Kasvatuksen alku

Tässä on ollut niin paljon kiireitä, että mä olen aivan unohtanut, että meidän ensimmäisestä poikueesta on kulunut jo kuusi vuotta. Ekapoikueen emoa Marsesteria ei enää ole, mutta molemmat kotiin jääneet lapset ovat kyllä. :) Impaktori ja Särmäri täyttivät siis 18.4. kuusi vuotta!

Merkataan Impsu ja Särmis vaikka molemmat kuukauden marsuiksi tällä kertaa. :)

Poikueen oma sivu on tässä.

Impaktori on jo talvesta asti säikytellyt mua monta kertaa viikossa. Ottaa torkkuja niin, että pelästyn sen olevan kuollut. Taitaa olla kuuro, koska ei kovin usein herää siihen, jos mä tulen marsulaan. Havahtuu kuitenkin heti, kun avaan häkin luukkua. Makoilutyyli siis likimain kyljellään kerällä. Pukitteluita tulee vielä silloin tällöin siivouksen aikaan. Nuorempana ei kannattanut siivota Impsun häkin alahäkkiä Impsun jälkeen, koska oli taatusti tukka täynnä purua. Impsu pukitteli ja spurttaili niin railakkaasti, ettei purut meinanneet lainkaan pysyä sisäpuolella. Satunnaisesti siis ilohyppyjä tulee edelleen. :) Impsu on alkanut myös talvesta asti pitämään päätä aavistuksen vinottain. Paino on reilun kilon, joten vanhukseksi se on säilyttänyt massansa ihan erinomaisesti. Ruokahalussa ei siis koskaan ole ollut mitään vikaa. :)

Särmärillä on molemmat silmät ovat harmahtavat, joten kaihia taitaa olla. Särmis on hieman laihtunut ja masussa turkki on pehmentynyt ja kihartunut vanhemmiten. Jännää. Torkkuja Särmis ottaa paljon, kuten veljensä, mutta asento ei ole yhtä säikäyttävä kun veljellään. Enemmän mahallaan ja etutassut ojossa. Särmis tykkää kulkea häkkiä ympäri likimain nokka jonkun toisen perskarvoissa. Hissi, Ohjus ja Hymy ovat parhaimmat "veturit" tässä Särmiksen junassa. Mikäli pellettien, iltatuoreiden tai nyt juuri pikkuhiljaa alkavan tuoreruohojen jaon aika koittaa, Särmis ei tarvitse kyllä ketään avukseen. Vielä nykypäivänäkin se on niin vahva, että saa häkin kalterin nousemaan pois paikaltaan ja noin kerran kuussa jopa tippumaan lattialle. Muut marsut saa slaagin, mutta Särmistä ei moinen kolina jaksa juurikaan heilauttaa. Tavoite saavutettu, herkkuja tulee.

Tästä poikueestahan se kaikki sitten lähti. Seuraavana kesänä saapui jo kasvatuseläimiä Suomen lisäksi Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta.