Olen tässä viimeaikoina sihteröinyt hyvinkin ahkerasti. Sihteerinä tulee aktiiviset näyttelyissä kävijät ja vakkarimarsut tutuiksi aika hyvin. Toiston perusteella alan pikkuhiljaa oppimaan, että mikä on missäkin marsussa hyvää ja mikä ei. Tuomareiden mielipiteet ovat kirjavia. Toiset kiinnittävät huomiota eri asioihin kun toiset. Sihteerinä jää paljon aikaa myös seurata vuoroaan odottavia marsuja ja näytteilleasettajia. Uskallan sanoa olevani jo melko kokenut sihteeri, kun tässä viimeisen parin vuoden aikana olen sihteröinyt muutamaa lukuunottamatta jokaisessa tapahtumassa. Tässä onkin muutama ajatus syntynyt omista tuomarointiperiaatteista.
Kaikki lähtee eläimen hoidosta.
Mä olen käsittänyt asian niin, että ulkomuotoluokassa kohta "Kunto / Conditon" kattaa koko sen, mitä pet-luokan kaavake on. Ulkomuotoluokkaan osallistuvilta oletetaan siis automaattisesti se valmistelun ja puunaamisen taso, ettei pet-kaavakkeessa olisi juurikaan huomautettavia asioita. Mä käsitän ulkomuotoluokan Kunto kohdan laajemminkin kun vain se massa. Osa tuomareista lisääkin sanallisissa arvioissaan tähän vielä "good condition and presentation". Hyvä kunto ja hyvin esitetty, jolloin arvioidaan myös se valmistelu.
Olen ollut huomaavinani, että useimmiten tuomarit käyttävät asteikkoa fair/good/very good/exellent. Ulkolaiset on kohteliaita, ei koskaan ole sanottu, että bad tai poor tai terrible. Abyjen korvat on mun käsityksen mukaan kategoriaa fair - terrible, mutta niistäkin tuomarit tuumaavat aby-ears ja hymyilevät pahoittelevasti perään. Eli good condition and presentation ei oikeastaan ole mikään kummoinen. Puunatkaa, kiillottakaa, trimmatkaa, treenatkaa, jotta seuraava näyttely olisi exellent conditon and presentation.
"Pikkukohdat"
Kynnet. Kuuluu perusjuttuihin, että kynnet leikataan ennen näyttelyyn tuloa. Todella paljon niitä kilometrin mittaisia känsiä ja kynsiä näkyy ulkomuotopöydällä. Tuomarin käsi on raapamilla näyttelypäivän jälkeen.
Rasvarauhanen. Voi luoja. Tarvitseeko siitä edes sanoa? Ei sitä tietenkään ulkomuotoluokassa katsota samalla tarkkuudella, kun pet-luokassa. Jos rasvarauhasen likaisuus näkyy sihteerille asti, joka ei edes katso marsua yhtä tarkasti kun tuomari, niin olisi varmaan kannattanut tehdä asialle jotain.
Korvat. Ne likaantuvat. Näyttelyissä niiden tulee olla puhtaat. Nykyään eläintentarkastuksen ansiosta myös kakkakorvat ovat vähentyneet. Ihmiset eivät halua hylkäyksiä silsatuomioita peläten, joten korvanlehtien likakerrokset ovat sihteerin näkökulmasta pienentyneet. Korvat OVAT likaiset, jos tuomari joutuu pyyhkimään sormiaan ulkomuotomarsun korvien tarkastelun jälkeen.
Lihakset ja läskit
Ainahan sitä on sanottu, että "jalostusmassa" on eri asia kun "näyttelymassa". Jalostuksessa eläimen on parempi olla mielummin hoikka. Kaikki tietää, kuinka tiineyden riskit ihan eläinlajista riippumatta nousevat samaa vauhtia sen läskimassan kanssa. Tiedetään myös, että ylipaino lyhentää eliniän odotusta, joten kotimarsuilla sutjakampi olemus ei ole kovin kamala asia. Kuitenkin näyttelyissä suurempi massa tekee eläimestä näyttävän. Näyttelumarsun tulee olla kauniisti pyöreä pieni eläin. Rajansa kaikella. Molempiin suuntiin. Luuviulut ei ole terveitä, mutta ei se puolen kilon ylipainokaan kovin kauniilta näytä. Ja nimenomaan ylipaino. Kun upottaa sormet sinne marsun turkkiin, tuntee kyllä onko se läskiä vai tiivistä lihasta.
Kampaus, pesu ja trimmaus
Pitkäkarvaisia nyt ei hurjan suuria määriä ole viimeaikoina ollut, mutta säännöllisesti olen sihteerinä törmännyt siihen, että tuomari motkottaa hiljaa takuista. Brittituomarit ovat kamalan kohteliaita, joten harvoin moittivat omistajaa suoraan. Sihteerin kanssa siinä on kuitenkin jo istunut koko päivän, niin sihteerille voi kaikessa hiljaisuudessa marmattaa, että eikö omistaja ole katsonut kainaloita tai nivusia ennen pöydälle tuomista? Mulla on ollut ne muutamat pitkikset ja mä tiedän ettei se niiden turkin ylläpito näyttelyhin ole mitään helppoa. Jokatapauksessa standarditkin sanoo, että turkki kammataan takuttomaksi.
Osa turkinlaaduista on niitä, jotka tulee pestä. Osa on niitä, joille pesu ei tee hyvää juuri ennen näyttelyä. Osa väreistä on sellaisia, että se mahapuoli on pestävä riippumatta turkinlaadusta. Jos se eläin tarvitsee pesun, niin se pestään. Shampoovalinnasta voisi pet-tuomarina naputella jo ihan oman kirjoituksensa, mutta ne hajusteet...
Miksi tuodaan näyttelyyn sileäkarvainen marsu, jota ei ole trimmattu. Sileäkarvaisissa kun se trimmaaminen on aika perusjuttu, kun kukaan ei kai tähän mennessä ole onnistunut jalostamaan sellaista sileäarvaista, jota ei tarvitsisi trimmata. Aina on niitä muutamia pitkiä karvoja, jotka tulisi poistaa. Osa tuomareista sanoo "needs more grooming" ja osa sanoo vain pitkästä turkista. Sivusta seuranneena pitkä turkki voi tarkoittaa oikeasti pitkää turkkia tai selkeästi trimmaamatonta turkkia. Tänään 90% "long coat" tarkoitti suomeksi "löytyy trimmattavaa".
Käytös ja asenne
Sit on se näytteilleasettajan asenne, mutta sitä se tuomari nyt ei juurikaan näe. Ei ole pakko harrastaa näyttelyitä, jos näyttelyissä kiukuttaa aina? Hanki harrastus, jonka harrastaminen on kivaa. Näyttelylaydan ja siinä olevan marsun paiskominen, tökkiminen ja muu vastaava tyytymättömyyden ilmaisu ei ole hyvää itsehillintää. Aina ei voi voittaa. Marsun käytökseen puuttuminen omistajalta vaatii myös enemmän kun hyviä hermoja. Toiset yksilöt ovat pitkäpinnaisempia kun toiset. Rauhatonta marsua on vaikeampi toki arvioida. Paikallaan oleva, omistajan asettelema marsu on toki tyylikkäämpi, kun jatkuvasti naapurilaudalle kipittelevä vilkas yksilö. Omistajan ei vaan auta hermostua sille vilkkaalle marsulle.
Mä taidan olla liian pet-ihminen ulkomuotluokkaan? Ehkä? Tosin onhan tämä nähty moneen otteeseen. Sihteerille tuomari on sanonut omistajan poistuttua, että tämä olisi saanut sertin/ropin, jos omistaja olisi trimmannut/pessyt/kammannut/tms. Tänäänkin pari marsua olisi sen sertin saanut. Miksi omistaja ei valmistele eläintä ja anna sille edes mahdollisuutta pärjätä ja näyttää hyvälle. Yhdistys kiittää 8€ toki lahjoituksesta näyttelymaksun muodossa.
Ja mitä mä teen itse?
Tuon paskaiset pitkäkyntiset abyt laihoina rutkuina esille. Paitsi tänään ei ollut yhtään omaa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti