Ultrasound, "Sanna", on nyt ihan viimeisillään tiineenä. Marsuvalas vaappuu paikasta toiseen, näyttää tuskastuneelta ja syö vähän väliä pienen aterian, kun masu täyttyy niin helposti. Makaa vesipullon vieressä, jotta ei tarvitse seisten juoda. Makaa pellettikupin äärellä, jotta ei tarvitse seisten syödä. Pyörii itsellensä poteron heinäkasaan, jotta ei tarvitse siirtyä nokosiltaan syömään. Masu hytkyy vimmatusti, kun tulevat pienet Maailman marsukansalaiset siellä potkivat.
Mutta voisitko nyt ystävällisesti jo synnyttää ne poikaset?!?
Muutama merkintä sitten pyydeltiin kovasti kuvia, kun mä olen tässä viimeaikoina vaan paapattanut suu vaahdossa. (Ööö, näppis sauhuten?) Tässä muutama kuva sitten tuosta Sannasta.
Ennen häkin siivousta. Taustalla Juni ja Blackpepperi.
Tästäkään kuvasta ei kovin hyvin tuo masun koko pääse esille.
Tässä on koko muhkeus esillä. Kuva vaan on harmittavan epätarkka, mutta tuon pallomaha näkyy tässä parhaiten.
Miten sitä onkin taas näin malttamaton poikasten kanssa. Poikueita meillä on syntynyt kohta likimain sata ja aina se on yhtä jännää. Tai välillä todella jännää, esimerkiksi nyt. Poikueita ei ole syntynyt yli kahteen kuukauteen "talvitauon" takia. Tämän vuoden ensimmäisiä pikkupalleroisia odotellessa.
Huomenna tuomaroimaan Lappeenrantaan. Ihan satavarmasti Sanna ryhtyy pakertamaan poikasia, kun kello tulee 6.30 ja mä starttaan pois pihasta. "Ah, nyt se hullu kyttääjä vihdoin lähti. Nyt saa synnyttää rauhassa!"
1 kommentti:
Ihana Sanna<3
Lähetä kommentti