Kasvatusharrastuksessa törmää välillä ihan uudenlaisiin tilanteisiin. Asioihin joita ei ole tullut ajatelleeksi. Siirillä ilmaantui nisän kohdalle pieni patti, nisäkasvain. Mitä mä teen naaraalla, jolla on nisäkasvain?
Tässä ihan joutui pohtimaan, että olisiko parempaa lopettaa Siiri suoraan. Turkiltaan se kyllä on kiva, mutta onko sen arvoinen, että juoksisi sen kanssa näyttelyssä? (Näyttelysäännöt kyllä mainitsevat hylkääväksi syyksi puuttuvat ruumiinosat. Siltähän puuttuu nyt maitorauhaset ja nisä toiselta puolelta.)
Leikkaus on kallis ja anestesia epävarma.
Tunnearvoltaan Siiri ei ole yhtä tärkeä kun meidän lemmikkimussukat.
Ei sitä voi jättää kotiin mammaksi, koska ei jalostuksessa ei haluta kasvaimia.
Ei sitä voi myydä lemmikiksi, koska omistaja joutuisi sen kiikuttamaan heti lääkärille.
Ei kukaan muukaan kasvattaja sitä voi jalostukseen käyttää. (Se oli jo varattu aloittavalle kasvattajalle.)
Kuka ostaa marsun, josta pyydän leikkauksen hintaa?!?
Joku tietenkin nyt sitten sanoo, että onkohan marsuja liikaa, jos ei halua hoitaa, jos joku sairastuu. Tai että kyllä eläin täytyy hoidattaa, jos sellaisen on ottanut. Kyse ei ole siitä. Kasvattajan täytyy ajatella välillä ihan kylmällä järjellä. Mikä on järkevää. Tämäkin marsu on elänyt oikein pulskan ja mukavan elämän kavereiden keskellä, hoitanut pennut hienosti ja kaikin puolin mikään ei ole kipeänä. Anestesia on riski, eläin saattaa kuolla leikkauksen jälkeen. Kasvaimet voivat tehdä etäpesäkkeitä. Ne voivat uusiutua. Eläimen jalostusarvo tipahti nollaan kasvaimen löytymisen jälkeen. KasvatukseSSA kyseinen eläin on arvoton. Kasvattajan täytyy ajatella, että rahaa riittää myös akuutteihin henkeä uhkaaviin ensiaputapauksiin, eikä sellaiseen eläimeen jolla ei tee enää mitään. Kasvattajan täytyy ajatella omaa jaksamistaan hoitaa eläinlaumaa. Omaan jaksamiseen liittyy sairaiden eläinten hoitaminen jne. Onhan se ennakointia, ettei eläin kärsi, jos se lopetetaan kasvaimen takia.
Ymmärtääkö ihmiset mitä mä tarkoitan?
Noh. En sitten pystynyt olemaan kylmän järkevä.
Siirin nisäkasvaimen poisto maksoi 355€ ja se nyt sitten jää meille mussukaksi. Vein sen aamulla Hattulan Vethausiin. Juttelin lääkärin kanssa pikaisesti ja sovittiin, että tutkivat huolella ja jos vaikuttaa kasvaimelta, niin leikkaavat samointein pois. Jos tulee jotain sovitusta poikkeavaa, niin soittavat.
Hain sitten Siirin illalla töiden jälkeen sieltä pois ja se oli jo oikein hyvin hereillä ja skarppina. Sille oli laitettu sellainen sukkapuku päälle. Voi luoja. :D :D Siiri oli stripannut siitä irti. Puettiin se uudelleen sen hoitajan kanssa Siirin päälle ja meinasin kuolla nauruun, kun abymarsu on puettu johonkin Uuno Turhapuro -verkkopaitaan. Siis apua! :D Eipä ollut taaskaan paitaa päällä, kun saavuttiin kotiin, mutta enpä mä nyt olettanutkaan, että mikään marsu sellaista suostuisi pitämään. (Marsesteri oli ihan oma lukunsa.)
Mun varmaan tarvii ottaa siitä sukkapuvusta kuva... Saa lukijatkin päivän naurut.
Siiri saa nyt asustaa pienessä karanteenihäkissä, kunnes masupuoli näyttää paremmalta. Se syö ja juo. Vähän väsyneeltä näyttää, mutta ihan skarppi. Haavaa pitää huuhtoa pari kertaa päivässä sekä antaa kipulääke ja antibiootti. Pikkuhäkki siivotaan kans kerran päivässä. Pitäisköhän mun laittaa sille ehkä mielummin pyyhkeet kun puru?
Kallis marsu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti