Haaste

Sain haasteen Wannabe hamsteriblogista.

Mitä marsuharrastus on antanut minulle?

Ystävät
Valtava kasa kavereita, tuttavia ja ystäviä. Kontakteja ei tietenkään olisi, jos en olisi harrastanut näyttelytoimintaa. Näyttelyistä ja muista tapahtumista on löytynyt monta läheistä ystävää, joiden kanssa mielellään juttelee kaikesta muustakin kun marsuista. Molempien lasten kummitädit on marsupiireissä tavattu. Osa ystävyyssuhteista on vähentynyt, jos kaveri on lopettanut kasvatuksen, mutta lämpimät muistot jää ja varmaan jos saisi organisoitua tapaamisen, niin juttu jatkuisi ihan kun ei olisi koskaan katkennutkaan. Välimatka on joskus ongelma, mutta onneksi on Skype, WhatsApp ja Facebook. Kavereita on tullut runsaasti myös kansainvälisesti ja tässä päästäänkin kielitaitoon.

Kielitaito
Pystyn keskustelemaan likimain jokaisesta marsurodusta ja niiden erilaisista ominaisuuksista englanniksi ja ymmärrän keskustelun likimain kokonaan ruotsiksi. Ruotsia en tosin pysty itse tuottamaan samalla mittakaavalla kun ymmärrystä on. Johtuu ehkä siitä, että Ruotsissa ihmiset puhuvat luontevasti englantia välittömästi, jos naama näyttää kysymysmerkiltä. Kaikki Suomeen tulevat tuomaritkin puhuvat kyllä englantia kansalaisuudesta riippumatta. Englannintaito on muutenkin kohentunut viimevuosien aikana muustakin kun marsusanastosta, koska ihmisten kanssa tulee toki rupateltua kaikkea muutakin.

Biologia
Kotieläinjalostusta, genetiikkaa, lajituntemusta, eläinten oppimista, käyttäytymistä jne. Vastuuseenkin tämä kasvattaa, mutta mä nyt olin aikuinen jo valmiiksi, kun aloitin tämän harrastuksen. Kiehtovaa pystyä vaikuttamaan siihen, minkälaisia yksilöitä tähän maailmaan syntyy.

Yhdistystoiminta
Kaikki yhdistystoiminnan hyvät ja huonot puolet. Säännöt ja syyllistäminen, sosiaalisuus ja sekopäisyys, selän takana ja suoraan puhuminen, onni ja orjuus, hyvät ja huonot tavat...

Iloja
Eläimet tuovat valtavasti iloisia asioita arkiseen elämään. Häkkien siivouksen jälkeiset riemukkaat pukittelut, että omistajalla on tukassakin purua. Heinän rapinan aiheuttama puiputus ja pukittelu. Ratkiriemukkaat poikaset heinäkasassa. Poikaset. Ne poikaset on niin söpöjä, että sydän halkeaa! Näyttelyreissujen odottaminen: näkee kavereita, toivoo parasta eläintensä osalta. Jos joskus pärjääkin, niin sehän se vasta mukavaa on! Abessiinialaiset etenkin elävät ihan täysillä ja omistaja on kyllä jotenkin mieltänyt abessiinialaisen iloisen elämänasenteen. Reippaasti pukitellen asiat sujuvat paljon mutkattomammin. Tosin aina löytyy joku hapannaama, joka ei siitä tykkää, mutta pienen kyttäämisen jälkeen pukittelua jatketaan yhtä riemukkaasti vaikka hapannaaman ympärillä. Kun asiat on hyvin, niistä on syytä nauttia. Jos asiat ei ole hyvin, niin niihin pitää vaatia muutosta, joskus kovaäänisesti puiputtaen, joskus kalteria nakertaen! Iloita pienistä asioista, kuten vaikka siitä heinän rapinasta. RUOKA! Se on tärkeä!

Suruja
Marsujen hoito vie aika ja tällä hetkellä kolmen työn, kahden lapsen ja keskeneräisen omakotitalon kanssa marsujen kanssa ei ehdi viettämään aikaa niin paljon kun tahtoisi. Perushoito tulee tehtyä: siivous viikottain, aamuruokinta ja iltaruokinta. Ylimääräinen käsittely, pusuttelu ja puuhastelun seuraaminen on jäänyt todella vähälle. Se surettaa.Rahallisestihan marsut tuottavat pelkkää papanaa, joten rahan vähyys tuottaa aina jonkin verran päänvaivaa.
Tärkeän eläimen menehtyminen on aina suuri kolaus sielulle. Etenkin tässä vaiheessa, kun alkaa näkemään jossain suosikkimarsussa niitä samoja piirteitä, joita on nähnyt useita sukupolvia aikaisemmin kyseisen yksilön vanhemmissa, isovanhemmissa tai isoisovanhemmissa. Silmissä on tietty ilme, johon olet ensimmäistä marsua ostaessa rakastunut palavasti. Sitten se silmien tuike sammuu ikuisesti. Vanhuudelle kukaan ei voi mitään. Samassa häkissä tuikkusilmän tytär oikaisee nenää kättä kohti ja nuolaisee.

Marsuharrastus antaa ja ottaa.

Haaste lähtee Karvaisten Naisten Kylään ja Koirille ja Possuille.
Kysymyksenä:  mitä eläinharrastus on antanut sinulle?