Kuukauden marsu: Maailman Hui-Hiippari!

FI+S MVA VV10-11 Maailman Hui-Hiippari äänestettiin tasapisteisiin kuukauden marsuksi Särmiksen kanssa. Särmis esitellään myöhemmin. Hiippari on toukokuun marsu, koska se on toukokuussa syntynyt.

Hiippari on meidän ensimmäisesä H-poikueesta. Syntyi 28.5.2009. Hiipparin isukki oli marsulan tähtiuroksia, Tirlittanin Yu Yu Hakusho. (Näin jälkeenpän harmittaa että Jujua käytin niin hurjan vähän). Hiipparin emo oli myöskin superhieno Aniaras Kelpo Kiia. Kaksi tähteä yhdistettynä, niin saatiin superhienoja pentuja!


Hiippari muutaman tunnin ikäisenä.


Tämä poikue on ainoa (tähänkin asti), joka on jostain syystä syönyt ihan hassusti. Yleensä marsumammat imettävät niin että poikaset ovat mahan alla ja pyllyt mamman naamaa kohden. Nämä olivat plug-in takajalkojen takaa.


H-pennut rivissä.

Hiippari sai Suomen valioon oikeuttavat sertit joulukuussa 2009. Viikkoa myöhemmin olimme Ruotsissa näyttelyssä ja sieltä Hiippari sai ruotsalaisen sertin ja näin siitä tuli myös Ruotsin valio. Sen sisko Maailman Hei-Huppari on Suomen valio sekä Nordic-näyttelyn junnu rop1 2009 vuodelta. Poikueeseen syntyi kaksi mussukkaa.

Ensimmäisen poikueen Hiippari sai 25.6.2010. Poikueeseen syntyi kaksi valtaisaa pentua. Täydellinen naaras ja täydellinen uros. Jouduin hieman avittamaan, kun näytti siltä, että ponnistaminen kesti kovin kauan. Jätin pennut emon kanssa ja se täydellinen naaras oli sittenkin tukehtunut! Se hengitti kyllä kun laitoin sen häkkiin takaisin! Olen e-del-leen kiukkuinen itselleni siitä, että en tarkistanut huolella pennun vointia laittaessani sitä takaisin häkkiin. Yksi ravistus, yksi pyyhkäisy nenästä, yksi katse lisää, niin meillä olisi Hiipparin täydellinen naaraspentu täällä. Noh. Urospentu selviytyi hyvin. Herra X on tällä hetkellä meidän "kantauros".

Toisen pentueen Hiippari sai 27.12.2010. M-poikueeseen syntyi Mestari, Meteori ja Majuri. Mestari jäi kotiin ja silloin tilanahtauden takia päätin myydä urokset pois lemmikkikotiin. Ja jälleen huomaa, miten kasvattajana oppii kaiken vain kantapään kautta. Suoraan sanottuna oli idioottimaista myydä nuo urokset pois. Olivat mahtavia. Tekisin mitä tahansa saadakseni ne takaisin jalostukseen kotiin. Näin Majuria kerran jälkeenpäin ja kaduttaa entistä enemmän. Sellaisen timantin olen myynyt mielenvikaisuuttani pois! Tyhmä minä!



Vasta kesällä 2011 tajusin ryhtyä roudaamaan Hiipparia näyttelyissä. Hieno naaras on saanut paljon sertejä, roppeja ja jopa BIS sijoituksia. BIS 1, 2, 3 sijoituksia! Hurjaa. Wow! Hiippari osaa olla näyttelyissä todella kiltisti. Sen laittaa laudalle ja asettelee turkin, niin siinähän se sitten nököttää vaikka maailman tappiin asti. Pakolliset pissat täytyy joka näyttelyssä vääntää siihen pöydälle tai tuomarin syliin. Maailman abyilla on ihan oma pissipöytä!

Hipsi pärjäsikin loppuvuoden näyttelyissä niin hyvin, että kipusi VV-pisteissä sijalle 10!


Hiippari jouluna 2011.

Keväällä 2012 Hipsi on saanut oman lauman "mammailtamaksi". Kovin innoissaan Hipsi on ollut poikasista. Niitä on putsattu ja niitä on haudottu. Jossain vaiheessa pohdin, että yrittääköhän se imettääkin... Ei sentään. :D

Tässä keväällä Hipsi-mupsilla oli jotain vaivaa tassussa. Se ontui. Se lepuutti jatkuvasti vasenta takajalkaa suorana makuulla sekä käveli vähän loikkien. Aina kun oikea etujalka oli takana, niin taakajalat loikkasivat kuin pupulla. Vaikka Hipsi ontui, niin se hyppeli silti mökkien päälle ja nousi häkkin kaltereita vasten ruoka-aikaan kerjäämään. En löytänyt tunnustelemalla mistään mitään vikaa ja vaiva onkin mennyt jo ohitse.

Hiippari lähtee meiltä vasta kuollessaan.