Ilmajoen näytsi tuli ja meni. Olin aivan puhki näytsin jälkeen, mutta kivaa oli. Jaanakin oli näytsissä, mikä oli hurjan mukavaa!
Hammastelija oli PPM5, Matahari ja Glamouri sai kumat. Muutama luokkavoitto, joita en nyt tietenkään muista, kun ei laput ole tässä vieressä. Tuomari löysi kaikkien korvista likaa, eikä ylläri. Olin valmistellut kaikki korvia lukuunottamatta lauantaina. Mutta jos korvien putsaus jää näyttelypaikalle voi kyllä heti sanoa hei-hei täysille pisteille korvista... Kuka käskee ottamaan mukaan mustia kakkakorvia. :D Marsesteri voitti kurkunsyönnin ja oli Särmiksen kanssa pariluokan voittaja. Marsesteri hilseili ihan hirveesti. :( Ei tainut tykätä näyttelyistä.
Sain esittää Jaanan Edenan. Olin ihan innoissani. Oli NIIN ihanaa taas kampailla ja harjoitella Edenan kanssa näyttelyjuttuja. Ja arvatkaas mitä! Mun onnenpäivä! Jaana sanoi, että Edena voi tulla mun luokse vielä Lahden näyttelyä odotellessa! Eli mä saan hoidella ihanaa pitkätukkaa vielä pari viikkoa. Edena-parka. Joutuu miljoona kertaa päivässä kampa ja pusuhyökkäyksen kohteeksi, kun mä haltioituneena lepertelen sille kuinka ihana tukka sillä on. Abyihmiset lyökää mua jo! Tää käy kohta vaaralliseksi, kun Edena majailee täällä ja Emmyllä on pitkätukkamies... Edena oli Ilmajoen näytsissä PPM4. Likaa korvissa, mutta muuten tuomari kehui sen turkkia maasta taivaisiin, ja onhan se hyvä. Käsiteltävyyttä kehuttiin myös. Ikäisekseen kuulemma oikein hyvä. Kai se on, kun sitä on niin paljon käsitelty tän turkinhoidon merkeissä.
Näytseistä kotiutui myös ridgeback projektiin yksi upea urospoikanen. Poikasen tarina alkaa parin viikon takaa, kun Marica soitti innoissaan, että Seinäjoen Faunattaressa on myynnissä hillittömän hyvä harjaspoika. Kyselin lisää luonnollisesti kiinnostuneena. Kotona mulla on Impaktori ja N-poikueen urospoikanen, joten ei ihan hirmuisesti olisi urokselle tarvetta eikä tilaa. Marica kuvaili, että 3kk torttiuros: harja on toooosi pitkä ja vahva ja että sillä on crest. Okei jääköön, en mä crestiä kaipaa, kun projekti on jo valmiiksi haasteellinen. Maricaa harmitti, kun olisi kuulemma ollut niin hieno mies.
Meni viikko.
Mia laittaa facessa viestiä, että mikäs se on se rotu, jolla on harja. Hänen kaverinsa (ei-marsuihminen) oli saanut kaveriltaan tämmöisen ja tuonut sen Mialle. Mia ei oikeen sillä tee mitään. Jättäisi maskotiksi, jos olisi tyttö. Marsulla on piiiiiitkä ja vahva harja ja crest. Se on noin 3kk, tortti ja uros. Kaverin kaveri oli ostanut sen Faunattaresta.
Mia laittoi kuvan ja rakastuin.
Laitoin kuvan Maricalle ja Marica tuumasi, että sama poikahan se on.
Tästä päästäänkin siihen, että mitä ihmisillä pyörii mielessään, kun tuolla tavalla ostavat eläimen?!? Marsu ei kerennyt edes viikkoa olemaan niillä henkilöillä, jotka sen Faunattaresta ostivat. 60€ oli ollut hinta. Onko ihmiset oikeesti NIIN mätärikkaita, että on varaa heittää 60€ heräteostokseen ja sen jälkeen kipata heräteostos pois. Okei, jos ei ajattele rahaa, niin mitä päässä pyörii kun ostaa eläimen ja pitää sitä viikon. Mun päähän ei pälkähdä yhtäkään järjellistä syytä, että vastuuntuntoinen lemmikin ostaja pitää eläintä viikon. Takana on oltava kasoittain järjettömyyttä, vastuuntunnottomuutta ja puhdasta typeryyttä. Lemmikin ostaminen on VASTUU. Asioista pitää ottaa selvää niin, että tietää jotenkin millaista on elämä marsun omistajana. Allergia-asia on juttu erikseen, mutta jos on NIIN allerginen, ettei voi marsua pitää kun viikon, niin kyllä siitä varmasti on jotain etukäteistietoa jo ennen eläimen ostamista. Pidemmällä aikavälillä kehittyvät allergiat ei ilmene vielä viikossa.
Miksi ostaa eläin, jos pitää sitä viikon?
No, mun onni. Poitsu on hieno. Toivotaan ettei se crest periydy kovin monelle jälkeläiselle (crestin periytyminen on 50%) ja toivotaan että harja periytyy. On meinaan sen verran pätevä ridgeback. Kuvia tulee... joskus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti