Kasvatuksen dilemmat

Kuten moni kavereista tietää, niin mähän oon jemmannu hurjan määrän poikasia noista syksyn/kesän pentueista kotiin. Poikueet on ollu isoja ja monestakin poikueesta mulla on ollu kasvamassa uros ja kaksi naarasta. Nyt sitten lähestyvät 4-5kk ikää ja niistä alkaa näkemään jo mitä niistä tulee. Dilemma onkin sitten seuraava. Niissä on erilaisia ominaisuuksia jokaisessakin. Pystyn sanomaan kymmenen hyvää syytä myydä jokaisen niistä pois. Ihan yhtälailla pystyn luettelemaan saman verran perusteita jättää ne kotiin jalostukseen. Jokaiselle on myös tarjolla hyviä puolia täydentävä ja huonoja puolia paikkaava urosehdokas.

Urosten kanssa olen ollut tiukempi ja niitä on ollut helpompi myydä pois. Mutta nuo naaraat. Kyllähän aina yksi naaras lauman mahtuu, sanovat kasvattajakaverit tässä vaiheessa. Pidä molemmat, jos toinen kuolee tiineysmyrkytykseen, sanoo mun vaisto. Todellakin yksi naaras ei marsulan väkilukua juurikaan hetkauta, mutta entä sitten kun se tekee kuitenkin sen viisi vauvaa? Joista jälleen jää kotiin yksi uros ja kaksi naarasta...

Koen olevani erittäin hyvässä vaiheessa tässä kohtaa kasvatuksessani, että minulla on varaa valita parhaat jäämään kotiin. Suklaaprojektin osalta, (elpyvän) lilacprojektin osalta sekä ihan näitä ei-väri-projektin abyja. Mulla on erityyppisiä marsuja. Joten nyt jos vain osaan valita oikean tien, niin tässä luodaan nyt Maailman abyjen tunnusmerkkejä.

Havainnollistan nyt seuraavassa abyjen arvostelun ja pääkohtien monipuolisuutta sekä kasvatuksen pääpainon vaikeutta.

Hyviä rusetteja, korkeita suoria harjoja, tiheää ja karkeaa turkkia... Yhteen marsuun ei vaan voi saada kaikkea.

Siskoksista toisella on rusettien keskustat tismalleen suorassa, mutta molemmissa kyljissä on tuplakeskusta. Toisella siskolla rusetit eivät ole linjassa parhaalla tahdollakaan. Kumman pidän? Meillä on tasaisesti ongelmana rusettien linjaus sekä tuplat. Kumpaa virhettä pidän pahempana itse?

Siskoksista toisella on korkeat harjat, mutta turkkia niukasti. Toisella siskoksella taas runsaasti turkkia, mutta turkki on todella, todella lyhyt. Kumman pidän? Meillä nämäkin kaksi ongelmaa ovat tuttuja. Kumpaa toivon marsuihini enemmän. Turkin pituutta vai tiheyttä? Abessiinialainen ei näytä miltään, jos turkki on lyhyt tai harva.

Valitsenko kotiin siskon, jolla on tikkusuora harja ja tuplia vai siskon jolla ei ole tuplia, mutta kiemurteleva harja?

Suklaaprojektin kanssa löytyy yksi pohdittava, kun toinen sisaruksista on suklaa ja toinen musta. Tämä musta on aavistuksen verran suklaasisarustaan parempi. Suklaaprojektin tässä vaiheessa mulla ON suklaita, joten mun ei olisi pakko valita väriä turkin edelle, kuten aiemmin on värin säilymisen kannalta ollut pakko. Mutta teenkö sen nyt?

Entä veljeksistä toisella tupla, toisella takarusettien keskustat hurjan pitkät, mutta paremmat harjat? Pitkiä keskustoja meillä ei ole juurikaan ollut, joten en välttämättä haluaisi uuden virheen pesiytyvän meille tässä vaiheessa.

Abyjen arvosteluissakin on todella kirjavaa. Toiset tuomarit arvostavat turkin karkeutta yli kaiken. Osa tuomareista laittaa marsun loppupäähän automaattisesti, jos sieltä löytyy yksikin tupla. Joku tarkkailee yleisvaikutelmaa, joka koostuu siis lähinnä harjojen korkeudesta ja suoruudesta. Toisten mielestä hyvällä abylla on keskustat linjassa ja kaikesta muusta voidaan tinkiä. Yhdeltä tuomarilta eräs marsu sai sertin koska sillä on niin hyvät silmät, korvat ja pää... Arvostelukohtia on niin monta ja virheeksi voidaan laskea viisi väärään suuntaan sojottavaa karvaa. Tottakai jokainen tuomari on yksimielinen täydellisen abessiinialaisen kohdatessaan, mutta täydellistä abyahan ei ole...

Valintoja, valintoja, valintoja...