Kahden päivän varoitusajalla sitten koulusta tullessa Tampereen asemalla mystinen pahvilaatikko vaihtoi omistajaa. Kurkkasin sisään vain siinä ja kotona sitten käpälöin enemmän.
Oliskos väri lemon agouti. Keskellä selkää on pieni harjaksen tynkä, koska molemmilla kyljillä on rusetit. Sisko oli ollut p.e.white. Ikää neidillä on heinäkuussa 5v, joten samaa ikäluokkaa noiden meidän lemmikkilauman muiden jäsenten kanssa. Ikä kyllä näkyy, hieman on hoikka. En millään muistanut enää kotiin tullessani mikä oli neidin alkuperäinen kutsumanimi, mutta Saija sitten meillä käydessään keksi, että sehän on ihan Hymy. Posket ovat pyöreät, aivan kuin se hymyilisi kokoajan.
Tyrkkäsin Hymyn siis tuonne meidän lemmikkilaumaan Särmärin, Glamourin, Camparin, Hissin ja Pleinin kaveriksi. Olin likimain varma, että Hymy vähintäänkin höyhennetään. Särmis ei ole kuuluisa sopuisasta suhtautumisesta uusiin laumanjuäseniin.
Kaikki nuuskuttivat nenä korkealla, että nyt tuli joku vieras paikalle! Särmäri asteli Hymyn luokse ja tökki vähän olkapäätä nenällään ja sen jälkeen putsasi Hymyn silmänurkat ja korvat ja poistui takaisin heinäkasalle. Meinasin oikeesti saada sydärin. Särmäri-toivotti-uuden-jäsenen-tervetulleeksi-paremmin-kun-vanhan-ystävän!!! WTF? Onko se ihan terve? :D :D Siis tuo lauma yleensä antaa vanhallekin laumanjäsenelle selkään siinäkin tapauksessa, jos marsu on ollut poissa esimerkiksi näyttelypäivän.
Mutta niin se vaan on. Hymy sujahti laumaan paremmin kun täydellisesti.
Pari päivää Hymy oli ujo, eikä uskaltanut syödä, jos mä olin näköpiirissä. Huolestuin vain hieman, kun paino kuitenkin pysyi samana. Neljän päivän päästä Hymy jo kuikutteli iltaporkkanoita. Nyt se tulee kerjäämään jo ihan ammattimaisesti häkin reunalle riviin.
2 kommenttia:
Onpa toinen suloinen! Ihanaa, että se sai sitten rauhallisen eläkeläiskodin ;)
Joo. Mitä pidempään se täällä meillä on, sitä enemmän mä tykkään siitä. :) Se on aika symppis.
Lähetä kommentti