Kuukauden marsu: Marsesteri

Marsesteri nyt on vähän huono tähän "kuukauden marsu" valinnaksi. Marsesteri on vuoden marsu, ei vaan vuosisadan paras marsu! Mutta koska Marsesteri on suosikki, niin se saa aloittaa.



Marsesteri.
Marsu oli saanut nimensä jo ennen kun olimme sitä edes nähneet. Marsesteri haettiin 5 viikkoisena meille. Se oli pienenpieni pörröinen pallo, jolla oli valtavan kauhistunut ilme. Marsesteri livahti häkin kaltereiden väleistäkin, kun oli niin pikkuinen. Marsesterin ensimmäinen häkkikaveri oli kaksi viikkoa asunut yksinään ja voi sitä riemun määrää. Häkkikaveri taisi viikon verran liikkua pelkästään ilopompuilla Marsesterin saapumisen jälkeen.

Marsesterin pääasiallisena harrastuksena voidaan pitää päiväunia ja häkin reunalla pälyilyä. Josko herkkupelletti tipahtaisi suuhun, kun näyttää niin söpöltä. Särmärin jahtaaminen ajoittain on Marsesterin harrastus. Liikuntaharrastus. :) Täytyyhän sitä pysyä hyvässä kunnossa!

Luonteeltaan Marsesteri on perin ystävällinen ja kiltti. Se tulee syliin kiltisti ja oma-aloitteisesti. Poikasajan jälkeen koskaan pissinyt syliin, papanoitakin tulee harvoin. Marsesteri nauttii rapsuttelusta ja viihtyy sylissä. Leuan alla on maailman paras rapsutuspaikka ja toiseksi paras on hartiat ja korvantaustat. Kotosalla Marsesterilla on pieni erityisasema. Sillä on tietokoneen vieressä oma peti ja pellettikippo.



Marsesterin ulkomuodosta tykättiin niin kovin, että jossain vaiheessa mieleen hiipi ajatus, että olisi kiva saada Marsesterista yksi poikue. Josko sieltä tulisi jotain yhtä suloista, kun Marsesteri itse on. Helmikuussa 2008 meille saapui sitten sileäkarvainen musta salama nimeltään Anemone´s Afterglow "Reetu". Poikaset syntyivät 18.4.2008 ja tuloksena oli neljä reipasta pienokaista, joille Marsesteri oli todella hyvä emo: Monsteri-Mörssäri, Särmäri, Impaktori ja Conquestori. Särmäri onkin jatkanut Marsesterin tassunjälkiä, vaikka täytyy myöntää, että äitinsä varjoon jää.

Lempiherkku on aivan ehdottomasti persilja. Näyttelyiden syöntikisoissa Marsesteri on ollut hyvä. Marsesteriin uppoaa omenat, sellerit, kurkut... Kaikki mitä kisoissa nyt voikaan olla. Marsesteri on hyvin ahne marsu. Jopa niin ahne, että se meinasi koitua kohtaloksi. Kesällä 2011 Marsesteri ahmi tuoreruokia ja veti pureskeltua mössöä henkeensä. Todennäköisesti Marsesteri olisi tukehtunut siihen, mutta onneksi satuin olemaan paikalla. Pylly ylös, pää alas, kevyt ravistelu ja suun pyyhkiminen. Sillä se virkosi. Jälkimaininkina sitten infernaalinen tulehdus keuhkoihin, ja saatiin neljän kuukauden sekä kolmannen antibioottikuurin jälkeen vasta Marsesteri lopulta toipumaan. Massa putosi sairastelun aikana 300g.

Marsesteri jouluna 2011 parhaiden kavereidensa kanssa.


Marsesteri on aina häkin reunalla. Siivoaminenkin on hieman hankalaa, koska siellä on Marsesterin nenä tiellä jatkuvasti ja täytyy kokoajan olla tarkastamassa siivoustyön laatua. Heh.