Nordicin jälkipuinnit

Nordic tuli ja meni. Olin niin uuvuksissa koko viikonlopusta, etten jaksanut kirjoittaa. Järjestelyt taisi suurimman osan mielestä mennä ihan mukavasti ja sujuvasti. Omalta osaltani istuin sihteerinä molemmat päivät kynä sauhuten. Oli mukavaa. Jotain kuulutuksiakin piti hoitaa sekä palkintojenjako. HUI! En sitten tiedä miten paljon niistä marmatettiin jälkeenpäin, mutta ihmiset taisivat pääosin saada selvää mun puheesta. Kai se tärkeintä on.

Kiva viikonloppu sai paskan maun suuhun sunnuntain loppupuolella. Liiasta aktiivisuudesta sain heti palautetta, ja ihan vaan sen takia ettei informaatio ollut kulkenut "rikkinäisessä puhelimessa" täydellisesti mulle asti. Löytyi myöskin henkilöitä, jotka eivät olleet tyytyväisiä eläintensä kohteluun. Yhdet olivat totaalisen loukkaantuneita, koska heidän eläimensä ei ollut saanut roppia ja sertiä: "muttakun toi sai, miksei mulla ole leimaa, mitä se tarkoittaa???" Koita siinä sitten selittää huonolla englannilla englantia ymmärtämättömälle, että ihan sääntöjen mukaan mentiin ja tuomari päättää antaako palkintoja vai ei. Toiset tuutelevat suureen ääneen keskenään (ja ulkomaita myöden), kuinka ikäviä, lapsellisia ja tyhmiä me SMY:läiset ollaan, sattumalta vaan niin että joku järjestäjistä kuulee, tällä kertaa mä olin lähimpänä. Noh, jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä on ihmiset joiden mielipiteille en juurikaan laita painoa, mutta ajoitus oli sattumalta sellainen, että väkisinkin pisti harmittamaan. Etenkin kun marmatuksen aihe oli sellainen, ettei mulla ole mitään tekemistä asian kanssa. Aihe kiinnosti kun kilo paskaa, mutta kun olen hallituksessa, niin siinä sitten uidaan kiinnostaa tai ei. Valitettavasti paha mieli jäi. Lapsi oli ollut hoidossa äitin luona ja jättänyt päikkärit pois, joten suoraa huutoa Vantaalta Hämeenlinnaan. Puolitoista vuotiaasta natiaisesta sitä ääntä lähtee. Luoja...

Omat eläimet ei saaneet mitään, kuten arvelin. Pikkuhimmylle olisin toivonut edes "smiley face"-kumaa, koska se on mun ymmärtääkseni lupaava pikkuneiti. Mutta tietenkin kun on 2kk, niin eihän niitä merkkejä vielä kovin kummoisesti ole, kun pentuvalkoista karvaa on niin paljon joka puolella. Abyt on aina kova pala, kun tulee ruotsalaisia ja nythän parhaat mulla on juuri synnyttäneet. Ja tuomari kiinnittää huomiota juuri niihin asioihin, missä mulla on suurimmat puutteet. Pitkiksen kanssa... ruotsalaisia vastaan... no, se siitä.

Elämä jatkuu.

Poikasia on Nordicin jälkeen syntynyt lisää (niistä joskus myöhemmin). Arvatkaa vaan oonko jaksanut kuvata niitä. No en. Koulu loppuu ensi viikon perjantaina, joten onneksi nämä pitkät koulupäivät matkustuksineen loppuu siihen.