Pohdintaa

Olo oli eilen jotakuinkin tyhjä. Ajattelin ettei ole mitään muuta sanottavaa, sittenkin tuli into kirjoittaa vähän lisää.

Saimme Marsesterin kanssa melkein vuoden "jatkoaikaa". Olen siitä kiitollinen. Viikatemies (viikatemarsu?) kävi kolkuttelemassa Marsesteria jo aiemmin, mutta satuin olemaan paikalla. Sen jälkeen olen mietiskellyt miten haluan lemmikkieni lähtevän? Kumpi olisi parempi, lopettaa eläin vai löytää se kuolleena? Ei voi sanoa parempi ja huonompi, mutta mikä olisi vähemmän huono? Aamulla marsulaan mennessä löytää kuollut eläin vai löytää siinä kunnossa, että lopettus on seuraava vaihtoehto? Ei kuolema omaan häkkiin välttämättä ole eläimelle paha. Se ei aina tarkoita kitumista ja sätkimistä ja tuskaa. Se voi olla nopeakin tajunnan menetys ja elintoimintojen pysähtyminen. Toisaalta Marsesterin kohdalla se olisi saattanut haukkoa henkeään vielä aamullakin.

Toki sitä toivoo omalta kohdaltaan ettei tarvitsisi nähdä sitä tilannetta kun toinen on huonossa kunnossa. Päätöksen tekoa pelkää ja huonokuntoiselle eläimelle toivoisi aina voivansa tehdä jotain. Kuitenkin jos sen löytää kuolleena, niin ei tiedä onko se eläinparka haukkonut henkeään siellä koko yön ja ollut kauhuissaan. Sillon toivoo, että olisi voinut auttaa toisen nopeammin pois.

Marsesterin tapauksessa kunto romahti ihan muutamassa tunnissa. Aiemmin oli kipitellyt ja syönyt siinä missä muutkin, mutta iltaruokinnan aikana hengitys oli vaivalloista, eikä se halunnut ottaa askeltakaan. Silmissä jo etäinen katse. Päätös oli helppo. "Hae kaasupullo."

Meillä on kasvatuksen (ison eläinmäärän) takia hommattu asianmukainen lopetusboksi ja kaasu, jotta ei tarvitse lähteä kuljettamaan marsuparkaa mihinkään. Ikaalisista lähin eläinlääkäri oli tunnin matkan päässä. Luonnollisesti kaikki tapaukset osuvat siihen kellonaikaan, että ketään ei ole missään. Hämeenlinnassa tilanne on toinen, meiltä on noin 15min ajo 24h klinikalle. Sinänsä hyvä, mutta en ole tutustunut enkä tiedä miten he suhtautuvat marsuihin. Voisikin varoittaa, että päivittäkää marsutietoutenne, hullu marsuakka laumoineen on saapunut kaupunkiin. Tampereenkin eläinlääkäreistä suurin osa sanoi heti, etteivät hoida marsuja, kun olin asiani esittänyt ja suosittelivat niitä paria, joissa käytiinkin. Eikä vähäisimpänä myös kustannussyistä, tai näin kuviteltiin. Marsun lopettaminen on kallista etenkin kun siihen liittyy pitkä ajomatka. Kaasupullo on tullut tähän mennessä kalliimmaksi, koska sen vuokra vuodeksi maksaa noin kolme kertaa eläinlääkärikäynnin verran. Se on ollut meillä kohta kaksi vuotta ja (onneksi) lopetuksia ei ole tarvinnut tehdä kolmea vuodessa.

Tähän asti Mika on hoitanut lopetukset etten ole ollut vieressä. Olen joko ohjeistanut oikean marsun tai laittanut marsun boksiin ja mennyt sitten pois. Nyt olin siinä vieressä. Ihan oikeasti Marsesteri oli Mikan Oma Marsu. Ei mun, vaan Mikan.