R.I.P. Apupala

Vaisua oloa oli Palalla näkyvissä jo vuodenvaihteen aikoihin, kun naaras asui vielä uroksen kanssa. Uroksesta erottamisen jälkeen yritin yhdistää toisen naaraan kanssa ja tuli pientä tappelua. Palalla havaittiin haava melkein keskellä alahuulta, mutta se meni umpeen ja parantui hyvissä ajoin ennen synnytystä. Nirsoa ruokailua ja vähäistä syömistä havaittiin synnytysviikolla ja ensimmäisiä tukiruoka-annoksia annettiin 6 ja 7.1. Perjantaista 8.1. saakka Pala oli vain tukiruokinnan varassa.

Apupala synnytti perjantaina 8.1 aamulla viisi poikasta. Kaksi löytyi elävänä. Maitoa ei lähtenyt tulemaan ja poikaset heikkenivät, joten lähdimme lääkäriin. Kaksi poikasta ja emo nesteytettiin, mutta muuta ei osattu tehdä. Ostettiin Palalle tukiruokaa, kun edelliset olivat päässeet lähes loppumaan.

Suussa, alahuulen vieressä huomattiin paise pe illalla ja la aamulla soitin ell ohjeita ja sanoivat, että kannattaa aloittaa antibiootti. Silloin syötettiin Ditrimiä 0,5ml/2x/päivä. Poikaset saivat kauramaitoa ja yritettiin niitä Aino-Sankarin nisälle. Aino ei hyväksynyt pieniä, joten toinen meistä piti emoa ja toinen poikasta.

Heikompi poikanen piti lopettaa lauantaina, kun oli vetänyt tukiruokaa henkeen. Pieni parka haukkoi henkeä. :(

Sunnuntaina päiystyksessä saatiin nesteytysruiskuja mukaan, glukoosi/elektrolyytti liuosta kai. Piikitettiin niskaan kerran päivässä 1-2ml. Piikitys on ihan kamalaa. Poikanen oli kehittänyt sunnuntaiaamuna itselleen ripulin. Poikaselle sai kuulemma laittaa kahden tunnin välein puoli milliä nestettä nahan alle.. Maanantai-iltana sama kohtalo koitui toisellekin poikaselle. Henkeen mennyt ruokaa ja pieni vain heikkeni ja heikkeni. Sekin piti lopettaa. Saatiin Palalle kipulääkettä, mutta se ei juuri parantanut marsun oloa. :(

Tiistaina Pala rauhoitettiin noin puoli yhdeksältä illalla päivystyksessä ja sen suu tarkistettiin. Hammaspiikit takaa raspattiin pois ja alaleuan etuosasta ikenestä näkyi ikäänkuin hammasjuuripaisetta. Röntgenkuvat otettiin myös, mutta siinä se ei näkynyt paiseena. Antoi heräämisen merkkejä puolen yön aikaan ja vasta kolmelta oli jotakuinkin hereillä.

La-ma Palalla oli kiinnostusta ruokaan, mutta syöminen ei kuitenkaan kiinnostanut, tukiruokaa se söi kiltisti. Maanantaina alkoi kakominen ja yskiminen sekä kiinnostus ruokaan lakkasi kokonaan. Tukiruokinnasta tuli pakkoruokintaa ja kakominen ja yskiminen pahentuivat. Annettiin suuhun millin ruiskulla ihan ihan pienenpieniä määriä kerrallaan.

Keskiviikkona tutkittiin tiineysmyrkytyksen varalta, mutta verensokeri oli kuulemma ihan normaali. Tukiruokaa meni kokoajan huonommin.

Torstaiaamuna Palan voimat loppuivat.