U-poikue

Sitten huonompi joululahja. Ruokkimaan mennessä mä kattelen aina nää tiineet oikeen tarkalla silmällä ja Zoo oli vähän poissaolevan oloinen. Mun ruuanjakojärjestys on aina heinät ensin, sitten vedet, pelletit ja tuoreherkut. Tällä kertaa Zoo meni kyllä syömään heinää ja pellettiäkin, mutta porkkanat eivät enää kelvanneet, vaan meni nurkkaan. Zoo vuoti hieman verta.

Hemmetti. Myrkytys+synnytys tai sitten se vaan alkaa synnyttämään. Noh. Sillä oli nenä kurtulla, niinkun synnyttävillä yleensä, joten olin enemmän jännittynyt, kun peloissani myrkytyksestä. Ilme ei ollut poissaolevan apaattinen, vaan poissaolevan mietteliäs. Sisäänpäinkääntynyt ja meditoiva. Miten sitä nyt voisi kuvailla... Jokatapauksessa, iltaporkkanat eivät kelvanneet ja menin sisälle odottelemaan, että koskakohan sitä uskaltaisi mennä katsomaan uudelleen.

Menin sitten vähän ajan päästä katsomaan uudelleen ja istuin ihan häkin viereen hetkeksi. Zoo oli samassa paikassa, mutta nyt supisteli selkeästi. Istuin hetken katsomassa ja tsemppasin, mutta en voinut istua vieressä. Mua jännittää nää synnytykset ja marsuja stressaa tietty, jo joku on katsomassa.

Menin sitten nukkumaan. Ei marsulassakaan voi rampata yötä myöden ja rämpyttää valoja edestakaisin, kun siellä ne kaikki muut tiineet ainakin stressaantuu siitä, jos siellä loikkii miten sattuu.

Aamulla menin katsomaan, niin Zoo oli tehnyt kolme poikasta. Kaikki kuolleita ja putsaamattomia. Aikoihin ei ole ollut epäonnistuneita poikueita, joten kyllä kirpasee. Taas tässä sitten aloittaa jossittelun.

Olisiko poikaset selviytyneet jos sitä tai tätä. Niinpä niin.
Olisiko kannattanut:
A) jättää menemättä sinne toiseen kertaan, jotta en olisi tuijottanut vieressä ja tunkenut kättäni sinne ja säikytellyt raukkaa kesken synnytyksen.
B) jäädä sinne katsomaan, jotta olisi voinut ottaa kalvot pois nenän päältä ja auttaa emoa oivaltamaan mitä putsaaminen tarkoittaa.

Vaihtoehto A) en olisi saanut nukuttua ollenkaan, kun olisin miettinyt vaan, että siellä on vaan tiineysmyrkytys. Se, että toinen alkaa synnyttämään, on ihan hyvä selitys sille, että ei ruoka maistu. Mä en olisi voinut kuvitellakaan syöväni yhtään mitään, kun mulla lähti synnytykset käyntiin.
Vaihtoehto B) mamma olisi saattanut lopettaa supistukset kokonaan stressin takia, jolloin yksikään poikanen ei olisi ehkä syntynyt.

Tekee niin tai näin, niin tuntuu, että aina tekee väärin.

Miten tää eläinlaji on voinut säilyä hengissä evoluutiossa, ku ne on tommosia?!?