Mä en muista koskaan omistaneeni noin herrasmiesmarsua. Millimetri 10kk sai jokin aika sitten kaksi naarasta kaverikseen. Oikein kilttejä ja lauman pahnanpohjimmaisia naaraita. Yhdistäessä ne vähän olivat nenäkkäin ja äkkiä kaikki väistivät omiin kulmiinsa. Nyt ne ovat olleet vähän nenäkkäin ja tökkineet sitten toinen toisiaan varovaisesti nuuskutellen. Millimetri menee ohi hiljaa hurrutellen. Vaivihkaa. Hur... Ämpsy sen korvia jo putsasi. Hur... Nukkuvat tason alla nyt harvinaisen lähekkäin. Yleensähän nämä tahtovat itsellensä unirauhaa, mutta nyt ovat saman tason alle tunkeneet. Ja Milli hurisee hiljaa ohi kulkiessaan.
Mä muistan ikuisesti sen meidän ekan uroksen. Nikean Jämä. Mahtiherra. Se tiesi tehtävänsä ja taisi astua naaraat riippumatta siitä oliko niillä kiima vai ei. Sen käytöksestä näki heti milloin naaras on tiinehtynyt. Kun Jämä alkoi söpöilemään ja lopetti machoilun, niin naaras oli tiinehtynyt.
Milli on niin eri planeetalta. Tosin omassa laumassaan se oli myös alimmaisena. Voi olla että se pelkää turpasaunaa hurinasta, kuten varmaan Narinarilta on tullut. Noh. toivottavasti Milli oivaltaa mikä on jutun juoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti