Meinasin saada kirjaimellisesti sydänpysähdyksen tänään. Janiika oli meillä kylässä ja oltiin just laitettu häkkeihin lehtiä ja oksia. Kunnon herkuttelua. Juteltiin siinä niitänäitä ja justiinsa oltiin antamassa voikukanlehtiä ja huutelin Marsesteria. Marsesteri ei tullut vaikka monta kertaa huusin. Se on niitä harvoja marsuja, jotka juoksujalkaa saapuvat häkin luukulle oman nimen kuullessaan. Putken takaa näkyi vaan kun niskatukka väpätti ja kiemurteli. Kiemurteli?!?
Otin luukun irti ja katselin tarkemmin. Se sätkähteli kyljelleen ja veti veltoksi! Samointein nostin sen syliin. Janiika hoksasi sanoa, että onko suussa jotain, no suusta pursusi vihreää nielemätöntä pureskeltua töhnää. Oli velttona ja sätkähteli. Mikakin tuli marsulaan kun kuuli meidän hätääntyneet päivittelyt. Käänsin pyllyn ylös ja pääpuolen alas. Loppujenlopuksi muutama ravistelu ja Marsesteri köhäisi muutaman kerran ja loppujenlopuksi hengitteli sitten itsekseen. Todennäköisesti koko homma kesti ehkä 30 sek, mutta kyllä tuntui monelta minuutilta. Siinä se katseli sitten silmät aivan teevadin kokoisina ja vähän räpytteli silmiään. Kerkesi siinä tulemaan jo itkukin, että nytkö tämä Marsulan Tärkeys kuolee syliin...
Huhhuh... Hetken pidettiin sitä siinä sylissä ja laitettiin häkkiin. Tarjoiltiin pieniä voikukanpaloja siinä häkin ahneimmille ja arvatkaa vaan kuka siinä on nenä pisimmällä? No Marsesteri tietenkin... Jatkoi syömistä ihan virkeänä.
Nyt pari tuntia tapahtuman jälkeen, niin sillä vähän vuotaa silmät. Pitäisköhän aloittaa antibioottikuuri, jos sitä ruokaa on oikeesti mennyt pahastikin henkeen? Ettei tule mitään tulehduksia? Kyllä on Marsesteri nyt tehotarkkailussa hetken aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti