Noniin, pitkään pelätty tiineen kuljetus eläinlääkäriin. Campari oli iltaruokinnan aikaan perin kummallinen. Tuli kyllä kerjäämään sapuskaa niinkuin aina, mutta heinät ja pelletit jaettuani jäin katselemaan näitä meidän tiineitä ja poikasia normaaliin tapaan. Tuijottelen niitä aina ruokinnan jälkeen hetken, jotta nään mitä niille kuuluu.
Campari näytti siltä, että sitä ketuttaa ihan vietävästi. Se tökki heiniä ja pellettejä vuorotellen nenällään. Joskus sai jonkun heinänkorren tai pelletin suuhunsa, mutta sen jälkeen tassujen haromisella ja jumalattomalla turpajumpalla sylki ruuan pois suustaan. MITÄ?!? Se ei siis jauhanut leuoillaan ollenkaan, vaan vain väänteli naamaansa mitä kummallisimmille mutkille. Olisin nauranut, jos en tietäisi, että viimeisillään tiineellä (tai millään marsulla) se ei tiedä mitää hyvää... Laskettuun aikaan pari päivää. Laskettu aika siis laskettu 10 viikkoa yhdistämisestä. Astumispäiväähän mä en tiedä.
Otin Campsun syliin ja tunnustelin leukoja ja katsoin suuhun. Se mitä marsun suusta pystyy näkemään ja tunnustelemaa, ei todellakaan ole paljoa, mutta se näytti normaalille. PAITSI Campsu ei todellakaan avannut suutaan. Varovasti sain etuhampaiden väliin ujutettua kynteni ja hitaasti se aukaisi suutaan. En käyttänyt voimaa, mutta pikkiriikkisen sai vääntää. Otin kynnen pois suusta, niin hi-taas-ti se sulki suunsa uudelleen. Normaali marsu mälvää suutaan hampaiden katsomisen jälkeen. Siis pureskelee ja ja vääntelee suutaan vähän, kun huulia ja muuta on koskettu. Campari ei.
Tein pikaisen konsultaation kokeneemman marsuharrastajan kanssa. Hän oli kuullut, että toisella harrastajalla oli joskus tiineellä naaraalla mennyt leuat sijoiltaan. *reps* Oikeesti, not funny. Toinen asia mitä voisi tulla kyseeseen on kalkkikramppi. Sellaisestakin hän oli kuullut.
No, pakkasin sitten Camparin boksiin ja suuntasin täällä olevalle 24h eläinlääkärille. Siellä sitten eläinlääkärin kanssa tästä keskusteltiin ja katseltiin ja hän tuli tulokseen, että tiineysmyrkytys tuskin on vielä tässä vaiheessa kyseessä, koska eläin on erittäin virkeä, kiinnostunut ja hengitys ei haise ketoosille. Pissanäytettä ei saatu, koska Campari ei siellä pissinyt eikä ell halunnut pistää. Camparia nesteytettiin useita millilitroja ja se sai sitten kalkkipiikin sekä kortisonia. Kortisoni ilmeisesti siis tukee maksan toimintaa niin, ettei maksa eritä näitä vääränlaisia rasvahappoja, jotka tiineysmyrkyksessä on kyseessä ja kalkkipiikki tätä mahdollista kalkkikramppia ajatellen. Saatiin tutkittua jonkin verran myös takahampaita. Campsu pisti vastaan yllättävän vähän ja takahampaisiin nähtiin sen verran ettei siellä ollut mitään vierasesineitä eikä piikkejä. Eläinlääkäri kehui kovasti, että hyvä kun olen tullut heti ajoissa. Hän oli puhelinkeskustelun perusteella pelännyt, että tilanne olisi paljon pahempi. Heh. Saatoin puhelimessa kuulostaa hieman hätääntyneeltä. Campari on Erityisen Tärkeä Marsu, koska se on suoraa emälinjaa Marsesterista.
Kotona sitten oli tarkoitus mennä nukkumaan heti, muta jätin Campsun boksiin ja laitoin sinne ihan ohuita siivuja porkkanaa ja parsakaalia. Tunnin päästä oli herkut hävinneet ja uskalsin laittaa Campsun takaisin häkkiin.
Olin yöllä elänlääkärissä kirjoittanut Facebookiin, että eläinlääkärissä marsun kanssa. Aamulla Mika naureskeli, että ei hän ollut herännyt lainkaan mihinkään. :D
Campsu VAIKUTTAA normaalilta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti