Rekka jumissa

Tuossa viime viikolla ennen pakkasten saapumista meille tuli kuorma Oxbowta maahantuojalta. Meillä on useinkin ollut ongelmia näiden kuljetusliikkeiden kanssa siitä, mitä tarkoittaa "soitto ennen toimitusta 044........." Kuskit soittaa joskus, jos huvittaa. Mä taas en mitenkään huvikseni sitä tekstiä sinne pistä. Kuskia varmasti ottaa päähän, jos me ei olla kotona sillon kun se saapuu. Eikä tilannetta auta se, että soitetaan "mä oon täällä nyt".  Joo. Mä en. Mä olen töissä 20km päässä ja työpäivä loppuu kuuden tunnin päästä. Venaatko?

Viimeviikolla Mika kuitenkin sattui olemaan vielä kotona ennen toimituksen saapumista (josta ei siis tälläkään kertaa soitettu). Kolme laatikollista pääasiassa marsuille verkkokauppamyyntiin: www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi Tämä suurensuuri kolmen pienen pahvilaatikon kuorma purettiin sitten sisään, kun rekka oli jostain syystä ajanut ihan pihaan asti. Kesällä yksi kuski kieltäytyi ajamasta pihaan kun "ei mahdu". Kyllä muuten mahtuu. Noh. Mika meni takaisin sisään ja laittoi siinä Ainolle ruuat ja ryhtyi tekemään Ainon kanssa lähtöä (töihin ja päivähoitoon). Rekan ääni kuitenkin vain kuului kokoajan. Mika kurkkaa ikkunasta. Siinä se törötti akseliaan myöden hautautuneena pihan.

Jos olisivat soittaneet ennen toimitusta, kuten pyydän, niin olisin voinut kertoa, että piha on tästä kuukauden vesisateesta sen verran pehmeä, ettei painavalla autolla kannata tulla pihaan saakka. Kolmen laatikollisen kuorma voidaan kantaa sisään se 40 metriä tuosta tien reunastakin. Mutta, jos ei soiteta, ei voida varottaa.

Meillä pääsee pihassa kolmen kuusen ympäri ajamaan sillain näppärästi ja sitä se kuskikin oli lähtenyt yrittämään. Mika antoi kuskille lapiota ja lankkuja, mutta joutui lähtemään sitten Ainon kanssa jo siinä vaiheessa. Ai, miten olisi tehnyt mieli olla katsomassa minkälaisen pelastusoperaation se vaati, koska piha oli kun isommankin maanjäristyksen jälkeen.

Kuvat eivät anna riittävästi kolmiulotteista vaikutelmaa tuhon laajuudesta. Meillä oli märkä mutta kantava sorapiha. Nyt meillä on yksi perkeleenmoinen kuraläpi. Paitsi nyt se on jumalaton monttupelto, kun ei ehditty tasoittaa sitä ennen pakkasten tuloa. Tuhon ja pakkasten välissä oli siis pari päivää, jolloin oltiin kotona likimain vain pimeän aikaan ja silloinkin Ainon kanssa, jolloin pihan lapiointi ei ole kauheen tehokasta. Täytyy sanoa, että odotan kevättä kauhulla. Pitää varmaan ostaa neliveto ennen routimista.

Lapion vieressä on se syvin kohta. Noin 25cm syvä ura. Ura jatkuu vielä kuvassa pitkälle vasenta reunaa. Kuski oli selkeesti koittanut lapioida isompia jälkiä piiloon tuosta ajotieltä (kiitos siitä). Tuo ura on noin 10m pitkä ja menee suoraan nurmikon päällä. Näin tammikuussa on hyvä ottaa kuva, jossa selkeästi näkyy tuon vihertävän nurmikon reuna. Auton takarenkaat on siis haukanneet aika kaukaa nurmikon kautta. Siinä vaiheessa, kun renkaat lähtee sutimaan, niin hyvin se pitävänkin maan puoleinen rengas tekee itselleen mutakuopan. Tässä ei näy niitä kaikkia muita mystisiä kuoppia, pitkin pihaa. Siis ihan kun pienen meteoriitin jättämä reikä maassa. WTF?

Samalta paikalta otettu kuva, suunta kohti tietä. Pelastamaan tulleella autolla oli sitten astetta leveämmät renkaat. Ilmeisesti kuvassa selkeämmin näkyvät jäljet tulevat eturenkaista, koska löytyi myös vastaavalla rengasleveydellä paripyörien jäljet ja paripyörät näin yleensä on takana. :D :D No anyway. Sen verran leveä auto, että molemmin puolin tietä on isot painaumat. Tässä vasemmalla meidän lato, kauempana näkyy kana-aitaus ja kymppitie. Tuossa melko lähellä renkaanjälkiä vasemmalla on oikein hyvä raparperipuska. Mä olisi ehkä repinyt kuskin pelihousut, jos se olisi ajanut niiden yli. MUR! Mutta tässä vasemmassa alareunassa näkyvät jäljet ei oo kovin kaukana ladon seinän vieressä olevasta "kuopasta" ja ladon ovista. Vähänkin jos muta olisi luistattanut sivuun, niin olisivat saaneet kenties koko ladon nurin...

Talonpuoleinen seinusta. Mitäköhän näillä jäljillä on ollut tarkoituksena? Vähän siksakkia, loppuu (vai alkaa) kun seinään. Syvyyttä tälläkin se 10-15cm. Tässä on ajourissa sen verran syvät painaumat, että voi oikeesti keväällä olla ongelma, ettei mun pienen Neonin mahavara riitä ylittämään sitä...

Mutta MITÄ tässä on tapahtunut? Tuolla lähempänä postilaatikkoa uran syvyys on vielä 10-15cm. Tässä kohtaa on tilaa, ahtaat paikat ohi, eikä painaumia juuri toisella puolella ole. Kuvittelisi, että tässä vaheessa ei enää ole mitään ongelmaa saada autoa valtatielle, koska tässä oli pitkä matka ilman mitään kuoppia, mutkia tai muuta tuhoa. Miksi on vielä pitänyt vetää nurmikon kautta?

Onneksi meillä ei ollu mitään kalliita istutuksia missään, tai istutuksia ylipäätään. Ne mainitut raparperit olis ottanu päähän...