Sitten harmittaa...

Päivän saldona kuusi ripuloivaa, yksi raato ja kolme orpoa viikon ikäistä pikkupentua.

Kuusi ripuloivaa ovat siis pentuja/kaksi nuorta samasta laumasta. Yksi todennäköisesti ei nää huomisaamua. Toinen saattaa selvitä. Kaksi vanhinta siis. Saman lauman abypoikaset on vähän heikkoina, mutta juoksentelivat kyllä reippaasti rinkiä, kun laittelin herkkuja. Himikset oli ihan ok. Kaikille pro-digest + lääkehiili + tukiruokamössöä naamaan. Vanhemmat kaksi nesteytin ja laittelin huonommalle kipulääkettä. Syy? Imaverol. Mulla on ollu tapana (kolme kertaa aiemmin) myyntiin laitettavia nyt pestä Imaverolilla, mutta nyt oli viimeinen kerta. Yhtään en turhaan halua noita tappaa.

Sitten se kuollut mamma eri laumasta. Kyllä pääsi kyynel kavereineen kun näin sen. Mamma makasi kyljellään kuolleena, kolme pientä pirpanaa yrittivät lämmitellä kylmenneen mamman kyljessä kiinni. Kaksi niistä epätoivoisesti vielä yritti imeä nisää, vaikka ei sieltä mitään enää tullut. :´( Raukat pienet parat huusivat kilpaa onnettomina, kun nostin mamman pois häkistä. Kuolinsyystä ei sitten pientäkään aavistusta. Yhyyy!!!

Onneksi multa tulee vielä maitoa, joten saivat nyt jokainen ihmismaitoa sitten tilalle. Voi luoja miten ne joivat. Ihan varovasti piti antaa ja sittenkin kävivät sormeen kiinni, kun ruiskusta tulee liian hitaasti! Hiippari-mummo kyllä kiltisti adoptoi pennut itsellensä. Lämmittää, puhdistaa ja hoitaa. Toivottavasti riittävästi. Imetyksestä en nyt tiedä, eilinen marsuvieras niitä siellä oli katsellut ja tohkeissaan kertoi, että siellä ne himispennut kävi tumman abyn maitobaarilla. No, vaihtoehtoja ei kyllä ole kun yksi, vaikka kaksi tummaa abya tuossa laumassa onkin. Pienet osaavat syödä heinää ja pellettiä, mutta juomapullon käyttämisestä en tiedä.