Jujutin oli yleiskunnoltaan mennyt alaspäin tässä vuoden aikana tasaisesti. Viime viikolla sitten ryhtyi olemaan mökissä naama nurkkaan päin ja painoa noin 750g. Kokeiltiin antaa kipulääkettä, että onko sillä kipuja, mutta eipä se luonne siitä mihinkään muuttunut. Hetken aikaa kun tultiin marsulaan, niin jaksoi olla kiinnostunut meistä ja kerjäsi rapsutuksia omaan herttaiseen tapaansa. Juju oli kovin rakas. Meillä "vain lainassa" syksystä 2008 saakka. Jotenkin se joka näyttelyssä aina matkasi meidän boksissa kotiin...
Sunnuntaina kun ajelin Helsingistä kotiin, niin Mika soitti, että pari tuntia sitten Juju oli ollut elossa ja syömässä, mutta iltaruokinnan aikaan "Juju ei jaksanut enää". Sen tyttöystävä Friidu oli istuskellut vieressä. Friidu on onneksi tiine, joten pikku-Jujuja on tulossa. Kotiin tullessa kyynelehdin Jujun turkin ihan märäksi ja vaikka hölmöltä tuntuikin, niin olihan sitä pakko paijata. Perjantaina reissuun lähtiessä olin kyllä jo periaatteessa hyvästellyt Jujun, kun oli jo silloin väsyneen oloinen. En vain uskonut, että pappa menee jo.
Helmin Suihkari tuli meille takaisin nyt tästä näytsistä, joten sylibrindlen paikka siirtyi isoisältä pojalle. (Juju on suihkiksen emän isä.)
1 kommentti:
Voi että :( lämpimiä osanottoja, tuntuu kamalalta ku tämmöstä tapahtuu. Tätä marsua on kyllä tullut näyttelyissä ihailtua.
t. hanna ja marsut
Lähetä kommentti