Noh. Pala kuoli torstaina 14.1. Käytiin Mikan kanssa viikon verran marsulassa ihan parin tunnin välein yötäpäivää. Sehän on omiaan lisäämään stressiä. Oltiin kuitenkin sen verran fiksuja, että Pala oli kopassa osan aikaa keittiössä, marsulan ovi kiinni ja marsulassa valot pois. Äänet tulee kuitenkin naapurihuoneeseen ja uskon, että se on alkujaan syy Kikkareen tiineysmyrkytykseen.
Erotettiin Kikkare Potkiksesta sunnuntaina 17.1. Kikkareen päivä alkoi olla jo lähellä ja masu oli valtaisa. Punnittiin se sillon sunnuntaina ja muutaman tunnin jälkeen Defenderi alkoi synnyttämään. Kikkareen vieressä verkon takana oli siis Defenderi. Ei uskallettu yhdistää sitä enää kavereihin. Etenkin kun Kikkareen paras kaveri oli juuri kuollut. :( Pala ja Kikkare oli ihan majakka+perävaunu, paita+peppu eli ihan parhaat kaverit. Sillon kun siis asuivat yhdessä. Poikasena, teininä, ensimmäisten poikueiden jälkeen, ennen eri uroksille menoa...
Sunnuntaina olin niin kovin huolissani Defenderistä, että huomasin vain, että tuoreet eivät kelvanneet kunnolla. Noh, Kikkare ja Potkis olivat jo aiemmin kovin kranttuja porkkanoiden suhteen. Sitäpaitsi Kikkare on aiemminkin mielummin valinnut heinän ja pelletit muutaman porkkanahaukkauksen jälkeen. En mä osannut uskoa, että tulee toinen heti perään. Maanantaina tukiruokin sitä ja haistelin hengitystä kun hullu. Ei haissut samalle kun Pala ennen kuolemaa. Maanantaina illalla olin vielä enemmän huolissani, mutta ei vieläkään haissut. Tässä vaiheessa päätin jo, että soitan aamutuimaan heti eläinlääkärille ja kysyn mitä voidaan tehdä.
Tiistaiaamuna hengitys haisi. Saatiin aika tosi nopeesti, yhdeksäksi. Kaasu pohjassa Ylöjärvelle. Verensokeri oli kuulemma alle 1,1, kun ei se verensokerimasina sanonut edes mitään lukua. Ultrassa näkyi elävät poikaset ja toimiva suolisto. Päätetiin, että tehdään keisarinleikkaus. Ell ei heti ehtinyt, joten sovittiin että se leikkaa puolen päivän aikaan ja tullaan sitten heti hakemaan potilaat kotiin. Vaihtoehtoina siis, että pelkkä Kikkare tai pelkät poikaset tai ei ketään. No mentiin kauhuissaan lääkärille sitten yhden jälkeen. Lääkäri kertoi, että anestesiaa valmistellessa Kikkare oli ryhtynyt synnyttämään oma-aloitteisesti. Kikkare siis jäi sinne vielä synnyttelemään ja tarkkailuun. Myöhemmin haimme sitten pienen kotiin ja se oli reippaana tyttönä synnyttänyt neljä mustavalkoista naarasta. Normaalikokoisia, mutta kuolleita. :(
Saatiin taas nestettä, primperania ja kaikkia muita juttuja mukaan. Kikkare jemmasi kaiken ruuan poskiinsa, eikä syönyt mitään. Aamuyöllä se oli puolen tunnin ruokintavälillä kuollut.
Tää on ihan hirveetä menettää kaksi parasta naarasta. Palan ja Kikkareen oli tarkoitus jäädä suloistuttamaan marsulaa loppuelämäkseen. Parhaat kaverit ovat kuitenkin nyt yhdessä.
Alle viikossa menetin 11 eläintä, joista näitä kahta surraan tietenkin edelleen.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti