Vauvauutisia

Torstaina 1.12 vietiin Marsesteri eläinlääkärille vielä hampaiden tarkistukseen. Pienenpienet piikit sieltä löytyi ja ne hiottiin pois. Kuulemma todella hienosti Marsesteri oli, kun ei ollut edes kunnon nukutus vaan pelkkä rauhotus. Heräsi melko nopeasti. Tukiruokinta jäi pois kokonaan samantien (myöhemmin kerron että miksiköhän), ja paino lähti ensin hienoiseen laskuun ja sitten nousuun. Omatoimisesti se siis söi ja ruokintakerroilla oli ahneena kerjäämässä lisää ruokaa. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että sen paino laskee ja se on vähemmän aktiivinen kun yleensä. Yhtään en tiedä mitä sillä on.

Torstaina vein myös Hiipparin ja Herra X:n Saijalle Tampereelle lauantain (3.12) näyttelyä varten. Hiippari oli ollut kerran rop2 ja saanut molemmilta tuomareilta sertin. X ei menestynyt eikä kasvattajaluokassakaan tällä kertaa mitään.

Torstaina illalla tuntui masussa hassua vääntelyä ja siinähän ne mun omat supistukset sitten lähti käyntiin. Nukuin jotain 20min pätkiä. Kahden jäkeen yöllä ei enää voinut makoilla ja kolmelta herätin Mikan. Neljän jälkeen lähdettiin ajamaan sairaalalle ja oli kyllä elämäni pisin tunti istua autossa supistusten kourissa. Sairaalassa sain ilokaasun kuuden aikoihin ja 10.24 meille syntyi pieni tyttövauva.
2980g ja 47cm. Ysin pisteet.

Halusivat sitten vähän ommella vielä, joten pääsin huoneeseen iltapäivän puolella.

Koira-parka oli yöllä ihan hermostuneena. Mä vaellan kämppää edestakaisin koko yön ja sitten Mika herää. Toinen isännistä on selkeästi kipuinen ja toinen isännistä hurjan hermostunut ja tohinaa, pakkausta ja sit me lähdetään. Kun laitoin kotioven kiinni, niin kuulin kun raukka jäi vinkumaan. Mika sitten perjantaina päivällä synnytyksen jälkeen kävi kotona hakemassa koiran ja vei sen omille vanhemmilleen hoitoon. Saatiin perhehuone, joten Mika oli meidän kanssa siellä kokoajan. Kävi kerran päivässä kotona ruokkimassa marsut.

Kotiudutiin itsenäisyyspäivänä.
Byhålans Aubergine oli kuollut. Ikää herralla 7v, joten oikein pitkän elämän oli saanut. Eli kolme vuotta pidempään kun kuvittelin sillon kun sen toin. Onneksi ehdittiin kuvaamaan sitä vielä tässä joku aika sitten.
Vastapäisestä häkistä sitten illalla napitti vastaan E-poikueen nelikko. Brindle naaras, black uros ja kaksi black naarasta. Eli Maailman Disasteri oli synnyttänyt meidän kotiintulon jälkeen. Isänä Mailman Karvaturri.

Vauva on ihana. Late-koira pelkää sitä. Ensimmäistä kertaa kun pieni parkui, niin Late kuunteli sitä korvat ja häntä tanassa ja sit se peruutti keittiöön. Se tulee pyynnöstä vähän haistelemaan, mutta menee pois. Kun pääsis koiran pään sisään... "Tosta ei seuraa mitään hyvää..." Aika kiinnostunut se on vaipan hajusta ja maidon hajusta.