvakuume, kun joku synnyttää. Se todella tykkää poikasista. :) Meno oli melkoinen, joten nostin äiti+poika parin omaan laatikkoon nyt ensimmäiseksi yöksi.

tiistaina, joulukuuta 10, 2013

Maailman marsulan pentupaketti

Silloin kun mä aloitin, ni mun "pentupaketin" koko oli hoito-ohje = kaksi paperiliuskaa + sukutaulu. Sitten tein vähän lisäyksiä sinne ja laittelin painopäiväkirjan ja terveyspäiväkirjan. Eli sellaiset valmiit taulukot, mihin omistaja voi kirjata huomioita näppärästi. Jonkin ajan kuluttua muokkasin hoito-ohjetta ja siitä tuli nelisivuinen.

Kasvattajanimen saaniin jälkeen mulla ilmaantui sitten "Liity Marsuyhdistykseen" -lomake. Jossain vaiheessa siellä oli myös PiNan ja EPJYnkin mainokset mukana. Meillä oli myös ihan oma abyfoorumikin, josta oli oma mainoslappunen, sekä nuo alennuskupongit SMY:n ja EPJY:n näyttelyihin. EPJY lopetti omat alennuskuponkinsa jostain syystä, mutta nyt on Kaakkois-Suomen Kani- ja Jyrsijäharrastajien alennuslappu mukana.

Nyt on pentupaketin koko jo 13 sivua + kansilehti + sukutaulu. Hoito-ohje, marsujen työehtosopimus, painopäiväkirja, terveyspäiväkirja, marsunäyttelyiden usein kysytyt kysymykset ja vastaukset, SMY:n liittymislomake, helmikuun Hämeenlinnan näyttelyn mainos, EPET-tittelihakemus (menee ehkä jo turhaksi intoiluksi) sekä ajattelin vielä laittaa muovitaskuun näyttelyiden alennuskuponkien kaveriksi ulkomuodon ja pet-luokan arvostelukaavakkeet malliksi.

Liikaa?

Tottakai ne, joilla on marsuja ollut jo pidempään saa ihan vaan sen sukutaulun käteensä. Niitä ei tarvii hukuttaa informaation määrään.

Ja myynnissä olevia marsuja voi käydä katsomassa Facebookista. Haulla Maailman Marsula löytää meidät ja siellä kuvakansioissa löytyy myytävistä marsuista kuvia ja perustiedot.

maanantaina, joulukuuta 09, 2013

Kasvattien kuulumisia

Maailman B-Duuri ja Maailman Yliloikkari lauloi mulle joululaulun.

"Soihdut sammuu, kaikki abyt nukkuu, abyt nukkuu.
Öitten varjoon marsulan touhu hukkuu, touhu hukkuu.
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap.

Abyjoukko silloin tassusillaan, tassusillaan,
varovasti hiipii alta sillan, alta sillan.
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki.
Raoistansa sen jo aby näki, aby näki.
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap

Pöydän päälle marsulauma rientää, marsulauma,
syövät koristeet ja juovat vettä, juovat vettä.
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap

Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista.
Kuiske kuuluu: ”Miltä koristeet maistaa, koristeet maistaa?”
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap

Sitten leikitellään kuusen alla, kuusen alla,
kunnes päivä koittaa marsulassa, marsulassa.
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap

Hiljaa hiipii abyt varpahillaan, varpahillaan,
kotikoloihinsa alle sillan, alle sillan.
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap"


torstaina, joulukuuta 05, 2013

Ovelia ahmatteja

Meillä on muutama todella ovela malttamaton ahmatti. Mulla on sellainen litran mitta, jolla mä jaan pellettejä. Saan sillä mitalla jaettua moneen häkkiin aina. Pelletinjako herättää valtaisan kannustushuutomyrskyn ja marsut keksivät mitä jännempiä tapoja saada pellettejä joko ennen muita tai mahdollisimman paljon.

Näiden vinkkien takaa löytyy yhteistyössä Maailman Hui-Hiippari, Dies Irae, Maailman Voikukkapuimuri (muuttanut jo uuteen kotiin), Maailman Särmäri ja Wallstreet´s Leah. Kuutoskohtaa koittaa melkein joka toinen marsu alle 2kk ikäisenä.

1. Pellettejä täynnä olevaan litran mittaan on hyvä rojahtaa nojaamaan kesken sen matkan pellettikupin päälle. Ihmiskäden tasapaino on sen verran huono, että kun sitä päin törmää kilo marsua, niin väistämättä pellettiä putoaa iso kasa maahan. Ihminen on sen verran helläsydäminen, että se kuitenkin kaataa normaalin määrän pellettiä vielä kuppiin kuitenkin.

2. Jos massasi ei riitä kaatamaan ihmisen kädessä pitelemää mittaa, niin siihen mittaan on hyvä hypätä. Saat syötyä enemmän pellettejä, kun aloitat niiden ahmimisen muutaman sekunnin ennen muita.

3. Tiedätkö sen päänheilautusliikkeen, jonka voi tehdä ihmisen silittäessä pään päältä? Sellainen sopiva nykäys ylöspäin? Tämä samainen liike toimii erittäin hyvin pelletinlennättäjänä, kun sen kohdistaa mittakauhan pohjaan. Kohdassa 1 kerrotut faktat ihmisen helläkätisyydestä pätevät myös tässä kohdassa.

4. Mikäli ihminen vitkastelee pellettien antamisessa ihan sietämättömästi (esimerkiksi MINUN laumani ei saa ensimmäisenä näitä taivaallisia herkkuja), niin aina voi sitten ojentaa pienellä näykkäisyllä. Kärsimättömän huomautuksen ajankohta on tosin äärimmäisen tarkoin määritelty. Juuri sillä hetkellä, kun mittakippo kallistuu ja pellettiä alkaa kolisemaan kippoon on hyvä aika hampaiden koskettaa kämmenselkää. Tällöin ihminen säpsähtää ja pellettiä valahtaa kallellaan olevasta astiasta paljonkin tavallista enemmän.

5. Hupaisaa laumatovereissa on se, että kaikki jonottavat häkin luukulla. TOTTAKAI, se ruoka tulee sieltä, mutta missä se syödään? Ruokakupista tietenkin. Paras paikka saada pelletit ensimmäisenä on istua nököttää etutassut kupin reunalla. Kaikki muut säntäilevät ja sinkoilevat onnesta soikeana siinä vaiheessa kun pelletti tulee kuppiin, mutta avainpaikalla istuessasi olet varmasti oikeassa paikassa, etkä ruuhkassa missaa yhtäkään herkkupalaa.

6. Ollessasi äärimmäisen kärsimätön ja varmasti nälkäkuoleman partaalla kannattaa häkin oveen ehdottomasti nojata painopiste mahdollisimman ylhäällä. Oven auetessa tasapaino horjuu ja tipahdat reunan yli. Ihminen on hyvin nopearefleksinen ja tarkka ottamaan kopin (liekö harjoitellut sitä jonkin verran), milläs muulla kun sillä litran mitalla. Ihan mahtavaa pudota naama edellä pellettikuppiin!! Suu auki vaan ja valmistaudu hyppyyn!

7. Pellettien jako on ohi, kuppi on täynnä. Silti kannattaa vielä puiputtaa surkeana, nojata kalteriin ja kurkotella ylöspäin. Ihminen viihtyy jostain syystä varsin hyvin syöttämässä meille pellettejä yksi kerrallaan. Samalla voi antaa ihmiselle luvan raaputtaa hieman korvan takaa.

tiistaina, joulukuuta 03, 2013

Marsunomistajan vinkkejä osa 1001.

Jälleen kerran aiheesta puru ja turve. Edellisen vastaavan postauksen mukaan kävin ostamassa asianmukaisen määrän (tai vähän reilumminkin) kuivikkeita ENNEN siivouksen aloittamista. Tai itseasiassa hyvissä ajoin ennen siivousta.


En kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että tosiaan se turvepaali on jäässä. Siitä ei saa irti sitten hippuakaan, kun se on tuotu pihalta sisään. Myös purupaaliin on mennyt sen verran kosteutta että sekin on vielä sulatuskamaa. Tai kyllähän mä ton olen tiennyt. Hevospuolella monta kertaa on talikolla yritetty epätoivoisesti rikkoa umpijäisiä isoja köntsiä turvetta. Tässä vaan kaikki edelliset talvet mulla on ollu sisämarsula ja kaikki varastotkin myös aina sisällä. Nyt vasta on ekaa kertaa näiden säilytys ulkona. Välillä on talvella ostettu turvepaali juuri ennen marsulan siivousta, niin on ollut kylmää ja jäähileistä siivousta, kun paali on tuotu kaupasta kotiin.


Käyttöohje: talvikaudella käytettävät paalit suosittelemme siirrettäväksi lämpimään hyvissä ajoin ennen käyttöä.

Niinpä niin.

maanantaina, joulukuuta 02, 2013

Kasvattajan ilonhetkiä

Monesti kasvattajat pitävät kasvatuksen ikävämpänä puolena sitä marsun myyntiä. Ei välttämättä sen luopumisen takia, vaan että ostajia ja marsunkyselijöitä on niin kirjavia. Joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä.

Mutta kyllä niitä mahtaviakin hetkiä nimenomaan kasvattien uusiin koteihinkin liittyy.

Tässä on syyskuussa pois muuttaneen himispennun jouluterkut. Pus-pus!


Psst. Ihan on MarsuMagazinen kansikuvamatskua tämä. 

lauantaina, marraskuuta 30, 2013

Movember haaste

Aiemmin mainitsin jo, että saatiin movember haaste. Tässä siis kyseinen postaus Ässä Hihassa -blogista.

Valitettavasti suurta määrää suloisia marsuviiksiä ei nyt ole. Valaistus ja kuvatarkkuus on sitä luokkaa, ettei noista saa kunnollisia kuvia. Tässä kännykkäräpsy. Marsulan viikset ja viiksen omistajan oman marsun Maailman Impaktorin viikset.



Mä nyt en ehdi haastaan enää ketään, ku tää marraskuu vähän niinkun meni jo...

torstaina, marraskuuta 28, 2013

B-baby aby!

Ihana kuiva pieni terhakka pyöreä palleroinen löytyi kipittelemästä pitkin alahäkkiä! Emo on Eva Kallialan kasvattaman Wicked Witch (kutsumanimeltään Pikku-Saataana) ja isänä Maailman Ufobongari. Pikku-Saatana on lilac kantaja ja Ufo on lilac. Joten kaikinpuolin toivottiin lilacia. Saatana on roan, joten toivon myös roania.

Mitkä todennäköisyydet?

Brindle. Uros.


Mut suloinen se on. Ja ennenkaikkea se on elossa ja hyvinvoiva. Rusetit on aika kivasti asettuneet. Turkki nyt on vielä vähän lyhyt, mutta lupaavan tiivis, kuten emollaankin. Eipä Ufokaan paha ole.

Pus!

tiistaina, marraskuuta 26, 2013

"Ulkomarsulan" huonot puolet.

Mä en tykkää kylmästä, pimeästä enkä sateesta. Ulkomarsulan huono puoli on se, että nyt talvellakin pitää marsulaan mennessä pukea kaikki mahdolliset vaatteet päälle ettei palellu matkalla. (Allashuoneen ovesta hurja 5m, ulko-ovelta ehkä 15m.)


Ja sitten kun autotallin ovi on todellakin autotallin ovi, niin ilma vaihtuu hurjasti jo siinä, että mä avaan oven livahtaakseni sisälle. Juuri nyt se ei oikeastaan haittaa, vaikka pitäisinkin ovea auki ja pakkasilmaa pääsisi sisälle. Ilmankuivaimen takia lämpötila on edelleen siinä 20 kieppeillä. Mä haluaisin lämmöt johonkin 13-15 asteeseen. Patterit on vedetty ihan nollalle.

Mutta voin kuvitella, että paukkupakkasilla marsulan siivoaminen voi olla hiukka ikävää, kun kottareilla pitää ravata edestakaisin ovesta monta kertaa ja aina kaikki lämmöt karkaa. Jos tää talo olis oma, ni tehtäis tuohon normaalin oven kokoinen kulkuovi. (No jos tää olis oma, ni pistäisin koko tän seinän umpeen ja tekisin siihen vain valtavan ikkunan. Ovet rakentaisin tuolta asunnon puolelta JA toiselta sivulta ulos...)

Sain myös movember-haasteen Ässä hihassa -blogista. Varsinaisesti se koski koirien viiksiä, mutta toivottiin myös viiksekkäitä marsuja. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa. Mun täytyy ehtiä kuvaamaan noita marsuja. En oo muuten koskaan katsonut mun marsuja sillä silmällä, että kuka olisi viiksekkäin. Voihan marsun viikset sentään!

maanantaina, marraskuuta 25, 2013

Munia!

Nyt meillä on kaksi munijaa!

Yksi pieni löytyi ihan jopa pesästä! :D Oli lämpöinen, kun menin kurkkimaan, joten joku oli sen pyöräyttänyt ihan justiinsa. Toinen muna oli maassa, joten sen on pakko olla taas Buffy. Toisesta munijasta ei ole mitään aavistustakaan. Saattaa olla kuka tahansa näistä vanhemmista. Epäilen Hannaa, koska se näyttää kaikista isoimmalta (ja se on Tiuhtia vanhempi). Muska se tuskin on, koska voisin olettaa, että Muska saattaisi tehdä tummempia munia ja tämä oli aivan vaalea.

Mun piti aivan laukata sisälle kertomaan Mikalle!

Kuvassa noiden kokoero on aika pieni, mutta oikeesti toi on tosi iso ero. Munakennossakin toi pieni menee ihan ympyrää. :D


lauantaina, marraskuuta 23, 2013

Huomenna Messariin!

Tuomarointikeikka jälleen. Jos joku tahtoo jotain www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi, niin laittakaapa tilausta heti tulemaan ja toimitustapana nouto. Lisätietoihin "haku messuilta".

Puunatkaahan marsunne huolella. Pus.

keskiviikkona, marraskuuta 20, 2013

Auto talvikuntoon

Kyllä se on mukavaa, että on autotalli. Saa vaihdettua nastat alle valoisassa ja lämpimässä. Ei käkkimistä otsalampun kanssa pimenevässä illassa. Nokka huurussa, kylmä rinki perseen ympärillä ja näpit jäässä. Kuraa joka puolella, kevyttä jäistä tihkusadetta pihalla. Kaikki auton pikkukorjauksetkin onnistuu autotallissa kivasti kelistä huolimatta.

Tai SAISI, jos autotalli ei olisi täynnä marsuja. Renkaanvaihto+muut täytyi tehdä ulkona...

maanantaina, marraskuuta 18, 2013

Marsuonnea

Monta kertaa on pitänyt kirjoittaa siitä kivasta fiiliksestä, joka on usein marsulasta lähtiessä.

Nyt viimeaikoina kaiken kamalan kiireen takia tuo fiilistely on jäänyt kokonaan pois. Marsujen hoitaminen on koko kesän ollut vaan jäätävää rutiinia. Törkee kiire. Miljoona muutakin asiaa tehtävänä ja jatkuvasti kasvava univelka. Ovi auki, heinät sisään, pelletit kuppeihin, vedet vaihtoon (kaikki syö, hengittää ja liikku, hyvä), ulos ja ovi kiinni.

Tänään taas pitkästä aikaa istuin "marsumeditoimassa" varmaan puoli tuntia ihan vaan tekemättä mitään. Mulla on keltainen korkea jakkara, jossa voin istuskella ja katsella ylähäkkejä. Sitten on matala pikkujakkara, jolla istuessa näkee alahäkit. Kaikki marsut olivat puhtaissa häkeissä. Mussuttivat leuat heiluen heinää ja pellettiä. *rousk, rousk, rousk, rousk* Joskus joku tuli häkin reunalle ihmettelemään mitä mä teen. Välillä piti nahistella laumatoverin kanssa, ettei vaan toinen syö täyttä kuppia tyhjäksi. Tai kaveri syö sen parhaan heinänkorren! Tai justiinsa tismalleen janokuolema iskee sillä hetkellä, kun lajikumppani on juomapullolla... Laumaelämää!

Sitten heinien rapinasta iloistuneena joku sinkoaa suoraan heinäkasaan ja KABOOOM!!! Räjäyttää sen heinäkasan ympäri häkkiä. Naapurihäkit saa pukittelukohtauksen. Vastapäätä joku näkee ilorallit ja se tarttuu. Kohtapuolin marsulassa on käynnissä puolikas maanjäristys, kun kaikki 94kpl sätkyttelevät vallattomasti ja esittävät onnentanssia.

Kunnes tuli nälkä. Laumat kerääntyy jälleen pellettikipoille tai (levitettyjen) heinäkasojen äärelle.

Aino muuten on ottanut Generaattorin lempimarsukseen. En tiedä miksi. On varmaan sopivan matallalla (samalla tasolla on kyllä kaikkien muidenkin häkkien alakerrat) tai Gene kerjää riittävästi (niin kerjää kyllä kaikki muutkin). Mutta Aino etsii maasta heinänkorren, sellaisen missä on tähkä. Pienet sormet kääntävät heinänkorren niin päin, että tähkä menee häkin kaltereiden välistä sisään. Generaattori syö kaikki Ainon tarjoamat heinät. Pus.

lauantaina, marraskuuta 16, 2013

Kanauutisia

Meillä löytyi eka muna nyt ehjänä! Parina päivänä ollaan löydetty rikkinäinen kuori, mutta nyt olivat osanneet pitää ehjänä sen. Tosin vieläkään ei oltu osattu munia pesään, vaan muna oli pullautettu lattialle. Eka muna löytyi sisältä, toka muna ulkoa, kolmas sisältä. Tämä ehjä oli neljäs. :)


keskiviikkona, marraskuuta 13, 2013

Marsunomistajan vinkkejä osa 1000...

Kun aiot siivota 17 häkkiä, tarkasta purun riittävyys ENNEN tyhjentämistä. Yhdeksään häkkiin riitti purut ja turpeet, loput sai elää maton päällä. Matto onneksi on marsun mielestä hurjan kiva. Voi kun en olis hävittänyt niitä pissalaatikoita Ikaalisissa pari vuotta sitten. Mattopyykki ei onnistu kotipesukoneella, joten pesulareissuksi menee. Ei noita viitsi jättää pissaisena ensi kesän matonpesuihin kuitenkaan.

Marsut ovat tyytyväisiä kuitenkin. :)
Edessä Särmis. Takana Hissi, Hymy ja Pleini.


maanantaina, marraskuuta 11, 2013

Lappeenrantaan tuomaroimaan

Sunnuntaina olisi tiedossa näyttelyt Lappeenrannassa ja minä tuomaroimassa jälleen. :)

Ja jos vielä on joku, jolle on epäselvää nämä mun verkkokauppasysteemit, niin toimituskuluitta paketit kulkee mun mukana tähänkin näyttelyyn. :) Kaakkois-Suomen kani-ja jyrsijäharrastajat ry:n jäsenet saavat 10% alennusta rehuista, virikkeistä ja vitamiineista. Rekisteröitymisen jälkeen kirjaan jäsenyystiedot profiiliisi ja sen jälkeen tulee alennukset näkyviin.

Rekisteröidy heti! www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi

perjantaina, marraskuuta 08, 2013

PiNan pikkujoulut!

Huomenna! Verkkokauppaostokset kulkevat näppärästi mun mukana näyttelypaikalle ihan ilman toimituskuluja. www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi

lauantaina, marraskuuta 02, 2013

Lahden näyttelyn episodi

Episodi kerrassaan.

Aamulla lähtiessä jouduin siivoamaan ensin kuljetusboksit. Unohdin yhden kotia vaihtavan pennun kotiin. Annoin paperit kuitenkin, kun ne sentään oli mukana. Harvinaista, että paperit on, mut marsua ei. Yleensä marsut on kyllä kaikki mukana (tai noh...) mut paperit puuttuu melkein poikkeuksetta. Noh, annoin paperit kuitenkin mukaan. Näyttelypaikalla ensin esittelin väärää pentua ja vasta hetken päästä tajusin, että ei hemmetti!!! :D :D VIHDOINKIN sain Pauliinalle toimitettua ne himalayat, joista on puhuttu jo ties miten kauan. Paitsi, että Pauliina halusi nonself uroksen ja mä työnsin sille crestillisen. Samasta poikueesta, viereisistä häkeistä.

Näyttely sinänsä meni kivasti. Huippukondiittori oli Gaalassa ROP2 ja toisella tuomarilla ROP1! Molemmilta tuli sertit, joten Huippis on valio! Sillä turkilla!?!?!? Valio! No vahinkoja sattuu, mutta oon mä tyytyväinen. Ei se Huippis huono ole, en mä sillä, vaan kun vastassa oli niin paljon parempiakin. Omistani olisin kyllä sijoittanut Huippiksen hännille. Eliminaattori lilac oli myös tuomareiden mieleen ja sai kuman molemmilta. :) Mun kasvatti Ratamestari oli myös siellä ja sai toiselta tuomarilta sertin. Nyt silläkin on kaksi sertiä.

Näyttely venähti harvinaisesti tosi pitkäksi ja pitkämatkalaiset joutuivat juoksemaan kesken BIS pöydän taksiin ja junaan. Palkintoja sateli kyllä, kun heidän palkinnot sitten keräsi toinen pohjoisesta tullut. Palkintojenjako oli tosi sekava, kun siinä tuli kaikille kiire ja tuomarit antoivat BIS sijat jo siinä kun marsut olivat vielä pöydällä. Yleensähän kaikki arvostelut on ensin ja sitten pakataan, siivotaan ja järjestetään tila kuntoon. Vasta tämän jälkeen on palkintojenjako ja BIS sijat ovat kaikista viimeisimpänä, kun on jännittävin osuus koko hommassa.

Päästiin kotiin. Tämän unohtuneen urospoikasen kyyti ajoi tästä meidän ohi kotiinmennessään ja tulivat sitä hakemaan. Marsulassa alennuslipuketta näytelyyn kirjoittaessa, rupesin miettimään, että minkäs nimen mä nyt tähän kirjoitin. Ei tää kyllä A-poikueesta ole tämä kaveri, kun A-pojat asuu tossa toisessa häkissä. Hmm....

Mä olin antanut näille urospennuille paperit väärinpäin...

Onneks mun pää on kiinni mun hartioissa.

keskiviikkona, lokakuuta 30, 2013

PiNan pikkujoulunäyttely

Viimeinen ilmoittautumispäivä on huomenna torstaina! Jälki-ilmoittautumismahdollisuutta ei ole, joten naputtele ilmoittautuminen vaikka heti! Mä olen tuomarina. :)

Verkkokauppaostoksille voi valita toimituksen tähän näyttelyyn. Säästytte toimituskuluilta. ;)
www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi

Muistakaa, että PiNan jäsenet saavat 10% alennusta kaikista lemmikkien rehuista, virikkeistä ja vitamiineista. Rekisteröitymisen jälkeen mä kirjaan teidän jäsentiedot ylös ja alennukset tulevat näkyviin. :)

maanantaina, lokakuuta 28, 2013

Lahden näyttely ja verkkokauppatilaukset

Ensi lauantaina on Lahdessa näyttely! Muistakaa, että sinne voi pet luokkaan tulla jälki-ilmoittautuneena mukaan. :) Siellä on myös lasten oma pet-luokka, joka on kaikenlisäksi ilmainen!

Verkkokaupastani tehdyt tilaukset voidaan toimittaa tuonne Lahden näyttelyyn, eikä toimituskuluja tule. :)
Oxbow ruokia edullisesti, joitain virikkeitä ja kaikkea muuta mukavaakin löytyy.

torstaina, lokakuuta 24, 2013

Lemmareilla sittenkin marsunäyttely!

Suomen Lemmikkikanit ry järjestää:

Sunnuntaina 24.11 Helsingin Lemmikkimessuilla lemmikkiluokat marsuille, hamstereille, hiirille ja gerbiileille. Näyttelyyn voi ilmoittaa kaikki yli 2kk:n ikäiset kanit, marsut, hamsterit, hiiret ja gerbiilit, myös tunnisteettomat, paperittomat ja rekisteröimättömät. Ilmoittajan ei tarvitse kuulua yhdistykseen. (Lauantaina kaninäyttely.)

Marsujen tuomarina Aida Depner (SMY:n hyväksyntää haetaan)

Ennakkoilmoittautumiset tulee lähettää 8.11. mennessä kotisivujen (www.lemmikkikanit.com) ilmoittautumislomakkeella ja mukaan tulee liittää kuva maksukuitista.

Ilmoittautumishinnat 5 €/kanit, 4 €/jyrsijät. Ei jälki-ilmoittautumismahdollisuutta! Ilmoittautumiset maksetaan Suomen Lemmikkikanit ry:n tilille 114135-124096. Lauantain ja sunnuntain ilmoittautumiset maksetaan erikseen. Lauantain/kanien viitenumero on 1106, sunnuntain/jyrsijöiden viitenumero on 1119.

Näyttelyn yhteyshenkilöt: kanit/Lotta Yli-Kohtamäki p. 040-7272872, jyrsijät/Anne Lähdesmäki p. 040-7435374

Jos sinulla on kysyttävää ilmoittautumisesta tai ilmoittautumislomakkeet eivät toimi, voit lähettää sähköpostia osoitteeseen: hhanski at wippies.fi

www.lemmikkikanit.com
www.lemmikkimessut.com


Hei ilmohinta NELJÄ euroa!! Nyt kaikki innolla mukaan!

keskiviikkona, lokakuuta 23, 2013

Verkkokauppa perustettu

Nyt löytyy Oxbown marsumurkinaa meidän uutukaisesta verkkokaupasta! Kuka saa kunnian olla ensimmäinen asiakas?

www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi

tiistaina, lokakuuta 22, 2013

Eläinfani kylässä

Hissi pääsi syömään herkkuja kummitytön pikkusiskon syliin.



Ainakin toinen on ratkeamaisillaan onnesta. :)

maanantaina, lokakuuta 14, 2013

Näyttelyihin jälleen!

Viimeaikojen hiljaisuus johtui koulun viimeisestä rutistuksesta ennen näyttöjä. Oli omat voimavarat mitoitettu niin millintarkasti, ettei viimeisinä viikkoina jaksanut enää ajatella yhtään mitään ylimääräistä. Valmistumisen jälkeen me pakattiin Ainon kanssa laukut, ja käytiin Kyproksella lomailemassa!! Ah ihanuutta. Lämpöä ja valoa! Kotiin tullessa meinasin kääntyä lentokoneen ovella takaisin: "paluulippu sitten saman tien, kiitos!"

Mika hoiteli marsuja matkan aikana ja häkit on niin täynnä heinää, ettei sieltä meinaa löytää marsuja lainkaan! :D :D Ovat ainakin ruokaa saaneet.

Sitten näyttelymainosta heti perään. Kaikki mukaan Pirkanmaan Nakertajien pikkujoulunäyttelyyn 9.11. Ikurin Virelään! Tuomarina minä! Hih.

http://pirkanmaannakertajat.net/2013/08/pikkujoulunayttely/

maanantaina, syyskuuta 30, 2013

Viidennen kerran A-poikue

Viides kierros aakkosia lähti käyntii! Maailman Yliloikkari synnytti kaksi isoa ja reipasta urospentua. Suklaapoika on niin älyttömän suloinen, että mä en kestä, kun sen turkki on ihan hirvee. Rusetteja on arpoutunut noin miljoona liikaa ja ei yhtään oikealle paikalle. Mutta sen naama! Isukkina FI MVA Maailman Karvaturri

sunnuntaina, syyskuuta 29, 2013

Ä+Ö poikueet

Kappas jälleen mammat tekivät yhteissynnytyksen. Toiset löytyi aamulla ja toiset illalla. Onneksi asuvat eri häkeissä. :)

Ä-poikueen isä FI MVA Maailman Karvaturri, emo Maailman Diileri. Kaksi urospentua, joista toinen suklaa.

Ö-poikueen tuloksena kaksi brindleä naarasta. Emo Maailman Ziri, isä FI MVA Maailman Narinari

torstaina, syyskuuta 19, 2013

Nordicin jälkipuinnit

Nordic tuli ja meni. Olin niin uuvuksissa koko viikonlopusta, etten jaksanut kirjoittaa. Järjestelyt taisi suurimman osan mielestä mennä ihan mukavasti ja sujuvasti. Omalta osaltani istuin sihteerinä molemmat päivät kynä sauhuten. Oli mukavaa. Jotain kuulutuksiakin piti hoitaa sekä palkintojenjako. HUI! En sitten tiedä miten paljon niistä marmatettiin jälkeenpäin, mutta ihmiset taisivat pääosin saada selvää mun puheesta. Kai se tärkeintä on.

Kiva viikonloppu sai paskan maun suuhun sunnuntain loppupuolella. Liiasta aktiivisuudesta sain heti palautetta, ja ihan vaan sen takia ettei informaatio ollut kulkenut "rikkinäisessä puhelimessa" täydellisesti mulle asti. Löytyi myöskin henkilöitä, jotka eivät olleet tyytyväisiä eläintensä kohteluun. Yhdet olivat totaalisen loukkaantuneita, koska heidän eläimensä ei ollut saanut roppia ja sertiä: "muttakun toi sai, miksei mulla ole leimaa, mitä se tarkoittaa???" Koita siinä sitten selittää huonolla englannilla englantia ymmärtämättömälle, että ihan sääntöjen mukaan mentiin ja tuomari päättää antaako palkintoja vai ei. Toiset tuutelevat suureen ääneen keskenään (ja ulkomaita myöden), kuinka ikäviä, lapsellisia ja tyhmiä me SMY:läiset ollaan, sattumalta vaan niin että joku järjestäjistä kuulee, tällä kertaa mä olin lähimpänä. Noh, jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä on ihmiset joiden mielipiteille en juurikaan laita painoa, mutta ajoitus oli sattumalta sellainen, että väkisinkin pisti harmittamaan. Etenkin kun marmatuksen aihe oli sellainen, ettei mulla ole mitään tekemistä asian kanssa. Aihe kiinnosti kun kilo paskaa, mutta kun olen hallituksessa, niin siinä sitten uidaan kiinnostaa tai ei. Valitettavasti paha mieli jäi. Lapsi oli ollut hoidossa äitin luona ja jättänyt päikkärit pois, joten suoraa huutoa Vantaalta Hämeenlinnaan. Puolitoista vuotiaasta natiaisesta sitä ääntä lähtee. Luoja...

Omat eläimet ei saaneet mitään, kuten arvelin. Pikkuhimmylle olisin toivonut edes "smiley face"-kumaa, koska se on mun ymmärtääkseni lupaava pikkuneiti. Mutta tietenkin kun on 2kk, niin eihän niitä merkkejä vielä kovin kummoisesti ole, kun pentuvalkoista karvaa on niin paljon joka puolella. Abyt on aina kova pala, kun tulee ruotsalaisia ja nythän parhaat mulla on juuri synnyttäneet. Ja tuomari kiinnittää huomiota juuri niihin asioihin, missä mulla on suurimmat puutteet. Pitkiksen kanssa... ruotsalaisia vastaan... no, se siitä.

Elämä jatkuu.

Poikasia on Nordicin jälkeen syntynyt lisää (niistä joskus myöhemmin). Arvatkaa vaan oonko jaksanut kuvata niitä. No en. Koulu loppuu ensi viikon perjantaina, joten onneksi nämä pitkät koulupäivät matkustuksineen loppuu siihen.

keskiviikkona, syyskuuta 11, 2013

Y+Z poikueet

Samalle päivälle kaksi poikuetta. Toinen löytyi aamutuimaan, toinen iltaruokinnalla.

Y-poikueen isä FI+S MVA Maailman Generaattori, emo Juli (kasv Carolina Clayhills). Tuloksena kolme AGOUTIA. Gene tortti ja Juli golden/white. Ylisöpöjä!

Z-poikueen isä FI+S MVA Maailman Karvaturri, emo Maailman Sopupeluri. Viisi reipasta pientä. Torttinaaras on aivan yli-ihana!

lauantaina, syyskuuta 07, 2013

Uudet valiot

Suomen Muotovalion arvonimi on nykyään kahdella Maailman abylla lisää.

FI MVA Maailman Narinari
FI MVA Maailman Voikukkapuimuri

torstaina, syyskuuta 05, 2013

Nordic trimmi tehtynä!

Luoja, miten olisi helpompaa, jos noita himiksiä olisi trimmannut vaikka kaksi viikkoa sitten? No ei Kaverissa ja Inkerissä niin paljoa tekemistä ole, kun ne on vielä junnuja. Ja Inkerin edellisestä trimmistä on se neljä viikkoa. Mutta Aleksi. Voi Aleksi. Mä trimmasin sitä ihan ikuisuuden ja karvamäärästä päätellen mä tein siitä jo kaljun. Mutta TA-DAA! Aleksi on aivan karvainen ja täynnä pitkiä karvoja. Paljon. Vedin sen varmaan sataan kertaan läpi ja nyt sai luvan riittää, kun alkoi jo silmiäkin painamaan. Ihan varmaan se kasvattaa sitä pitkää turkkia samaa vauhtia takaisin, kun mä nyhdän irti.

Huomenna viimeiset pesut ja ihan varmaan trimmailen kyllä vielä lisääkin. Himikset pääsee valkoshamppookylpyyn ja Tinttaliisa (tekselipökseli) elämänsä ensimmäiseen kylpyyn. Abyille nyt annan vaan pusuja. Koko köörille vielä kynnenleikkuu. Hiukka jänskättää! Yövyn Vantaalla itse, joten mun reissu alkaa jo huomenna.

keskiviikkona, elokuuta 28, 2013

Viisi X naperoa

Voi apua, mihin mä vielä joudun näiden nimien kanssa. Nyt pitäisi keksiä viisi X nimeä Oikeuslääkärin poikasille. Isänä Maailman Narinari jälleen. :)

Toistaiseksi kaikki voi hyvin. Yksi valkonokkainen naaras on, muut ovat ekalla tarkastuksella uroksia. Pikkunaaras on kaikista pienin, toivottavasti sisukkain, koska kovasti haluaisin Oikiksesta itselleni naaraan.

Kuvia... No joskus sitten...

tiistaina, elokuuta 27, 2013

Wiisi Williä Weetä

Lauantaina syntyi viisi pientä W-abya yhdistelmästä Maailman Narinari + (Tirlittanin) Dies Irae. Ekan poikueen Desiree taisi synnyttää liian aikaisin, eikä niistä ollut eläjiksi. Yksi pieni sinnitteli viisi päivää. Nyt hoitaa poikasiaan hienosti.

Todella pieniä kaikki ovat ja yksi pikkuinen oli todella minimini, 52g. Tänään sitten kotiin tullessa, katsoin ettei siitä ole eläjäksi. Ei jaksanut juosta muiden perässä lainkaan ja nyt sitten illalla lopetettiin se.

Nukun paremmin, kun tiedän ettei marsulassa ole yhtään poikasta "kitumassa". Omat ja hoidettavan poikasen voimavarat hupenevat likimain samaa tahtia, joten ei ole järkevää edes yrittää, kun se tuossa jamassa oli. Desireelle jäi neljä pienokaista kuitenkin, joten urakkaa piisaa niidenkin hoitamisessa.

Silti sitä miettii jokaisen lopetetun kohdalla, entä jos...

Mutta W. Woihan ri sentään....

perjantaina, elokuuta 23, 2013

Nordic lähenee

Ilmoitin perin poikkeuksellisen valikoiman arvottuja eläimiä tuonne Pohjoismaiden mestaruuksiin. Kolme eri sorttista himalayaa (baby, junnu ja avoin), junnuabyn, avoimen abyn sekä baby texelin.

Himiksissä ei oo toivoa ropeista, koska nonselfeissä on niin paljon muita muunnoksia, jotka on paljon hienompia kun joku kuvioiden pahimmassa kehittymisvaiheessa oleva pikkuhimmy... No, haluan noista kuitenkin jonkinlaista arviota, koska tämä on sitten vasta kolmas näyttely ikinä, jossa mulla on himmyjä. Harmi että oon sihteerinä, etten itse kuule mitä toinen tuomari niistä tykkää. (Sihteröin siis joko avointen tuomarilla tai junnujen tuomarilla, joten väkisin jää toinen kuulematta.)

Texelissä ei oo toivoa, kun siellä on nää ruotsalaispitkishuiput. No positiivista on se, että mä en ole kovin suurta tuhoa ehtinyt sen turkille vielä tekemään, kun se on 2kk. :D

Abyissa taas... Hovimestari on kyllä hyvä junnu, saattaa sijoittua ehkä serteille asti (on niitä kerännyt jo pari ihan vauvana), mutta miten sitten palkitaan. Ei aavistustakaan. Avointen lilac-Eliminaattori on sitten se suurempi kysymysmerkki. Jurvassa se löi kaikki ällikällä (jopa tuomarin) ja sijoittui ROP1 ja sai sertin. Sekin on kiva, mutta onko NIIN kiva.

Jännää. Mutta sen takia sinne näyttelyihin mennään, että katsotaan mikä on työn tulos.

Kaikenlisäksi ilmoitin kaksi kasvattajaluokkaa. Himmyt ja abyt. Nyt toivotaan, että mussut pysyy terveinä. Ruokitaan ne kauniin pyöreiksi hyödyntäen vielä pellolla kasvavaa heinää. Vähän saavat juoksuttaa toisiaan, jotta saavat lihasta, mutta ei hampaanjälkiä kuitenkaan.

Enkä mä ollu ees myöhässä ilmojen kanssa. Ihan reilu tuntia ennen kun ilmoaika päättyy! :D :D

torstaina, elokuuta 22, 2013

Kot, kot, kot...


Ihan kun kanat orrella. Eiku. Ne onkin kanoja. Orrella....

FI MVA Maailman Trokotiiri

Suomen Muotovalion arvo on myönnetty marsulle

Maailman Trokotiiri

abessiinialainen, brindle roan naaras

keskiviikkona, elokuuta 21, 2013

Värisuoraa

Vihdoinkin kuvia! Ja ihan jopa kelvollisia, kun ei ole kännykkäräpsyjä. :D

Maailman Ilopilleri, Maailman Eliminaattori ja Maailman Ufobongari

Hassua miten voi olla lilacit näin erisävyisiä. Eliminaattorihan oli todella todella tumma turkiltaan syntyessä ja sillä oli oikein vaaleanpunainen iho. Näytti aivan joltain pikkupossulta. http://nakertaa.net/marsu/kuvat/Eliminaattori.jpg ja http://nakertaa.net/marsu/kuvat/90poikue.jpg Mä hetken luulin, että ovat beigejä eikä lilaceita.

Maailman Tsaari ja Maailman Ykköskilleri

Näistä kavereista ei sitten tippaakaan saanut hyvää kuvaa. Paikallaanpysyminen oli aivan sula mahdottomuus.
Tsaari on kasvattanut valtavasti valkoista karvaa naamaansa, Ykältä ne on tippuneet pois.

Maailman Huippukondiittori, Maailman Motivaattori, Maailman Örrimörri

Mörri nelinkertaisena emona on jonkinlainen marsulan uranuurtaja suklaiden kohdalla. Superihana mammeli. Hallitsee laumaansa silkalla ylipainolla. Motivaattori on tehnyt kaksi LILAC poikuetta, joten vielä saa kolmannen kertan mennä urokselle, koska ekapoikueessa tuli tuo hieno Eliminaattori. Huippis on vasta uransa alussa ja sille vielä vasta pohdiskellaan urosta. :)

Tällaista tällä kertaa.

maanantaina, elokuuta 19, 2013

Orpolapsien elämää

Pienet orvot himalayat taitavat selvitä mamman kuolemasta hyvin. En ole antanut mitään lisäruokaa perjantain jälkeen, kun katselin, että ovat hyvävointisia. Yhden niistä näin juomapullolla jo torstaina, kaksi perjantaina, joten kyllä ne pienet ovat toisiaan opettaneet. Söpöä.

Lämmittäjänä niille toimii Hiippari-mummukka. Hiippari myöskim säntää pikapikaa paikalle, jos pienet huutaa. Muutaman kerran olen nähnyt pienet lämmittelemässä ihan keskenäänkin, mutta pääasiassa siellä on aina Hiippari. Hiippari makoilee NIIN tärkeän näköisenä. Mummukka on onnessaan saadessaan tällaisen vastuutehtävän selkeästi. Se ei sentään imetä niitä, vaikka en pitäisi lainkaan mahdottomana. On siltä kevään poikueiden aikana (Hipsi meinasi kaapata pentuja itsellensä saman lauman emolta) tullut nisistä sellaista kirkasta nestettä.

Putsaajia pikkupoikasilla on kolme. Himmy-Odessa (jolla omat pennut on jo 7vko), Eliksiiri (nisäkasvainleikkauksesta täydellisesti toipunut pullukka) sekä Hiippari. Laumassa oleva Pikku-Saatana nuuski ja sietää pikkuisten myllerrystä lähellä, mutta ei ole putsaillut. Hiippari tietenkin tälläkin saralla aktiivisin.

Ripulimarsut muuten taitavat ehkä selviytyä myös. Ei ne vielä hyvälle näytä, mutta ovat lakanneet kököttämästä eikä niille ole myöskään annettu lisäruokaa. Pahimpana oli Kaveri, joka on NIIN mun suosikki siitä poikueesta. Toivotaan, toivotaan, toivotaan parasta.

sunnuntaina, elokuuta 18, 2013

PiNan näyttelyssä

Näyttelyissä meni kivasti. Paitsi...

Jätin Pleinin kotiin. Mä en vaan saanut sitä puhtaaksi. Se on jotenkin niin likainen eläin etten mä käsitä mitä sille pitäisi tehdä?!? Ei pelkästään se, että se pissaa koko takaosansa keltaiseksi vaan se, että se jää myös makaamaan siihen, joten sen takajalat ja koko mahanalus napaan saakka on aivan keltainen. Huomaa heti ettei ole nyt ollut aikaa pestä sen pyllyä viikon välein. Ihokin punottaa siitä pissan määrästä välillä. Viimeksi kun sen toukokuussa ajelin 5mm siilille, niin ajelin myös korvista karvat pois. Kyllä ajelin marsun korvat koneella. Myös sisäpuolelta. Sain tällätavoin sen korvat puhdistettua edes jotenkin ja Pleini osallistuikin Tortinmäen pet luokkaan. Nyt on korvakarvat niin kasvaneet ja ajelukone (kun ei ole oma) on anoppilassa, niin tuumasin josko Pleini jää kotiin ihan suosiolla. Sen väriksi voisi ehkä kuitenkin ilmoittaan white/golden? Meniskö läpi? Jooei. :D :D

Eläintentarkastuksessa Mirsa huomasi, että Vantella tulee räkää nenästä. Voi NENÄ! Justiinsa kesä-heinäkuun vaihteessa syötin sille 10pv ab kuurin, kun se rohisi ja tuli räkää nenästä. Viikolla puunatessa ja aamullakin boksiin laittaessa ihan ok, mutta josko se jännitys sitten nosti esiin sen mitä siellä on ollut piilossa. Voi Vante.

Sitten avointen naaraiden loppupuolella oleva Mörri... ei löytynytkään bokseista. Olin unohtanut sen kotiin! :D

Bloggeri sai kuman ja Hissi sai mooooonta kumaa. Hyvästä yleiskunnosta ainakin, hyvästä käsiteltävyydestäkin muistaakseni ja ehkä turkista? Sitten myös veteraaninaaraista. Hissimussu! Hymykin osallistui ja oli tuomarin suosikki. :)

Mutta etukäteisvalmisteluiden vähyydestä johtuen ei todellakaan tarvinnut taistella kärkipisteistä. Korvista löytyi likaa ja tassunpohjien känsät ei olleet tasoitettu ja rasvattu riittävän hyvin. Enpä mä mitään erityistä odottanut. Hissille nyt tietenkin kumaa ainakin, kun se on paras! :D

perjantaina, elokuuta 16, 2013

Heinäkuorma

28 paalia. Pieniä, kevyitä ja ah, niin herkullisia. Melkein maistoin itsekin!


torstaina, elokuuta 15, 2013

Kanapäivitys!

Kanaesittelyt kaikista. :)


Edellisestä kanakirjoituksesta tuttu Buffy

Tiuhti

Muska

Hanna

Toistaiseksi nimetön kukko

Toistaiseksi nimetön kukko

Tiuhtin kuvasta näkyy hyvin kokoero. Buffy ja iso kukko on samankokoiset, pikku-kukko on vähän pikkukanoja isompi ja pikkukanat on kaikki saman kokoisia pikkurääpäleitä kaikki. Isommat on 4kk ja tosiaan jättirotua. Pienet on 3kk maatiaisristeytyksiä.

keskiviikkona, elokuuta 14, 2013

Sitten harmittaa...

Päivän saldona kuusi ripuloivaa, yksi raato ja kolme orpoa viikon ikäistä pikkupentua.

Kuusi ripuloivaa ovat siis pentuja/kaksi nuorta samasta laumasta. Yksi todennäköisesti ei nää huomisaamua. Toinen saattaa selvitä. Kaksi vanhinta siis. Saman lauman abypoikaset on vähän heikkoina, mutta juoksentelivat kyllä reippaasti rinkiä, kun laittelin herkkuja. Himikset oli ihan ok. Kaikille pro-digest + lääkehiili + tukiruokamössöä naamaan. Vanhemmat kaksi nesteytin ja laittelin huonommalle kipulääkettä. Syy? Imaverol. Mulla on ollu tapana (kolme kertaa aiemmin) myyntiin laitettavia nyt pestä Imaverolilla, mutta nyt oli viimeinen kerta. Yhtään en turhaan halua noita tappaa.

Sitten se kuollut mamma eri laumasta. Kyllä pääsi kyynel kavereineen kun näin sen. Mamma makasi kyljellään kuolleena, kolme pientä pirpanaa yrittivät lämmitellä kylmenneen mamman kyljessä kiinni. Kaksi niistä epätoivoisesti vielä yritti imeä nisää, vaikka ei sieltä mitään enää tullut. :´( Raukat pienet parat huusivat kilpaa onnettomina, kun nostin mamman pois häkistä. Kuolinsyystä ei sitten pientäkään aavistusta. Yhyyy!!!

Onneksi multa tulee vielä maitoa, joten saivat nyt jokainen ihmismaitoa sitten tilalle. Voi luoja miten ne joivat. Ihan varovasti piti antaa ja sittenkin kävivät sormeen kiinni, kun ruiskusta tulee liian hitaasti! Hiippari-mummo kyllä kiltisti adoptoi pennut itsellensä. Lämmittää, puhdistaa ja hoitaa. Toivottavasti riittävästi. Imetyksestä en nyt tiedä, eilinen marsuvieras niitä siellä oli katsellut ja tohkeissaan kertoi, että siellä ne himispennut kävi tumman abyn maitobaarilla. No, vaihtoehtoja ei kyllä ole kun yksi, vaikka kaksi tummaa abya tuossa laumassa onkin. Pienet osaavat syödä heinää ja pellettiä, mutta juomapullon käyttämisestä en tiedä.

tiistaina, elokuuta 13, 2013

Popsi popsi porkkanaa!

Marsut ovat olleet ihan hullaantuneita, kun olen harventanut porkkanapenkkejä. Sattuneesta syystä on jääneet harventamatta silloin, kun olisi pitänyt, joten nyt harvennettavaa on ihan hirmuisesti ja naatit on jo todella pitkiä ja paksuja. Porkkanat siellä päissä on niin pieniä, että mä voin helposti syödä itse 30 porkkanaa... Impaktorikin pistelee menemään kymmenen porkkanaa naatteineen ja kerjäää vielä lisää.

Kolme suurta kourallista on nyt parina päivänä tullut annettua. Vähän vaan valutetaan veden alla hiekat pois ja kuuluu tyytyväinen rouskutus. Pukittelukin on valtava joukkotöminä, kun haistavat porkkanan. Ihania. :)

sunnuntaina, elokuuta 11, 2013

Meillä on BUFF...

... KANA!


Orpington on tämän kanasen rotu ja buff on väri. Nimi luonnollisesti sitten Buffy. :D Kanasia meillä on nyt neljä ja kaksi kukkoa. Blogiin saattaa tästä eteenpäin ilmaantua myös muutama kana-aiheinenkin päivitys. Nää on NIIN hauskoja.

keskiviikkona, elokuuta 07, 2013

V-poikue himalayoja!

Ihania, ihania, ihania himalayavauvoja löytyi häkistä iltaruokinnan aikaan! Danski asui edellisen poikueensa synnytyksen aikaan Vanten kanssa, koska kaikista yrityksistä huolimatta Vante ei ole saanut ketään tiineksi. Danski synnytti siis Vanten kanssa asuessa ja toivoin todella, että olisi Vante osunut edes poikaskiimaan. Mitään ei tuntunut tapahtuneen, joten siirsin Danskin asumaan Justinin kanssa. Pian alkoi masu pyöristymään ja ajattelin, että tällä kerralla siirrän kerrankin naaraan asumaan omaan laumaansa ajoissa, enkä viikkoa ennen synnytystä. No, niinpä.

Danski asuu sellaisessa laumassa, jossa on aikuisia ja 5viikkoisia himalayoja (ja pari abya). Näin valkoisten naamojen seassa myös pikkunaamat ja mietin hetken, että ompas ne pieniä noi pennut vielä... eiku... Yhtäkkiä ne 5 viikkoiset näyttivätkin valtavilta, kun pikkuiset hyppelehtivät vieressä.

Mä olen niin Vantea parjannut ja melkeen jo paistinpannullakin uhkaillut, kun ei pentuja kuulu. Putsailee vaan tyttöjen korvia. Ilmeisesti herra on vain hieman ronkeli naismakunsa suhteen.

Ai mitä sieltä tuli? Engl.crest uros, engl.crest naaras ja nonself uros. Mä sain mun crestinaaraan, PUS! Crest uros ja nonself uros tulevat myyntiin. V-nimiä sitten kaipaillaan.

Kuvia tulee.... joskus.

sunnuntaina, elokuuta 04, 2013

Jurvan näyttely

Meidän marsulan puolelta oli hyvä reissu! Sihteröin toisen tuomarin ja sain kuitenkin kaikki esitettyä, kun Maiju sihteröi sen aikaa kun mitä mulla meni abysirkuksessa.

Minnalla seuraavasti
Inkeri (himmy) - ei mitään
Trokotiiri, kuma
Huippukondiittori, kuma
Eliminaattori, serti, ROP1
Narinari, serti ROP2 --> Valioitui!

Huom! Eliminaattori on lilac!! Minna tuumaili siinä, että hän on nyt vähän hämmentynyt. Ekaa kertaa elämässään näkee oikean lilac abessiinialaisen ja... ja... itseasiassa tää on oikeesti aika hyvä. Justiinsa siinä siirryin viemään avoimia Bettanille, niin en sitten kuullut tuloksia vielä siinä vaiheessa. Toki ne lunttasin sieltä heti kun pääsin taas sihteröimään. :D Minna tykkäsi Inkeristäkin paljon ja kertoili paljon kaikkea nimenonmaan kuvion kehittymisestä ja sellaisesta. Lea teki tuomarioppilaana kuuntelua (ja mä sen sihteröinnin), niin saatiin muutenkin paljon oppia uusista jutuista. :)

Bettanilla
Inkeri (himmy) - serti, rop2
Huippukondiittori, serti
Bändäri, serti, ROP2
Trokotiiri, serti, ROP1 --> Valioitui!

Onnea Bändärin toiselle sertille! Oikeastaan mä en ole yhtään yllättynyt, että Bändäri sen sertin sai Bettanilta. :) Bändäri oli abyista ainoa, joka osasi käyttäytyä... :D Piti Inkeri-himalayaa oikein lupaavana, keskenkasvuisena tietenkin, kun sehän on vasta 4kk ja nyt on kesä.

Lähdettiin reissuun jo perjantaina ja palasin tänään iltasella kotiin. Rankka reissu. Ei jaksa muuta kun mennä maate ja nukkua.

maanantaina, heinäkuuta 29, 2013

Nurmikkopäivällinen

Nyt on niin pehmeää herkkua, että paapan tekaritkin pystyy siihen. Ei ole aikoihin ollut marsulassa näin hiljaista kun tänään. Kaikki keskittyi niin syömiseen. Ihan kun olis jotenkin uusi juttu saara tuoreheinää. Paitsi tosiaan ettei tää ollut heinää, kun nurmikkoa.

Omnomnomnomnom.....

sunnuntaina, heinäkuuta 28, 2013

Katiska melkein valmiina

Oon tässä pikkuhiljaa rakennellut marsujen ulkohäkkiä rappausverkosta. Näyttää ihan katiskalta tuolla ladossa. Kovin paljoa sitä ei voi tehdä kerralla, koska joko on niin myöhä, että haluaa nukkumaan tai on miljoona muutakin asiaa tehtävänä. Tai sitten hyttyset syö mut elävältä.

Se on kaksiosainen, että saan sinne kaksi laumaa yhtäaikaa ruohoa mussuttamaan. Toinen puoli on valmis, joten en millään malttanut odottaa ja tehdä sitä loppuun, vaan heti tyrkkäsin sen ruohikkoon ja Särmiksen lauman sinne. Kyllä rouske kävi. Kuvat unohtui ottaa, koska mä säntäsin välittömästi marsulan siivoukseen.

Kotisivuja on vihdoin päivitetty poikueiden kohdalta. Ei kaikkia tietenkään (sehän olisi jo ennenkuulumatonta), vaan osa.

Nordic lähenee ja se se vasta jännää on! Neljä vuotta sitten odotuksia ei ollut lainkaan ja tuloksina junnu-rop1, rop1 sekä BIS10. Tällä kertaa kun odotuksia sentään on, niin en varmaankaan saa edes sertiä. :D :D

lauantaina, heinäkuuta 20, 2013

Tortinmäki

Näyttelytuloksia Tortinmäestä.

Voikkari, Mörri ja Watti sai sertit siltä portugalilaiselta tuomarilta. Voikkarille mä vähän toivoinkin, mutta Watille ja Mörrille en. Watti on potentiaalinen sertimarsu kyllä ollutkin, mutta  Mörri ei missään nimessä. Mä en antais sille ees kumaa. Roudaan sitä mukana lähinnä sen takia, kun se on niin söötti ja saan sille jalostusluokan aina. Oon leipomassa siitä siis ihan tavoitteellisesti vuoden jalostuseläintä. Kasvattajapisteisiinkin tulee näppärästi kymmenen pojoa lisää. :D :D Mutta serti. Siis se sai nyt toisen sertin?!? Kohta se on valio, ei juma. Katjan sanoja lainaten "kyllä niitäkin vahinkoja joskus pääsee käymään".

Mörri voittikin molemmat jalostusluokat, vaikka tällä kertaa paikalla oli muitakin kun abyja. :D

Voikkari sai siis kolmannen sertinsä ja paperihommien jälkeen sitäkin voi tituleerata valioksi.

keskiviikkona, heinäkuuta 17, 2013

Halpoja kuljetusbokseja

Sattumoisin tuli silmiin Tokmanni-ketjun tarjous. On marsuillekin soveltuvat kuljetusboksit 12,90€.
https://www.toknet.fi/tarjoussanomat

Monet marsunkyselijät on multa halunneet ostaa kuljetusboksia samalla kun marsua. Mutta eihän mulla ole mitään kuljetusboksikauppaa. (Eikä eläinkauppaa) Monet marsunkyselijät on halunneet häkkiäkin, tosin sellaisia mulla on muutama olutkin.

Eli jos on kuljetusvälinepuutosta marsujen tavaroissa, niin hopihopi.

maanantaina, heinäkuuta 15, 2013

Eliksiirin tilanteen päivitys

Onkin unohtunut aivan kertoa Eliksiirin tilanne. Haava hoidettiin loppujenlopuksi avohaavana ja Siiri parka sai olla ihan yksinään pienenpienessä postimerkin kokoisessa häkissä. Haava huuhdeltiin vedellä, betadinella ja siihen laitettiin haavasumutetta sekä pohjalla oleva pyyhe vaihdettiin kaksi kertaa päivässä.

Antibioottia se sai yhteensä 22 päivää. Kipulääkettä ensimmäiset 18. Lääkkeiden loppumisen jälkeen paikalla oli pieni haava enää jäljellä. Oikeastaan rupi päällä. Ei kuitenkaan uskallettu vielä laittaa sitä laumaan, koska juoksennellessa olisi voinut vielä arka ja ohut arpi repeytyä.

Huuhdeltiin ja desinfioitiin sitä kuitenkin vielä noin viikko tuon jälkeen ja viime lauantaina koitti Siirin onnenpäivät. Se pääsi laumaan. Isoon häkkiin juoksentelemaan! Voi sitä iloa!

Pitkä operaatio ja loppujenlopuksi haava meni kuin menikin kiinni. Aika vauhdikkaasti se sitten alkoi parantumaan, kun siitä aukirepeytymisestä päästiin. Aluksi se meni huonompaan ja toisen tikkauksen jälkeen se jo-parantunut-haavankohta aukesi myös... Kauheet helteet vielä, marsulassa 25 lämmintä ja toisella on maha auki! Eikä me päästy hoitamaan sitä kolmea kertaa päivässä, kuten toisen tikkauksen jälkeen käskettiin. Mä olen kotona aamulla seitsemältä ja seuraavan kerran puoli yhdeksän. Keskellä päivää ei vaan ollut mahdollista tehdä mitään haavanhoitoja. Olin ihan varma, että Siiri ei siitä selviä, vaikka virkeä ja oloonsa yllättävän tyytyväinen se oli.

Ilmeisen tehokas antibiootti, Siirin hyvä peruskunto jo ennen leikkausta ja huolellinen hoito. Jes!

Hyvä Siiri!!!

Rahaa paloi yhteensä 400€.

sunnuntaina, heinäkuuta 14, 2013

Ruokailutavat

Joskus musta tuntuu, että marsulle ei ole tärkeintä saada mahdollisimman paljon ruokaa vaan että kaveri saa mahdollisimman vähän. Sen verran ahneesti nämä vievät korsia toistensa suusta, vaikka koko häkki olisi täynnä tuoretta. :D

Hissi 67kk rouskuttaa yhtä vauhdikkaasti kun pentuna.

Pikku-Saatana ei pelännyt kameraa lainkaan.

Hymyä puolestaan ujostutti kovasti.

Pleini hoksasi kameran vasta viimetipassa.

Pilleri päätti vetäytyä tason alle syömään jo ihan varmuuden vuoksi.

Hemmetti, että on vaikeeta saada tarkkaa kuvaa puhelimella, kun näiden leuat heiluu niin hurjaa vauhtia! Olemme saavuttaneet sen pisteen, jossa tuoreheinästä syödään vain lehdet. Korret eivät enää kelpaa. Miten niin ronkeleita?

lauantaina, heinäkuuta 13, 2013

Marsula facebookissa

Muistakaahan, että meidät löytää myös facabookista!
http://www.facebook.com/MaailmanMarsula

keskiviikkona, heinäkuuta 10, 2013

FI MVA Maailman Amatööri

Suomen Muotovalio
arvo on myönnetty marsulle
Maailman Amatööri

abessiinialainen
chocolate brindle uros


Eka suklaavalio. Sikamageeta! Seuraava tavoite suklaakasvatuksessa on saada suklaa BIS aby. Amatööri tosin teki sen jo ennen valioitumistaan, mutta sitä ei lasketa, ku se oli sillon junnupöytä ja tulokset ei siltä osin oo viralliset, kun ilmoittautumisia oli enemmän kun loppujenlopuksi paikalle saapuneita. Eli suklaa bis abya odotellessa.

sunnuntaina, heinäkuuta 07, 2013

Viikatemiehelle kävi huonosti

Magic touch. Aika lailla mission imposible, mutta sain viikatteen poikki. Ihan pellolla leikatessa heinää. Ei kiviä, ei mitään mihin sen olisi kolhaissut. 


Kyllä. Poikki.

lauantaina, heinäkuuta 06, 2013

Tuleva pet tuomari kokeessa

Poikkeuksellinen ympäristö marsublogin merkintään. Nimittäin kynsistudio.

Saija tuli tekemään pet-tuomarikoulutuksen kirjallista koetta ja mä tein siinä samalla kynsihuollon itselleni. Teen siis rakennekynsiä työkseni, jos joku ei vielä tiennyt.

UV laitteiden vieressä keskittyminen on tarkkaa.

Välillä koneen suunnasta kuului jotain mutinaa, kuten "miten mä tämän muotoilen", "onkohan tää kompa", "oho, toi meinas jäädä välistä" ja "mitenköhän se sanamuoto siellä säännöissä meni".

Koe oli pitkä ja tiukka.

Niinpä tuomarikokelasta doupattiin kunnon kahveella kokeen aikana.

Koe lähetettiin takaisin pet-tuomari kouluttajalle Kirsille. Minä toimin siis vain kokeen valvojana. Kokeen jälkeen mentiin palluttelemaan marsuja meille. Mörri pääsi pussailemaan (?!) Saijaa, kun Mörri on kuulemma Saijan suosikkimarsu. :)

Ja jostain syystä kotona, kun mä iskin koneen takaisin piuhoihin kiinni, niin tulostin sylkäisi Saijan kokeen mulle ulos. Saaaaaijaaa....?!? :D :D

keskiviikkona, kesäkuuta 26, 2013

Myydään marsuja

Tarkista tuorein myyntipäivitys: http://marsumaailma.blogspot.fi/search/label/myynnissä

tiistaina, kesäkuuta 25, 2013

Kärpäspaperit toimivat

Marsulan kärpäspaperi toimii hyvin. Siihen tarttuu hyvin kaikki... papanat?!?


No kyllä noi ekat paperit tuli kolmessa viikossa ihan täyteen jo erilaista pientä lentävää ötökää, joten toimii ne muutenkin oikeen hyvin. Marsut vaan näköjään harrastaa tarkkuusammuntaa papanoidensa kanssa.

lauantaina, kesäkuuta 22, 2013

Marsujen säikyttelyä

Tuli sitten säikyteltyä marsuja ihan urakalla. Sahattiin, naulattiin ja paukuteltiin noita lautoja paikoilleen. Taaksepäin marsuhuone-tunnistetta selaamalla voi nähdä minkälainen lattiatilanne meillä oli nämä ensimmäiset kuukaudet täällä. Anoppilan endless aarrearkku tarjosi justiinsa sopivat laudat. Olin varautunut, että saan tyytyä samantyyppiseen levyratkaisuun, kun aiemminkin. Joka toinen levy, joka toinen lauta. Yks risti kaks. Mut nyt onkin hieno!

Allakunnon tuet pitkittäissuunnassa, joiden naulaamisen äänistä marsut sai melkeen sydärit. Jos tästä ei Odessa kehitä tiineysmyrkytystä, ni ei sitten mistään. :D No, ei taida olla tiineys ihan niin pitkällä vielä.

 Kuopan pohjalla.
Ta-daa!

Eikö oo hieno? Mä en melkeen jaksa odottaa että pääsen siivoomaan marsulaa uuden lattian kanssa ilman mitään vippaskonteja, pelleilyä ja akrobatiaa.

Stronhgoldaus suoritettu loppuun, eilen jäi kesken.

perjantaina, kesäkuuta 21, 2013

Hyvää juhannusta!

Mitä yhteistä on Strongholdilla, kuohuviinillä ja koivulla?



Meidän marsula.

Marsula siivottiin kuohuviinin siivittämänä, strongholdattiin väiveiden löytymisen ansiosta sekä annettiin juhannuskoivut marsuille herkuiksi. :)

Taustatanssijat: himikset Danski ja Justin. Alakerrassa Herra X. Ihan kun koivunlehdet kiinnostaisivat? Vai sittenkin skumppaa? Sorry, Danski, sä oot tiine.

Eliksiirin haava ratkesi loppujenlopuksi täysin kokonaan auki. Myös keskeltä, josta se oli jo parantunut todella hyvin. Nyt ollaan sitä sitten huuhdeltu. Onneksi on juhannusvapaat, kun voi huuhtoa päivän aikana useampaankin kertaan. Siirin "lakanat" vaihdetaan kaksi kertaa päivässä ja ruokaa kannetaan eteen jos jonkinmoista. Onneksi se syö hyvin. Palvelu pelaa, mikäs siinä. Haava taitaa olla menossa pikkuhiljaa kiinni. Ehkä. Ruma se on. Sen kokonaan aukiratkeamisen takia en ilkeä edes kuvaa ottaa. Ew...

Huomenna rakennetaan marsulan lattia kuntoon. :)

maanantaina, kesäkuuta 17, 2013

Jurva 15.6

Dorte Hansen

NONSELF
ROP2 Maailman Aleksanteri

ABESSIINIALAINEN
ROP1, serti Maailman Voikukkapoimuri
ROP2, serti Maailman Hovimestari
Serti: Maailman Örrimörri

TUOMARIN SUOSIKKI
Maailman Aleksanteri

JALOSTUSLUOKKA1 Maailman Örrimörri


Kenneth Hansen

NONSELF
ROP2, kuma Maailman Aleksanteri

ABESSIINIALAINEN
ROP1, serti Maailman Sopupeluri
ROP2, serti Maailman Hovimestari
serti Maailman Trokotiiri
serti Maailman X-boxeri

JALOSTUSLUOKKA
1 Maailman Amatööri

BEST IN SHOW
BIS 3 Maailman Sopupeluri
JEEEE!!


Hanna Lahtinen

ABESSIINIALAINEN
ROP1, serti Maailman Narinari
ROP2, serti Maailman Amatööri
kuma Maailman Hovimestari
kuma Maailman Dumbledori

Hanna tarkkana hylkäsi Aleksanterin, koska black himalayaksi sen iho ja karvat on todella, todella vaaleat. Eli periaatteessa suklaana se kai sitten pitäisi esittää? Mitenköhän talvella käy, jos se tummuu? Tummuukohan se? :D Kaksi muuta eivät sanoneen väristä mitään.

sunnuntaina, kesäkuuta 16, 2013

Eliksiirin haavahoitoa

Eliksiirin haava lähti repeytymään auki ja rupesi märkimään. Eläinlääkärissä tuumattiin että on paikoin ihan hyvinkin lähtenyt parantumaan. Juu. Paikoin hyvin, paikoin huonosti. Nyt se näyttää tältä.

Eli tuolla on onkalo. Onkalosta tulee ulos pätkä sitä sulavaa lankaa. Perjantaina saatiin viisi päivää antibioottia lisää. Kipulääkettä ei jatkettu.

En ollu viikonloppuna kotosalla, joten Mika on huoltanut Siiriä. Kertoi saaneensa melkein sydänhalvauksen eilen marsulassa. Siiri oli näkynyt pylly häkin luukkua kohti, peräpää vähän kallellaan ja päälimmäinen takajalka oli sätkinyt. Nytkö se kuolee siihen?!?!? Noh, sitten oli pylly kääntynyt toisinpäin ja taas oli takajalka sätkinyt. Lähemmällä tarkastelulla Siiri oli yrittänyt raaputtaa, mutta ei ylettynyt, kun ilmeisesti masun haava on niin kipeä ja kiristävä.

Heinää nokan alle ja oli raaputteluyritykset unohdettu tykkänään.

lauantaina, kesäkuuta 08, 2013

Ötököitä

Viikko sitten meille iski joku kärpästen invaasio. Joku sanoi, että ovat urosmuurahaisia, kun ovat murkun näköisiä, mutta niillä on siivet. Jotenkin viime sunnuntaina (lauantai vielä siivouspäivä) iltaruokkimaan mennessä marsula oli täynnä pikkuötökkää. Kaikki mahdolliset lentävät elämänmuodot tästä siivekkäästä muurahaisen näköisestä hyttyseen, koppakuoriaiseen ja kärpäseen. Mulla oli ollut ötökkäverkko siinä koko päivän edessä, kuten aina. Yhtäkkiä se oli ulko- ja sisäpuolelta aivan täynnä ötökkää.

Ai luoja miten mä vihaan ötököitä. Mä en halua, että marsula muuttuu hämähäkkien buffet-ravintolaksi tai mitään muutakaan. Niin kauan kun marsut ei opi lentämään, niin marsulaan ei kuulu mitään mikä lentää. Ew!

Tänään ostettiin kolme pakettiä kärpäspaperia ja kyllä toimii!! Ostettiin myös sellainen uv-valolla toimiva kärpäsgrilli. Muahahahaaa!!! Katotaan toimiiko se lamppu. On nyt yön ekaa kertaa päällä.

perjantaina, kesäkuuta 07, 2013

Ajatushaaste

Kasvatusharrastuksessa törmää välillä ihan uudenlaisiin tilanteisiin. Asioihin joita ei ole tullut ajatelleeksi. Siirillä ilmaantui nisän kohdalle pieni patti, nisäkasvain. Mitä mä teen naaraalla, jolla on nisäkasvain?

Tässä ihan joutui pohtimaan, että olisiko parempaa lopettaa Siiri suoraan. Turkiltaan se kyllä on kiva, mutta onko sen arvoinen, että juoksisi sen kanssa näyttelyssä? (Näyttelysäännöt kyllä mainitsevat hylkääväksi syyksi puuttuvat ruumiinosat. Siltähän puuttuu nyt maitorauhaset ja nisä toiselta puolelta.)

Leikkaus on kallis ja anestesia epävarma.
Tunnearvoltaan Siiri ei ole yhtä tärkeä kun meidän lemmikkimussukat.
Ei sitä voi jättää kotiin mammaksi, koska ei jalostuksessa ei haluta kasvaimia.
Ei sitä voi myydä lemmikiksi, koska omistaja joutuisi sen kiikuttamaan heti lääkärille.
Ei kukaan muukaan kasvattaja sitä voi jalostukseen käyttää. (Se oli jo varattu aloittavalle kasvattajalle.)
Kuka ostaa marsun, josta pyydän leikkauksen hintaa?!?

Joku tietenkin nyt sitten sanoo, että onkohan marsuja liikaa, jos ei halua hoitaa, jos joku sairastuu. Tai että kyllä eläin täytyy hoidattaa, jos sellaisen on ottanut. Kyse ei ole siitä. Kasvattajan täytyy ajatella välillä ihan kylmällä järjellä. Mikä on järkevää. Tämäkin marsu on elänyt oikein pulskan ja mukavan elämän kavereiden keskellä, hoitanut pennut hienosti ja kaikin puolin mikään ei ole kipeänä. Anestesia on riski, eläin saattaa kuolla leikkauksen jälkeen. Kasvaimet voivat tehdä etäpesäkkeitä. Ne voivat uusiutua. Eläimen jalostusarvo tipahti nollaan kasvaimen löytymisen jälkeen. KasvatukseSSA kyseinen eläin on arvoton. Kasvattajan täytyy ajatella, että rahaa riittää myös akuutteihin henkeä uhkaaviin ensiaputapauksiin, eikä sellaiseen eläimeen jolla ei tee enää mitään. Kasvattajan täytyy ajatella omaa jaksamistaan hoitaa eläinlaumaa. Omaan jaksamiseen liittyy sairaiden eläinten hoitaminen jne. Onhan se ennakointia, ettei eläin kärsi, jos se lopetetaan kasvaimen takia.

Ymmärtääkö ihmiset mitä mä tarkoitan?

Noh. En sitten pystynyt olemaan kylmän järkevä.

Siirin nisäkasvaimen poisto maksoi 355€ ja se nyt sitten jää meille mussukaksi. Vein sen aamulla Hattulan Vethausiin. Juttelin lääkärin kanssa pikaisesti ja sovittiin, että tutkivat huolella ja jos vaikuttaa kasvaimelta, niin leikkaavat samointein pois. Jos tulee jotain sovitusta poikkeavaa, niin soittavat.

Hain sitten Siirin illalla töiden jälkeen sieltä pois ja se oli jo oikein hyvin hereillä ja skarppina. Sille oli laitettu sellainen sukkapuku päälle. Voi luoja. :D :D Siiri oli stripannut siitä irti. Puettiin se uudelleen sen hoitajan kanssa Siirin päälle ja meinasin kuolla nauruun, kun abymarsu on puettu johonkin Uuno Turhapuro -verkkopaitaan. Siis apua! :D Eipä ollut taaskaan paitaa päällä, kun saavuttiin kotiin, mutta enpä mä nyt olettanutkaan, että mikään marsu sellaista suostuisi pitämään. (Marsesteri oli ihan oma lukunsa.)

Mun varmaan tarvii ottaa siitä sukkapuvusta kuva... Saa lukijatkin päivän naurut.

Siiri saa nyt asustaa pienessä karanteenihäkissä, kunnes masupuoli näyttää paremmalta. Se syö ja juo. Vähän väsyneeltä näyttää, mutta ihan skarppi. Haavaa pitää huuhtoa pari kertaa päivässä sekä antaa kipulääke ja antibiootti. Pikkuhäkki siivotaan kans kerran päivässä. Pitäisköhän mun laittaa sille ehkä mielummin pyyhkeet kun puru?

Kallis marsu.

keskiviikkona, kesäkuuta 05, 2013

Kesä ja kärpäset...

Marsulan hyttysverkko ei pidä juuri mitään. Mun mielestä se on oikeen hyvä: se on naulattu karmeihin kiinni ylhäältä ja saranan puolelta. Avoimelta puolelta siinä on paljon ylimääräistä verkkokangasta niin, ettei se lerpata auki mistään. Se ulottuu oikein hyvin maahan asti.

Mutta ei se taida kuitenkaan olla hyvä, koska hyttysiä ja muita elämän monimuotoisuukjsia löytyy myös marsulan puolelta. Ällöttävää. Etenkin ne hyttyset. Mä olen niin herkku hyttysten mielestä, että tällä hetkellä en voi edes piipahtaa pikaisesti ulkona ilman vaatekerroksia, jos haluan säilyä pistämättömänä. Hyttyskarkotteet ei muuten tehoa. Meidän hyttyset on TODELLA nälkäisiä. Mua ei kyllä tippaakaan kiinnosta olla niiden ruokinta-astiana. Mikan kanssa jos yhdessä ollaan pihalla, niin mua syödään, mutta ei Mikaa. Höh. Ihan kauheesti ei tee mieli pukea paksuja vaatteita +27 asteessa paahteiselle pellolle. Ja mitkään ohuet vaatteet ei pidättele hyttysiä. Farkut jalassakin kyykkiessä mulla on polvet täynnä hyttysiä. Ja ahteri. Voi perse, sanon mä... Ei oo koskaan ollu näin vaikeeta hyttysten kanssa. Ei koskaan. Yleensä mä siedän sen kutinan ja offit ja muut vastaavat on tehonneet ihan kelvollisesti.

Tuoreheinän kerääminen marsuille on siis äärimmäisen ikävää, vaikeaa ja kiusattua puuhaa. Olis kauheen kiva voida syöttää noille jo tuoretta ihan täysin, niiden masutkin varmaan kestäis jo oikein hyvin. Mutta hyttysenpuremat kutiaa mulla aivan sietämättömästi, että viikonlopun pellolla ahkeroinnin jälkeen ei nukkumisesta meinaa tulla vieläkään mitään. Harkitsen vakavasti kyypakkauksen syömistä tässä vaiheessa.

Marsulassa on myöskin aika lämmintä. Mä hommaan kohta sellaisen ilmastointilaitteen ja pidän marsulan oven kiinni.