tiistaina, joulukuuta 30, 2014

W-vauvat

Kolme W-vauvelia on syntynyt. Kaksi tsw urosta ja yksi trikki naaras. Suklaatrikki! Pus! Tosin en nyt ihan varmasti tiedä, onko mun järkevää pitää suklaatrikkiä itselläni, koska sillä on melkoisen selkeä ja vahva tupla toisessa kyljessä...

Emo siis Maailman Feidari ja isä Maailman Duploinsinööri.

Masu oli Fei-raukalla ihan käsittämättömän iso, kun Fei on aika pieni naaras. Nuo kolme poikasta on isoja mötkäleitä. :)

maanantaina, joulukuuta 29, 2014

Työmaakoppi-floppi

Mä olen tota marsulaa/työmaakoppia parjannut vähän väliä. Ehkä mun pitäisi moittia itseäni, kun en tiedä työmaakopeista mitään. Voisi myös kuvailla myyjää monella vähemmän kauniilla adjektiivilla, kun myi kopin, joka on eristetty ja jossa lämpö pysyy... Jos joku sanoo, että "pitää mennä katsomaan ennen ostoa", niin höpönlöpö. Mä en näistä tiedä yhtään mitään, enkä osaa sen puoleen tarkastaakaan. Ostohetkellä meillä tosiaan oli remppa kuumimmillaan ja ostopäätöksen aikaan Auni oli vielä mahan sisäpuolella. Mun mielestä tää oli ihan jees kuntoinen sillon kun se tuli pihaan.

Tältä näyttää sitten lämmin ja eristetty työmaakoppi SEN JÄLKEEN, kun ostaja on vielä laittanut tiivistenauhaa oveen, ikkunoihin ja uretaanivaahtoa kaikkiin lattiassa löytyneisiin avoimiin reikiin.

Kas näin.

Tässä seinä. Tässä kohtaa oli ovi, jonka myyjä oli ERISTÄNYT ja peittänyt. Toi on jäätä.

Ovi on niin löysä, ettei kaupan paksuimmalla eristenauhalla saa siitä tiivistä.
Tässä on jäätä.

Ikkunat on tosi hyvin sopivia näin eristettyyn koppiin. Ikkunan alla on patteri täysillä, mutta yllättyykö joku, jos mä sanon, että tossakin on JÄÄTÄ!!!

ARGH! Mä vihaan talvea.

Marsut onneksi lämmittää niin hyvin, että vaikka nyt aamulla oli -22, niin marsulan sisälämpötila oli silti 11. Joo, 11 on aika vähän, mutta viimevuoden kokemuksen mukaan optimilämpötila olisi se 13-15 astetta. Mutta arvatkaa, että tuntuu vähän siltä, että mua on nyt kusetettu.

sunnuntaina, joulukuuta 28, 2014

V-poikue

Ihanat V-poikset syntyivät ja sieltä tapitti vastaan kolme uutta pientä elämää! Emä Maailman Wisionääri ja isä Maailman Wattimittari. Mä jotenkin odotin, että joku muu olisi synnyttänyt ensin, jotta näistäkin olisi tullut W-poikasia. Tässä on nyt jotenkin ollut tapana, että jos on mahdollista poikasten osua samalle kirjaimelle emon kanssa, se myös osuu. :D Nytkin on ollut kahdeksan naarasta, jotka voivat synnyttä ihan missä järjestyksessä tahansa, niin tottakai osuu kirjaimet näin lähelle toisisaan.

Mutta millaisia ovat nämä tuoreet pienet Maailman kansalaiset. Chocolate/white naaras, aika pieni ja pystykorvainen. Tortoiseshell&wihte naaras, pieni ja todella todella hieno turkki, kunnes huomasin, että toiselta kyljeltä puuttuu rusetti vallan kokonaan... Tortoiseshell&white uros, joka paineli jo pitkällä toisella puolella häkkiä. Mamma ei ollut ehtinyt tältä vauhtiviikarilta edes putsaamaan selän päältä kaikkia kalvoja pois, vaan siihen se oli kuivunut kiinni. Turkista en siis osaa sanoa sen enempää, mutta etuosa näyttää lupaavalta ja pää todella hyvältä. Poitsu oli isoin.

Ihanaa! Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Chocolate/white naaras on Maailman Vaalipiiri, tsw naaras on Maailman Vankikarkuri ja tsw uros on Maailman Valtiovarainministeri.

Mä pelkäsin Wisin synnytystä, koska Wisi on ensisynnyttäjä ja se on itse jo pahasti "yli-ikäinen". Syntynyt elokuussa 2013.


Zoo-mamma vaikuttaa voivan ihan hyvin kuolleista pennuista huolimatta.

perjantaina, joulukuuta 26, 2014

U-poikue

Sitten huonompi joululahja. Ruokkimaan mennessä mä kattelen aina nää tiineet oikeen tarkalla silmällä ja Zoo oli vähän poissaolevan oloinen. Mun ruuanjakojärjestys on aina heinät ensin, sitten vedet, pelletit ja tuoreherkut. Tällä kertaa Zoo meni kyllä syömään heinää ja pellettiäkin, mutta porkkanat eivät enää kelvanneet, vaan meni nurkkaan. Zoo vuoti hieman verta.

Hemmetti. Myrkytys+synnytys tai sitten se vaan alkaa synnyttämään. Noh. Sillä oli nenä kurtulla, niinkun synnyttävillä yleensä, joten olin enemmän jännittynyt, kun peloissani myrkytyksestä. Ilme ei ollut poissaolevan apaattinen, vaan poissaolevan mietteliäs. Sisäänpäinkääntynyt ja meditoiva. Miten sitä nyt voisi kuvailla... Jokatapauksessa, iltaporkkanat eivät kelvanneet ja menin sisälle odottelemaan, että koskakohan sitä uskaltaisi mennä katsomaan uudelleen.

Menin sitten vähän ajan päästä katsomaan uudelleen ja istuin ihan häkin viereen hetkeksi. Zoo oli samassa paikassa, mutta nyt supisteli selkeästi. Istuin hetken katsomassa ja tsemppasin, mutta en voinut istua vieressä. Mua jännittää nää synnytykset ja marsuja stressaa tietty, jo joku on katsomassa.

Menin sitten nukkumaan. Ei marsulassakaan voi rampata yötä myöden ja rämpyttää valoja edestakaisin, kun siellä ne kaikki muut tiineet ainakin stressaantuu siitä, jos siellä loikkii miten sattuu.

Aamulla menin katsomaan, niin Zoo oli tehnyt kolme poikasta. Kaikki kuolleita ja putsaamattomia. Aikoihin ei ole ollut epäonnistuneita poikueita, joten kyllä kirpasee. Taas tässä sitten aloittaa jossittelun.

Olisiko poikaset selviytyneet jos sitä tai tätä. Niinpä niin.
Olisiko kannattanut:
A) jättää menemättä sinne toiseen kertaan, jotta en olisi tuijottanut vieressä ja tunkenut kättäni sinne ja säikytellyt raukkaa kesken synnytyksen.
B) jäädä sinne katsomaan, jotta olisi voinut ottaa kalvot pois nenän päältä ja auttaa emoa oivaltamaan mitä putsaaminen tarkoittaa.

Vaihtoehto A) en olisi saanut nukuttua ollenkaan, kun olisin miettinyt vaan, että siellä on vaan tiineysmyrkytys. Se, että toinen alkaa synnyttämään, on ihan hyvä selitys sille, että ei ruoka maistu. Mä en olisi voinut kuvitellakaan syöväni yhtään mitään, kun mulla lähti synnytykset käyntiin.
Vaihtoehto B) mamma olisi saattanut lopettaa supistukset kokonaan stressin takia, jolloin yksikään poikanen ei olisi ehkä syntynyt.

Tekee niin tai näin, niin tuntuu, että aina tekee väärin.

Miten tää eläinlaji on voinut säilyä hengissä evoluutiossa, ku ne on tommosia?!?

keskiviikkona, joulukuuta 24, 2014

Hyvää joulua



Vanha kuva, mutta aina yhtä kiva. :)

tiistaina, joulukuuta 23, 2014

Mikä marsurotu olet?

Mä olin peruaani.

http://www.playbuzz.com/sherid11/what-breed-of-guinea-pig-are-you?pbg

maanantaina, joulukuuta 22, 2014

T-tonttupoikue

Maailman Fariinisokeri teki ihanat kaksi pirpanaa! Isänä Maailman Hovimestari. Ensin katselin, että on kolme ja jätin mamman putsailemaan, kun vaikutti olevan vain putsaamista vaille ja poistuin. Vasta nyt myöhemmin menin katsomaan niin kaksi löytyi. Pikimusta uros ja pikimusta naaras.

Marsesterin emälinjaa tämä. Pus!

Kyseessä on T-poikue, joten olisi kiva, jos löytyisi tonttunimiä.

lauantaina, joulukuuta 20, 2014

Kanablogi

Muistutuksena, että meillä tosiaan on myös kanablogi. :)

http://maailmankotkotukset.blogspot.fi/

perjantaina, joulukuuta 19, 2014

Kuukauden marsu

Motivaatiopörriäinen.
Jos ymmärrät mitä tarkoitan.



Snoop´s Essi.
Risteytys.
Ikää ehkä 3kk. En muista, ei sen niin väliäkään. Se on pieni ja pörröinen ja sen silmät saa aina etsiä, kun tukka tulee niin silmille. Pus.

torstaina, joulukuuta 18, 2014

Marsunko tahdot jne...

Osallistuin Hirnu oy:n kisaan monelle harrastajalle tutulla runolla. Kilpailu täällä: http://www.hirnu.fi/kilpailu En oikein tuosta sivusta saa selvää, että mikä se palkinto on, jos siitä jotain sattuu voittamaan. Mutta eipä haitta. Onhan noista kiva haaveilla. Hirnu on meiltäpäin katsottuna ihan älyttömän kaukana, että mitään avaimenperää suurempaa tuskin lähetetäänkään. Toisaalta, mikä tahansa mitä toi firma valmistaa, voidaan mielellään ottaa vastaan avaimenperästä alkaen. Lampaita on joskus suunnitteilla, eikä haittaa, vaikka olis kanoille toinenki koppi jne jne...

Alkuperäisen runon tekijää ei tiedetä ja sitä eläinihmiset muokkaa aina kulloisenkin lajin mukaan. Hykerryttävän hauska. Goolgettakaa "koiranko tahdot" tai "kissanko tahdot". Löytyy hevosista linnuista ja monesta muustakin lajista. Mä tein oman version, jonka muokkasin meidän tilanteeseen sopivaksi. Ensimmäinen poikuehan oli Marsesterin ja Reetun risteytyspoikue. Tarkoituksena ei ollut muuta, kun toivoa, josko tulisi saman näköinen poikanen kun Marsesteri itse oli. Urostakaan ei haluttu omaksi ja saatiin self black Anemones Afterglow "Reetu" lainaksi. Voidaan siis hätäpäissään yrittää työntää Katriinan syyksi meidän marsumäärää. :D


Marsunko tahdot? No, kaksiko vaan?
Siitä se lauma lähtee kasvamaan.
Kaksi on pari, saadaan kolmesta lauma.
Neljänkin kanssa vielä riittää aika.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy marsuilla aivan tuota pikaa!
Tehdään yksi poikue, uroskin saadaan lainaksi.
Reetu on kiltti, ei siitä ole vaivaksi.

Voi Reetu, mitä teen sun kanssa,
löytyi lainasopimuksesta ansa!

"Reetun saa pitää, jos siihen kiintyy."
No siitähän se mieskin jo villiintyy.
Mites olis kasvatus, uskallanko leikkiin?
Olen löytänyt rodun, johon jäin kiikkiin.
Kyllä poikasille löytyy koti uus.
Kato jollekin lemmikiksi ihanuus!
Paitsi tämä on niin söpö, et se on pakko pitää.
Tälläkin on nätti nenä, se saa meillä elää.

Monet mulle nauraa, mut harrastus pysyy.
Montako marsua, mun kaverit kysyy?
Onhan se määrä ollut joskus nelkyt.
Lakkasin laskemasta, kun rikki meni viiskyt.
Seuraavaksi huomaan, että olenkin köyhä.
Kylillä kuiskitaan, että päästäkin löyhä.
Ei marsujen määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman olis laumani vajaa.

Ensin oli kaksio ja sitten kolmio.
Lopuksi ostettiin omakotitalo.
Tarvikkeita löytyy valtavat kasat.
Kuivikkeet, ruuat ja näyttelykamat!!!
Kuten arvata saattaa, häkeillä on kokoa.
Ei niitäkään voi laittaa keskelle peltoa.

Tuli siis hankittua työmaakoppi.
Ei apua, mikä floppi.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää.
Kyllä meitäkin pihaan ajo hävettää.
Kyljet oli tuhrittu graffiteilla.
Eikä tekijää siunattu lahjoilla.
Nykyinen koko on kahdeksan neliötä.
Eikä se tietenkään ole riittävä.
Tarvitaan jotain koristamaan pihaa.
Jotain siistiä, missä ei olisi vikaa.

Mahtavin tönö olis punainen.
Nykyinen "koriste" on likainen.
Sopivin vaihtoehto olisi L-koirala.
Kaipaa vain kylttiä: Maailman Marsula.

Terveisin Maailman marsulan palvelijat...


(Se kyltti meillä itseasiassa on, kiitos Pauliinan. Ei vaan vieläkään ole missään seinässä kiinni, vaikka suunnitelmat on kovat. Siitäkin on tulossa oma postaus. Joskus...)

tiistaina, joulukuuta 16, 2014

Voi kakka!

Marsukasvatus on loppujenlopuksi aika epäkiitollista hommaa. Lemmikkimarsujen omistajana marsujen kanssa voi viettää 95% ajasta rapsutellen, jutellen tai muuten vaan ihmetellä marsujen touhuja. Marsut kun yleensä ovat olohuoneessa tai makuuhuoneessa niin, että ne ovat näkyvillä kokoajan. 5% marsujen asumuksen siivousta.

Kasvattajana mulla on marsut erillisessä tilassa. Mä näen niitä aamuruokinnalla ja iltaruokinnalla. Kerran viikossa mä käytän 3-4h siivoamiseen. Joka päivä näin muuten sitä yrittää pitää marsulan jotakuinkin siistinä. Tuntuu, että tämä homma on kirjaimellisesti välillä pelkkää paskaa. Muista eläinlajeista en niin kamalasti tiedä, mutta mulla on sellainen käsitys, että kasvatustouhu on marsuilla keskimäärin "paskempaa", kun muilla eläinlajeilla. 95% siivoamista ja 5% marsuista nauttimista. Paitsi jos nauttii siivoamisesta...

Parien yhdistäminen. Siivous. Marsujen käsittelyä. Siivous. Näyttelyihin valmistautuminen. Siivous. Parien erottaminen. Siivous. Marsujen näyttelyt. Siivous. Poikasten syntymä. Siivous. Pariskuntien arvontaa. Siivous. Poikasten paperit. Siivous. Poikasten luovutus. Siivous. Siivous, Siivous. Siivous. Aina sitä paskaa piisaa.

Täytyy sanoa, että motivaatiopulaa tässä kasvatustouhussa on havaittavissa. Viime kevään takaiskut varmaan laskivat tämän marsuinnon. Elämäntilanne remontin, pienen vauvan ja esikoisen 3v uhmailun kanssa ei myöskään auta asiaa. Marsulassa ei ehdi rentoutumaan, kun miehen työvuorosta riippuen täytyy pahimmillaan saada heinät häkkeihin ja vedet pulloihin formuloiden varikkokäynnin nopeudella, jos lapset ovat keskenään sisällä (vaikkakin nukkumassa). Marsulan pienuutta olen tainut tässä valittaa useammankin kerran, mutta sekin kulminoituu siihen, että on teknisesti mahdotonta ottaa ruokinnalle mukaan lapsia. Sinne ei mahdu kun yksi. Piste. Vauvan voi turvakaukalossa ottaa just ja just, mutta sekin on tiellä ja sitä joutuu siirtelemään vähän väliä. Sen jälkeen turvakaukalokin on puolillaan heinää.

Marsulavitutusta kasvattaa vielä se, että tuo työmaakoppi taitaa kaikesta huolimatta olla jollain asteella mätä. Me pestiin se todella huolellisesti maalinpesuaineella ja maalattiin valkoiseksi joka puolelta. Katosta paistaa läpi pyöreitä rusehtavia kosteusläikkiä. Seinissä maali lohkeilee irti 1cm kokoisina liuskoina ja pitkänmallisesti, että seinästäkin ilmeisesti tulee kosteutta sisään.

Kasvatuskin sai takapakkia keväällä, kun parhaat naaraat eivät tiinehtyneet ja menivät "vanhaksi". Muutenkin mä olen suklaaprojektissa päässyt nyt siihen pisteeseen, missä "normaalit" abykasvattajat ovat. Eli painiskellaan niiden normaalien abyasioiden kanssa ja musta tuntuu, etten mä enää etene. Sehän on helppo osuus saada abyyn suklaaväritys ja saada siitä kelvollinen aby. Oikeesti. Ei se vaadi kun aikaa ja vähän loogista päättelyä. Suklaa yhdistetään aina hienoimpaan mahdolliseen tavalliseen abyyn, jotta saadaan mahdollisimman hyviä suklaakantajia. Kantajia yhdistetään keskenään, joista säästetään värilliset. Jälleen värilliset yhdistetään hienoimpaan mahdolliseen normaaliin abyyn jne jne jne. Onneksi olin alussa viisas ja jaoin ne harvat suklaat moneen eri "sukuun". Sukupolvia ja aikaa kuluu, mutta jokaisessa sukupolvessa tapahtuu huimaa kehitystä. Samaa rataa sitä kai pitäis jatkaa nytkin, mutta sitä laiskistuu hakemaan uutta verta. Tosin sukutaulujen perusteella mä pärjäisin vielä useita vuosia ilman "uutta verta". Eläinmäärä on sen verran suuri, että pariskunnissa on valinnanvaraa.

Kasvatussuunnitelmassa mulla oli erilaisia tavoitteita suklaa-abyjen suhteen ihan nollasta alkaen. Rekisteröintikelpoinen, 8 rusettinen, näyttelykelpoinen, kuma-taso, serti-taso, muotovalio... Nyt on sitä vaikeaa vaihetta mun seuraavaan tavoitteeseen. BIS suklaa-aby. Ja täytyy sanoa, että niitä säälisertejä on kyllä tullut useita. Monet tuomarit yllättyvät niin kovin nähdessään suklaa-abyn, että se väri tuo sen extrapisteen ja serti tulee. Sellainen serti, jota samanlaiselle brindlelle ei koskaan tulisi. Onhan niitä hyviäkin suklaita jo, mutta mä en pääse eteenpäin siitä kivasta hyvään tai tosi hyvään. AARGH!!

Jooei. Marsukärpäsenpurema on kyllä niin kova, että ei mua saa lopettamaan kasvatusta siteen millään. :D Onhan tässä nyt muutamia pareja yhdessä, mutta ostin itselleni motivaatiopörriäisen. Sellainen vallaton karvapallo. Tarkoituksena teettää sillä motivaatiopörriäispoikue. Marsesterin linjasta on kadonnut se pörriäisyys pois, koska niitä on sukupolvi toisensa jälkeen yhdistetty abyuroksen kanssa.

Suunnitelmia ja unelmia marsujen ja marsulan suhteen on kyllä paljon. Tää meidän koti ja tontti antaa likimain rajattomat mahdollisuudet mielikuvitukselle lentää, joten tässä talven aikana tullaan tekemään perusteelliset suunnitelmat Oikeasti Toimivan Marsulan rakentamiselle. Viisi eri marsulaa on nyt koettu ja kaikki ovat olosuhteiden pakosta olleet aina jollain tavalla hyviä, jollain tavalla huonoja. (Paitsi tästä nykyisestä on kyllä vaikeaa löytää hyviä puolia...) Suunnittelussa keskitytään siihen, että se arki siellä marsulassa olisi mahdollisimman toimvaa ja tila olisi avara, valoisa ja kaiken lisäksi vielä kaunis. Rakennetaanko uusi tönö marsuja varten vai laitetaanko se navettaan vai heinälatoon. Vai navetan ylisille.

maanantaina, joulukuuta 15, 2014

Marsuaakkoset

A - Aida, Aino, Auni. Mun isän ja äidinkin sekä kahden kummin nimet alkaa A-kirjaimella. Oikeastaan Aida on mun toinen nimi, mutta se on vakiintunut kutsumanimeksi kai heti ristiäisten jälkeen.

B - Barbaari. Ensimmäinen rotupuhdas poikue oli B-poikue. Barbaari oli mun ensimmäinen valio ja voitti Pohjoismaiden mestaruuksissa 2009 rodun parhaan ja sijoittui best in showssa kymmenenneksi. Marsuja taisi olla mukana yli 400. Tällaista supertapahtumaa ei ole toistunut. Eikä toistu.

C - Chrysleri. Mun ensimmäisen auton merkki. Sen takia marsukin sen nimen sai. Nykyään mä ajelen taas Chryslerillä. Samanlainen kun se ensimmäinen, mutta punainen. Marsunäyttelyihin kuljen kuitenkin isännän Volvolla, kun se on farkku.

D - Depner. Mä tykkään mun sukunimestä. Suomalainen nimi niin pitkälle historiaan, kun on sukuselvitystä jaksettu tehdä. Jonnekin 1700-luvulle päättyi jäljet Nurmekseen. Ja ei, yhdenkään marsun nimi ei ole Maailman Depneri. Eikä tule.

E - Erikoinen näkemys kivasta abysta. Pari ekaa vuotta sain suklaa-abyprojektissa kuulla, että ei ole kauhean fiksua pilata turkkia värillä. Mä en vaan näe mitään kiinnostavaa brindlessä abyssa. Mä katselen näitä ilokseni kotona, joten mielummin mä katson suklaata pörrönaamaa. Kun niitä ei ollut, niin niitä piti tehdä. So simple. Ajan kanssa ihmiset oppi mun mielenvikaisuuteen ja nyt ei aikoihin ole kukaan enää motkottanut mun kuullen.

F - Ferrari. Sekin marsun nimi. Nää on vähän tällaisia karvaferraareita. Meillä ensimmäisessä F-poikueessa oli Fatseri. Fatseri oli suklaanvärinen, tottakai.

G - Glamouri on tämän hetken lemppareita. Marsesterin linjaa. Myöskin lilac projektin "toivot" on G-poikuetta. Tosin ikäeroa neljä vuotta.

H - Heinä. Se ainainen päänvaiva.

I - Ihania. Marsut on ihania.

J - Jee! Se fiilis, kun saa tehtyä jotain kivaa yhdistysten kanssa. Näkee kavereita näyttelyssä. Saa tuomaroida. Oma marsu voittaa jonkun palkinnon. Oma kasvatti jonkun muun omistuksessa menestyy jotenkin.

K - Kaura. KESÄ! Kaura on edullista lisäruokaa talveksi, kun marsulan lämpötila pidetään pienempänä. Mikään ei ole parempaa kun KESÄ!!!

L - Laahukset. Mulla on ollut pitkäkarvaisia aina silloin tällöin nyytityksessä. Yksi poikue peruaaneja syntynyt ja sitäkin koitin nyytittää. Ensimmäiset meni harjoitellessa ja viides marsu sai jo kolme sertiä. Kaikki tosin junnuina ja leikkelin sen ihan suosiolla 5kk iässä, kun oli kyljistä mennyt karvat poikki. Laahukset on kaikista vaikeimmat nyytittää, kun etenkin naaraat pitävät pyllyn nyytittämistä ihan kamalana. Laahus on myös helposti pissassa ja sitten sitä pesemistä ja kuivaamista ja nyytittämistä ja sitten se marsu lirauttaa juuri, kun viimeistä kertaa kampaat puhdasta ja kuivaa turkkia ennen nyyttiin käärimistä. Taas saa pestä.

M - Mika! Tähän kirjaimeen löytyy paljon kaikkea. Marsesteri! Marsu! Marsula! Maailman!

N - Näyttelytoiminta. Mun oman marsuharrastukseni tärkeimpiä asioita on nimenomaan näyttelytoiminta.

O - Oxbow pelletti. Muuhun en vaihda.

P - Papanat. Marsuväki (noh, eläinväki ylipäätään) pystyy puhumaan paskasta monta tuntia. Valitettavasti näin naisvaltainen harrastus pystyy puhumaan myös paskaa monta tuntia.

Q - Erityisen vaikea kirjain nimeämistä ajatellen.

R - ri. Mun kaikki kasvatit loppuu -ri päätteeseen.

S - Sukutaulutietokanta! Vihdoinkin marsujen sukutaulutietokanta on valmistumassa. Mun monen vuoden unelma on kohtapuolin totta. Toki se vaatii hurjan paljon työtä vielä, mutta ah ihanaa!

T - Työmaakoppi. Se on aika floppi. Kuvittelin sen olevan kamalan hyvä ratkaisu, mutta ei...

U - Ulkomuotoluokka. Kovasti tässä koitan opiskella ulkomuotoluokan tuomariksi.

V - Väliaikakisat. Valitettavan usein jää kaiken muun näyttelytohinan jalkoihin ja joskus jopa unohtuu kokonaan. Mä tykkään näistä ihan hirmuisesti ja oikeen harmittaa, että väliaikakisat on yleensä lopussa tai jossain mahdollisimman kiireisessä kohdassa. Mä olenkin tässä suunnitellut jo kirjoitusta kaikista väliaikakisoista. Syöntikisaa, yhdennäköisyyskisaa, temppukisaa...

W - Wauwat. Maasuwauwat! Ihania pieniä palleroita, joita katsellessa tuntee sulavansa täysin ja joiden valokuvaaminen lähentelee mahdottomuutta. Kasvattamisen ylivoimaisesti ihanin asia.

X - Xtra. Abyt elävät aina täysillä. Abyt pistää aina Xtravaihteen päälle mitä tahansa tekevätkään. Jos on iloinen, niin silloin on extrailoinen. Jos kiukuttaa esim näyttelyssä, niin se kyllä ilmaistaan hyvin selvästi.

Y - Yö. Valitettavan usein pääsen marsulaan vasta myöhään illalla. Toivoisin siinä vaiheessa yleensä olevani jo yöpuulla. Silti sitä katselee jokaisen häkin elämää hetken ja toivottelee marsuille hyvät yöt. Mammojen tapauksessa toivottelen hyvät yösynnytykseet. Öisin siellä yleensä niitä pentuja pakerretaan. :)

Z - Zzzzzz... Tunnelmat näyttelyn jälkeen kotiin päästyään. Monesti myös seuraava päivä menee "näyttelykrapulassa". Vai sanoisko sitä sosiaaliseksi väsymykseksi. Sitä tulee näyttelypäivän aikana juteltua niin paljon muiden kanssa, että on aivan pyörällä päästään ja menee yksi päivä tokkurassa.

Å - Åi että... Pari ekaa nimeämiskierrosta mä jaksoin askarrella Å-nimiä poikasille, mutta loppujenlopuksi tulin siihen tulokseen, että ei vaan ole enää mun aivorakenteella mahdollista keksiä nimiä tälle kirjaimelle.

Ä - Ämpäri. Marsuparkaa nimellä paiskattu. Aiempaan Y-poikueeseen tuli nimettyä Maailman Ympäri. Joten pitihän se sitten muistaakseni häkkikaveriksi syntyneeseen poikueeseen nimetä Ämpäri. Jossain näyttelyssäkin meillä oli ympäriämpäri...

Ö - Örrimörri. Ihana Mörrimussukka.


Marsuaakkosia on tehnyt aika moni, joten minäkin! Ei tää varsinainen haastetehtävä ollut, mutta voishan tän tehdä kaikki lukijat omiin blogeihinsa. :)

lauantaina, joulukuuta 13, 2014

PiNa joulunäyttely

Taso oli hurjan hyvä. Puunaukset oli tehty vimpanpäälle ja 96p tai enemmän saaneita marsuja oli yli puolet. 97p saaneitakin oli yli 10. Karvanlähtö ja kuivat tassunpohjat oli suurin ongelma. Harmittavan monella pisteitä laski suoneen leikatut kynnet. Tuomaroinnista teki haastavaa hetkittäin mukana oleva 4kk Auni-vauva. Onneksi Auni on aurinkoinen ja viihtyy kaikkien sylissä, mutta vauvan onkin helppo hymyillä, kun kaikki hymyilee sille.

Tuomari: Aida Depner
Marsujen lukumäärä 45, paikalla 41.

PPM1 Adina Om. Minttu Nenonen
PPM2 Almond´s In The Spotlight Om. Sanni Taimioja
PPM3 El Ponzo Villa Om. Päivi Rajala
PPM4 Aniaras American Alex Om. Jessica Nurmiranta
PPM5 Maxwell Om. Johanna Kosonen

TS Goldhill´s Ihan Läpällä Om. Pauliina Lampila

KUMA
Aniaras Inside Story Om. Sanni Taimioja
Gusty Om. Jarna Jansson
Wigwam Om. Jarna Jansson
Miquel Om. Johanna Kosonen
El Ponzo Villa Om. Päivi Rajala
Sweeny Todd Om. Sanni Taimioja
Krantun Neblos Om. Jarna Jansson
EPET Matlock Om. Minttu Nenonen
Vengeful Victor Om. Katariina Myntti
Aniaras American Alex Om. Jessica Nurmiranta
Manuel Om. Johanna Kosonen
EPET VVpet3-13 Maxwell Om. Johanna Kosonen
VKL-12 VKL-13 EPET Antero Om. Saija Rajamäki
Satukallion Rouva Lampinen Om. Elina Piili
Kielo Kukkakedossa Om. Sofia Mesimäki
Lilja Kukkakedossa Om. Sofia Mesimäki
Limetta Om. Sanni Taimioja
Meimei Om. Johanna Kosonen
EPET Almond´s In The Spotlight Om. Sanni Taimioja
VVpet4-13 EPET Adina Om. Minttu Nenonen
Aniada´s Odessa Om. Mirella Ruotsalainen
Minsa Om. Katariina Myntti
Nevian Diablerie Om. Mirella Ruotsalainen

KUPA
Miquel Om. Johanna Kosonen
El Ponzo Villa Om. Päivi Rajala
Sweeny Todd Om. Sanni Taimioja
EPET Matlock Om. Minttu Nenonen
Aniaras American Alex Om. Jessica Nurmiranta
Manuel Om. Johanna Kosonen
EPET VVpet3-13 Maxwell Om. Johanna Kosonen
Limetta Om. Sanni Taimioja
Meimei Om. Johanna Kosonen
EPET Almond´s In The Spotlight Om. Sanni Taimioja
VVpet4-13 EPET Adina Om. Minttu Nenonen
Minsa Om. Katariina Myntti

Muut palkinnot
Paras baby: Aniaras Inside Story
Paras nuori: Gusty
Paras avoin: Adina
Paras veteraani: Aniaras American Alex


Pariluokka:
Pariluokan voittajamarsut pyörivät niin villisti laudalla keskenään ja olivat turkiltaan niin samanlaiset pörhelöt, ettei ollut mahdollista erottaa missä toinen marsu alkaa ja missä toinen loppuu. Eiköhän siinä ole pariluokan voittoperustetta kerrakseen? :D
1. Underground´s Seili + Underground´s Tahmatassu Om. Pauliina Lampila
2. Manuel + Miquel Om. Johanna Kosonen
3. Katinkas Ludvig + Malloween Om. Jarna Jansson

Persiljansyönti:
Persiljansyönnissä veteraani mussutteli tuulensuojaan persilijat kokemuksen tuomalla vauhdilla ja veti vielä lisäannoksenkin muiden ollessa vasta puolessa välissä. Osallistujia oli kuusi, joista kaksi viimeistä ei oikein persiljasta innostuneet. Ludvig kuitenkin otti maistiaisen, kun kuudes osallistuja vain nuuhkaisi. Tämä toi Ludvigille viidennen sijan.
1. Nevian Diablerie
2. Maxwell
3. Limetta
4. Kooka-Burra
5. Ludvig

torstaina, joulukuuta 11, 2014

Marsuharrastajan kuntopiiri

Nyt loppuu se valitus siitä, ettei koskaan ehdi kuntoilemaan. Marsuharrastus on kuin ilmetty treeniohjelma.

Lyhyt aamuaerobinen: Kiipeä ladossa heinäkasan päälle. Valitse paali, heitä se alas ja kiipeä itse perässä. Paaleja marsulaan kantaessa on hyvä, jos molemmissa käsissä on yhtä paljon painoa, joten voi olla viisasta ottaa kaksi paalia. Vesisateessa: JUOKSE ! Jos tämä ei riittänyt, niin totea marsulassa paalien päässeen homehtumaan reunasta kostean kelin takia ja juokse paalit tunkiolle ja hae uudet ladosta. Näin kävi viime keväänä useammankin kerran, kun kelit eivät heinäpaalien säilytystä auttaneet.

Kerran viikossa siivouspäivä. Ennen siivouspäivää treenataan kantamalla 20kg purupaali ja 40kg turvepaali kaupasta autoon, autosta varastoon ja siivouspäivän koittaessa marsulaan. Kolmen tunnin minimaratooni on taattu, kun pidät huolta, että ilmassa on useampi lapiollinen marsunpaskaa yhtäaikaa sekä kottikärryt kuskataan tunkiolle vauhdilla. Vuodenajasta riippumatta saa juosta, koska aina sataa. Tasapainoa ja keskivartaloa treenataan, jos on liukasta, kottikärryt painavat ja ne täytyy työntää korkealle.

Näyttelypäivinä harjoitetaan niska- ja käsilihaksia sekä keskivartalon hallintaa. (Painavia esineitä kantaen ne vatsalihakset täytyy pitää tiukkana, helpottaa kantamista ja vähentää selkään kohdistuvaa rasitusta. Eikö?) Molempiin käsiin yhtä monta kiloa marsua kuljetuslaatikoissa. Näyttelypaikat ovat usein sellaisia, että nostavat sykettä mukavasti. Messukeskuksen näyttelyissä pistetään rivakasti tassua toisen eteen (pakkasessa tai sateessa) ja kipitetään kiltisti koko rakennus ympäri parkkipaikalta omalle ovelle. Lempäälän Piippokeskuksessa kannetaan kaksi valtavan korkeaa kerrosta portaita ylös. Marsujen esittämisen välit kannattaa luonnollisesti keskittyä venyttelyyn ja lihasten lämpimänä pitämiseen, koska hyvin usein näyttelypaikalla täytyy ottaa pikalähtö arvostelupöydälle yllättävässäkin tilanteessa. Aivojen käyttö kuluttaa runsaasti kuulemma energiaa, joten sekin jumppa on tehty, kun navigoit uudelle näyttelypaikalle huonosti tulostuneen paperikartan avulla (ai mikä navigaattori).

Suosituin liike marsuharrastuksessa on ylivoimaisesti kyykky. 17 häkkiä ruokittavana ja ruuat on lattiatasossa. Ensin kuivaheinä, sitten tuoreheinä ja viimeisenä pelletit. Siinä on 17 kyykkyä sarjassa 3 kertaa. Vastuksena oma elopaino, joten reisilihakset saavat töitä. Kyykkää selkä suorassa ja vatsalihaksilla keskivartaloa tukien (tottakai me ajattelemme ergonomiaa). Jos tahtoo vaikutuksen kohdistuvan pakaroihin, kyyki niin, että nostat varpaita ilmaan. Teho alkaa kummasti tuntumaan myös ahterissa. Tämä treeni tapahtuu kaksi kertaa päivässä aamu- ja iltaruokinnalla. Kyykkimistä on myös alahäkkien marsujen tarkistamisessa ja kaikkien mahdollisten tavaroiden nostelussa.

Tämä onkin salaisuus kirjoittajan omiin tukinpaksuisiin reisiin ja mahtavan takalistoon. Ruokavaliollahan ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa...