Larissa OLI tiine... Siirsin sen tuossa ennen vuodenvaihdetta takaisin Breezerille, kun koitin sen masua enkä oikein tuntenut siellä mitään. Se oli synnyttänyt toissayönä kolme pienenpientä alikehittynyttä poikasta. Noin 20g varmaan painoltaan ja juuri ja juuri erotettavissa marsuksi. Larissa mökötti ja sillä oli alkavia myrkytyksen oireita, mutta illalla rohmusi Breezerin kanssa pellettejä kilpaa, joten huokaisin jo helpotuksesta.
Tänään kuitenkin aamulla heinien jaossa Larissaa ei voinut vähempää kiinnostaa. Työnsin vähän vitamiineja, vettä ja tukiruokaa ja toivoin että virkistyisi. Kuitenkin tukiruokinnassa pyristeli vastaan aika tehokkaasti. Ei auttanut, joten todettiin järkevämmäksi lopettaa toinen, ettei kituisi turhaan. Niin surkeaa nähdä hetki sitten reippaana tepastellut marsu kyhjöttää karvat pörhölään. Mä niin tykkäsin Larissasta, kun se oli niin kovin kaunis. Pus.
Aiheutin marsuille viimeyönä melkeen sydänkohtauksen. Joku sirkutti ja menin marsulan ovelle kuuntelemaan kuka se on. En saanut selville, kun samaan aikaan kun kurkistan marsulan ovesta, niin kaikki säntää ja sirkutus loppui. Olisikohan ollut Breezeri, jonka kaverina Larissa oli.
2 kommenttia:
Meillä olen kuullut sirkutusta vain ja ainoastaan kun marsu on kuollut/muuttanut pois, eli kun vanha kaveri on jäänyt toista kaipaamaan. Kai se on jonkinlainen tapa ilmaista surua marsuilla.
Caro
Niinhän sitä sanotaan, että liittyy monesti jotenkin lauman kokoonpanon muutoksiin. Muistaakseni Breezeri on aiemminkin sirkuttanut, mut en oo nyt ihan varma. Ainakin se ääni kuului jostain Breezerin puolelta marsulaa.
Lähetä kommentti