torstaina, tammikuuta 05, 2023

Jalostusluokka

Jalostusluokan idea on hauska. Tarkoituksena on esittää kaksi jalostuksessa käytettävää toisilleen sopivaa marsua. Paria ilmoittaessa on tarkoitus kertoa mös yhdistelmän tavoite, jotta tuomarin on helpompi arvioida pareja. Luokka olisi huomattavasti hankalampi, jos pariskunnan yhdistämisellä saatavaa tavoitetta ei ole millään lailla asetettu.

Kaavakkeessa on lueteltu marsujen nimet ja yhdistelmän tavoite. Tuomari täydentää, että mikä on rotuarviossa hyvää, mikä on rotuarviossa kehitettävää sekä yhdistelmän tavoitteen toteutumiselle on yksi lokero.

Voittajahan on siis se, josta tuomari ajattelee tavoitteen täyttyvän kaikista parhaiten ja mikä yhdistelmistä vie sitä kyseistä rotua parhaiten eteenpäin. Tai mun ridgebackien kohdalla: vie vähiten metsään.

Meillä oli Tuuloksen näyttelyssä kaksi pariskuntaa esillä. Toisessa yhdistelmässä oli crest ridgeback + sileäkarvainen (Esko+Sämpylä) ja toisessa yhdistelmässä crest ridgeback + rusettiristeytys (Esko+Furri). Tässähän on siis vaihtoehtona, että kumpaa tuomari kannattaa enemmän: geneettisesti täysin sileäkarvaisen käyttöä vai rusetillisen risteytyksen käyttöä. Halusin siis tietää mitä mieltä Rare Variete Clubin tuomarit ovat, joille ridgeback on rotuna hyvinkin tuttu ja ovat sitä nähneet ja varmasti myös keskustelleet tuomareiden kanssa paljon ridgebackin kasvatuksesta.

Toinen tuomari painotti sileäkarvaisen käyttöä (molemmissa kaavakkeissa) ja sijoitti Eskon ja Sämpylän ykkössijalle. Kakkossijalle sijoitetun Eskon ja Furrin kaavakkeeseen hän kirjasi "Put saw with a solid black self, look at getting same type into the babies, then from those babies put back to ridgeback." Furrillahan on hyvä tyyppi. Eskolla ei niinkään. Jos olisi vaihtoehtoja, niin en Eskoa käyttäisi lyhyen harjan ja huonojen korvien takia, mutta kun vaihtoehtoja ei ole, niin näistä lähtökohdista mennään.

Toinen tuomari puolestaan painotti todennäköisyyttä saada sitä harjaa ja sijoitti Eskon+Furrin ykkössijalle. Tämäkään tuomari ei arvostanut Eskon korvia eikä crestiä, mutta kirjasi Furrin paperiin, että molemmilla on ridgeback geeni, joten todennäköisyys saada sitä tavoitteeksi kirjattua harjaa on kaikista parhaat. Sämpylän paperiin kirjasi erinomaisen self-tyypin eduksi, mutta "less change for ridgeback".

Kuulin vastaavasta luokasta joltain brittituomarilta aikoinaan, kun se katseli kasvattajaluokan eläimiä läpi ja ihmetteli, että miksi teillä on samaa sukupuolta olevia pareja. Eihän niillä voi kasvattaa. Ilmeisesti briteissä on vastaavaa luokkaa, jossa arvioidaan kahden marsun sopivuutta toisilleen jalostuksen näkökulmasta. Kivaa, että tällainen luokka on tarjolla nyt meillä Suomessakin!

Kerrassaan mielenkiintoista kyllä ja harmittaa etten ehtinyt sen enempää näiden jalostusasioista keskustelemaan tuomareiden kanssa, kun näyttelypäivänä oli aika haipakkaa. Näitä samoja ajatuksia olen miettinyt itsekin, mutta jännää kuinka kumpikaan tuomari ei kirjannut Furrin ruseteista mitään. Itse ajattelisin rusettien putkahtamista ridgebackin kasvattamisessa kerrassaan ärsyttävimpänä piirteenä ikinä. Ilmeisesti ne eivät niin huoleta...

Furri on myynnissä, enkä sitä aio enää astuttaa. Se oli rusetillisena esimerkkinä tässä luokassa, koska pohdinnan aihe on kuitenki teoreettien. Sämpylän puolestaan aion laittaa abyristeytykselle, Jäämiehelle, kunhan Jäämies kotiutuu edelliseltä riiuureissultaan. :D Esko puolestaan taitaa lähteä toisen ridgeback naaraan luokse ja toivotaan crestittömiä lapsia.

Crestistä puheenollen... Olen ehkä sittenkin vähän tykkäämässä siitä ajatuksesta. Mulla oli noin 12v sitten hetken aikaa yksi crest ridgeback uros, taisi muistaakseni tehdä yhden poikueen meille (siihen aikaan lopetin ridgebackin kanssa ja jatkoin vain abykasvatuksen parissa). Sen jälkeen olen ridgebackia ajatellut vain crestittömänä, mutta Eskon ja Elohiiren syntymisen jälkeen olen miettinyt vakavissani, että miksi ei? Onhan se nyt hauska ja geneettisesti täysin mahdollinen.

Vitsikkäin pointtihan tässä on siis se, että Ruotsissa (ilmeisesti myös Briteissä ja muuallakin eurooppalaisissa standardeissa) on hylkäävä virhe, jos ridgebackilla on crest. Sit tulee joku hullu suomalainen, joka tekee crested ridgeback standardin, jotta saa sen nysäharjaisen kruunupäisen kirjavan tyypin sinne näyttelyyn... Minä!

lauantaina, joulukuuta 17, 2022

Myydään marsuja

Nyt on poikkeuksellinen tilanne, kun on näin paljon myytäviä. Laitoin elokuussa yhteen kaikki tämn syksyn pariskunnat kerralla, joten tottakai ne syntyy kerralla. Näinollen ovat myös myynnissä yhtäaikaa. Aikuisia naaraita, poikueiden emoja samalla kertaa uutta kotia vaille.

Jokainen nimi on linkki, josta pääsee tutkimaan marsun tietoja tarkemmin.

Kaikki marsut sopivat myös näyttelyharrastuksesta kiinnostuneille, koska pet-luokka on avoin aivan jokaiselle marsulle. Erikseen on mainittu, mikäli marsulla on edellytyksiä myös ulkomuotoluokkaan.


Naaraita

Maailman Xerxeri Varattu
pet, lilac/golden/white
s.4.11.2022

Maailman Ystävällinen Ylläri
abessiinialainen, brindle
s.9.11.2022
Sopii näyttelyharrastukseen myös ulkomuotoluokkiin.


Urospoikanen

Maailman Yllättävä Sieppari
abessiinialainen, brindle
s.9.11.2022
Sopii näyttelyharrastukseen myös ulkomuotoluokkiin.


Marsu myydään rekisteröitynä Suomen Marsuharrastajien rekisteriin. Marsun hinta on 70€/kpl nuoret ja 60€/kpl aikuiset. Hintaan sisältyy Suomen Marsuharrastajien jäsenyys vuodeksi,hoito-ohjeet, kasvattajan tuen koko marsun eliniän ajaksi sekä marsulle pussi tuttua ruokaa muuttoa helpottamaan. 

Marsut asuvat Hämeenlinnassa, Hauhon Eteläisissä, josta uusi omistaja noutaa lemmikin itse.
Kuljetusmahdollisuus Hämeenlinnaan omien menojen mukaan.

Kerro yhteydenotossa hieman itsestäsi. Millaisen kodin sinä voisit tarjota näille kullannupuille. Marsut etsivät elinikäistä rakastavaa kotia (4-6v), lämpöistä syliä, voikukkapusuja ja huolenpitoa. Marsu on laumaeläin ja tarvitsee toisen marsun seurakseen. Vastailen mielelläni kysymyksiin ja autan parhaani mukaan myös myynnin jälkeen koko marsun eliniän ajan.

Omistajan velvollisuuksiin kuuluu ottaa selvää marsun perustarpeista jo ennen lemmikin hankintaa. Marsut syövät heinää ja se allergisoi voimakkaasti. Marsuilla käytetään useimmiten alusina puruja, joka tuottaa runsaasti pölyä ympäristöön. Marsu itse on myös helposti allergiaa aiheuttava eläinlaji. 

Omistajan velvollisuuksiin kuuluu viedä marsu eläinlääkäriin, jos epäilee sen elämän aikana mitään sairautta. Omistajan täytyy tietää, että marsun vieminen eläinlääkäriin maksaa reilusti enemmän, kun mikä sen ostohinta on. Se ei saa olla esteenä eläimen hoitamiselle. Myös päätös eläimen lopettamisesta vanhuuden tai sairauden takia kuuluu omistajalle ja näiden tiedostaminen täytyy olla kristallinkirkkaana mielessä, kun omistaja ottaa vastuun uudesta pienestä elämästä, jonka hyvinvointi on vain ihmisen vastuulla.

Laita viestiä maailmalla@gmail.com tai 044-3680994
Yhteydenotot vain täysi-ikäisiltä ja itsenäisesti asuvilta.

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2022

Poikasia ja nuoria myytävänä

Katso myytävät uusimmasta postauksesta.
Klikkaa myynnissä-tunnistetta alareunasta.

Marsun hinta 70€, mukaan saa pussin tuttua ruokaa, hoito-ohjeet sekä kasvattajan tuen koko marsun eliniän ajaksi.

Marsut asuvat Hämeenlinnassa, Hauhon Eteläisissä, josta haku.
Kuljetusmahdollisuus Hämeenlinnaan mahdollista omien menojen mukaan.

Kerro hieman itsestäsi ja mahdollisesta marsukokemuksestasi. Millaisen kodin sinä voisit tarjota näille kullannupuille. Marsut etsivät elinikäistä rakastavaa kotia (4-6v), lämpöistä syliä, voikukkapusuja ja huolenpitoa. Marsu on laumaeläin ja tarvitsee toisen marsun seurakseen. Vastailen mielelläni kysymyksiin ja autan parhaani mukaan myös myynnin jälkeen koko marsun eliniän ajan.


Laita viestiä maailmalla@gmail.com tai 044-3680994
Yhteydenotot vain täysi-ikäisiltä.

lauantaina, maaliskuuta 26, 2022

Oooo, mikä poikanen

 Sissus, että olin eilen oikeaan aikaan marsulassa.

Ihmettelin, miksi Purri ei hae iltaporkkanaa ja näin jo kauhukuvina mielessä seuraavan tiineysmyrkytyksen. Avasin luukun ja työnsin porkkanaa kohti kulmaa ja se haukkasi. Siirryin jakamaan porkkanat seuraavaan häkkiin ja hetken päästä alkoi kuulumaan rytmikästä vingahtelua. Synnytys. 💕

Ruokinnan jälkeen jäin istumaan häkin viereen, vähän väliä vilkuilin ja sit 20min mun saapumisesta siellä oli poikanen joka ei liikkunut. Megaiso ja mamma putsasi aivan väärästä päästä. Poikanen ei vieläkään liikkunut. Tökkäsin vähän, ei liikettä. Nappasin käteen ja sillähän oli vielä kalvot naamalla. Valkoiset tassut oli ihan sinisiä ja poikanen ihan reagoimaton ja veltto. Onneksi ei paljon tarvinnut hieroa ja putsata pyyhkeellä, kun ensin haukkoi vähän henkeä ja sit ryhtyi hengittämään kunnolla. Mutta sen pienen hetken olin kyllä hivenen kauhuissani. Tai enemmän kun kauhuissani, että mun käsiin EI SAA kuolla kukaan. Hetkeä myöhemmin olisi ollut liian myöhäistä.

Purri oli ekassa poikueessa tehnyt myös yhden megaison ja poikanen oli löytynyt kuolleena, joten kyllä oli luojan kiitos, että satuin menemään ruokkimaan myöhemmin kun yleensä.

Toki, koska ihminen ei koskaan ole tyytyväinen, niin olisin tietenkin toivonut geenikeijun arpajaisissa sitä suklaata tästäKIN poikueesta, mutta eipä sitä tälläKÄÄN kertaa suotu. Tuntuu suklaaprojektin kannalta kyllä enemmän kuin epätoivoiselta. Kaikki alkaa olemaan suklaakantajien lapsia, joten en voi enää olla varma, että onko niillä sitä geeniä enää... Mutta iloitaan elävästä poikasesta.

132g oli paino nyt. Kivan näköinen, rusettien linjat superhyvät! Ja tietenkin supersöpö! Menee heittämällä syntymäpainojen top3, koska yleensä meillä abyt on sen 80-90g.

tiistaina, helmikuuta 08, 2022

N-nappisilmät

 Emo Lara pyöräytti kolme vaaleaa todennäköisesti lilac/white poikasta isänä Flying After Eight.

Toiveena oli saada ridgebackia, kun Lara on peruaani ja After on ridgeback. Geenikeijun arpajaisissa kävi paremmin kun tässä aiemmin on käynyt ja poikasista toisella naaraalla on pörhelö tukka. Toinen naaras ja toinen uros ovat sileäkarvaisia ja tulevat myyntiin.

tiistaina, toukokuuta 04, 2021

Helppo se on huudella...

...tee ite paremmin!

Enkä tee. :D :D

Olen ollut hallituksessa ja vastuutehtävissä vuosia, kerran jopa vahingossa puheenjohtajana about 10 vuotta sitten. Mä uskon, että olin ihan paska hallitustyössä, koska näin jälkikäteen moni asia omista hallitusvuosista nolottaa ihan vietävästi. Etenkin se, että menin suostumaan puheenjohtajaksi ja hetken jopa kuvittelin olevani erinomainen. Onneksi päädyin pian maan pinnalle ja tajusin, etten tiedä hommasta hittoakaan. Sen jälkeen ryhdyin teeskentelemään tietäväni. Tuskin paransi asiaa.

Yhdistystä on paljon parjattu siitä, ettei sen toimijat tunne yhdistyslakia tai noudata sitä vaikka tuntisi. Mun puheenjohtajakaudella mä en oikeasti ehkä tiennyt että on olemassa sana yhdistyslaki. Tai olin mä ehkä kuullut, mutta hitto kuinka pihalla mä olin. Vannon kautta kiven ja kannon, että mä olin ihan todellisesti tietämätön ja johdateltavissa, en paha. Tietämätön esimerkiksi, että puheenjohtajan pitäisi valmistella vuosikokouksia jollain tavalla. ONNEKSI hallitustouhussa oli niitä, jotka osasi kutsua kokoukset koolle oikein ja oli osannut hoitaa kirjanpidot ja tilintarkastajien raportit paikalle. Talousarviot, toimintasuunnitelmat ja muutkin tehtiin lennossa kokouksessa, onneksi kukaan ei alkanut sättimään mua, olisin ehkä räjähtänyt vitutuksesta, etten tyhmänä ymmärtänyt edes etsiä tietoa puheenjohtajan vastuusta. Mä en ollut siihen mennessä lukenut vuosikokouksista kun vai sen (siihen hetkeen) mielenkiintoisimman eli muut käsiteltävät asiat. Mä suostuin ehdokkaaksi lievän yllyttämisen ansiosta ja noh, "itsepähän valitsitte". Ai kamala. Vuodesta selvittiin vailla suurta vahinkoa, vaikka maailma tarjoili marsuille runsaasti muitakin haasteita tuohon aikaan.

Mä olen horoskoopiltani vaaka ja kaikki on varmaan sen verran joskus lukeneet niitä, että tietää minkälainen stereotypia vaakaan liitetään. Kuvaukset osuvat muhun aika hyvin. Paitsi, että mä tykkään ristiriitatilanteista sillä tavalla, että niissä piilee valtavasti mahdollisuuksia tasapainotteluun ja uusien asioiden löytämiseen! Nytkin mä näen tässä titteliasiassa valtavasti hyvää, vaikka pääasiassa se vain vituttaa. Mä olen joukkuepelaaja henkeen ja vereen. Tosin omasta tahdostani vetäytynyt vaihtopenkille, syystäkin. Mun on todella helppo saavuttaa omassa sielussani se me-henki. Uudessa työpaikassa olen "me" ihan heti. Mä rakastan yhteisöllisyyttä. Lapsena rakastin tanssiryhmää, kuoroa ja orkesteria. Parasta oli olla osa porukkaa, jossa yhdessä tehdään jotain mahtavaa, en vakavissani koskaan toivonut olevani solisti, ehkä siksi, että tajusin olevani aika paska viulisti. :D Tämä yhteisöllisyys yhdistystoiminnassa houkuttaa ja koukuttaa. Saan iloa siitä, että mun hommat auttaa muita harrastaman. Nyt koen saavani riittävästi yhteisöllisen toiminnan tyydytystä sillä, että hoidan yhdistyksessä omalta osaltani pieniä tehtäviä tietokannassa, näyttelyiden järjestämisessä, tuomaroinnissa ja kasvatuksessa.

Uskon, että olisin ihan paska hallitustyössä edelleen, joten siksi mulla ei ole mitään hinkua siihen suuntaan. Hallituksessa on ihmisiä, ihmiset tekee virheitä ja ihmiset korjaa virheitä. Mä jaksan toivoa ja uskoa vieläkin yhteen yhteiseen yhdistykseen, mutta se vaatii nykyisetä hallitukselta pokkaa pahoitella tilannetta ja tehdä kaikkensa aloittaakseen puhtaalta pöydältä. Mä uskon oikeesti, että se on mahdollista. 

Viisautta ja vahvuutta ei ole pitää itsepäisesti omasta mielipiteestä kiinni. Viisautta on osata arvioida mielipidetään ja ymmärtää se hetki milloin omat ajatukset kannattaa siivilöidä uudelleen. (Tämän sanoi itseasiassa eräs aiemmista puheenjohtajista, jota aika moni valitettavasti kyseisellä kaudella vihasi koko sydämestään.) Viisautta on soveltaa oppimaansa ja näyttää se, että on oppinut jotain uutta, vaikka se tarkottaisi jonkin vanhan hylkäämistä. Ei ole tyhmä, jos myöntää olleensa väärässä, vaan se kertoo siitä, että on kykeneväinen oppimaan jotain. Viisas oppii virheistään ja sen myöntämistä tässä harjoitellaan itse kukin.

Mä en olisi IKINÄ puhiksena tai hallituksen jäsenenä tuolloin vuosia sitten pystynyt sanomaan kenellekään, että anteeksi olin väärässä. Kykenemättömyys julkisen tietämättömyyden, nöyryyden ja anteeksipyynnön näyttämiseen oli iso ongelma. Ja täytyy myöntää, että on mun ongelma ihan vielä nykypäivänäkin. Mutta etenkin tuolloin mä olin ehdottoman oikeassa, mun mielipiteet olivat oikeat ja mä olin vaan ihan vitun viisas. Paskin tapani oli vedota raskaushormooneihin (ah, ensimmäinen lapsi) väen hyppiessä seinille, vaikka olisi pitänyt sanoa "anteeksi, ajattelin ja kirjoitin liian äkkipikaisesti". Silloin ei edes asuttu puhelin kourassa, joten erityisen helposti olisi voinut aina jättää tekstit odottamaan päivän tai pari. Ei pystynyt.

En taida osata sitä vieläkään, joten siksipä mä en juuri ole viimevuosina ollut hallitustoiminnasta kiinnostunut. Ihan vaan, etten nolaisi itseäni ja tekisi muiden oloa ikäväksi.