Marsuhistorian (muistin) mukaan tämä on toinen kerta, kun meillä on hammasongelmia. Tai Marsesterilla ne eivät ehkä olleet hammasongelmia, vaan omistajan ylireagointia korkeasta iästä johtuvaan painonlaskuun. :D
Meillä nyt on ollut vähän muutakin murhetta marsulassa, niin en ollut ymmärtänyt liittää Bloggerin laihtumista hammasongelmiin. Muista murheista kirjoittelen joskus lisää erikseen, koska siinä on tarina enemmän kuin pitkä. Bloggerilla oli pennut ja se imetti niitä tosi ahkerasti ja hoiti hurjan hienosti. Aina syömässä tai kerjäämässä ruokaa, jos ei poikasia hoitamassa. Karvanlähdöstä mä pelkäsin, että kyseessä olisi joku reipas kapitartunta. Paitsi laikuittain lähteneen karvan alla oleva iho on ihan täysin virheetön, hilseetön, pehmeä, joustava, ei purtu, ei naarmuja. Ihan täydellinen iho. Eikä kenelläkään muulla ole vastaavaa. Eikä kukaan rapsuttele itseään. Loishäädöt on jokatapauksessa tehty kaikille pari viikkoa sitten. Viikonloppuna katsoin, että on sen syöminen melkoista turpajumppaa. Ei ihme, jos kerjää ja syö kokoajan, kun syöminen on vaikeaa. Koitettiin raspata itse, että jos on jotain pientä, niin menisi sillä. Eipä sitä itse oikein pysty, kun ei näe sinne taakse, sekä multa puuttuu se rohkeus työntää se viila sinne kurkkuun asti... Marsun takahampaat on meinaan oikeesti aika kaukana huulista.
Bloggerin suhtautuminen tukiruokaan on pelottavaa. Se rakastaa Tehovitolia (monivitamiinivalmiste). Siis suurin osa marsuista lähtee pikalaukkaa karkuun, jos mun käsi haiseekin sille mönjälle. Tosin mun tekisi mieli mennä itsekin omaa kättäni karkuun, jos Tehovitolia on mennyt sormille. Hyi olkoon!!! Olen myös antanut NutriPlussan energiageeliä. Bloggeri rakastaa sitä. Se repii sitä pahvipakkaustakin, jos se on pöydällä sen näkyvillä. Huolestuttavaa on se, että siinä on makuaineena kaikenlaisia lihaliemiä ja muuta. :D Bloggeri rakastaa myös tukiruokavelliä. Jos mä olen liian hidas täyttämään ruiskua uudelleen, niin se menee sen jauhepussin luo ja alkaa paiskomaan sitä ympäriinsä tai kiipeää kättä vasten ja alkaa näykkimään kämmenselkää. Bloggeria ei todellakaan ole ollut tarvetta pakkoruokkia. :D :D
Bloggeri oli kuulemma ensimmäinen, jonka hampaat tämä lääkäri katsoi ja raspasi ilman rauhotusta tai nukutusta. Bloggerin tämänhetkisellä elopainolla en antanut lupaa rauhoitukseen vaan sanoin, että tutkitaan nyt ensin ja mä pidän kiinni. Ell haki raspin ja Bloggeri oli ihan esimerkillisesti paikallaan, eikä edes ulvonut, vaikka muuten onkin melkoinen drama-queen. Piikkejä löytyi alhaalta ja ylhäältä ja ne saatiin kuulemma näteiksi. Marsesterin hampaat raspattiin ihan niin, että se makasi selällään paikallaan hereillä, koko operaation ajan. Ihan siihen ei Bloggeri olisi suostunut, mutta käsien tiukassa otteessa se pysyi oikein hyvin riuhtomatta paikoillaan.
Mä tosin en missään vaiheessa ajatellutkaan suostuvani Bloggerin rauhotukseen, koska jos sieltä suusta olisi löytynyt esim puuttuvia legoja tai väärään suuntaan sojottavat rivit, niin en olisi lähtenyt hoidattamaan. Bloggeri on kyllä tärkeä, koska on Marsesterin linjaa, mutta leikkaushoitoa vaativa hampaan poisto tms ei ole kannattavaa, kun punnitsee meidän jaksamista, hintaa ja paranemisennustetta. Tosiaan, kun Bloggeri on kamalan laiha.
Saatiin kipulääkettä pullo ja käsky syöttää viiden päivän kuuri, kun turpavärkki on varmaan hieman arka tuollaisen käsittelyn jäljiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti