sunnuntaina, joulukuuta 29, 2013

lauantaina, joulukuuta 28, 2013

Kanatarinoita

Ennen joulua Mika haki mulle uuden kanan oman työpaikkansa lähettyviltä. Ihan vahingossa vaan selailin munanetin facebook yhteisöä ja siellä oli myynnissä sebright kukko valkoisena. Kirjoitin kommentin, jossa ihastelin rotua ja väriä ja tuumasin, että jos olis kana, niin hakisin heti pois. Kukon myyjä sitten tuumasi, että löytyy häneltä sebright kana myynnissä, tosin ruskean värinen.

"Hups." Ostin sitten kanan.

Viikon verran tämä pikkukaveri oli häkissä kanalassa, jotta hajut ja äänet tulevat tutuksi ja sitten yhdistin sen muuhun laumaan. Siitä tuli Claudia.


On se komia. Yleensä seisoskelee pyrstö ylempänä, mutta tän kuvaaminen on muutenkin vähän hankalaa. Ei se tahdo pysyä tämänkään etäisyyden päässä. Jos nojailen kädellä tuohon kuvassa näkyvään orteen, niin se tulee ja kiipeää kädelle istumaan. Tuo orrella oleva kolmikko on muutenkin tottunut nyt vähän erikoiskohteluun. Vanhemmista kanoista Hanna ja Tiuhti on niille vähän ilkeitä, joten ne ei kamalasti viitsi tuolla maassa kuopsutella. Käyvät syömässä ja pyrähtävät pakoon, kun Hanna ja Tiuhti tulee kohti. Mä sitten olen niitä säälinyt ja aina kanalassa käydessäni olen pitänyt ruokakippoja niiden edessä. Miksi mennä alas syömään, jos ruoka kerran tulee tänne ylös? Pulu, Kyyhky ja Claudia ovat  hyviä kavereita keskenään.

keskiviikkona, joulukuuta 25, 2013

Jouluvauvoja

Isä FI+S MVA Maailman Generaattori ja emo Maailman Motivaattori
Tuloksena kaksi tortoiseshell&white urospoikasta. Toinen pojista tulee myyntiin, toisen jätän nyt ainakin hetkeksi kasvamaan itselleni, kun se kuitenkin näytti aika kivalle. Hyvä rusettien asettelu. Toisella alempi kylkirusetti on kiivennyt vähän väärään paikkaan. Kyseessä D-poikue.

Moti saa sitten ollakin tulevan vuoden "vuoden jalostuseläin" ehdokas. Tässä toinen urospentu ja sitten Eliminaattori sopivat hyvin jälkeläisnäytöksi. Eliminaattori on vielä ihan hieno. Moti ei enempää pentuja tee, joten tämän poikueen jälkeen kasvatetaan vähän näyttelymassaa ja lähdetään näyttelyitä vallottamaan. Motilla on muistaakseni yksi sertikin jo kasassa. Ikäänsä nähden näyttelytetty erittäin vähän, koska on tosiaan kolme poikuetta vääntänyt.


Poikaset on hyvän kokoisia, ihanan reippaita ja koko muu lauma suhtautuu niihin perin ihastuneesti. :)

Harmi ettei jalostusluokassa juuri muita osallistujia ole parin viimevuoden aikana ollut. Pari kertaa Kranttu ja pari kertaa Almond´s. Tosin ei taidettu samassa näyttelyssä jalostusluokkia esittää kuitenkaan. Joten vähän turhan helpolla se titteli irtoaa. Ilmoittautukaa nyt kasvattajakaverit jalostusluokkaankin!!! Örrimörrihän on sen nyt saanut kaksi vuotta peräkkäin. Kolmatta ei tule, koska Mörrin poikaset on jo siirtyneet muihin koteihin, Mörri vielä asuu täällä. Okei, hyvä jalostuseläinhän tekee itseään parempia jälkeläisiä ja Örrimörri itse... No, Mörri on saanut pajon parempia poikasia, kun mitä se itse on. :)

torstaina, joulukuuta 19, 2013

Kuvasade senkun jatkuu!

Lisää kuulumisia selkeästi tyytyväisten marsujen luota. :)

Maailman Black Pepperi

Maailman Dokkari

keskiviikkona, joulukuuta 18, 2013

Chunky Norris

Maailman Futuuri on saanut uudessa kodissaan lempinimen Chunky Norris. :D Mä tituleerasin Futua "maailman laiskimmaksi marsuksi", kun mä myin sitä. Uudessa kodissa on kuulemma käynyt ilmi, etti todellakaan ole mikään laiskimus. Hih. Sehän tietää vaan hyvää, että marsulla on virtaa ja saanut jalat alleen. Futu on niiin söpö!


tiistaina, joulukuuta 17, 2013

Joulutervehdyksiä satelee!

Maailman Älppäri lähetti kasvattajalle hyvänjouluntoivotukset.


Mun ei varmaan tarvii erikseen blogin lukijoille tehdä omista marsuista joulukollaasia. Ahkerat, aktiiviset ja ihanat kasvattien omistajat tekevät sen mun puolesta. Nää on niin ihania. :)


Jotenkin tosi vaikee käsittää että joulu on oikeesti ihan kohta. Meillä on ainakin joku yksittäinen säälittävä nökäre enää lunta jäljellä. Sinänsä lumenpuute ei mua haittaa, mä tuumaan, että lumi on vaan ikävää valkoista märkää ainetta, joka on vuosittainen pakollinen paha. Ihan sama onko mustaa vai valkoista, kun kuitenkin on 25 astetta liian kylmä ja aurinko paistaa 8h liian vähän. No +1 vesisade on kyllä ikävämpi kun -1 ja lumisade. Mut silti liian kylmää.

Ai niin, oonko joskus maininnut, etten pidä talvesta? :D :D

maanantaina, joulukuuta 16, 2013

Senaattori myyntiin

Meillä löytyi nyt Senaattorilta (n.6kk abyuros) kaihin ja rustottuman välimuotoa. En saa valokuvaa siitä (no en edes yrittänyt, mutta ei näissä olosuhteissa tällä kuvauskalustolla), joten täytyy kuvailla.

Eli kuten kaihi, huomasin sen peilaavan vaaleana/hopeisena/savuisena tietystä kulmasta. Mä heti kiroilin, että nytkö löytyy monen vuoden jälkeen uusi tapaus poikaskaihia. Mutta ei ihan kuitenkaan. Vaiva näyttää siltä, että siellä silmän takaosassa olisi tällaista rustottumaa. Väri ei ole tasaisen harmaa, vaan vähän niinkuin savukiehkuroita, länttejä. Toinen silmä on ihan tumma.

Senaattori nyt sitten ei jääkään kotiin jalostukseen. :( Höh. Mä niin siitä tykkäsin. Tai mä jätin sen kotiin siinä toivossa, josko se parantuisi iän myötä. Pentuna se oli ihan kiva. No on se nyttenkin ihan kiva, joten voi olla että mä olisin sen myynyt kuitenkin. Jalostusurokselle kun ei riitä se, että on "ihan kiva".

Myynnissä brindle abypoika. Söpö kun mikä.


Kanat on munineet melkeinpä jokainen joka päivä. Varmaan se 6 munaa viikossa per kana. :) Aika kivaa käydä keräilemässä munat pesistä. Buffy ei vieläkään osaa munia pesään, vaan tänäaamunakin muna oli ikkunalaudalla... Maatiaiset munii pesiin kiltisti.

Huomenna tulee uusi kana! :) Jei!

keskiviikkona, joulukuuta 11, 2013

C5-poikue

Tällainen suloisuus löytyi yhdestä häkistä taapertamasta. Emo Maailman Jupiteri ja isä Maailman Wattimittari. Pienokaisen poikuekirjain on C. Jupiteri teki viimeksikin vain yhden, Maailman Miniatyyrin. Harmitti kamalasti myydä Miniatyyri pois, mutta sen turkki ei ollut kauhean hieno. Onneksi  tämä pikkupoika on oikein kivan näköinen. Toisessa kylkirusetissa näkyy tuplakeskustaa. Toivottavasti ei kasva sen kummallisemmaksi ja voisin tämän pitää kotona.


Ihana suklaa!!!

Hiippari oli ihan tohkeissaan pienestä. Se kulki perässä, asettautui poikasen päälle/kylkeen lämmittämään sitä ja putsasti. Pikku-Saatanallahan on oma pariviikkoinen poika ja PSkin oli ihan ratkeamaisillaan onnesta. Se nuoli Jupiterin korvat ja pikkuvauvan korvat ja kun vauva hävisi näkyvistä Jupiterin mahan alle, ni PSälle tuli hätä, että mihin se pentu hävisi. Hiippari hurisi kaikille ja astuikin muita (4,5vee mummo!!!). Kumma-Mummo, kun sille iskee aina hurja vauvakuume, kun joku synnyttää. Se todella tykkää poikasista. :) Meno oli melkoinen, joten nostin äiti+poika parin omaan laatikkoon nyt ensimmäiseksi yöksi.

tiistaina, joulukuuta 10, 2013

Maailman marsulan pentupaketti

Silloin kun mä aloitin, ni mun "pentupaketin" koko oli hoito-ohje = kaksi paperiliuskaa + sukutaulu. Sitten tein vähän lisäyksiä sinne ja laittelin painopäiväkirjan ja terveyspäiväkirjan. Eli sellaiset valmiit taulukot, mihin omistaja voi kirjata huomioita näppärästi. Jonkin ajan kuluttua muokkasin hoito-ohjetta ja siitä tuli nelisivuinen.

Kasvattajanimen saaniin jälkeen mulla ilmaantui sitten "Liity Marsuyhdistykseen" -lomake. Jossain vaiheessa siellä oli myös PiNan ja EPJYnkin mainokset mukana. Meillä oli myös ihan oma abyfoorumikin, josta oli oma mainoslappunen, sekä nuo alennuskupongit SMY:n ja EPJY:n näyttelyihin. EPJY lopetti omat alennuskuponkinsa jostain syystä, mutta nyt on Kaakkois-Suomen Kani- ja Jyrsijäharrastajien alennuslappu mukana.

Nyt on pentupaketin koko jo 13 sivua + kansilehti + sukutaulu. Hoito-ohje, marsujen työehtosopimus, painopäiväkirja, terveyspäiväkirja, marsunäyttelyiden usein kysytyt kysymykset ja vastaukset, SMY:n liittymislomake, helmikuun Hämeenlinnan näyttelyn mainos, EPET-tittelihakemus (menee ehkä jo turhaksi intoiluksi) sekä ajattelin vielä laittaa muovitaskuun näyttelyiden alennuskuponkien kaveriksi ulkomuodon ja pet-luokan arvostelukaavakkeet malliksi.

Liikaa?

Tottakai ne, joilla on marsuja ollut jo pidempään saa ihan vaan sen sukutaulun käteensä. Niitä ei tarvii hukuttaa informaation määrään.

Ja myynnissä olevia marsuja voi käydä katsomassa Facebookista. Haulla Maailman Marsula löytää meidät ja siellä kuvakansioissa löytyy myytävistä marsuista kuvia ja perustiedot.

maanantaina, joulukuuta 09, 2013

Kasvattien kuulumisia

Maailman B-Duuri ja Maailman Yliloikkari lauloi mulle joululaulun.

"Soihdut sammuu, kaikki abyt nukkuu, abyt nukkuu.
Öitten varjoon marsulan touhu hukkuu, touhu hukkuu.
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap.

Abyjoukko silloin tassusillaan, tassusillaan,
varovasti hiipii alta sillan, alta sillan.
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki, kunnon väki.
Raoistansa sen jo aby näki, aby näki.
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap

Pöydän päälle marsulauma rientää, marsulauma,
syövät koristeet ja juovat vettä, juovat vettä.
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap

Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista.
Kuiske kuuluu: ”Miltä koristeet maistaa, koristeet maistaa?”
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap

Sitten leikitellään kuusen alla, kuusen alla,
kunnes päivä koittaa marsulassa, marsulassa.
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap

Hiljaa hiipii abyt varpahillaan, varpahillaan,
kotikoloihinsa alle sillan, alle sillan.
Rip-rap, rip-rap, ripe, ripe, rip-rap, rip, rip, rap"


torstaina, joulukuuta 05, 2013

Ovelia ahmatteja

Meillä on muutama todella ovela malttamaton ahmatti. Mulla on sellainen litran mitta, jolla mä jaan pellettejä. Saan sillä mitalla jaettua moneen häkkiin aina. Pelletinjako herättää valtaisan kannustushuutomyrskyn ja marsut keksivät mitä jännempiä tapoja saada pellettejä joko ennen muita tai mahdollisimman paljon.

Näiden vinkkien takaa löytyy yhteistyössä Maailman Hui-Hiippari, Dies Irae, Maailman Voikukkapuimuri (muuttanut jo uuteen kotiin), Maailman Särmäri ja Wallstreet´s Leah. Kuutoskohtaa koittaa melkein joka toinen marsu alle 2kk ikäisenä.

1. Pellettejä täynnä olevaan litran mittaan on hyvä rojahtaa nojaamaan kesken sen matkan pellettikupin päälle. Ihmiskäden tasapaino on sen verran huono, että kun sitä päin törmää kilo marsua, niin väistämättä pellettiä putoaa iso kasa maahan. Ihminen on sen verran helläsydäminen, että se kuitenkin kaataa normaalin määrän pellettiä vielä kuppiin kuitenkin.

2. Jos massasi ei riitä kaatamaan ihmisen kädessä pitelemää mittaa, niin siihen mittaan on hyvä hypätä. Saat syötyä enemmän pellettejä, kun aloitat niiden ahmimisen muutaman sekunnin ennen muita.

3. Tiedätkö sen päänheilautusliikkeen, jonka voi tehdä ihmisen silittäessä pään päältä? Sellainen sopiva nykäys ylöspäin? Tämä samainen liike toimii erittäin hyvin pelletinlennättäjänä, kun sen kohdistaa mittakauhan pohjaan. Kohdassa 1 kerrotut faktat ihmisen helläkätisyydestä pätevät myös tässä kohdassa.

4. Mikäli ihminen vitkastelee pellettien antamisessa ihan sietämättömästi (esimerkiksi MINUN laumani ei saa ensimmäisenä näitä taivaallisia herkkuja), niin aina voi sitten ojentaa pienellä näykkäisyllä. Kärsimättömän huomautuksen ajankohta on tosin äärimmäisen tarkoin määritelty. Juuri sillä hetkellä, kun mittakippo kallistuu ja pellettiä alkaa kolisemaan kippoon on hyvä aika hampaiden koskettaa kämmenselkää. Tällöin ihminen säpsähtää ja pellettiä valahtaa kallellaan olevasta astiasta paljonkin tavallista enemmän.

5. Hupaisaa laumatovereissa on se, että kaikki jonottavat häkin luukulla. TOTTAKAI, se ruoka tulee sieltä, mutta missä se syödään? Ruokakupista tietenkin. Paras paikka saada pelletit ensimmäisenä on istua nököttää etutassut kupin reunalla. Kaikki muut säntäilevät ja sinkoilevat onnesta soikeana siinä vaiheessa kun pelletti tulee kuppiin, mutta avainpaikalla istuessasi olet varmasti oikeassa paikassa, etkä ruuhkassa missaa yhtäkään herkkupalaa.

6. Ollessasi äärimmäisen kärsimätön ja varmasti nälkäkuoleman partaalla kannattaa häkin oveen ehdottomasti nojata painopiste mahdollisimman ylhäällä. Oven auetessa tasapaino horjuu ja tipahdat reunan yli. Ihminen on hyvin nopearefleksinen ja tarkka ottamaan kopin (liekö harjoitellut sitä jonkin verran), milläs muulla kun sillä litran mitalla. Ihan mahtavaa pudota naama edellä pellettikuppiin!! Suu auki vaan ja valmistaudu hyppyyn!

7. Pellettien jako on ohi, kuppi on täynnä. Silti kannattaa vielä puiputtaa surkeana, nojata kalteriin ja kurkotella ylöspäin. Ihminen viihtyy jostain syystä varsin hyvin syöttämässä meille pellettejä yksi kerrallaan. Samalla voi antaa ihmiselle luvan raaputtaa hieman korvan takaa.

tiistaina, joulukuuta 03, 2013

Marsunomistajan vinkkejä osa 1001.

Jälleen kerran aiheesta puru ja turve. Edellisen vastaavan postauksen mukaan kävin ostamassa asianmukaisen määrän (tai vähän reilumminkin) kuivikkeita ENNEN siivouksen aloittamista. Tai itseasiassa hyvissä ajoin ennen siivousta.


En kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että tosiaan se turvepaali on jäässä. Siitä ei saa irti sitten hippuakaan, kun se on tuotu pihalta sisään. Myös purupaaliin on mennyt sen verran kosteutta että sekin on vielä sulatuskamaa. Tai kyllähän mä ton olen tiennyt. Hevospuolella monta kertaa on talikolla yritetty epätoivoisesti rikkoa umpijäisiä isoja köntsiä turvetta. Tässä vaan kaikki edelliset talvet mulla on ollu sisämarsula ja kaikki varastotkin myös aina sisällä. Nyt vasta on ekaa kertaa näiden säilytys ulkona. Välillä on talvella ostettu turvepaali juuri ennen marsulan siivousta, niin on ollut kylmää ja jäähileistä siivousta, kun paali on tuotu kaupasta kotiin.


Käyttöohje: talvikaudella käytettävät paalit suosittelemme siirrettäväksi lämpimään hyvissä ajoin ennen käyttöä.

Niinpä niin.

maanantaina, joulukuuta 02, 2013

Kasvattajan ilonhetkiä

Monesti kasvattajat pitävät kasvatuksen ikävämpänä puolena sitä marsun myyntiä. Ei välttämättä sen luopumisen takia, vaan että ostajia ja marsunkyselijöitä on niin kirjavia. Joukkoon mahtuu kaikenlaisia ihmisiä.

Mutta kyllä niitä mahtaviakin hetkiä nimenomaan kasvattien uusiin koteihinkin liittyy.

Tässä on syyskuussa pois muuttaneen himispennun jouluterkut. Pus-pus!


Psst. Ihan on MarsuMagazinen kansikuvamatskua tämä.