keskiviikkona, toukokuuta 11, 2011

Uutisankkurin synnytysongelma

JIHUU!!! Oli Agrimarketissa purua jälleen! Menin ostamaan kyllä turvepaalinkin siinä samalla. Josko sitä laittelee sekaan ihan pikkuisen vain... Sen imukyky on kyllä omaa luokkaansa, pakko tunnustaa vaikka muuten onkin niin epämielyttävää.

Olin justiinsa aloittamassa marsulan siivousta joskus 2-3 välillä ja kuuntelin, että ihan kun olisin kuullut niitä synnytys-äännähdyksiä. Kaikki mammat kuitenkin näyttivät vain makoilevan... Ankkuria jäin kuitenkin seuraamaan ja sehän se ähkijä olikin. Jätin sen sinne synnyttelemään ja menin pois marsuhuoneesta. Puolen tunnin päästä - ei mitään. Tunnin päästä - ei mitään. Rupesin jo huolestumaan kun pyllyssä ei mitään näkynyt eikä tuntunut, että mitään olisi synnytyskanvaan tulossakaan...

Puoli viideltä ryhdyin tekemään soittokierrosta, kun supistukset oli tosi heikkoja. Kunnallinen päivystäjä ei tiennyt mitään. Mä tiesin mitä mä halusin: oksitosiinipiikkiä. Koska jos pennut eivät sen avulla tule, niin mitään muuta en ryhdy tekemään, vaan Ankkuri lopetetaan. Noh, ei siis kenelläkään tässä lähellä ollut aikaa ja tietämystä, joten soittokierros jatkui Tampereen suuntaan. Ainoa paikka jossa oli vapaata, oli Tampereen päivystävä klinikka. Että voi olla vaikeaa. Pitääkö tässä ryhtyä lukemaan itsensä eläinlääkäriksi, jotta saa mitä haluaa?

Juuri ennen lähtöä Ankkuri oli saanut puserrettua nenän näkyviin. Mika piti marsua ja minä vedin pentua ulos. VALTAVA jötkäle. 100g naaraspoikanen, väriltään chocolate brindle. Perhana... Ankkurin normaalipaino on noin 700-800g, joten pentu oli oikeesti valtaisa. Pikapikaa sitten Tampereelle. Siellä eläinlääkäri halusi välttämättä ultrata Ankkurin. Mua ei se ultraus kiinnostanut ollenkaan. Mulle on tossa tilanteessa ihan yksi hailee onko se pentu hengissä vai ei, koska ulos se on saatava. Kotona se vielä potki, mutta Tampereella ei. Eipä se sieltä sydänääniä löytänyt. Oksitosiinia annos ja Ankkuri ryhtyi supistelemaan muutaman minuutin kuluttua. Sieltä sitten pilkisti hetken päästä pieni nenä ja tällä kertaa mä pidin Ankkuria ja ell veti pennun ulos. Toinen annos vielä oksitosiinia, jotta istukat tulisivat ulos.

Tämän jälkeen istuskeltiin vielä odottelemaan laskua ja Ankkuri ryhtyi popsimaan heinää! Kotimatkalla molemmat istukat tuli ulos ja häkissä se söi pelletiä, heinää, kävi juomapullolla ja iltatuoreita jakaessa se taisteli niistä yhtä suurella innolla kun edellisenäkin iltana.

Ehkä ensimmäinen kerta kun synnytysongelmiin liittyvä eläinlääkärikäynti ei ollut turha. Ensimmäinen synnytysongelmien raha ei mennyt hukkaan. 104€ naps.

Ankkuri voi hyvin.

Ei kommentteja: