tiistaina, toukokuuta 31, 2011

Missin pikku-Missi

W-poikue syntyi. Nättiäkin nätimpi 100g black roan naaras. Elossa.
Missillä oli iso maha ja se pullautti yhden poikasen. Olisin voinut melkeen vannoa, että tulee vähintään kolme, mutta kuten sanottu jo jossain aiemminkin. Mahan koosta ei voi päätellä juuri mitään...
Missi voi hyvin.

Tilasin Missiltä kyllä agouti-pentuja, mutta parasta että on yksi elävä black roan, kun x määrä kuolleita agouteja. Ihanaa, kun oli elävä poikanen aamulla vastassa!

sunnuntaina, toukokuuta 29, 2011

V-pentue

Suklaa-aby Maailman Örrimörri sai tänään kaksi tyttöpentua! Ihania, eläviä ja lupaavia pienoisia. Mörri on oikein hyvä emo! Kyllä oli mukavaa kahden epäonnistuneen pentueen jälkeen, että Mörri hoiti hommat juuri niinkuin pitikin!

perjantaina, toukokuuta 27, 2011

Marsutonta asiaa tähän väliin

Eräs tämän blogin kommenteista keräsi muutamia ajatuksia mieleeni. Minua paneteltiin säälittäväksi, omahyväiseksi ja kusipääksi. (Anteeksi nuoret lukijat.)

Hmm...

Säälittävä?
No kyllä. Ainakin itsesääliä löytyy. Henkilökohtaisessa elämässä on hyvin paljon säälittäviä yrityksiä monesa asiassa. Marsuista nyt varmaan puhuttiin kuitenkin. Mun kasvatusyritykset tuntuu olevan aika säälittäviä, kun väriprojektia abyilla yritän. Mun pitkisten kanssa leikkiminen se vasta säälittävää onkin! Ensimmäinen nyytitettävä oli tuhottu kahden kuukauden nyytittämisen jälkeen, toinen nyytitettävä oli tuhottu jo ennen nyytityksen alkua ja kolmannen nyytitettävän kanssa en ole vielä aloittanut (ikää 1kk). Ja ihan kun en olis oppinut vielä, että pitkikset ei oo mun juttu, yksi naaras odottelee urosta tällä hetkellä ja yksi poikanen on tulossa meille muualta!
Säälittävää ihmistä säälitään.
Koetteko te sääliä minua kohtaan?

Omahyväinen?
Lainataan hieman Hikipediaa, koska hikipedia osaa suhtautua tähän asiaankuuluvalla huumorilla. Tässä muutama ote omahyväisen ihmisen tunnusmerkeistä Hikipedian mukaan.

"Jaloudessaan ylivertainen."
Mikä on jaloa ja ylivertaista? Mun maailmankuvan mukaan en sovi kumpaankaan kategoriaan. Mun tapana ei ole muuttua marttyyriksi juuri kenenkään takia.

"Joten ei tarvitse välittää Suomen laeista."
Olen hyvin lainkuuliainen ja auktoriteettipelkoinen. Minulla ei ole tapana koetella valtion tai yhteisön sääntöjä, määräyksiä tai normeja.

"Älykkäiden, viisaiden, jalojen ja kauniiden tapa."
Älykkyydessä keskivertoa (ylioppilastodistus todistaa, etten ole välkyimmästä päästä), kauneutta ei tähän kehoon ole annettu. Perin keskivertoa kaikissa näissä.

"Erinomaisia kykyjä"
En ole vielä saavuttanut mitään erinomaista kykyä. Opiskeltu montaa alaa, mutta en ole vielä missään erinomaisen hyvä.

"Alempien elämänmuotojen hyvinvoinnista ei tarvitse välittää"
En sinänsä usko elämänmuotojen ylemmyyteen tai alemmuuteen, mutta jos oletetaan ihmislajin olevan esimerkiksi marsuja ylempänä, niin kyllä mä huolehdin alempien elämänmuotojen hyvinvoinnista. Ainakin kuvittelen tekeväni kaikkeni, jotta mun mussukoilla olisi hyvä olla.

"Omahyväinen ei tunnusta olevansa omahyväinen. "
Ainoa mikä määritelmässä sopii minuun. Tosin sopii moneen muuhunkin, eikö niin Anonyymi?

Mitä anonyymi kirjoittaja halusi kapitaali-omahyväisyydellä kertoa - en tiedä. Samassa kommentissa puhuttiin näyttelyistä, joten liittyisikö kenties siihen, että olen tässä blogissa jaksanut riemuita jokaisesta näyttelytuloksesta. Jokainen kunniamainintakin on mun säälittävälle kasvatustyölle boonusta. Toki kaikki näyttelyissä kävijät eivät vaivaudu julkisesti onnittelemaan itseään hyvästä näyttelysaavutuksesta. Tämä on aika kansakuntakohtainen juttu. Suomalaisethan perusluonteeltaan ovat vähän jurottavia ja kaikkea riemuitsemista omista pienistäkään jutuista katsotaan toooodella pahana. Mistään ei saisi olla iloinen. Anteeksi jos haluan hymyillä blogissa marsujen satunnaisista saavutuksita. Jos ne ärsyttää Anonyymiä ja perheen äitiä, ei ole pakko lukea.

Kusi päässä?
Jokainen näkee tämän omalla tavallaan. Lainaan jälleen Hikipediaa, en siksi, että olisi vain huumoria vaan siksi, että se osuu äärimmäisen hyvin tähän henkilökemiaan, josta tämän kirjoituksen aiheuttanut kommentti johtuu.

Suora lainaus ylläolevasta linkistä.
"Mä en haluu nuolla kenenkään persettä, oon siis kusipää. En hymyillä jos ei vittu naurata, oon siis kusipää. Mä sanon suoraan enkä kaunistele, siks mä ärsytän sua. Kusipää!”
~Otto Grundström, Tehosekoittimen laulaja, saavutti kusipäisyyden ytimen

Vaikka olenkin lainkuuliainen ja auktoriteettipelkoinen en silti ole alistuvainen. Minulla on mielipiteeni, usein myös vahvoja sellaisia. Suorasukainen ja aito persoonani ei sovi kaikkien kanssa yhteen. Olen aktiivinen vain kahdella (marsu, marsu, marsu, marsu ja marsu) foorumilla: yhdistys ja marsut.net. Yhdistyksen foorumilla asioista on monesti erimielisyyksiä ja kireääkin nokkapokkaa, joten sieltä voi saada napakan kuvan yhteen kohtaan tuijottavasta realistista (joka ei sittenkään ole kaikkitietävä). Mä en kumarra ketään siinä mielessä, että uskoisin joka sanan ja toimisin kuten robotti jonkun toisen mielen mukaan. Mua on kyllä helppo hämätä, sen verran blondi olen, mutta hetken aikaa tuumattuani löydän useimmiten sen mielipiteen, joka on minun oma. Kuten kaikki tiedämme, omien mielipiteiden ilmaisu ei ole jokaisen mieleen.

Kertokaahan nyt miten asia on?
Olenko säälittävä? Olenko omahyväinen? Onko minulla kusi päässä?

lauantaina, toukokuuta 21, 2011

Vuokrapelto

Käytiin tänään ekaa kertaa vuokrapellolta hakemassa marsuille heinää. Kyllä tulee mukava kesä, kun ei tarvii hiipiä pitkin pusikoita. Tosin saattaa päästä kirosana jos toinenkin jos tonne ryhtyy pyöräilemään... Vielä ei heinä ollut kovin pitkää, mutta kasvaa se kyllä. Eikä tässä vaiheessa vielä paljon voi antaakaan. Vasta aloitellaan totuttelemaan.

Eukkolaumassa mennään sekaisin sen kangaskassin rapinasta. Yllättävän nopeasti se ääni on palautunut vanhempien marsujen muistiin. Mammalaumassa pikkupennutkin jo maistelee tuoreita heiniä kun suurtakin herkkua. Syksyllä syntyneet ovat hieman epäluuloisia. Aamori ja Disasteri ei koskekaan tuoreeseen heinään! Niille voi tulla kesän aikana nälkä, kun kuivaheinää ei enää tarjoilla... No kyllä ne siihen tottuu, kun sitkeesti laittaa.

maanantaina, toukokuuta 16, 2011

Marsuparat...

Olen joskus maininnut varmaan, että meillä soi marsulassa päivisin radio. Tamperelainen 957 on mun suosikki, kun tää rokki vaan on hyvää. Huonona puolena pitää kyllä mainita, että kyseisen radiokanavan ansiosta meidän marsut tietää kaiken SM-liigasta ja potkupalloilusta. Radiosta meinaan laitetaan selostusotteluita monta kertaa viikossa iltaisin talvisaikaan ja muutenkin puhutaan paljon jääkiekkojuttuja. Kesäisin taas jalkapalloasioita. Mikä on tylsempää KUUNNELTAVAA, kun tämä syöttää, toi torjuu, se syöttää ja toi taklaa ja sit tulee jäähy ja sit tää syöttää ja toi syöttää ja tuomarityöskentely ja ketju ja syöttö ja blaablaablaa... Ilman näköhavaintoa jääkiekko on liki tappavaa, etenkin jotkut tuikitavalliset liigapelit. Potkupallo nyt on näköhavainnonkin kanssa kuolettavaa...

Seuraan jääkiekkoa itse juuri sen verran, että sivusilmällä seurasin eilisen pelin. Puhuin siis puhelimessa ja hoidin yhdistysasioita.

Noh. Tämän päivän 957 on soittanut "Ihanaa Leijonat, Ihanaa" -biisiä... Se menee ehkä himpan verran ohi tosta rock-kategoriasta.

Marsuparat.

keskiviikkona, toukokuuta 11, 2011

Uutisankkurin synnytysongelma

JIHUU!!! Oli Agrimarketissa purua jälleen! Menin ostamaan kyllä turvepaalinkin siinä samalla. Josko sitä laittelee sekaan ihan pikkuisen vain... Sen imukyky on kyllä omaa luokkaansa, pakko tunnustaa vaikka muuten onkin niin epämielyttävää.

Olin justiinsa aloittamassa marsulan siivousta joskus 2-3 välillä ja kuuntelin, että ihan kun olisin kuullut niitä synnytys-äännähdyksiä. Kaikki mammat kuitenkin näyttivät vain makoilevan... Ankkuria jäin kuitenkin seuraamaan ja sehän se ähkijä olikin. Jätin sen sinne synnyttelemään ja menin pois marsuhuoneesta. Puolen tunnin päästä - ei mitään. Tunnin päästä - ei mitään. Rupesin jo huolestumaan kun pyllyssä ei mitään näkynyt eikä tuntunut, että mitään olisi synnytyskanvaan tulossakaan...

Puoli viideltä ryhdyin tekemään soittokierrosta, kun supistukset oli tosi heikkoja. Kunnallinen päivystäjä ei tiennyt mitään. Mä tiesin mitä mä halusin: oksitosiinipiikkiä. Koska jos pennut eivät sen avulla tule, niin mitään muuta en ryhdy tekemään, vaan Ankkuri lopetetaan. Noh, ei siis kenelläkään tässä lähellä ollut aikaa ja tietämystä, joten soittokierros jatkui Tampereen suuntaan. Ainoa paikka jossa oli vapaata, oli Tampereen päivystävä klinikka. Että voi olla vaikeaa. Pitääkö tässä ryhtyä lukemaan itsensä eläinlääkäriksi, jotta saa mitä haluaa?

Juuri ennen lähtöä Ankkuri oli saanut puserrettua nenän näkyviin. Mika piti marsua ja minä vedin pentua ulos. VALTAVA jötkäle. 100g naaraspoikanen, väriltään chocolate brindle. Perhana... Ankkurin normaalipaino on noin 700-800g, joten pentu oli oikeesti valtaisa. Pikapikaa sitten Tampereelle. Siellä eläinlääkäri halusi välttämättä ultrata Ankkurin. Mua ei se ultraus kiinnostanut ollenkaan. Mulle on tossa tilanteessa ihan yksi hailee onko se pentu hengissä vai ei, koska ulos se on saatava. Kotona se vielä potki, mutta Tampereella ei. Eipä se sieltä sydänääniä löytänyt. Oksitosiinia annos ja Ankkuri ryhtyi supistelemaan muutaman minuutin kuluttua. Sieltä sitten pilkisti hetken päästä pieni nenä ja tällä kertaa mä pidin Ankkuria ja ell veti pennun ulos. Toinen annos vielä oksitosiinia, jotta istukat tulisivat ulos.

Tämän jälkeen istuskeltiin vielä odottelemaan laskua ja Ankkuri ryhtyi popsimaan heinää! Kotimatkalla molemmat istukat tuli ulos ja häkissä se söi pelletiä, heinää, kävi juomapullolla ja iltatuoreita jakaessa se taisteli niistä yhtä suurella innolla kun edellisenäkin iltana.

Ehkä ensimmäinen kerta kun synnytysongelmiin liittyvä eläinlääkärikäynti ei ollut turha. Ensimmäinen synnytysongelmien raha ei mennyt hukkaan. 104€ naps.

Ankkuri voi hyvin.

sunnuntaina, toukokuuta 08, 2011

Eskilstuna 7.5.2011 (Ruotsi)

Jälleen Ruotsin reissu hieman poikkeuksellisesti.

Menin molempiin suuntiin päivälaivalla ilman hyttiä. Marsut jätin autoon vesipullojen kanssa ja hyvin pärjäsivät. Mä pärjäsin laivassa ilman hyttiä huomattavasti huonomin. Oli meinaan tylsää. Supertylsää. Noin 10 tunnin matkalle ei riitä aktiviteetiksi kierros tax freessä ja ruokailu. Yritin nukkua, mutta se on lattialla (tai sen hytittömien huoneen tuolissa) äärimmäisen epämukavaa. Tietokone oli mukana ylhäällä, mutta eipä siitäkään riemua ollut. Aina kun piti vessaan mennä tai syödä, niin kone kiinni ja laukkuun ja liikkeelle. Asioinnin jälkeen se kyseinen paikka ei ehkä ollut vapaana. Kerran parkkeerasin itseni paikalle, jossa pistoke ei toiminut ja kerran sellaiseen, jossa ei ollut pistoketta. Se rajaa koneenkäyttöajan tällä koneella tuntiin. Laivan nettikin oli sen verran hidas, että se siitä pelaamisesta... Tarkoitus oli kirjoitella liiketoimintasuunnitelmaa ja muita etätehtäviä, vaan eipä sillä netillä päässyt kirjautumaan koulutuskeskuksen sivuillekaan...

No, se siitä. Ensi kerralla otan hytin, jotta pääsen nukkumaan. Kaiken kukkuraksi olin matkassa yksin.

Yöpaikkana oli mukava Pure Retreat ihan lähellä näytsipaikkaa. Välimatkaa oli liki suoraa tietä 21km. Nukuin ekan yön niiin hyvin ettei tosikaan. Pehmoinen peti ja paksu viltti. Ah. Toinen yö ei ollut ihan niin rentouttava, kun Evalle tuleva huligaaniuros rouskutteli väliseinää...

Hiippari oli luokkavoittaja ja sai sertin.
Breezeri oli valioluokan voittaja.
Molemmat kävi ROP valinnoissa ja Hiippari oli ROP1!
Bis sijoitusta ei tullut, mutta ei meitä sentään ihan heti ensimmäisenä heitetty pois. :)
Meidän kasvattajaluokka oli kolmas!

Marsesteri oli luokkavoittaja ja sai silver-tarran. PPM sijoitusta ei tullut vaikka siinäkin pöydällä käytiin.

Ruotsalaiset saattavat katsella meitä suomalaisia hieman kieroon. Tässäkin näyttelyssä oli mukana toinen suomalainen. Miettivät varmaan siellä itsekseen, että kaksi suomalaista, kahdella autolla eikä sanaakaan puhu keskenään koko näyttelyn aikana...

Harmittavaa, ettei voida olla väleissä niin että tämäkin matka olis voitu hoitaa yhdessä. Henkilökemiat sanelee paljon. Suomalaisilla meni silti hyvin tuloksia katsellessa. Tykkään aina kun joku suomalainen menestyy Ruotsissa vaikka ei nyt paras kaveri olisikaan.

Tekstiä muokattu, jotta ei mene kasvimaa nokkaan kenelläkään kommentoijalla.
Nenä tuuleen, hyvät lukijat.