lauantaina, maaliskuuta 29, 2014

Marsuruno lastenkirjassa

Marsu ja Mursu lähtivät mersulla,
jonnekin huvittelemaan.
Mutta kun jarru luisti
ja mersun tieltä suisti,
meni molemmilta muisti.

He joutuivat vain kuvittelemaan
mihin kummaan piti kummankin,
niin Mursun kuin Marsunkin
ajaa mersullaan.

Meni mersultakin muisti
kun jarrut luisti ja tieltä suisti.
-En muista pätkääkään,
en kärpäslätkääkään
saati kärpästä, joka ojaan suisti.

Kirsi Kunnas
Tapahtui Tiitiäisen maassa
wsoy

maanantaina, maaliskuuta 24, 2014

Ihmiset on outoja.

Lumien sulaessa pihasta paljastuu ikäviä yllätyksiä. Tupakantumppeja. Meistä ei kumpikaan tupakoi ja säännöllisesti vierailevista kavereistakin vain yksi polttaa. Hän osaa käyttää tuhkakuppia. Muut vierailijat ovat marsunostajia seurueineen.

Jos nyt tunsit piston sydämessäsi, ole hyvä ja tule keräämään roskasi pois pihaltani.

Tekisi mieli kirjoittaa syväluotaavia analyysejä aiheista:
- mitä ihmisten päässä liikkuu?
- saanko minä tulla sylkemään olohuoneesi lattialle?
- ymmärrätkö saapuvasi minun kotipihaan?
- etkö ymmärrä, ettei tumppi maadu talven aikana?
- heitätkö kotonakin roskat mihin satuu?
- onko teillä palvelijaa korjaamassa tumpit perässäsi? (voitko lähettää sen meille)
- oletko kuuro vai tyhmä, jos olen tupakoitsijoita nähdessäni todennut, että meiltä löytyy tuhkis tuosta rappusilta?
- kuinka seurueen tupakoimattomat eivät huomauta tupakoitsijalle, että heitit tumpin juuri jonkun ihmisen pihaan?
-pihaan, jossa leikkii kaksivuotias lapsi?

Ai että miten mua nyppii.

No, mä en usko, että kukaan muu niitä kerää, joten mä olen ne jo kerännyt.

sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2014

Marsujen sielunelämää

Muutaman kirjoitus aiemmin kerroin, että otin Odessan pois pentujensa luota, koska tissit oli purtu poikki. Odessa asui siis rauhallisissa oloissa parantelemassa haavojaan. Häkkikaverina veteraanimummu Hui-Hiippari ja juuri viimenäyttelyssä valioon oikeuttavan sertin saanut Oikeuslääkäri.

Hipsi ja Oikis oli oikein kilttejä Odessalle. Silti Odessa oikeastaan lähinnä vain möllötti karvat pystyssä. Voiko marsu masentua niin, ettei oikein vaivaudu edes pesemään itseään kunnolla. Herkkuja se tuli kerjäämään, kuten sillä onkin tapana. Herkkujenkin jälkeen se vielä vaatii kultalautasta tai muuta palvelua. (=häkki täynnä heinää, pellettiä, tuoreita ja silti pitää roikkua reunalla kerjäämässä... jotain...) Tosin ei se kerjääminen kauhean ponnekasta ollut. Vetäytyi närkkimään heiniä Hipsin ja Odessan viereen. Turvotus laantui likimain heti ja nisätkin parantuivat. Iho kesi jonkin verran, mutta siihenkin auttoi ihan perus Helosan. Painossa ei tapahtunut dramaattisia muutoksia, mutta käyttäytymisessä kyllä.

Loppujenlopuksi mä yritin jopa tukiruokkia sitä. Tai ei tarvinnut yrittää, kyllä sillä ruokahalua oli, tykkäsi tukiruuasta, mutta möllötti muuten. Annoin monivitamiinilitkuakin, jota marsut yleensä kavahtaa kirkuen karkuun. Odessa lipitti sitäkin onnellisena. Ihan siis häkin kaltereiden välistä annettuna, ottamatta marsua kiinni lainkaan. Tukiruuassa oli suoliston tasapainoa parantavaa jauhetta mukana ja silti mun mielestä papanat oli kamalan pieniä ja surkeita. Ja tosiaan se pylly pystyssä kököttävä asento ja minimaalinen liikunta. Pelkäsin jo vakavia vatsavaivojakin, kun kupistakaan ei kadonnut kaikki pelletit. Hipsi ja Oikis eivät siis tästä uudesta Freddystä tykkää niin, että ahmisivat kaiken loppuun, mutta Odessa on kyllä syönyt aivan kaiken tähän mennessä.

Laitoin muutama päivä sitten Odessan takaisin samaan laumaan pentujensa kanssa. Vähän se yritti sielläkin masistella aluksi, mutta tänään oli niin aurinkoinen, hyväntuulinen, pukitteleva ja kerjäävä oma itsensä. Mahan alle edelleen imemään yrittävät pennut pitivät Odessan liikkeessä ja mä olen vähän sitä mieltä, että liikunta tekee hyvää, jos vatsassa ei papana liiku riittävän hyvin. Laumassa on neljä abya ja tosiaan Odessan viisi poikasta, joten siellä aina joku syö. Muiden marsujen ruokailun seuraaminenkin varmaan kiihdytti Odessan omaa ruokahalua.

Siellä se nyt pomppii poikastensa kanssa jälleen onnellisena yhdessä. Lauman jäsenet eivät taineet huomatakaan Odessan poissaoloa, kukaan ei ainakaan reagoinut mitenkään poikkeuksellisesti Odessan paluuseen.

Herkkä Odessa. Miten mä voin sen muka myydä nyt mihinkään uuteen kotiin, jos se on noin "herkkäsieluinen" ja sen luonnehan nyt on ihan omaa luokkaansa jo muutenkin. :D

Kanapäivitystä
Tiuhti hautoo edelleen. Läpivalaisun jälkeisenä iltana munia löytyi enää kaksi. Ei aavistustakaan missä se kolmas on. Mika oli penkonut kanalan läpikotaisin, eikä sitä löytynyt mistään. Edes rikkinäisiä kuoria, joten... Mystistä. Noh, Tiuhti on saanut myös haudontakaverin itselleen. Muska istuu nyt samassa pesässä. Toivottavasti sieltä nyt tiput tulisi molemmille hoidettavaksi.

torstaina, maaliskuuta 20, 2014

PET-toimikunta järjestää

Kankaanpainoa, askartelua, ompelua ja mukavaa yhdessäoloa marsuporukan kesken!

Painetaan marsukuvia ja ommellaan mm, kasseja ja tyynyliinoja SMY:lle myyntiin ja palkinnoiksi. Osallistujat voivat tuoda myös omia juttuja, esim t-paidan mukana.

Pääsiäisenä 18.4.2014 alkaen klo 11.
Osoite: Tuuloksentie 1679, 14820 Tuulos

Tapahtuma avoin vain SMY:n jäsenille ja osallistumismaksu 5€ sisältää lämpimän ruuan sekä pientä naposteltavaa päivän mittaan.

Lisätiedot ja sitova ilmoittautuminen tapahtumasta pet-vastaavalta: Aida Depner maailmalla@gmail.com

tiistaina, maaliskuuta 18, 2014

Tuleeko tipuja vai ei?

Tänään läpivalaistiin munia taskulampun kanssa pimeässä kanalassa. Kaksi munaa oli ihan läpinäkyviä, ei minkäänlaista kehitystä havaittavissa, mutta kolme munaa oli tummia, joten siellä lienee jotain. Yksi muna aluksi hävisi kokonaan jonnekin, heti ekana päivänä. Taisin kirjoittaa silloin, että laitettiin neljä munaa. Yhden katoamisen jälkeen laitettiin kaksi munaa seuraavana päivänä lisää, jotta ei sitten tipu-parka jäisi vailla sisaruksia, jos muillekin munille kävisi huonosti.

Tiuhti on kyllä hautojana ollut ahkera, täytyy sanoa. Tänään näin sen ekaa kertaa syömässä ja juomassa ylipäätään, kun nakkasin sen pesästä ulos ja vein otin kaikki munat läpivalaisuun. Juoksenteli hädissään syömään ja juomaan ja pikavauhtia takaisin pesään, kun huomasi, että olin laittanut munat takaisin.

Voi olla, että äidinvaistot vaativat hieman vielä harjoitusta. Se päästää muut kanat munimaan omaan pesäänsä. Silloinhan joku voi talloa munat. Tai joku jäädä reunalle niin, että jäähtyy liikaa. Tuntuu, että se ei ihan osaa hautoa niitä kaikkia munia tasaisesti. Mehän merkattiin ne haudottavat munat tussiraidalla munan ympäri, että uudet munat sitten osataan kerätä pois. Merkkaamattomien munien keräämisen jälkeen laitan Tiuhtin takaisin pesään, niin joku jää aina masun ulkopuolelle. Nythän niitä on siellä enää kolme ja se asettui niiden taakse makaamaan. Kyllähän Tiuhti työntää nokallaan munat takaisin mahan alle, mutta ei se kovin rutinoituneelta ja kokeneelta vaikuttanut.

Mutta. Huomenna on tasan kaksi viikkoa haudonnan aloittamisesta. Mun ymmärtääkseni kuoriutumista pitäisi odotella viikon ja päivän kuluttua. Toivottavasti ilmat lämpenee, ettei tipuilla ole vilu.

Marsunpennut voi hyvin. Odessa on vähän alamaissa, mutta syö ja kerjää sekä nisät ovat erittäin hyvää vauhtia parantumassa kokonaan.

Elämme jännittäviä aikoja näin muutenkin. Ensimmäisen oman talon osto on hyvin lähellä, lainapäätöksiä tulee ja ollaan yhdestä likimain täydellisestä talosta annettu tarjous.

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2014

Näyttely Lahdessa

Pitkä päivä. Lähdettiin vähän seitsemän jälkeen. Oltiin paikalla jo ennen kun puolet järjestäjistäkään oli saapuneet. Kotiin päästiin lähtemään vasta seitsemän aikaan illalla. Mä menin nukkumaan jo hyvissä ajoin ja silti aamuherätys oli pahemmanlaatuinen näyttelykrapula. Miten voi muka näyttelypäivä olla niin rankka, vaikka mä vaan istuin paikallani ja sihteröin?

Himiksissä Aleksi sai molemmilta tuomareilta sertit ja nyt sillä on kolme. Mysteeri oli nyt ekaa kertaa mukana, mutta eipä 9kk näytä kummoiselta vielä kuvioiltaan taas Aleksin rinnalla. Tosi vaikea arvioida tuleeko siitä yhtä tumma kun Aleksista. Voi olla. Ehkä. Tai ehkä ei. Hirmu hankalaa miettiä, kun Aleksihan on ylipäätään mun eka himiskasvatti ja eka, jonka kehitystä oon oikeesti päässy seuraamaan pennusta asti.

Abyissa mulla oli junnuja Duploinsinööri ja Cum Laude Approbaturi. Duplo sai molemmilta tuomareilta sertit, vaikka mun mielestä se kyljessä oleva härpäke on ihan hirveä, kumpikaan tuomareista ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Anniken antoi sille ROP2. Oli kuulemma miettinyt pitkään, kun eihän 2kk voi vielä ropiksi laittaa, joten vanhemmalle marsulle meni rop1. Cum Laude sai myös Annikenilta sertin, josta mä olin todella yllättynyt. Näköjään voi todeta saman kun Huippiksenkin kohdalla: vahinkoja sattuu.

Avoimessahan mulla oli tosi monta ja Apostolinmiekan jouduin jättämään kotiin. Perhanan Duplo oli nakertanut APT:n takaharjan nysäksi. Tai ei nysäksi, vaan muuten vaan vähän rouskuttanut kun saksilla nyrhityksi! AARGH!!! Sertejä tuli Oikikselle kaksi (nyt on valiosertit kasassa), Sopupelurille ja Motivaattorille. Mä ihan muistin, että Sopulla oli jo kaksi sertiä ja kerkesin facessakin jo iloitsemaan kolmesta valioituneesta, mutta eipäs perhana. NYT Sopulla on kaksi, joten vielä tarttee sitä roudata.

Oikis on nyt sitten myynnissä, joten jos joku tahtoo ylipainoisen, hyväntahtoisen ja leppoisan brindlen näyttelynaaraan, niin vapaana olisi. :)

Veteraaneissa jätin Mörrin kotiin. Mä en vaan kehdannut tuoda sitä, kun sillä ei ollut nyt mitään syytäkään tulla. Ei jalostusluokkaa ja se on niin huono (miks mä ylipäätään ilmoitin sen?). Tai näköjään olisi voinut pärjätäkin, kun Cum Laudekin sen sertin sai, niin... onhan Mörrilläkin yksi. :D Veteraaneissa oli myös Meteori ja se sai sertin Lisbetiltä. :)

Eli Aleksin ja Oikiksen paperit lähtee Pauliinalle valioanomuksen kanssa. :)

tiistaina, maaliskuuta 11, 2014

Odessa-parka

Edellisessä postauksessa jo totesin, että säälitti Odessan omistautuminen pennuilleen ja tuumasin, että erotan ne heti kun ovat 4 viikkoa vanhoja. Oli pakko erottaa Odessa KAIKISTA poikasistaan tänään.

Emon terveyden takia.

Sen molemmat nisät on purtu poikki, ovat todella tuveoksissa ja nuo punaiset pisteet on haavat. Toisen nisän yläpuolellakin näkyi haava, joten joku lienee kai puraisuut siitäkin. Putsausta, desinfointia, antibioottia ja kädet kyynerpäitä myöden ristiin, että turvotus laskee, haavat parantuvat, eikä tulehdu.

Poikaset ovat kohta 3 viikkoisia, osaavat juoda pullosta ja nisistä ei kuitenkaan enää tule maitoa (ainakaan noiden rupien läpi, tai sit ne pennut imee verta...) Poikaset jäivät siis vanhaan laumaan. Siellä niillä on tuttu olla. Odessa pääsi siihen laumaan, jossa se oli ennen tiineyttä ja näyttää siellä pärjäävän hyvin.

Ihan tekee jo pahaa ottaa syliinkään, ettei vaan vahingossa koske toisen tisseihin ja aiheuta kipua. Mä kun imetin Ainoa hieman yli puolitoista vuotta, niin siihen mahtui useampikin kerta, jolloin Aino koitti pureskella. Luoja miten se sattui. Kaikista kipein vaihe tosin oli ihan imetyksen aloitus, kun ei ollut nännit tottuneet siihen. Maidon nousu pisti koko tissit tosi kipeiksi ja turvonneiksi muutenkin ja se sentään on ihan tavallista. Mulla ei mennyt koskaan kunnolla rinnanpäät rikki, niinkun imetyksen aloituksessa voi mennä vain pientä "nirhaumaa". Ja se oli tosi kipee jo ihan pelkästään pitää rintsikoita päällä. Ja nyt mä mietin Odessaa, miten kipeeltä mahtaa tuntua....

sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2014

Poikaspäivitystä ja ruokinta-asiaa

E-poikue himiksiä

Kaksi crest naarasta, kaksi crest urosta ja yksi nonself uros. Kaikki hengissä voivat hienosti. Syövät todella paljon ja ovat jatkuvasti emon tissillä, vaikka opettelevatkin jo juomapullon käyttöä. Nonself uros ja crest naaras on varattu jo uuteen kotiin, joten myyntiin tulee kaksi crest urosta.

Odessa puolestaan jo säälittää. Harvoin tulee säälittyä marsumammoja tässä vaiheessa, mutta Odessa on kyllä jo yliomistautunut poikasilleen.  Mulla on vähän sellainen fiilis, että heti kun pennut on 4vko, ni urokset lähtee pois. Ettei tartte imettää enää kun vaan kahta naarasta enää sen jälkeen. Sen nisätkin on oikeesti ihan törkypitkät letkut. Kokoajanhan sillä on siellä joku kiinni. Heinää syödessä, kauraa syödessä, juomapullolla. Aina joku nykii tissistä. Nythän ne syö heinää ja kuppikin on vähän turhan pieni viidelle poikaselle. Kaikki viis tunkee yhtäaikaa kuppiin sisälle. Ja sitten kun joku aikuinen haluaa kauraa, ni aikuinen tulee ja työntää pään kuppiin ja toiselta puolelta putoilee poikaset kupista ulos.

Odessahan on laihtunut todella paljon. Tuntuu, että se on aivan kuin luuta ja nahkaa. Voi luoja, miten se syö!! Kuikuttaa lisää ruokaa, heinänkorsi suussa. Kauranjyvät putoilee suupielistä, kun pitää puiputella. Siis vaatia lisää, vaikka häkki on täynnä heinää ja kuppi täynnä kauraa. Mikakin katsoi sitä äsken, että onpas sillä jo laiha naamakin! Jotenkin tuntuu, että tässä on nyt kyse enemmän tästä meidän pellettikriisistä. Siitä lisää alempana.

F-abyt

Kolme abya syntyi ja kaikki voivat hienosti. Uros ja toinen naaraista on jo varattu uusiin koteihin ja yksi naaras jää mulle kotiin. Brindle pikku-uros dyykkasi mun käden ohi reilu metrin verran maahan. Säikähdin hurjasti, vaikka nämä minit saattavat josku loikkia häkeistä pihalle. Koskaan ei ole käynyt mitään. Onneksi. Eikä tälläkään kerralla. Pieni haava tuli huuleen ja vähän siitä tuli verta. Pölhön näköinen oli tupsahduksensa jälkeen, mutta käveli ja kulki heti normaalisti. No tapahtumasta on jo yli viikko, eikä mitään enää nää. Rupikin huulesta hävisi kahdessa päivässä. Huh.


G-abyt

Tosiaan eilen syntyneistä myyntiin tulee chocolate/white uros, lilac uros ja tsw naaras. Lilac/white naaraan jätän itselleni kotiin. :)


Pellettikriisi

Mähän olen ollut vannoutunut Oxbown käyttäjä. Meidän mursulat mussuttaakin vähintään säkin kuukaudessa, keskimäärin 3vko. Menisi varmaan kahdessa viikossa, mutta mä vähän säännöstelen. Tärkeintä on, että ovat saaneet kokoajan kuitenkin samaa pellettiä, saman verran jatkuvasti. Kaikki tietävät, että marsuilla ruokavalion vaihdosta ei voi tehdä yhdessä päivässä. Mielellään ei edes yhdessä viikossa. Pidempään marsuja harrastaneet tietävät, että ruokavalion vaihdoksesta seuraavat muutokset eivät näy kun kuukauden päästä. Kun hyvän pelletin on löytänyt (hinta+laatu+maistuvuus), niin sen vaihtoon täytyy olla painavat perusteet. Myös se maistuvuus marsuille on tärkeää. Superhypermegamahtavasta pelletistä ei ole mitään hyötyä, jos se jää kuppiin.

Nyt kuitenkin mä olen vakaasti tekemässä vaihtoa Oxbowsta pois, johtuen ihan sen saatavuusongelmasta. Mun firmahan jälleenmyy Oxbowta, joten kuvittelisi ettei ongelmaa ole. Kuluttajapakkauksia 2kg ja 4kg löytyy kyllä, niiden kanssa ei ole ollut ongelmia, mutta se iso säkki on osoittautunut astetta haastavammaksi. Valmistaja on lopettanut kokonaan sen 22kg koon ja vaihtanut sen 11kg. Näin yrittäjänä täytyy sivumainintana todeta, että on paljon mukavampaa kantaa postiin 11kg kun 22kg, etenkin kun olen tällä hetkellä raskaana. :D

MUTTA.

Sitä 11kg pakkausta ei vieläkään ole Suomessa. Kohta kaksi kuukautta kulunut siitä, kun tein viimeisimän tilauksen, kun huomasin pelletin olevan vähissä. Myin viimeisen säkin kuukausi sitten ja samoihin aikoihin syötin omilleni viimeistä säkkiä, joten koko viimeisen säkin ajan "ajoin alas" sen syöttämistä. Tein vaihdon pelkkään kauraan. Kauraa olen antanut tässä koko alkuvuoden, kun alahäkkien väki tuntuu tarvitsevan vielä lisäenergiaa.

Hienoisesti niskakarvoja nosti myös hinnannousu. Tottakai pakkauskoko vaikuttaa kilohintaan. 22kg säkin voi myydä pienemmällä kilohinnalla, kun 2kg pussin. Mutta mä olen myynyt kasvattajille 65€ säkki. Nyt tuon 11kg ovh on sen 60€ tienoilla. Okei, täytyy tunnustaa, että olen myynyt aiempaa pakkauskokoa huomattavasti alle ovh:n koska tiedän että se on ihan turha edes yrittää markkinoida sitä kenellekään, jos pyytää 80€ säkki. Mutta ostohinta yritykselle on enemmän kun tuo aiempi hinta puolitettuna, ettei ole toivoakaan saada sitä ehkä jatkossa enää myytyä kenellekään, edes itselleni.

Tällä hetkellä marsuilla ei ole minkäänlaista pellettiä, vain kauraa. Odotan kuormaa Prima Pet Premiumilta, toisinsanoen Freddy-pellettiä. Sitä parempilaatuista. Vaikuttaa olevan ihan kelpotavaraa hinta-laatu suhteeltaan, testipussien perusteella myös erittäin maistuvaa. Luotto Freddyn pellettiin on valitettavasti melkein pakkasen puolella, koska myyvät marsuille herkkuja, joissa on sipulia ja perunaa. Tässä paremmassa pelletissä on kyllä kaikki kohdallaan, mutta mun silmissä koko Freddyn brändäys on katastrofaalisesti epäonnistunut näiden muutaman tuotteen takia. Periaatesyistä en ole aiemmin halunnut edes kokeilla kyseistä pellettiä. Oxbown jatkuvien saatavuusongelmien kanssa mun on mietittävä muita vaihtoehtoja. Mä en voi vaihtaa ruokavaliota jatkuvasti vain siksi, että saatavuudessa on tauko. Tämä ei siis ole ensimmäinen kerta ongelmia Oxbown kanssa. Jenkkilän tuonnit taitaa olla aavistuksen hankalia. Mä olen erittäin rakastunut Oxbowiin, mutta mun rakkaudellani on silti hintaraja. Hinnasta johtuen en suostu syöttämään näille mitään neljän kilon pusseja, vaikka sitä pakkauskokoa olisikin riittävästi.

Freddyssä on pieni raivokohtausvaara kaikenlisäksi. Ainoa pakkauskoko on 1kg.  *skriip* Elämä marsulassa on pelkkää muovipussin avaamista sitten jatkossa. *skriip* Siellä selviteltiin ilmeisesti pidemmänkin kaavan  *skriip* kautta, että onko mahdollista saada suurempaa pakkauskokoa.  *skriip* Valmistaja ei kuitenkaan ollut siihen innostunut, koska *skriip* tuotteiden hinnat pysyy kai alhaalla sen takia ettei pakkausvaihtoehtoja ole miljoonaa. *skriip* Maahantuojakaan ei ollut halukas pussittamaan niitä uudelleen. *skriip* Se ei laskisi tuotteen kilohintaa, vaan nostaisi sitä siinä tapauksessa. *skriip* Meillä syödään siis noin *skriip* neljä litraa päivässä *skriip* pellettiä, että siitä pussien *skriip* riipimisestä ei tule loppua. *skriip*

Toinen vaihtoehto pellettiasian ratkaisuun on harvinaisen yksinkertainen, mutta aavistuksen työläämpi. Sekoittaa rehut itse. Pellettihän on pääasiassa puristettua heinää (Oxbow Cuisinessa timoteitä ja Oxbow Performancessa sinimailasta). Miksi en siis ostaisi sinimailaspellettiä ja sekottaisi siihen kauraa. Sinimailaspellettiä löytyy halvalla, koska sitä syötetään paljon hevosille. Sen saatavuus Agrimarketeista on hyvin tasainen. Samaten kaura. Kauraa syötetään niin monelle muullekin eläinlajille, että se ei ihan heti lopu.

Altrominia kokeilin joku 5 vuotta sitten ja mulle jäi traumat, kun samaan aikaan oli tosi monta tiineysmyrkytystä. Niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään, mutta tottakai pelletinvaihto ja äkillinen myrkytysten kasvu linkittyy mun aivoissa toisiinsa. Myrkytyksiä ei ole juurikaan ollut takaisin Oxbowiin siirtymisen jälkeen. Kanipellettejä taitaa aika monikin käyttää, joten pitäisi kai niitäkin tutkia tarkemmin.

Näihin mietteisiin...

lauantaina, maaliskuuta 08, 2014

Marsesterin suku jatkuu

Aamulla löytyi marsulasta uusia pieniä ihanuuksia! Ei tosin tällä kertaa ole suoraa emälinjaa, vaan kiertää yhden pojan kautta. Maailman Bloggeri oli synnyttänyt neljä hyvän kokoista palleroista. Pienet on ihan pihalla!

Lilac/white naaras, tsw naaras, chocolate/white uros ja lilac uros. Kolme jälkimmäistä tulee todennäköisesti myyntiin. Turkit ovat söpöisiä pörröpalleroita, että ulkomuotoluokasta ei tulevan omistajan tarvitse haaveilla.

Lilac/white naaras on samanlainen chocolate/white uroksen kanssa, joten jos joku näyttelyissä kävijä ostaisi sen uroksen, niin päästään pari luokkaan. :D Väri on eri, mutta valkoiset merkit on NIIN samanlaiset!

Tää on G-poikue, joten hyviä ideoita nimiin? Mulla lyö jo tyhjää.

torstaina, maaliskuuta 06, 2014

Kanat kevään aikataulussa

Tiuhti alkoi oireilemaan haudontakuumetta.

Me valikoitiin pari Buffyn munaa, piirrettiin niihin tussimerkit ja tyrkättiin Tiuhtin alle. Tuli muuten nokkaa, ettei saa mennä häiritsemään ja me sentään ANNETTIIN sille munia, eikä viety pois! On vähän jännää kyllä.

Neljä munaa laitettiin, joten toivottavasti ne lähtee kehittymään. En tiedä olenko säilyttänyt niitä oikein, huoneenlämmössä on käsketty. Onko ne kerenneet kanalassa kylmettymään liikaa ennen keräämistä. Munivat aamulla vasta aamuruokinnan jälkeen ja monesti illalla vasta kotiintulon jälkeen kerätään pois. Oikeastaan vasta Ainon nukkumaanmenon jälkeen tehdään iltatarkastus kanalaan. Tässä välissä on ollut kuitenkin kylmiäkin päiviä, vaikka kanala on nyt tosi pitkään ollut jo lämpimämpi kun +5. Ja se tärkein. Jaksaako Tiuhti hautoa ne loppuun ja osaako hoitaa ne loppuun, ettei pienet kuole kuoriutumisen jälkeen. Iltapäivällä kävin kurkkaamassa, niin oli pudottanut yhden merkatun vahingossa lattialle, nostin sen takaisin pesään vielä.

Eli kolme viikkoa tarttis pitää peukkuja, josko meillä olisi tipusia sitten!

maanantaina, maaliskuuta 03, 2014

Kaksi uutta muotovaliota

Hämeenlinnassa viimeiset sertinsä saaneet ovat nyt virallisesti valioita:

FI MVA Maailman Iloinen Inkeri, nonself black himalaya
FI MVA Maailman Huippukondiittori, abessiinialainen chocolate

*tap-tap-tap-tap*

lauantaina, maaliskuuta 01, 2014

Ihana kevät!

Kanauutisia on viimeikoina aika vähän tullut kirjoiteltua. Joulu-tammikuussahan meillä hautoi ensin Tiuhti ja sen jälkeen Muska. Hetken aikaa hautoivat jopa samaa pesää ja Hannakin sinne yritti, mutta kai rouvat tuumasivat, että on vähän ahdasta. Kerättiin joka päivä munat pois, että tipuja ei ole, kun oletettiin isojen pakkasten olevan vielä edessä. Tiputhan olisivat kuolleet kylmyyteen. Molemmat onneksi ymmärsivät lopettaa, mutta eivät ihan hetkeen suostuneetkaan munimaan. :D Tammikussa munia tuli 1-3 päivässä.

Nyt tulee aikalailla vähintään neljä munaa päivässä ja joskus jopa kuusi. Eli kaikki nyt munivat. Claudiaa ei lasketa, kun sen rotuiset ei kai kovin usein muni. Noin 60 munaa vuodessa, mutta kyllä kohta olisi Claudiankin aika pyöräyttää jo eka muna, kun se on selkeästi jo yli puolivuotias.


Tänään päästettiin kanat taas ulos. Laittelin kattoverkoksi vähän tiheämmän, ettei Claudia karkaa. Pikku-Ukko huuteli ikkunalaudalta, mutta nää ekat maatiaiskanat jo uskalsivat ulos. Hanna ja Muska kipittelivät heti uteliaina maassa. Tihuhti meni vaan orsia pitkin. Ihan ensin piti tietty vähän kerätä rohkeutta ja rampata ikkunaa edestakaisin ulos ja sisälle, ulos ja sisälle, ulos ja sisälle. Taisi olla jännää. :D

Lahden näyttelyyn voisi jo melkein ottaa munavarauksia vastaan. :D Ei me pystytä syömään tota määrää munia! Noh, ehkei ihan vielä, josko me tehtäis ne vaaditut salmonellatestit ensin.