Pientä edistystä, tai ei...

Yritän pysyä positiivisena Wallanderin suhteen. Se oli viimeyön tosiaan sisällä ja aamupainohan oli 86. Tänään punnituksissa ei kuitenkaan saatu 90g rikki. Josko huomenna.

Antibiootti ei vielä pure, tänään siis vasta toinen annos. Baytriliä. Wallanderi vihaa sitä. Toivotaan, että masu kestää. Syö heinää. Pelletistä ei oikeen ymmärrä mitään. Maitoa menee ruiskulla nyt about 40ml päivässä. Pissaa ihan yhtä paljon... Ei suostu haistelemaankaan juomapulloa...

Hengitys on pumppaavaa ja kuuluu ihan selkeää kohinaa hengityksestä. Ei varsinaista napsumista. Napsumiset se on kai saanut aivasteltua sitten pois. Nenästä oon "niistänyt" joitain tippoja. Onko sitten hengitysilman kosteutta ollut vai mitä, mutta tummaan kankaaseen on jäänyt kosteat kohdat, kun nenää on painanut.

Reipas se on kyllä. Nytkin touhottaa heinänkorsi suussa tuossa laatikossa. Ei se pitkiä aikoja touhota. Se hyytyy vähän väliä ottamaan happea. Silmät sirrillään. Ja sitten se jaktaa touhottamista jälleen. Kädellä se haluaisi olla. Laatikkoon laittaminen aiheuttaa puiputusprotestin!

Mua hirvittää nostaa aina kantta pois, ku pelkään löytäväni sen sieltä kyljellään. Hengitys on sen verran huonoksi mennyt, että mua oikeesti pelottaa. Aina se toistaiseksi likimain pomppaa sieltä kimppuun onnellisena. Kyllä. Juuri siksi laatikossa on pidettävä kantta. Raollaan toki, mutta Wallanderi lähtee hiipparoimaan sieltä tutkimusretkille ilman kantta. Kaikki, jotka tätä lukee, niin pitäkää peukalot ja isovarpaatkin pystyssä, jotta pieni taistelija jaksaisi nyt hengitellä vielä pari päivää, että lääke alkaa tehoamaan...


Näin BTW, huomasitteko muuten, että näissä teksteissä on nyt uutuutena noi "arvostelu" ruksit. Pukittelua, puiputusta, kaltereiden kolinaa vai ihan täyttä papanaa. :D Se tietty on mielipiteestä kiinni, että onko tää ihan papanaa koko Wallanderin sairastelu, vai onko se pukittelun arvoista, että toinen on vaan noin käsittämättömän kesy.