perjantaina, tammikuuta 29, 2010

R.I.P. Aniara´s Kelpo Kiia

Jatkan vielä näillä takautumilla. Näitä tuli niin monta isoa asiaa peräkkäin ja näistä ikävistä on niin kovin vaikea kirjoittaa. Edelleen.

Noh. Pala kuoli torstaina 14.1. Käytiin Mikan kanssa viikon verran marsulassa ihan parin tunnin välein yötäpäivää. Sehän on omiaan lisäämään stressiä. Oltiin kuitenkin sen verran fiksuja, että Pala oli kopassa osan aikaa keittiössä, marsulan ovi kiinni ja marsulassa valot pois. Äänet tulee kuitenkin naapurihuoneeseen ja uskon, että se on alkujaan syy Kikkareen tiineysmyrkytykseen.

Erotettiin Kikkare Potkiksesta sunnuntaina 17.1. Kikkareen päivä alkoi olla jo lähellä ja masu oli valtaisa. Punnittiin se sillon sunnuntaina ja muutaman tunnin jälkeen Defenderi alkoi synnyttämään. Kikkareen vieressä verkon takana oli siis Defenderi. Ei uskallettu yhdistää sitä enää kavereihin. Etenkin kun Kikkareen paras kaveri oli juuri kuollut. :( Pala ja Kikkare oli ihan majakka+perävaunu, paita+peppu eli ihan parhaat kaverit. Sillon kun siis asuivat yhdessä. Poikasena, teininä, ensimmäisten poikueiden jälkeen, ennen eri uroksille menoa...

Sunnuntaina olin niin kovin huolissani Defenderistä, että huomasin vain, että tuoreet eivät kelvanneet kunnolla. Noh, Kikkare ja Potkis olivat jo aiemmin kovin kranttuja porkkanoiden suhteen. Sitäpaitsi Kikkare on aiemminkin mielummin valinnut heinän ja pelletit muutaman porkkanahaukkauksen jälkeen. En mä osannut uskoa, että tulee toinen heti perään. Maanantaina tukiruokin sitä ja haistelin hengitystä kun hullu. Ei haissut samalle kun Pala ennen kuolemaa. Maanantaina illalla olin vielä enemmän huolissani, mutta ei vieläkään haissut. Tässä vaiheessa päätin jo, että soitan aamutuimaan heti eläinlääkärille ja kysyn mitä voidaan tehdä.

Tiistaiaamuna hengitys haisi. Saatiin aika tosi nopeesti, yhdeksäksi. Kaasu pohjassa Ylöjärvelle. Verensokeri oli kuulemma alle 1,1, kun ei se verensokerimasina sanonut edes mitään lukua. Ultrassa näkyi elävät poikaset ja toimiva suolisto. Päätetiin, että tehdään keisarinleikkaus. Ell ei heti ehtinyt, joten sovittiin että se leikkaa puolen päivän aikaan ja tullaan sitten heti hakemaan potilaat kotiin. Vaihtoehtoina siis, että pelkkä Kikkare tai pelkät poikaset tai ei ketään. No mentiin kauhuissaan lääkärille sitten yhden jälkeen. Lääkäri kertoi, että anestesiaa valmistellessa Kikkare oli ryhtynyt synnyttämään oma-aloitteisesti. Kikkare siis jäi sinne vielä synnyttelemään ja tarkkailuun. Myöhemmin haimme sitten pienen kotiin ja se oli reippaana tyttönä synnyttänyt neljä mustavalkoista naarasta. Normaalikokoisia, mutta kuolleita. :(

Saatiin taas nestettä, primperania ja kaikkia muita juttuja mukaan. Kikkare jemmasi kaiken ruuan poskiinsa, eikä syönyt mitään. Aamuyöllä se oli puolen tunnin ruokintavälillä kuollut.




Tää on ihan hirveetä menettää kaksi parasta naarasta. Palan ja Kikkareen oli tarkoitus jäädä suloistuttamaan marsulaa loppuelämäkseen. Parhaat kaverit ovat kuitenkin nyt yhdessä.

Alle viikossa menetin 11 eläintä, joista näitä kahta surraan tietenkin edelleen.
.

sunnuntaina, tammikuuta 24, 2010

Defenderin pennut!

17.1.2010
Defenderi pyöräytti kolme poikasta. Olin menossa nukkumaan ja päätin vielä käydä kurkkaamassa mitä Defenderille kuuluu. Muttamutta... Sepäs ei ollutkaan siellä yksin, vaan sillä oli kaksi märkää palleroa vierellään. Se nuoli niitä kovin tomerana ja selkeästi alkoi pinnistelemään kolmatta! Se oli aloittanut välittömästi kun valot oli sammutettu.
Mentiin odottelemaan pois, että Defenderi saa olla rauhassa. Se kun on aina ollut sellainen hätähousu ja pupupöksy, että meidän molempien intensiivinen tuijottaminen tuskin teki olosta kovin mukavaa.
Noin 20 min mennään sinne uudelleen, niin edelleen siellä on kaksi ja kolmatta punnertamassa. MUTTA. Kolmannen pää näkyi, mutta ponnistukset vaikutti aika voimattomilta. Se oli rauhaton ja kipuinen. Varovasti sitten piti napata nenästä kiinni kuollutta pentua ja varovaisesti vetää sitä ulos. Defenderi näytti tajuavan idean ja pinnisteli itsekin. Tämä valtaisa lähestulkoon juuttunut pentu painoi 130g!! Voi onneksi menin katsomaan, kun muuten olisi löytynyt kuollut emo, kuollut pentu pää ulkona! Olin tietty tosi huolissani, että mitä jos mä revin sieltä jotain rikki, kun poikasta autoin ulos. Defenderin masun koosta päätellen odotettiin kauhulla, että tuleeko neljättä? Jaksaako ponnistella? Onko poikanen edes oikeassa asennossa? Defenderi supisteli selkeästi ja oli väsynyt. Lisäksi vääntelehti kummallisesti. Välillä koukkaili päällään takapuolta ja välillä venytti takajalat pitkälle taakse ja makasi ihan ihan ihan pitkällään. Välissä nuoli kahta terhakkaa pienokaistaan tosi pontevasti. Ja taas supistelua, kouristelua, venytystä. Noin tunti kuolleen poikasen ulostulon jälkeen Defenderi oli loppujenlopuksi pyöräyttänyt vain kaksi istukkaa ja se rouskutteli rauhallisesti heinää lastensa päällä/vieressä.

Naaras
Kylkirusetit näyttää jäävän vähän harjojen alle, mutta katotaan miten kehittyy.


Uros
Aika lupaava kaveri. Brindle se on!! Yläkuvassa kyljessä rediä ja tässä tassu.


Kauniita suklaakantajia.

perjantaina, tammikuuta 22, 2010

R.I.P. Apupala

Vaisua oloa oli Palalla näkyvissä jo vuodenvaihteen aikoihin, kun naaras asui vielä uroksen kanssa. Uroksesta erottamisen jälkeen yritin yhdistää toisen naaraan kanssa ja tuli pientä tappelua. Palalla havaittiin haava melkein keskellä alahuulta, mutta se meni umpeen ja parantui hyvissä ajoin ennen synnytystä. Nirsoa ruokailua ja vähäistä syömistä havaittiin synnytysviikolla ja ensimmäisiä tukiruoka-annoksia annettiin 6 ja 7.1. Perjantaista 8.1. saakka Pala oli vain tukiruokinnan varassa.

Apupala synnytti perjantaina 8.1 aamulla viisi poikasta. Kaksi löytyi elävänä. Maitoa ei lähtenyt tulemaan ja poikaset heikkenivät, joten lähdimme lääkäriin. Kaksi poikasta ja emo nesteytettiin, mutta muuta ei osattu tehdä. Ostettiin Palalle tukiruokaa, kun edelliset olivat päässeet lähes loppumaan.

Suussa, alahuulen vieressä huomattiin paise pe illalla ja la aamulla soitin ell ohjeita ja sanoivat, että kannattaa aloittaa antibiootti. Silloin syötettiin Ditrimiä 0,5ml/2x/päivä. Poikaset saivat kauramaitoa ja yritettiin niitä Aino-Sankarin nisälle. Aino ei hyväksynyt pieniä, joten toinen meistä piti emoa ja toinen poikasta.

Heikompi poikanen piti lopettaa lauantaina, kun oli vetänyt tukiruokaa henkeen. Pieni parka haukkoi henkeä. :(

Sunnuntaina päiystyksessä saatiin nesteytysruiskuja mukaan, glukoosi/elektrolyytti liuosta kai. Piikitettiin niskaan kerran päivässä 1-2ml. Piikitys on ihan kamalaa. Poikanen oli kehittänyt sunnuntaiaamuna itselleen ripulin. Poikaselle sai kuulemma laittaa kahden tunnin välein puoli milliä nestettä nahan alle.. Maanantai-iltana sama kohtalo koitui toisellekin poikaselle. Henkeen mennyt ruokaa ja pieni vain heikkeni ja heikkeni. Sekin piti lopettaa. Saatiin Palalle kipulääkettä, mutta se ei juuri parantanut marsun oloa. :(

Tiistaina Pala rauhoitettiin noin puoli yhdeksältä illalla päivystyksessä ja sen suu tarkistettiin. Hammaspiikit takaa raspattiin pois ja alaleuan etuosasta ikenestä näkyi ikäänkuin hammasjuuripaisetta. Röntgenkuvat otettiin myös, mutta siinä se ei näkynyt paiseena. Antoi heräämisen merkkejä puolen yön aikaan ja vasta kolmelta oli jotakuinkin hereillä.

La-ma Palalla oli kiinnostusta ruokaan, mutta syöminen ei kuitenkaan kiinnostanut, tukiruokaa se söi kiltisti. Maanantaina alkoi kakominen ja yskiminen sekä kiinnostus ruokaan lakkasi kokonaan. Tukiruokinnasta tuli pakkoruokintaa ja kakominen ja yskiminen pahentuivat. Annettiin suuhun millin ruiskulla ihan ihan pienenpieniä määriä kerrallaan.

Keskiviikkona tutkittiin tiineysmyrkytyksen varalta, mutta verensokeri oli kuulemma ihan normaali. Tukiruokaa meni kokoajan huonommin.

Torstaiaamuna Palan voimat loppuivat.

http://www.nakertaa.net/marsu/kuvat/ApupalaRIP.jpg

Aino-Sankari haluaa olla eka!

Aino panttasi pienokaisiaan uudenvuoden yli. Se halusi olla 2010 eka eikä 2009 viimeinen. 1.1.2010 noin kello kahdeksalta vastassa oli kaksi pientä hämmästynyttä naamaa.

Matahari lilac/white roan naaras, syntymäpaino 110g.
http://www.nakertaa.net/marsu/kuvat/14poikanen1_1.jpg

Merkkari, black uros, syntymäpaino 129g
http://www.nakertaa.net/marsu/kuvat/14poikanen2_2.jpg

Söpöisiä!