keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2012

Pohdintaa

Olo oli eilen jotakuinkin tyhjä. Ajattelin ettei ole mitään muuta sanottavaa, sittenkin tuli into kirjoittaa vähän lisää.

Saimme Marsesterin kanssa melkein vuoden "jatkoaikaa". Olen siitä kiitollinen. Viikatemies (viikatemarsu?) kävi kolkuttelemassa Marsesteria jo aiemmin, mutta satuin olemaan paikalla. Sen jälkeen olen mietiskellyt miten haluan lemmikkieni lähtevän? Kumpi olisi parempi, lopettaa eläin vai löytää se kuolleena? Ei voi sanoa parempi ja huonompi, mutta mikä olisi vähemmän huono? Aamulla marsulaan mennessä löytää kuollut eläin vai löytää siinä kunnossa, että lopettus on seuraava vaihtoehto? Ei kuolema omaan häkkiin välttämättä ole eläimelle paha. Se ei aina tarkoita kitumista ja sätkimistä ja tuskaa. Se voi olla nopeakin tajunnan menetys ja elintoimintojen pysähtyminen. Toisaalta Marsesterin kohdalla se olisi saattanut haukkoa henkeään vielä aamullakin.

Toki sitä toivoo omalta kohdaltaan ettei tarvitsisi nähdä sitä tilannetta kun toinen on huonossa kunnossa. Päätöksen tekoa pelkää ja huonokuntoiselle eläimelle toivoisi aina voivansa tehdä jotain. Kuitenkin jos sen löytää kuolleena, niin ei tiedä onko se eläinparka haukkonut henkeään siellä koko yön ja ollut kauhuissaan. Sillon toivoo, että olisi voinut auttaa toisen nopeammin pois.

Marsesterin tapauksessa kunto romahti ihan muutamassa tunnissa. Aiemmin oli kipitellyt ja syönyt siinä missä muutkin, mutta iltaruokinnan aikana hengitys oli vaivalloista, eikä se halunnut ottaa askeltakaan. Silmissä jo etäinen katse. Päätös oli helppo. "Hae kaasupullo."

Meillä on kasvatuksen (ison eläinmäärän) takia hommattu asianmukainen lopetusboksi ja kaasu, jotta ei tarvitse lähteä kuljettamaan marsuparkaa mihinkään. Ikaalisista lähin eläinlääkäri oli tunnin matkan päässä. Luonnollisesti kaikki tapaukset osuvat siihen kellonaikaan, että ketään ei ole missään. Hämeenlinnassa tilanne on toinen, meiltä on noin 15min ajo 24h klinikalle. Sinänsä hyvä, mutta en ole tutustunut enkä tiedä miten he suhtautuvat marsuihin. Voisikin varoittaa, että päivittäkää marsutietoutenne, hullu marsuakka laumoineen on saapunut kaupunkiin. Tampereenkin eläinlääkäreistä suurin osa sanoi heti, etteivät hoida marsuja, kun olin asiani esittänyt ja suosittelivat niitä paria, joissa käytiinkin. Eikä vähäisimpänä myös kustannussyistä, tai näin kuviteltiin. Marsun lopettaminen on kallista etenkin kun siihen liittyy pitkä ajomatka. Kaasupullo on tullut tähän mennessä kalliimmaksi, koska sen vuokra vuodeksi maksaa noin kolme kertaa eläinlääkärikäynnin verran. Se on ollut meillä kohta kaksi vuotta ja (onneksi) lopetuksia ei ole tarvinnut tehdä kolmea vuodessa.

Tähän asti Mika on hoitanut lopetukset etten ole ollut vieressä. Olen joko ohjeistanut oikean marsun tai laittanut marsun boksiin ja mennyt sitten pois. Nyt olin siinä vieressä. Ihan oikeasti Marsesteri oli Mikan Oma Marsu. Ei mun, vaan Mikan.

tiistaina, heinäkuuta 24, 2012

Paras on poissa, Marsesteri.

Marsesteria ei enää ole.

Marsesteri on se marsu josta kaikki alkoi. Tältä se näytti kun se tuli.


Marsesteri oli meidän Very Important Pet

Se tassutteli suoraan sydämeen.

Se kääri monta muutakin sydäntä tassunsa ympärille. Tässä uhrina viaton brittiläinen tuomari 2009 Nordicissa.

Sunnuntaina syntyi Marsesterin linjaa seitsemäs polvi. En ehtinyt kuvaamaan. Tässä viisi ensimmäistä.

Alkuperäinen kolmikko jouluna 2011. Hissi, Hammastelija ja Marsesteri

Näin se teki aina. Eikä tämä tarkoittanut pelkkää ruuan kerjäämistä. Se notkui siinä vaikka pelkän rapsutuksenkin voimalla. Minuutti toisensa perään saattoi sulkea silmätkin kun möyhensi turkkia hartioista ja niskasta. Kun raaputus loppui käveltiin pieni kierros ja tultiin takaisin. Koskaan ei lähdetty karkuun vaikka monesti tosta reunalla roikkumisesta napattiin syliinkin. Kuka meillä nyt norkoilee häkin reunalla?!?

Marsesterin tarkemman kuvauksen voi lukea aiemmin tunnisteista "kuukauden marsu".
Lyhyesti: viime syksyinen likimain tukehtuminen aiheutti infernaalisen tulehduksen, jota hoidettiin monella antibioottikuurilla. Hieman hitaampana ja laihempana se on kuitenkin porskutellut tämän kevään. Tuoreruoka on maistunut ja tytär Särmäri on saanut tuta Marsesterin hampaista ihan vain tavan vuoksi säännöllisesti. Tänään se hätisteli muita pois pellettikipolta, kun oli harvinaisempaa herkkua tarjolla.

Iltaruokinnan aikaan ei Marsesteri tullut enää syömään ja hengitys oli vaikeaa. Päästettiin Marsesteri pois kirmailemaan tuoreiden voikukkien ja heinien joukkoon. Persiljapuskiin piileskelemään.

5.8.2007 - 24.7.2012

sunnuntaina, heinäkuuta 22, 2012

Nimiä ja poikasia lisää

S-poikueesta tuli pesäpallopoikuee: Maailman Superi, Maailman Sieppari ja Maailman Sopupeluri. Sopu on naaras ja se jää meille. Superi ja Sieppari on jo varattu.

T-poikueeseen tuli hupaisia nimiä: Maailman Tapiiri, Maailman Tiikeri, Maailman Taituri sekä Mikan nimeämä Trokotiiri. T-kirjaimesta tuli Tapiiri ja sitten muita eläimiä kuten Tiikeri ja Trokotiiri...

U-poikue syntyi. Maailman Campari ja Herra Hoo vanhempina. Kaksi brindle urosta ja yksi lilac brindle uros. Suloinen!!

torstaina, heinäkuuta 19, 2012

Numeroita

Rekisteröityjä pentuja. Näidenkin ikä lähentelee 4kk, joten olis voinu ihan vähän aiemmin postitella... Mutta minä olen minä. :D

Maailman Jokeri M192-12
Maailman Jupiteri M191-12
Maailman Järkkäri M190-12
Maailman Kaliiperi M193-12
Maailman Kivääri M196-12
Maailman Kidnappari M195-12
Maailman Kalteri M194-12
Maailman Millimetri M189-12
Maailman Mulperi M182-12
Maailman Moottori M180-12
Maailman Motivaattori M181-12
Maailman Monitori M199-12
Maailman Narinari M184-12
Maailman Naapuri M183-12
Maailman Nirppanokkakilari M185-12
Maailman Noitavuori M186-12
Maailman Oikeusministeri M189-12
Maailman Oikeuslääkäri M188-12
Maailman Oikeuskansleri M187-12
Wannabe Särmis M197-12

P ja R poikueiden nimet on, mutta rekkareita ei oo vielä pistetty edes kirjekuoreen...
Maailman Pyörän Kori
Maailman Pyörän Mutteri
Maailman Ratamestari

S ja T -poikueita ei ole vielä nimetty.

sunnuntaina, heinäkuuta 15, 2012

torstaina, heinäkuuta 12, 2012

S3

Pikkuisia brindlejä viipelsi häkissä!
Isä Winniepigs Neville ja emä Maailman Arpakaveri.
Yksi brindle naaras ja kaksi brindleä urosta.

tiistaina, heinäkuuta 03, 2012

Ruokintapolitiikka

Joka toinen päivä meillä käydään heinänhakureissulla. Tässä vaiheessa kesää nuo alkavat olla jo todella todella ronkeleita. Ei kelpaa enää heinistä korret. Eikä aina tähkätkään. Syövät pelkät lehdet, tallovat korsien päälle ja vaativat lisää. Tämän verran meillä syödään kahdessa päivässä.


Melkoinen kerääminen, onneksi on iso pelto.

Vaihdoin sitten taustankin näin ruoka-aiheiseksi. Mitäs mieltä?