Varmaan on lukijoille käynyt selväksi, että suklaa on se mulle tärkein väri. Lilaceista en ole puhunut aikoihin. Lilacien tuleva ongelma osattiin ennakoida yhteistyökavereiden kanssa jo aiemmin, kun meillä oli alunperin kaksi erisukuista lilacia: vanha naaras, jolla tehtiin vain yksi poikue sekä yksi uros. Eli suvut loppuvat hyvin pian ja sukusiitosprosentit kipuavat hävyttömän korkealle. Satuttiin onneksi löytämään yksi risteytystaustainen rusettipörrö, joka sopi projektiin hyvin. Jaksettiin toivoa kavereiden kanssa, että löytyisi edes abyristeytyksiä lilacina tai jotain muuta mitä kannattaisi edes käyttää. Tuuri ei ollut myöden. Kolme vuotta on nyt menty ja on saatu rekisterikelpoisia lilaceita ulos vain yksi... Lilac periytyy siis resessiivisesti eli värigeeni on saatava molemmilta vanhemmilta sekä väriä voi kantaa. Todennäköisyydet ei ole olleet meidän puolella ja yhdistelmistä ei ole suostunut putkahtelemaan lilacia juuri lainkaan. Jotenka...
Mä lakkasin ajattelemasta lilacia yhdistelmissä ja keskityin vain suklaaseen. Viimeinen lilac pariskunta lähtee siis tästä. Maailman Itkupotkuraivari tuli meille kylään Maailman Glamourille. Glamourin emä on Matahari ja Matahari on lilac. Tämä yhdistelmä saadaan rekisteriin, joten vimppa mahdollisuus putkauttaa lilacia ilmoille. Turkillisesti näistä ei sitten taas tiedäkään. Glamourilla on turkkivirhettä vaikka muille jakaa, Potkis on esimerkillinen.
Onhan meillä vielä omana täällä lilaceista Arttu-papparainen. Täyttää muutaman kuukauden päästä 7v.
Nordicin viimeinen ilmopäivä on parin viikon päästä... Ketä mä ilmotan? Iiiks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti