Marsunostajia ja marsunostajia...

Piti tulla keskiviikkona marsunhakijat. Oltiin viikonloppuna viestitelty ja varattu naaraspari ja ostaja olisi ollut valmis hakemaan ne jo maanantaina. Maanantaiksi mulla oli jo ohjelmaa, neuvolakäyntiä ja Mikalla kaikkea remppajuttua, niin en niin pian sitten ehtinyt. Mulla on myöskin tapana, että marsua ei voi tulla hakemaan ihan välittömästi lähipäivänä. Pieni odottelu tekee hyvää ja varmistaa vielä sen, että se ei tosiaan ole aivan hetken mielijohde.

Mä muistelin, että oltiin puhuttu keskiviikkoillasta ja koko illan sitten odottelin enkä lähtenyt edes kauppaan. Illalla sitten seitsemältä katselin sähköpostia uudelleen, että ai kappas aamusta puhuttiinkin. Ei kuulunut ostajaa. Eikä vastannut sähköpostiinkaan, kun kyselin perään, että mä ihan kuvittelin että tästä viikosta puhuttiin.

Sitten on niitä ostajia, jotka haluavat kaksi samaa sukupuolta samasta poikueesta. Sisarukset siis. Joko urospari tai naaraspari. Todennäköisyys, että syntyisi tällainen duo ja vielä myytäväksi on aika pieni. Kunnioitettavaa sitkeyttä on kaksi ostajaa osoittanut odottaessaan tällaista paria. Toinen helmikuusta toinen vähän myöhemmin keväällä. Nyt onneksi sain puhuttua toisen ottamaan eri poikueista urokset. Toinen ei ole mikään pikkupentu, mutta toinen on luovutusikäinen kohtapuolin. Varmasti tulevat toimeen keskenään, ei siitä pelkoa ole. Marsullahan ei ole pienintäkään hajua kuka on äiti, isä, veli, sisko tai oma poikanen. Meillä himmymamma imetti, putsasi ja hoivasi abypentuja ihan siinä sulassa sovussa omiensa kanssa. Abypentujen mamma taas yhtälailla piti huolta himmypennuistakin. Saman lauman mummumarsu ei myöskään ole koskaan oivaltanut, että jonkun muun synnyttämät pennut eivät ehkä ole hänen omia. :D Hiipparista oon kertonut blogissa aiemminkin ja sehän on ihan synnytysosaston johtajatar, lastenhoitaja, sijaismamma ja supermummu. Siitä laumasta kun myisi himmypennun ja abypennun samaan kotiin, niin yhtä hyvin ne voisivat kuvitella olevansa sisaruksia. Jos siis marsuilla olisi mitään käsitystä mikä on sisarus. Ne on kaikki toisilleen laumatovereita.

Moni kasvattaja kiroilee myöskin kyydinpummaajia. Että tarttis siihen marsun hintaan saada vielä kuljetus kotiovelle. Näitäkään mulla ei ole ollut. Ainoastaan kyselyiden yhteydessä on tiedusteltu kyytimahdollisuuksia. Mullahan myynti-ilmossa lukee, että kyyditys mahdollista silloin tällöin vähän sinnesuntänne. Tampereella kun tulee käytyä usein. Lahti ei ole mahdottoman kaukana, vaikka siellä nyt ei ole tullut käytyä. Hämeenlinnaan mä kuljin ennen mammalomaa likimain joka päivä. Helsinkiin tulee kuljettua, koska mun äiti asuu siellä.

Välillä tulee lapsilta yhteydenottoja, että mä voin maksaa mun viikkorahasta osan nyt ja osan myöhemmin... Tosin lasten yhteydenotoista mä en marsua myykään, vaan aina pitää olla vanhemmat mukana. Herää kysymys hoidetaanko marsu eläinlääkärissä, jos lapsen viikkorahat ei riitä siihen? Ollaanko tietoisia, että marsun pito ei ole ilmaista, vaan ihan arjen eläminenkin tuo kustannuksia. Ei toki suuria, mutta purut, heinät, pelletit ja tuoreruoka on kustannus kuitenkin. Myös jos pienellä rahalla kituuttamalla on hommattu häkki, niin herää kysymys minkä kokoinen häkki on hankittu? Marsu kun ei voi hyvin missään postimerkin kokoisessa dunassa.

Ihan näin marsuasioihin liittymättä mun täytyy kiittää omaa kotikasvatusta rahankäytön suhteen. Omaa taloutta arkimenoissa täytyy pystyä ennakoimaan se kuukausi etukäteen. Mä en ymmärrä miten monelle tulee aina yllätyksenä viikko ennen palkkapäivää, että oho, on tili tyhjä. Miten niin yllätys? Ei voi elää tappiin asti. Aina on oltava jotain "pahan päivän varaa". Ei tarkota mitään tonneja, herranjumala, mut ihan perus satanen tai pari. Sen saavuttaminen ei oo tähtitiedettä. Säästämisessä mä en ymmärrä mitään rahastoja tai osakkeita, blah, vaan ihan puhtaasti pankkitilin saldoa tai perinteistä "sukanvartta". Asioita sattuu yllättäen ja elämä on NIIN paljon helpompaa ja rennompaa, jos on jollain tavalla varautunut siihen. Oon itse aika rennonletkeä elämänasenteen suhteen näin muuten, en harrasta pirujen maalailemista seinille. Johtuu ehkä siitä, että mä luotan, että mä pärjään. On laskuja, joita ei voi lykätä. Verot, vakuutukset jne. Sitten on laskuja, joita voi lykätä vähän. On myös hankintoja, joita voi lykätä kuukauden tai pari, monilla ihmisillä esimerkiksi vaateostoksia, ravintoloita, kauneuspalveluita ja elektroniikkaa. Blogiin liittyen nyt sitten lemmikin hankinta. Lemmikin hankinnan jälkeen "ei-voi-vetkutella" -listaan tulee yksi asia lisää. Jos marsu sairastuu, se on vietävä hoidettavaksi välittömästi. Toistaiseksi en ole kohdannut eläinlääkäriä, jonne voisi maksaa laskulla.

Rahasta tulee usein puhetta marsunostajien kanssa, tottakai. Varsinaisia eläimen hinnasta tinkijöitä ei ole osunut kohdalle, mutta pellettipussin ostajat yrittävät usein saada siitä jotain alennusta. Useat ostajat luulevat, että multa saa häkin ja tarvikkeet ostettua samalla ja kyselevät sähköpostilla marsu+häkki tarjoushintaa. Eläinlääkäreiden hinnoista paikalliset kyselevät enemmän kun eläinlääkäreiden marsutiedoista. Eläinkauppojen ja eläintarvikeliikkeiden hinnoistakin on usein puhetta. Usein paistaa läpi ajatus, että ei oo varaa/viitseliäisyyttä maksaa niin ja niin paljon tästä ja tästä.

Eläimen omistaminen on.
Voi-voi.

Kasvattajana mä tosiaan en nettoa tästä harrastuksesta mitään. Mähän tein tässä joku vuosi sitten marsulan budjetin aiemman vuoden kuluista ja menoista. En oo uskaltanut tehdä toista, kun oli niin paljon miinusta.