sunnuntaina, toukokuuta 23, 2021

Poikasia ja nuoria muuttovalmiina

Myydään marsuja.

Black fox, sileäkarvainen risteytys uros Maailman Dilleri-Lalleri
syntynyt 13.4.2021

Black fox, pörröinen risteytys uros Maailman Dromedaari
syntynyt 13.4.2021

Black fox, sileäkarvainen risteytys naaras, Maailman Diplomi-insinööri
syntynyt 13.4.2021

Marsun hinta 70€

Marsut asuvat Hämeenlinnassa, Hauhon Eteläisissä, josta haku.
Kuljetusmahdollisuus Hämeenlinnaan ja Ylöjärvelle mahdollista omien menojen mukaan.

Kerro hieman itsestäsi ja mahdollisesta marsukokemuksestasi. Millaisen kodin sinä voisit tarjota näille kullannupuille. Marsut etsivät elinikäistä rakastavaa kotia (4-6v), lämpöistä syliä, voikukkapusuja ja huolenpitoa. Marsu on laumaeläin ja tarvitsee toisen marsun seurakseen. Vastailen mielelläni kysymyksiin ja autan parhaani mukaan myös myynnin jälkeen koko marsun eliniän ajan.

Laita viestiä maailmalla@gmail.com tai 044-3680994
Yhteydenotot vain täysi-ikäisiltä. 

tiistaina, toukokuuta 04, 2021

Helppo se on huudella...

...tee ite paremmin!

Enkä tee. :D :D

Olen ollut hallituksessa ja vastuutehtävissä vuosia, kerran jopa vahingossa puheenjohtajana about 10 vuotta sitten. Mä uskon, että olin ihan paska hallitustyössä, koska näin jälkikäteen moni asia omista hallitusvuosista nolottaa ihan vietävästi. Etenkin se, että menin suostumaan puheenjohtajaksi ja hetken jopa kuvittelin olevani erinomainen. Onneksi päädyin pian maan pinnalle ja tajusin, etten tiedä hommasta hittoakaan. Sen jälkeen ryhdyin teeskentelemään tietäväni. Tuskin paransi asiaa.

Yhdistystä on paljon parjattu siitä, ettei sen toimijat tunne yhdistyslakia tai noudata sitä vaikka tuntisi. Mun puheenjohtajakaudella mä en oikeasti ehkä tiennyt että on olemassa sana yhdistyslaki. Tai olin mä ehkä kuullut, mutta hitto kuinka pihalla mä olin. Vannon kautta kiven ja kannon, että mä olin ihan todellisesti tietämätön ja johdateltavissa, en paha. Tietämätön esimerkiksi, että puheenjohtajan pitäisi valmistella vuosikokouksia jollain tavalla. ONNEKSI hallitustouhussa oli niitä, jotka osasi kutsua kokoukset koolle oikein ja oli osannut hoitaa kirjanpidot ja tilintarkastajien raportit paikalle. Talousarviot, toimintasuunnitelmat ja muutkin tehtiin lennossa kokouksessa, onneksi kukaan ei alkanut sättimään mua, olisin ehkä räjähtänyt vitutuksesta, etten tyhmänä ymmärtänyt edes etsiä tietoa puheenjohtajan vastuusta. Mä en ollut siihen mennessä lukenut vuosikokouksista kun vai sen (siihen hetkeen) mielenkiintoisimman eli muut käsiteltävät asiat. Mä suostuin ehdokkaaksi lievän yllyttämisen ansiosta ja noh, "itsepähän valitsitte". Ai kamala. Vuodesta selvittiin vailla suurta vahinkoa, vaikka maailma tarjoili marsuille runsaasti muitakin haasteita tuohon aikaan.

Mä olen horoskoopiltani vaaka ja kaikki on varmaan sen verran joskus lukeneet niitä, että tietää minkälainen stereotypia vaakaan liitetään. Kuvaukset osuvat muhun aika hyvin. Paitsi, että mä tykkään ristiriitatilanteista sillä tavalla, että niissä piilee valtavasti mahdollisuuksia tasapainotteluun ja uusien asioiden löytämiseen! Nytkin mä näen tässä titteliasiassa valtavasti hyvää, vaikka pääasiassa se vain vituttaa. Mä olen joukkuepelaaja henkeen ja vereen. Tosin omasta tahdostani vetäytynyt vaihtopenkille, syystäkin. Mun on todella helppo saavuttaa omassa sielussani se me-henki. Uudessa työpaikassa olen "me" ihan heti. Mä rakastan yhteisöllisyyttä. Lapsena rakastin tanssiryhmää, kuoroa ja orkesteria. Parasta oli olla osa porukkaa, jossa yhdessä tehdään jotain mahtavaa, en vakavissani koskaan toivonut olevani solisti, ehkä siksi, että tajusin olevani aika paska viulisti. :D Tämä yhteisöllisyys yhdistystoiminnassa houkuttaa ja koukuttaa. Saan iloa siitä, että mun hommat auttaa muita harrastaman. Nyt koen saavani riittävästi yhteisöllisen toiminnan tyydytystä sillä, että hoidan yhdistyksessä omalta osaltani pieniä tehtäviä tietokannassa, näyttelyiden järjestämisessä, tuomaroinnissa ja kasvatuksessa.

Uskon, että olisin ihan paska hallitustyössä edelleen, joten siksi mulla ei ole mitään hinkua siihen suuntaan. Hallituksessa on ihmisiä, ihmiset tekee virheitä ja ihmiset korjaa virheitä. Mä jaksan toivoa ja uskoa vieläkin yhteen yhteiseen yhdistykseen, mutta se vaatii nykyisetä hallitukselta pokkaa pahoitella tilannetta ja tehdä kaikkensa aloittaakseen puhtaalta pöydältä. Mä uskon oikeesti, että se on mahdollista. 

Viisautta ja vahvuutta ei ole pitää itsepäisesti omasta mielipiteestä kiinni. Viisautta on osata arvioida mielipidetään ja ymmärtää se hetki milloin omat ajatukset kannattaa siivilöidä uudelleen. (Tämän sanoi itseasiassa eräs aiemmista puheenjohtajista, jota aika moni valitettavasti kyseisellä kaudella vihasi koko sydämestään.) Viisautta on soveltaa oppimaansa ja näyttää se, että on oppinut jotain uutta, vaikka se tarkottaisi jonkin vanhan hylkäämistä. Ei ole tyhmä, jos myöntää olleensa väärässä, vaan se kertoo siitä, että on kykeneväinen oppimaan jotain. Viisas oppii virheistään ja sen myöntämistä tässä harjoitellaan itse kukin.

Mä en olisi IKINÄ puhiksena tai hallituksen jäsenenä tuolloin vuosia sitten pystynyt sanomaan kenellekään, että anteeksi olin väärässä. Kykenemättömyys julkisen tietämättömyyden, nöyryyden ja anteeksipyynnön näyttämiseen oli iso ongelma. Ja täytyy myöntää, että on mun ongelma ihan vielä nykypäivänäkin. Mutta etenkin tuolloin mä olin ehdottoman oikeassa, mun mielipiteet olivat oikeat ja mä olin vaan ihan vitun viisas. Paskin tapani oli vedota raskaushormooneihin (ah, ensimmäinen lapsi) väen hyppiessä seinille, vaikka olisi pitänyt sanoa "anteeksi, ajattelin ja kirjoitin liian äkkipikaisesti". Silloin ei edes asuttu puhelin kourassa, joten erityisen helposti olisi voinut aina jättää tekstit odottamaan päivän tai pari. Ei pystynyt.

En taida osata sitä vieläkään, joten siksipä mä en juuri ole viimevuosina ollut hallitustoiminnasta kiinnostunut. Ihan vaan, etten nolaisi itseäni ja tekisi muiden oloa ikäväksi.

maanantaina, toukokuuta 03, 2021

Yhdistyspolitiikan junnaava sitko

Hyvä Maailman Marsulan blogin lukija.

Olen poistanut kasvattajanimeni näkyvistä SMY:n kasvattajalistalta. 

Kasvattajanimisäännöt
"Kasvattajalistassa julkaistaan aina vähintään etu- ja sukunimi. Mikäli kasvattaja ei halua tietoja julkaistavan, tietoja ei julkaista missään muodossa."

Syy on seuraava:
Olen järkyttynyt tavasta, jolla sertifioidun kasvattajan arvonimi on muotoiltu ja viety läpi. Täysin ilman keskustelua kasvattajien kanssa. Kasvattajalista on jo yhdistyksen hyväksymien kasvattajien lista! Tämä ei kuitenkaan arvoisalle hallitukselle riittänyt, vaan piti saada tapa, jolla halukkaat voivat nostaa itseään jalustalle. Olen järkyttynyt, kuinka vahvana vallantunteen asenne istuu marsuväessä, koko tapahtumaketju kielii kaikessa karuudessaan siitä, että tavallista rivijäsentä ei tarvitse kuunnella ja yhdistykseksi nimitetään vain niitä, jotka ovat samaa mieltä vallankahvassa olevien kanssa. Kaikki muut ovat vain vastustajia ja sivustahuutajia. Minäkin olen osa yhdistystä, vaikka nyt satun olemaan hieman eri mieltä joistakin asioista.

Mikäli Sinä - lukija - luet tekstin loppuun asti pituudesta huolimatta, saat toivottavasti käsityksen, että tämä on (ei edes yhden) kasvattajan hätäthuuto sille, että yhdistys on kokonaisvaltaisesti juuri nyt matkalla väärään suuntaan. Toivon sydmestäni, että tilanne muuttuu ja avoimen vihamielisyyden puute ei nyt riitä.

Minä en kirjoita suutuspäissäni ja ovet paukkuen, että siitäs saitte.
Kirjoitan, koska hallitus ei ole ottanut kuuleviin korviinsa kasvattajien itsensä puhetta.
Hallitus ei osoittanut edes teeskenneltyä mielenkiintoa tai kunnioitusta toista mielipidettä kohtaan.
Kasvattajanimen piilottaminen listalta on askel ennen yhdistyksestä eroamista. Tämä ei ole uhkailua, vaan tämä on kasvattajan, lemmikkituomarin, ulkomuototuomarin, standarditoimikunnan ja pohjoismaisen yhteistyön vastuuhenkilön hätähuuto tasavertaisuuden puolesta.

Kasvattajanimeni on siis toistaiseksi voimassa, vaikka ei näkyvissä.
Seuraavaksi asian lähempi tarkastelu.


Sertifioidun kasvattajan titteli

Aloitetaan siitä ajatusleikistä, että sinä lukija tiedät, että sinua koskevia päätöksiä tehdään parhaillaan, mutta et oikein tiedä mitä. Lukijana pystyt samaistumaan meidän kasvattajien tunteeseen paremmin, jos en heti kerro mistä on kyse.

Kasvattajanimeen liittyvistä asioista kuuluu keskustella kasvattajien kanssa. Kasvattajanimeen liittyvistä asioista tulee keskustella myös kasvattajanimikäsittelijän kanssa. Mikäli hallitus koskaan kysyi keneltäkään kasvattajalta, niin iso osa kasvattajista jätettiin kyselyn ulkopuolelle. Hallitus halveksuu tällä tavalla kasvattajien panostusta marsuharrastukselle. Hallitus ei ole pahoitellut ylimielistä asennettaan kasvattajia kohtaan. Tiedän, ettei kenenkään ole ollut tarkoitus olla halveksuva ja ylimielinen, mutta tiedon pitäminen omalla itsellään on henkisen väkivallan pahimpia muotoja. Se on ylimielistä ja halveksuvaa. Tapa, jolla sääntöä vedettiin läpi oli ala-arvoinen vailla avointa keskustelua.

Kevätkokouksessa 2020 tämä (tuolloin tähtikasvattaja) kohta luki käsiteltävissä asioissa, mutta harva pääsi kokoukseen eikä kokouksen sisältöä sen tarkemmin tiedetty. Pientä mainintaa MarsuMagazinessa oli havaittavissa, muttei se kertonut mitään oikeasti kenellekään. Kevätkokouksen 2020 pöytäkirjaa ei ollut missään luettavissa, kuultiin vain huhupuheita kyseisen tittelin sisällöstä ja tarkoituksesta.

Syyskokouksen ajankohta oli valittu niin, että paikalle pääseminen myös etäyhteydellä on täysi mahdottomuus suurimmalle osalle ihmisistä. On erittäin huono ajatus tehdä tietoisesti osallistumisesta mahdollisimman haastava. Yhdistyksen hallituksen voisi kuvitella ajattelevan myös ei-niin-omistautuneen-jäsenistön mahdollisimman vaivatonta osallistumista kokousta kutsuessa. Hankalaan ajankohtaan survoutuu väkisin vain harva. Vaikea osallistuminen aiheuttaa juuri sitä, josta (moni muukin) yhdistys on viimeaikoina kärsinyt: jäsenten ja vastuuhenkilöiden katoaminen. Kaikki teeskentely, että ajankohta oli ainoa mahdollinen, on juuri sitä - teeskentelyä.

Kokouspöytäkirjaa ei julkistettu pitkään aikaan. Taas saatiin olla kuulopuheiden varassa.

Kotisivuille kevätkokouksen 2020 ja syyskokouksen 2020 pöytäkirjat tulivat joitain päiviä ennen joulukuun 2020 Marsu Magazinen ilmstymistä. 

Kokouksessa läsnä olleet henkilöt eivät tuolloin edustaneet riittävän suurta määrää niitä henkilöitä, joita tämä asia koskee - eli kasvattajia. Päätöksen teko tällaisessa asiassa on välinpitämätöntä, koska asianosaisia ei oltu kuultu riittävällä mittakaavalla. (Lue: lainkaan.)

Kevätkokouksessa 2021 kyseenalaistettiin sertifioidun kasvattajan tittelin vastustajien ajatuksia, että jos tämä on teille niin tärkeä, niin miksi te vasta nyt havahdutte vaikuttamaan. Mahdollisesti juuri siksi, ettei vaikutusmahdollisuutta ole annettu kommunikaation täydellisen puuttumisen johdosta! Kevätkokous oli nimenomaan ensimmäinen kokous sen jälkeen, kun asiasta oli päätetty. Olisiko meidän titteliä vastustavien pitänyt vaatia uusi jäsenkokous koolle hetimiten tammikuussa? (Ei sillä, että asia todella kävi mielessä.)


Mikä sertifioitu kasvattaja?

Arvonimen saa, kun toimittaa yhdistykselle valvontaeläinlääkärin todistuksen laajamittaisen eläintenpidon suoritetusta tarkastuksesta. Kuulostaa yksinkertaiselta. Paitsi.

-laajamittainen eläintenpito ei välttämättä täyty kasvatuseläinten lukumäärän kohdalla, jolloin kukaan ei tule tarkastusta tekemään ja pysyt huonojen kategoriassa vain siksi, että kasvatat pienimutoisesti (marsuyhdistyksen kasvattajanimen ylläpidon sääntö vaatii kaksi poikuetta vuodessa, joten kasvatusta voi hoitaa hyvinkin pienellä mittakaavalla)
-laajamittainen eläintenpito ei välttämättä täyty edes eläinmäärän kohdalla lemmikkipuiputit mukaan lukien, jolloin kukaan ei tule tarkastusta tekemään ja pysyt huonojen kategoriassa vain siksi, että omistat liian vähän eläimiä
-laajamittaisen eläintenpidon ilmoitus on eri asia, kun eläinlääkärin lausunto
-laajamittaisen eläintenpidon ilmoituksen tekeminen ei takaa sitä, että se eläinlääkäri saapuu, koska tarkastusta ei välttämättä tulla suorittamaan ilman säännöllistä kaupallista myyntiä
-vaikka väitetään, että valvontaviranomaisen kriteerit tarkastukselle ja tarkastukseen saapumiselle ovat samat, niin tämä ei pidä paikkansa. Tiedetään kristallinkirkkaasti, että viranomaiset ovat ihmisiä, joilla jokaisella on omat tulkintansa asioista. Laki kertoo yksiselitteisesti tässä kohtaa hyvin vähän, joten tulkintamahdollisuudet ovat laajat ja riippuvat runsaasti mielipiteistä.
-viranomaisen tekemä lausunto on salassapidettävää tietoa ja näinollen on kyseenalaista vaatia sitä lähetettäväksi yhdistyksen kirjanpitoon
-pääasiassa tarkastukset kodissa tapahtuvaan kasvatukseen tapahtuvat eläinsuojeluilmoituksen takia
-yhdistysten kokousten pöytäkirjat liitteineen on julkisia. Mahdollisuus on toki erittäin teoreettinen, että kukaan ulkopuolinen koskaan niitä haluaa tarkastella myöhemmin.
-jokainen noudattaa lakia kyseisen ilmoituksen kohdalla (kasvattajanimestä ja eläinlajista riippumatta) ja se on jokaisen ykstyisasia

Hallitus painottaa, että eihän se ole missään nimessä PAKOLLINEN. Yhdistys ei VAADI sitä.

Eikö? Mietitään hetki.

Jos on kasvattajalista, jossa toiset ovat sertifioituja (hyväksyttyjä) ja toiset eivät. Väistämättä tulee mieleen, että miksi osa kasvattajista on sertifioituja (hyväksyttyjä) ja miksi toiset eivät ole hyväksytty? Paitsi että listalla kaikki on Suomen Marsuyhdistyksen hyväksymiä kasvattajia, joten miksi nämä toiset kasvattajat ovat hyväksytympiä=parempia, kun niillä on erillinen sertifiointi. Aina sanan 'parempia' parina tulee mieleen sana 'huonompia'. Mielikuva, jota kukaan ei voi väistää, vaikka sen pukisi millaiseen ulkoasuun. Miksi listalla osa kasvattajista on huonompia?

Sertifiointi ei ole PAKOLLINEN, mutta haluatko sinä olla sillä huonommalla listalla?
Kyllä se vaan on pakollinen, mikäli ei halua julkista nolausta oman kattoyhdistyksen, oman suojelijansa taholta.

Ilmapiiri kävi hyvin esille nyt kevätkokouksessa 2021. Likimain suora lainaus eräältä arvonimen puolestapuhujalta: "Minä olen saanut lähes pelkästään positiivista palautetta asiasta. Harrastajat ovat olleet ihmeissään, että miksi nämä asiat eivät ole olleet kasvattajilla jo kunnossa, jos asiasta täytyy nyt nostaa näin suuri möly."
Käytännössä tämä henkilö syyllistää sertifioidun kasvattajan arvonimen vastustajia muutamassa hengenvedossa sekä lain rikkomisesta että salailusta mutta myös antaa ymmärtää että eläinten hyvinvointi ei olisi näille henkilöille tärkeää tulevaisuudessa eikä takautuvasti. Täysin väärä oletus, mutta kierolla tavalla todella taitavasti ilmaistu. Kaikin puolin kokouksessa vähäteltiin asiasta syntynyttä kohua.
Kuten jo aiemminkin kirjoitin, että syitä kyseisen dokumentin julkisen vilauttelun vähyydelle on useita. Asia on kasvattajan ja viranomaisen välinen asia sekä tarkastusta ei pienimuotoisuuden takia välttämättä saa.


Suurin ongelma on kahtiajako. Jaottelu kahteen eläinlääkärin lausunnon perusteella ei tee hyvää.
Sertifioidun kasvattajan arvonimi ei alunperinkään ole tarkoitettu kaikille. Tittelin säännöissä ei ollut mitään mainintaa siitä, kuinka titteli olisi mahdollista saavuttaa, mikäli kasvattaja ei tätä tarkastusta pienimuotoisuuden johdosta saa. Arvonimen suunnittelussa on virhe ja se pitäisi vetää takaisin suunnittelupöydälle mahdollisimman pian. Mielellään jo vuosi sitten.

Asioiden ollessa nykytolalla (Koronan näyttelytauko) uskallan väittää seuraavaa: kasvattajalista on nykyisessä tilassa yhdistyksen sydän ja peruskivi. Se on sivu, josta marsuista kiinnostuneet etsivät yhteystietoja. Se on se sivu, jota eniten haetaan ja se sivu, joka herättää eniten kysymyksiä. Se on sivu, joka saa suurimman yleisön. Me kasvattajat (nimelliset tai ilman nimeä) teemme sitä työtä, jonka satoa yhdistys on niittänyt aiemmin esimerkiksi tapahtumanjärjestämisessä tai jäsenhankinnassa ja nyt yhdistys kamppaa ne henkilöt, jotka tekevät yhdistykselle sitä tärkeää eturintaman työtä. Me kasvattajat olemme lemmikkimarsun ostajille ensimmäinen kontakti yhteiseen toimintaan yhdistyksessä. Arvatkaapa haluanko mainostaa minulta poikasen ostaneille, että liittykää tekin, yhdistyksessä on kivaa!

Sertifiointilistan jaottelu hyviin ja huonoihin (aion jatkossakin käyttää hyvät/huonot ilmaisua) ei tee kasvattajalistasta tasaveroista ja houkuttelevaa. Nykyiselläänkin meitä kasvattajanimellisiä on kovin vähän ja ilman kasvattajanimeä kasvattajat elävät mielikuvassa, että kasvattajanimen saaminen on tähtitiedettä. (News flash: ei ole. Kaksi katselmointia ja jalostussuunnitelma.) Mikäli näitä jaotteluita hyvään ja huonoon tehdään, houkutteleeko se lisää kasvattajia tällaisen yhdistyksen katon alle? Tarvitaanko me todellakin näitä kriteereitä vielä lisää? Yhdistyksen täytyy olla avoin, houkutteleva ja saada kaikki harrastajat kasvattamaan Marsuyhdistyksen nimen alla tuntien yhteenkuuluvuutta muiden samahenkisten kesken. Kasvattajalistan kahtiajako EI NOSTA kasvattajanimen houkuttelevuutta.

Eläinlääkärin hyväksymä status antaa väärän kuvan hyvästä ja huonosta, koska arvonimen pohja tällä yhdellä tarkastuksella on yksipuolisempi ja epäterveempi kun mun ruokavalio. Avaan tätä hieman myöhemmin.

Marsuista olen blogannut vuosia sitten todella ahkerasti. Marsuilla mulla on instagram sekä facebookissa oma sivu. Marsuharrastajien keskuudessa someruodinta on tähän mennessä ollut hyvin maltillista. Mikäli joku on tehnyt jotain kyseenalaista, siitä on lähinnä kavereiden kanssa keskusteltu, mutta marsuharrastajien keskuudesta ONNEKSI puuttuu nykyään se epäterve anonyymi paskanjauhanta kasvattajia kohtaan esimerkiki instagramsissa ja tellonymissä, jota monessa muussa harrastuspiirissä näkee. Aiemmin marsuharrastajilla oli foorumi, jossa anonyymisti pystyi huutelemaan, mutta katsoisin, että tilanne on nykyään melko hyvä. Itse olen useamman hevos-/ponisomettajan seuraaja ja on tullut nähtyä kaikenlaista. Meillä on siis marsuissa hyvä tilanne, mutta mahtaako hyviin ja huonoihin kasvattajiin jakaminen tehdä hyvää somejulkisuudelle. VAIKKA kävisikin niin onnellisesti, että somepaskaa ei varsinaisesti kenellekään tulisi, niin mietitään edelleen sitä julkikuvaa, jonka yhdistys antaa sivuilla vierailijoille. Miksi listalla on kahden eri kategorian kasvattajia? Ihmiset eivät tiedä, että eläinlääkärin tarkastus on yksipuolinen kuva eikä sitä noinvain voi tilata paikalle. Kysymys julkikuvasta ja huonoista kasvattajista jää lemmikkimarsua etsivien ihmisten mieleen silti.

Toisaalta valvontaeläinlääkärin käynti ei ole kovin imarteleva. Olen työssäni ollut avustamassa valvontaeläinlääkäriä muutamia kertoja ja aiheet eivät ole olleet kovin positiivisia. Ulkopuolinen voisi kysyä, miksi yhdistyksellä on lista eläinlääkärikäynneistä kasvattajien tiloissa? Auttaako marsuharrastuksen ja marsukasvatuksen imagoa positiiviseen suuntaan tämäkään näkökulma?

Olen varma, että jokainen teistä tietää, onko tällainen kahtiajakautunut kasvattajalista ja sen aiheuttama keskustelu oikeasti hyväksi sille kokonaistavoitteelle, jota (toivottavasti) yhdistyksellä on = lisää väkeä marsuharrastuksen pariin.

Tasavertaisuus muihin kasvattajiin on minulle tärkeämpä marsujen ykkösluokan kasvattajan ritarimerkki. Yli kymmenen vuoden kiintymys kasvattajanimeen on suuri, mutta luottamus yhdistykseen murenee näin ja saa arvostuksen kasvattajanimeä kohtaan murenemaan kuivan hiekkalinnan tavoin. Pystyn myös kasvattamaan marsuja varsin hyvin ilman SMY:n kasvattajanimeä, vaikka yhteisöllisyys on ollut tärkeää. Moni on tämän päätöksen tehnyt aiempien hallitusten möhläyksien johdosta ja nykyinen hallitus jatkaa silmälaput päässä ja korvatulpat korvissa omaa/samaa uraa. Ensimmäinen askel kasvattajanimestä luopumiseen on sen piilottaminen kasvattajalistalta ja sen olen nyt tehnyt. Sieluun sattuu jo tämäkin.

En ole ainoa ajatusteni kanssa ja haluankin lukijoiden miettivän onko asia niin, että SMY ei halua säilyttää nykyisiä tai houkutella uusia kasvattajia? Yhdistystoiminta harrastuksena on menossa kovaa vauhtia alamäkeen ihan lajista riippumatta, joten kannattaako käyttää tarmonsa uusiin sääntöihin ja rajoituksiin vai pyrkiä keksimään houkuttelevampia tapoja saada ihmiset kääntymään yhdistyksen puoleen. Nykyinen politiikka pakottaa monet kääntämään selkänsä.

Korona-ajat ovat kovia ja edesauttavat sitä yhteenkuuluvuuden tunteen murentumista. Ihmisistä tulee toisilleen etäisiä, jos niitä ei tapahtumissa näe säännöllisesti. Yhteisen harrastuksen päämäärät eivät pysy kirkkaina, kun niitä ei pääse yhdessä toteuttamaan. Yhteenkuuluvuuden tunne haihtuu, kun ei pääse nauramaan porukassa sille jännitykselle, joka purkautuu, kun jonkun marsu pissii tuomarin syliin. Hallituksen tulisi ensisijaisesti keskittyä kehittämään kaikkia mahdollisia keinoja YHDISTÄÄ marsukansa. Marsujen kysyntä on koronan takia räjähtänyt. Onko marsutietouden levittäminen räjähtänyt samassa mittakaavassa? Sometoiminta on ollut erinomaista kyllä, mutta tuskin riittävää. Mä en osaa antaa vastausta, mitä pitäisi tehdä yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi, jos osaisin, olisin jossain muussa ammatissa tällä hetkellä kun ompelija. Sen tiedän, että uusien kategorioiden keksiminen ei yhdistä ihmisiä vaan jakaa porukkaa erilleen.

Suomen Marsuyhdistyksen hyväksymänä virallisena kasvattajana olen syvästi loukkaantunut, ettei arvoisa hallitus vaivautunut edes teeskentelemään kiinnostunutta oman kivijalkansa - kasvattajiensa, tuomareidensa, näytteilleasettajiensa ja jäsentensä - mielipiteestä. Koko kyhäelmä pidettiin piilossa kasvattajien lisäksi myös koko muulta jäsenistöltä.


Hyvinvoinnin tärkeys valokeilaan

Täytyy tähän sanoa, että AJATUS tämän arvonimen takana on kyllä täyttä kultaa. Nykyään on paljon puhetta lemmikkieläinten kasvatuksen eettisyydestä sekä ylipäätän siitä onko oikein pitää minkäänlaisia lemmikkieläimiä. On mahtavaa, että yhdistys haluaa osallistua ja osallistaa kasvattajiaan ja jäseniään tähän hyvinvoinnin keskusteluun ja aktivoida ihmisiä näyttämään julkisesti, että eläinten hyvinvoinnin kannalta on tehty töitä. Eläinlääkäreillä on arvovaltaa ja suurin osa meistä tavallisista kuolevaisista pitä eläinlääkäriä puolijumalana ja valvontaeläinlääkäri on jotain vielä parempaa. Yhdistys tekee kauniisti, kun nostaa esille, että eläinlääkäreidenkin mielestä marsunkasvatus on ok.

Näyttää nyt siltä, että yhdistys ratsastaa trendin aallonharjalla, vaikka todellisuudessa justiinsa se aalto heittää surffaajan kumoon, koska lauta lahoaa alta.

Toteutus olisi ollut parempi, jos hallitus olisi avoimesti kommunikoinut KOKO jäsenistönsä kanssa, että kuinka hyvinvoinnin, lemmikinpidon ja kasvatuksen eettisiä puolia voisi nostaa esille. Vaikkapa muodostamalla avoin eläinten hyvinvoinnin sekä eettisen julkisuuskuvan parantamisen työryhmä. Olisiko ollut #onnellinenmarsu tai #marsunonni ollut tehokkaampi kampanja valottamaan marsunpidon positiivista puolta? Olisiko yhdistyksen paimenkirje "mikäli kriteerit täyttyvät, muista tehdä ilmoitus aluehallintovirastoon" ollut sittenkin rauhanomaisempi ratkaisu?


Miksi ilmoitus laajamittaisesta eläintenpidosta on yksipuolinen

Sertifioidun kasvattajan arvonimi luo mielikuvan kasvattajasta, joka on erittäin hyvä marsujen kasvattaja. Se antaa kuvan, että kasvattaja on ekspertti marsujen kanssa eläinlajina sekä ekspertti oman rotunsa parissa. Sertifioitu kasvattaja antaa mielikuvan, joka kertoo kasvattajan tekevän moitteetonta jalostustyötä. Näinhän ei ole, koska nykyinen titteli perustuu vain eläinlääkärin käyntiin.

Sertifioitu kasvattaja, voi olla henkilö, joka:
-ei tunne marsujen genetiikkaa, mahdollisesti edes omasta rodustaan
-ei näyttelytä omaa rotuaan, tai ei edes osaa valmistella omaa rotuaan esille
-laiminlyö vastuunsa eläintensä sukuihin, eli ei välttämättä edes tiedä mikä eläin on kukakin
-väärentää eläintensä sukutauluja
-lisäännyttää marsuja vain myyntimielessä

Lisäksi suurin epäkohta on se, että eläinlääkärin poistumisen jälkeen kasvattaja voi tehdä tiloillaan jälleen mitä tahansa, joten hyvinvointi ja tilat ja eläinmäärät eivät välttämättä vastaa sitä, mikä on eläinlääkärille esitelty. Eläinlääkäri käy paikalla jokusen vuoden välein, mutta se ei takaa sitä, että käyntien välillä asiat olisivat hyvin. Eläinlääkärin tarkastuskäynti ei millään tavalla kerro kasvattajan kokonaisvaltaisesta hyvästä tavasta kasvattaa valitsemaansa rotua.

Kasvattajasäännöissä on mielestäni riittävän hyvin ilmaistu, että jo hakuvaiheessa tulee olla nuhteeton tausta eläinsuojeluasioissa sekä mikäli kasvattaja saa näistä tuomioita, hän menettää kasvattajanimensä. Tämä sääntö on nykyisellään täysin riittävä ja laajamittaisesta kasvatuksesta tehty ilmoitus on siis täysin kasvattajan yksityisasia.

Epäkohtia sallitun ja todellisuuden välillä on esimerkiksi marsun tilan tarve, joka on eläimen hyvinvoinnin kannalta selkäpiitä karmiva. Lain mukaan saat marsua 70x45cm kokoisessa häkissä. Tällainen tila riittää hyväksyttyyn tarkastukseen. Onko tämänkokoinen tila marsuille sellainen, josta yhdistys haluaa leveillä sen olevan hyvä ja laillinen? Riittääkö tämä tila yhdistykselle, jotta kasvattaja saa kiillottaa rintamerkkiään, että nyt olen hyvä kasvattaja?

Hyvä lukija. Arvostatko eläinlääkärin tarkastusta edelleen yhtä paljon kuin mielikuvissasi arvostit aluksi? 

Sertifioidun kasvattajan arvonimi ei todellisuudessa anna minkäänlaista taetta kasvatuksen hyvälle laadulle. Sertifioidun kasvattajan arvonimi tuo automaattisesti mielikuvan laadukkaasta kasvattajasta kaikilla kasvatuksen osa-alueilla. Mielikuva on virheellinen ja tämänkin takia sertifioitu kasvattaja -titteli täytyy poistaa.

Luottamus
Marsuyhdistyksen toiminta on aina perustunut luottamukseen, joka monelta muulta eläinlajilta puuttuu.  Jäsenten ja vastuuhenkilöiden henkilöllisyystodistuksia ei ole koskaan tarkistettu (pankkiasiat on asia erikseen), mutta silti luotamme siihen, että ihmiset ovat kertoneet totuudenmukaisesti nimensä. Marsuilla ei ole tunnistusmerkintöjä (tatuoinnit, sirut, korvamerkit), näyttelyyn voi viedä minkä tahansa eläimen ja luotamme, että se on juuri se yksilö mitä marsun omistaja kertoo. Marsujen polveutumisesta ei tehdä geenitestejä suvun "puhtauden" varmistamiseksi. Marsunomistaja voi kirjoittaa minkälaisen sukutaulun tahansa rekisteröintiä varten ja sen luotetaan olevan oikein. Kasvattaja voi ilmoittaa rekisteröivänsä poikasia kasvattajanimensä ylläpitoon ja poikasten oletetaan olevan olemassa. Yhdistyksen kassa on ollut tapahtumissa käytännössä aina yhteisöllisessä valvonnassa.

Me olemme aina luottaneet toisiimme.
Miksi hallitus nyt yhtäkkiä ei enää luota, että kasvattajat toimivat lain puitteissa?


Perusteet tittelin puoltajilta kuuluvat esimerkiksi näin: lain mukaan kuuluu tehdä ilmoitus
Jokainen huolehtii lain ja asetusten täyttymisestä omalta kohdaltaan aivan itse. Eläinmäärien kasvaessa kasvattaja ei ole velvollinen raportoimaan yhdistykselle, että kävikö eläinlääkäri vai ei. Minä en tee ilmoitusta poliisille, että ajoin tänään nopeusrajoitusten mukaan (enkä myöskään leveile sillä somessa). Mikäli haluatte edellyttää kasvattajilta tällaista, se tulee vaatia kaikilta jo hakuvaiheessa sekä se tulee esittää säännöllisin väliajoin pakollisena. Näinollen jo hakuvaiheessa tuleva kasvattaja tietää mihin ryhtyy. Tässä oli se ongelma, että kasvatuksen pienimuotoisuudesta johtuen kaikki eivät sitä ilmoitusta voi tehdä. Kasvattajia kuuluu kohdella tasavertaisesti, jotta yhdistys voi asettaa kasvattajat samalle viivalle. Edellytykset ja vaatimukset eläintenpidon perusteista ja kasvatuksen eettisyydestä täytyy olla jokaiselle samat. Mikäli yhdistys haluaa antaa kasvattajanimen vain niille, jotka täyttävät laajamittaisen eläintenpidon kriteerit, niin... ollaan syvällä suossa.

Kasvattajia vertailaan jo valmiiksi esimerkiksi näyttelymenestyksen perusteella.
Kasvatuksen tuloksista kilpaileminen on tyystin eri asia kun eläinten hyvinvoinnin sertifikaatti ja kuten monelta kantilta on nyt esitetty, kyseinen sertifikaatti ontuu. Kasvatuksen tulokset näyttelyistä ovat julkisia ja näyttelyissä pärjääminen on julkista. Laajamittaisen eläintenpidon ilmoitus ei ole tasavertainen, jos eläintenpito ei ole laajaa.

Jos ei ole mitään salattavaa, niin miksi ei kutsuisi tarkastuskäyntiä?
Minä pidän julkisilla paikoilla vaatteet päällä, vaikka minulla ei ole vartalossani mitään salattavaa. Perustelun logiikka on jo kolmijalkainen jo ennen kun se on edes lausuttu loppuun. Aika monta asiaa PITÄISI tehdä ihan vain jotta tämä logiikka säilyisi. Never have I ever...

Ei sitä sertifiointia tarvitse niin näkyvästi ilmoittaa
Miksi pitää sertifioida ketään, jos sitä ei sitten näy? Mitä merkitystä tällä arvonimellä on? Miksi luoda arvonimi, jos se on tarkoitus merkitä pienellä alaviitteellä? Miksi sertifiointi pitää runnoa näin väkipakolla läpi, jos sen on tarkoitus olla näkymätön? Jos sen ei ole tarkoitus näkyä, eikö sitä voisi poistaa kokonaan? Kasvattajalista on marsuja etsivän mielestä riittävän vaikea rotulistojen takia jo valmiiksi, joten onko todellakin tarvetta lisätä hieroglyfejä ja niitä selventäviä pikkupränttejä.

Se on ihan helppo.
Ei kyse ole helppoudesta/vaikeudesta, vaan siitä, että me emme halua jakoa hyviin ja huonoihin kasvattajiin. Me emme halua sertifioitua kasvattajaa titteliksi. Me emme vastusta laajamittaisen eläintenpidon ilmoitusta. Me vastustamme sitä, kuinka yhdistys asettaa kasvattajat eriarvoiseen asemaan tähän raporttiin vedoten. Raporttiin, jolle erään alueen valvontaeläinlääkäri nauroi pissat housussa "ei se koske marsuja". Jokainen noudattaa lakia omalta kohdaltan ja se on yksityisasia.

Ilmoitus täytyy tehdä, jotta voit näyttää että eläimillä on hyvät olot.
Päästään takaisin siihen, että onko tarkastuksella riittävään monipuolinen pohja kertoa hyvistä oloista?Ei ole. Kannattaako esitellä sitä, että tilat täyttävät lain minimin, joka on hyvin vaatimaton eläimen todelliseen tarpeeseen nähden.



Hännänhuippuna kevätkokouksen yhteydessä tapahtunutta:
-Hallitus kielsi osaa ihmisiä osallistumasta.
-Hallitus uhkaili toiminnantarkastajia.
-Valtakirjapeli oli masinoitu myös niihin mittoihin, joissa valtakirjojen määrä ylitti moraalin.
-Luottamuspulaa herättää myös jälkipelin spekulointi todellisten osallistujien määrästä.
-Anonyymi äänstysmahdollisuus puuttui, vaikka sitä tarjottiin puolueettomalta taholta kokouksen aluksi.
Näistä oman avauksensa on tehnyt jo Stöpselnäsans ja varmasti jatkaa Almond's.


Helppo se on huudella, tee itte paremmin!
Taidan kirjoitaa tästä oman tekstin, mutta voin sanoa, että yritin, en osannut. Toimin hallitustehtävissä nykyään hieman rauhanomaisemmissa piireissä.

lauantaina, maaliskuuta 18, 2017

Marsunäyttely Hauholla

Marsunäyttely + eläintarvikekirppis
Eteläisten työväentalolla 1.4.2017 alkaen klo 11!
Hauhontie 1601, 14770 Eteläinen (=Hämeenlinna)
Löytyy myös pieni buffetti.


Eläintarvikekirppis:
Paikalle voi tulla myymään kaikkea eläimiin liittyvää. Pöytävuokra on nimellinen 5€. Nyt on hyvä hetki laittaa vanhat kanihäkit ja pehmolelut kiertoon. Hevosihmisillä löytyy varmasti ratsastusvarusteita tai hevosten tarvikkeita.
Myyjät saavat tulla paikalle jo klo 10.

Marsunäyttely:
Kaikenlaiset marsut ovat tervetulleita näyttelyyn. Tuomarina pitkän linjan marsukasvattaja ja kokenut tuomari, iki-ihana Janiika Toivoniemi.
-Marsuista arvostellaan yleiskuntoa, luonnetta sekä puhtautta ja hoitoa.
-Marsujen täytyy olla yli 2kk ja terveitä. Imettävät ja tiineet naaraat sekä sairaat marsut kuuluvat kotiin.
-Ennakkoilmoittautumiset 29.3. mennessä osoitteeseen maailmalla@gmail.com ja tarvittavat tiedot ovat marsun sukupuoli, nimi, ikä ja omistaja.
-Osallistumismaksu ennakkoon ilmoittautuneille 5€/marsu
-Näyttelyaamuna ilmoittautuneet 7€/marsu
-Näyttelyssä on marsuille kurkunsyöntikilpailu ja pariluokka.
-Arvostelu alkaa klo 11, joten paikalla on hyvä olla jo klo 10.
-Palkintoina ruusukkeita ja tavarapalkintoja!

Paikalla myös Eläinten Koulukuvaus:
-kuvauta itsesi ja eläimesi tai vaikka koko perhe
-"drive in" tyylillä aikaa varaamatta
-toimii koulukuvauksen tapaan eli saat tapahtuman jälkeen sähköpostiisi linkin, josta näet kuvat. Näistä sitten tilaat haluamasi ja maksat vasta niistä.
-marsunäyttelyssä tavarapalkintoja. Mm. lahjakortteja koulukuvaukseen

Linkki Facebookissa olevaan tapahtumaan:
https://www.facebook.com/events/1838195579770322/


sunnuntaina, tammikuuta 15, 2017

Marsunäyttelykuumetta havaittavissa

Kyllä mä olen kaivannut näyttelytoimintaa. Eilen oli PiNan näyttely, jossa oli SMY mukana pitämässä marsujen ulkomuotoluokat ja mä olin tuomaroimassa pet-luokkaa. Ihanaa. Kai mun oikeesti täytyy jatkaa tätä kasvatusharrastusta, jotta mä pääsen mukaan, koska on tota hommaa ollut ikävä.

PiNan puolesta meillä oli vaan hamstereiden lemmikkiluokat ja buffa.

YLE:n toimittaja oli ottanut yhteyttä Jarnaan ja kysynyt, että voiko tulla tekemään radiohaastattelua. No tottakai! Se tuli suorana johonkin "Menossa"-ohjelmaan. Tai matkalla, liikkeellä, tms niminen juttu siis. Siinä yhteydessä sitten halusivat vielä tarkemmin sitä tuomarointia kuvata, joten mä suostuin sitten tiivistelmänä näyttämään "tuomaroinnin". Näin jälkeenpäin ajateltuna jäi monta asiaa sanomatta, mutta ehkä tämmöiseen lyhyeen pätkään ei kovin pitkiä jaaritteluita olekaan tarkoitus kuvata.

Klikkaa ja katso koko juttu YLE Tampereen facebookista

keskiviikkona, tammikuuta 04, 2017

Poikasia pitkästä aikaa

Ihania pieniä karvapalleroita syntynyt! Maailman Eeppinen Karvahanuri sai kolme agoutia poikasta. Goldenagouti/golden uros, goldenagouti/golden naaras sekä goldenagouti/white/golden naaras. Kolmevärinen jää kotiin, vaikkakin molemmat naaraat on aivan ihania. Pikkuinen urospoikanen tulee myyntiin. Isänä on suklaa-abypoika Maailman Överi Toveri. :)

Sanottakoon, että vuoden 2016 aikana Maailmalla syntyi 4 poikuetta. Edellinen poikue kesäkuussa ja sitä edellinen helmikuussa.