Aiemmin mainitsin jo, että saatiin movember haaste. Tässä siis kyseinen postaus Ässä Hihassa -blogista.
Valitettavasti suurta määrää suloisia marsuviiksiä ei nyt ole. Valaistus ja kuvatarkkuus on sitä luokkaa, ettei noista saa kunnollisia kuvia. Tässä kännykkäräpsy. Marsulan viikset ja viiksen omistajan oman marsun Maailman Impaktorin viikset.
Mä nyt en ehdi haastaan enää ketään, ku tää marraskuu vähän niinkun meni jo...
Marsujen kasvatusta Hämeenlinnassa kasvattajanimellä Maailman. Marsukaksikko Marsesteri ja Hammastelija saapuivat talouteen 2007 ja siitä se lähti. Kasvattajanimestä tuli virallinen tammikuussa 2010. Sydämen ovat vieneet abessiinialaiset, mutta tilaa on myös ridgebackeillä, himalayalla ja peruaaneilla. Marsujen palvelijana Aida. Eläinperheeseen kuuluu myös, kaksi koiraa ja kolme shetlanninponia.
lauantaina, marraskuuta 30, 2013
torstaina, marraskuuta 28, 2013
B-baby aby!
Ihana kuiva pieni terhakka pyöreä palleroinen löytyi kipittelemästä pitkin alahäkkiä! Emo on Eva Kallialan kasvattaman Wicked Witch (kutsumanimeltään Pikku-Saataana) ja isänä Maailman Ufobongari. Pikku-Saatana on lilac kantaja ja Ufo on lilac. Joten kaikinpuolin toivottiin lilacia. Saatana on roan, joten toivon myös roania.
Mitkä todennäköisyydet?
Brindle. Uros.
Mitkä todennäköisyydet?
Brindle. Uros.
Mut suloinen se on. Ja ennenkaikkea se on elossa ja hyvinvoiva. Rusetit on aika kivasti asettuneet. Turkki nyt on vielä vähän lyhyt, mutta lupaavan tiivis, kuten emollaankin. Eipä Ufokaan paha ole.
Pus!
tiistaina, marraskuuta 26, 2013
"Ulkomarsulan" huonot puolet.
Mä en tykkää kylmästä, pimeästä enkä sateesta. Ulkomarsulan huono puoli on se, että nyt talvellakin pitää marsulaan mennessä pukea kaikki mahdolliset vaatteet päälle ettei palellu matkalla. (Allashuoneen ovesta hurja 5m, ulko-ovelta ehkä 15m.)
Ja sitten kun autotallin ovi on todellakin autotallin ovi, niin ilma vaihtuu hurjasti jo siinä, että mä avaan oven livahtaakseni sisälle. Juuri nyt se ei oikeastaan haittaa, vaikka pitäisinkin ovea auki ja pakkasilmaa pääsisi sisälle. Ilmankuivaimen takia lämpötila on edelleen siinä 20 kieppeillä. Mä haluaisin lämmöt johonkin 13-15 asteeseen. Patterit on vedetty ihan nollalle.
Mutta voin kuvitella, että paukkupakkasilla marsulan siivoaminen voi olla hiukka ikävää, kun kottareilla pitää ravata edestakaisin ovesta monta kertaa ja aina kaikki lämmöt karkaa. Jos tää talo olis oma, ni tehtäis tuohon normaalin oven kokoinen kulkuovi. (No jos tää olis oma, ni pistäisin koko tän seinän umpeen ja tekisin siihen vain valtavan ikkunan. Ovet rakentaisin tuolta asunnon puolelta JA toiselta sivulta ulos...)
Sain myös movember-haasteen Ässä hihassa -blogista. Varsinaisesti se koski koirien viiksiä, mutta toivottiin myös viiksekkäitä marsuja. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa. Mun täytyy ehtiä kuvaamaan noita marsuja. En oo muuten koskaan katsonut mun marsuja sillä silmällä, että kuka olisi viiksekkäin. Voihan marsun viikset sentään!
Ja sitten kun autotallin ovi on todellakin autotallin ovi, niin ilma vaihtuu hurjasti jo siinä, että mä avaan oven livahtaakseni sisälle. Juuri nyt se ei oikeastaan haittaa, vaikka pitäisinkin ovea auki ja pakkasilmaa pääsisi sisälle. Ilmankuivaimen takia lämpötila on edelleen siinä 20 kieppeillä. Mä haluaisin lämmöt johonkin 13-15 asteeseen. Patterit on vedetty ihan nollalle.
Mutta voin kuvitella, että paukkupakkasilla marsulan siivoaminen voi olla hiukka ikävää, kun kottareilla pitää ravata edestakaisin ovesta monta kertaa ja aina kaikki lämmöt karkaa. Jos tää talo olis oma, ni tehtäis tuohon normaalin oven kokoinen kulkuovi. (No jos tää olis oma, ni pistäisin koko tän seinän umpeen ja tekisin siihen vain valtavan ikkunan. Ovet rakentaisin tuolta asunnon puolelta JA toiselta sivulta ulos...)
Sain myös movember-haasteen Ässä hihassa -blogista. Varsinaisesti se koski koirien viiksiä, mutta toivottiin myös viiksekkäitä marsuja. Tästä lisää seuraavassa kirjoituksessa. Mun täytyy ehtiä kuvaamaan noita marsuja. En oo muuten koskaan katsonut mun marsuja sillä silmällä, että kuka olisi viiksekkäin. Voihan marsun viikset sentään!
maanantaina, marraskuuta 25, 2013
Munia!
Nyt meillä on kaksi munijaa!
Yksi pieni löytyi ihan jopa pesästä! :D Oli lämpöinen, kun menin kurkkimaan, joten joku oli sen pyöräyttänyt ihan justiinsa. Toinen muna oli maassa, joten sen on pakko olla taas Buffy. Toisesta munijasta ei ole mitään aavistustakaan. Saattaa olla kuka tahansa näistä vanhemmista. Epäilen Hannaa, koska se näyttää kaikista isoimmalta (ja se on Tiuhtia vanhempi). Muska se tuskin on, koska voisin olettaa, että Muska saattaisi tehdä tummempia munia ja tämä oli aivan vaalea.
Mun piti aivan laukata sisälle kertomaan Mikalle!
Kuvassa noiden kokoero on aika pieni, mutta oikeesti toi on tosi iso ero. Munakennossakin toi pieni menee ihan ympyrää. :D
Yksi pieni löytyi ihan jopa pesästä! :D Oli lämpöinen, kun menin kurkkimaan, joten joku oli sen pyöräyttänyt ihan justiinsa. Toinen muna oli maassa, joten sen on pakko olla taas Buffy. Toisesta munijasta ei ole mitään aavistustakaan. Saattaa olla kuka tahansa näistä vanhemmista. Epäilen Hannaa, koska se näyttää kaikista isoimmalta (ja se on Tiuhtia vanhempi). Muska se tuskin on, koska voisin olettaa, että Muska saattaisi tehdä tummempia munia ja tämä oli aivan vaalea.
Mun piti aivan laukata sisälle kertomaan Mikalle!
Kuvassa noiden kokoero on aika pieni, mutta oikeesti toi on tosi iso ero. Munakennossakin toi pieni menee ihan ympyrää. :D
lauantaina, marraskuuta 23, 2013
Huomenna Messariin!
Tuomarointikeikka jälleen. Jos joku tahtoo jotain www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi, niin laittakaapa tilausta heti tulemaan ja toimitustapana nouto. Lisätietoihin "haku messuilta".
Puunatkaahan marsunne huolella. Pus.
Puunatkaahan marsunne huolella. Pus.
keskiviikkona, marraskuuta 20, 2013
Auto talvikuntoon
Kyllä se on mukavaa, että on autotalli. Saa vaihdettua nastat alle valoisassa ja lämpimässä. Ei käkkimistä otsalampun kanssa pimenevässä illassa. Nokka huurussa, kylmä rinki perseen ympärillä ja näpit jäässä. Kuraa joka puolella, kevyttä jäistä tihkusadetta pihalla. Kaikki auton pikkukorjauksetkin onnistuu autotallissa kivasti kelistä huolimatta.
Tai SAISI, jos autotalli ei olisi täynnä marsuja. Renkaanvaihto+muut täytyi tehdä ulkona...
maanantaina, marraskuuta 18, 2013
Marsuonnea
Monta kertaa on pitänyt kirjoittaa siitä kivasta fiiliksestä, joka on usein marsulasta lähtiessä.
Nyt viimeaikoina kaiken kamalan kiireen takia tuo fiilistely on jäänyt kokonaan pois. Marsujen hoitaminen on koko kesän ollut vaan jäätävää rutiinia. Törkee kiire. Miljoona muutakin asiaa tehtävänä ja jatkuvasti kasvava univelka. Ovi auki, heinät sisään, pelletit kuppeihin, vedet vaihtoon (kaikki syö, hengittää ja liikku, hyvä), ulos ja ovi kiinni.
Tänään taas pitkästä aikaa istuin "marsumeditoimassa" varmaan puoli tuntia ihan vaan tekemättä mitään. Mulla on keltainen korkea jakkara, jossa voin istuskella ja katsella ylähäkkejä. Sitten on matala pikkujakkara, jolla istuessa näkee alahäkit. Kaikki marsut olivat puhtaissa häkeissä. Mussuttivat leuat heiluen heinää ja pellettiä. *rousk, rousk, rousk, rousk* Joskus joku tuli häkin reunalle ihmettelemään mitä mä teen. Välillä piti nahistella laumatoverin kanssa, ettei vaan toinen syö täyttä kuppia tyhjäksi. Tai kaveri syö sen parhaan heinänkorren! Tai justiinsa tismalleen janokuolema iskee sillä hetkellä, kun lajikumppani on juomapullolla... Laumaelämää!
Sitten heinien rapinasta iloistuneena joku sinkoaa suoraan heinäkasaan ja KABOOOM!!! Räjäyttää sen heinäkasan ympäri häkkiä. Naapurihäkit saa pukittelukohtauksen. Vastapäätä joku näkee ilorallit ja se tarttuu. Kohtapuolin marsulassa on käynnissä puolikas maanjäristys, kun kaikki 94kpl sätkyttelevät vallattomasti ja esittävät onnentanssia.
Kunnes tuli nälkä. Laumat kerääntyy jälleen pellettikipoille tai (levitettyjen) heinäkasojen äärelle.
Aino muuten on ottanut Generaattorin lempimarsukseen. En tiedä miksi. On varmaan sopivan matallalla (samalla tasolla on kyllä kaikkien muidenkin häkkien alakerrat) tai Gene kerjää riittävästi (niin kerjää kyllä kaikki muutkin). Mutta Aino etsii maasta heinänkorren, sellaisen missä on tähkä. Pienet sormet kääntävät heinänkorren niin päin, että tähkä menee häkin kaltereiden välistä sisään. Generaattori syö kaikki Ainon tarjoamat heinät. Pus.
Nyt viimeaikoina kaiken kamalan kiireen takia tuo fiilistely on jäänyt kokonaan pois. Marsujen hoitaminen on koko kesän ollut vaan jäätävää rutiinia. Törkee kiire. Miljoona muutakin asiaa tehtävänä ja jatkuvasti kasvava univelka. Ovi auki, heinät sisään, pelletit kuppeihin, vedet vaihtoon (kaikki syö, hengittää ja liikku, hyvä), ulos ja ovi kiinni.
Tänään taas pitkästä aikaa istuin "marsumeditoimassa" varmaan puoli tuntia ihan vaan tekemättä mitään. Mulla on keltainen korkea jakkara, jossa voin istuskella ja katsella ylähäkkejä. Sitten on matala pikkujakkara, jolla istuessa näkee alahäkit. Kaikki marsut olivat puhtaissa häkeissä. Mussuttivat leuat heiluen heinää ja pellettiä. *rousk, rousk, rousk, rousk* Joskus joku tuli häkin reunalle ihmettelemään mitä mä teen. Välillä piti nahistella laumatoverin kanssa, ettei vaan toinen syö täyttä kuppia tyhjäksi. Tai kaveri syö sen parhaan heinänkorren! Tai justiinsa tismalleen janokuolema iskee sillä hetkellä, kun lajikumppani on juomapullolla... Laumaelämää!
Sitten heinien rapinasta iloistuneena joku sinkoaa suoraan heinäkasaan ja KABOOOM!!! Räjäyttää sen heinäkasan ympäri häkkiä. Naapurihäkit saa pukittelukohtauksen. Vastapäätä joku näkee ilorallit ja se tarttuu. Kohtapuolin marsulassa on käynnissä puolikas maanjäristys, kun kaikki 94kpl sätkyttelevät vallattomasti ja esittävät onnentanssia.
Kunnes tuli nälkä. Laumat kerääntyy jälleen pellettikipoille tai (levitettyjen) heinäkasojen äärelle.
Aino muuten on ottanut Generaattorin lempimarsukseen. En tiedä miksi. On varmaan sopivan matallalla (samalla tasolla on kyllä kaikkien muidenkin häkkien alakerrat) tai Gene kerjää riittävästi (niin kerjää kyllä kaikki muutkin). Mutta Aino etsii maasta heinänkorren, sellaisen missä on tähkä. Pienet sormet kääntävät heinänkorren niin päin, että tähkä menee häkin kaltereiden välistä sisään. Generaattori syö kaikki Ainon tarjoamat heinät. Pus.
lauantaina, marraskuuta 16, 2013
Kanauutisia
Meillä löytyi eka muna nyt ehjänä! Parina päivänä ollaan löydetty rikkinäinen kuori, mutta nyt olivat osanneet pitää ehjänä sen. Tosin vieläkään ei oltu osattu munia pesään, vaan muna oli pullautettu lattialle. Eka muna löytyi sisältä, toka muna ulkoa, kolmas sisältä. Tämä ehjä oli neljäs. :)
keskiviikkona, marraskuuta 13, 2013
Marsunomistajan vinkkejä osa 1000...
Kun aiot siivota 17 häkkiä, tarkasta purun riittävyys ENNEN tyhjentämistä. Yhdeksään häkkiin riitti purut ja turpeet, loput sai elää maton päällä. Matto onneksi on marsun mielestä hurjan kiva. Voi kun en olis hävittänyt niitä pissalaatikoita Ikaalisissa pari vuotta sitten. Mattopyykki ei onnistu kotipesukoneella, joten pesulareissuksi menee. Ei noita viitsi jättää pissaisena ensi kesän matonpesuihin kuitenkaan.
Marsut ovat tyytyväisiä kuitenkin. :)
Edessä Särmis. Takana Hissi, Hymy ja Pleini.
Marsut ovat tyytyväisiä kuitenkin. :)
Edessä Särmis. Takana Hissi, Hymy ja Pleini.
maanantaina, marraskuuta 11, 2013
Lappeenrantaan tuomaroimaan
Sunnuntaina olisi tiedossa näyttelyt Lappeenrannassa ja minä tuomaroimassa jälleen. :)
Ja jos vielä on joku, jolle on epäselvää nämä mun verkkokauppasysteemit, niin toimituskuluitta paketit kulkee mun mukana tähänkin näyttelyyn. :) Kaakkois-Suomen kani-ja jyrsijäharrastajat ry:n jäsenet saavat 10% alennusta rehuista, virikkeistä ja vitamiineista. Rekisteröitymisen jälkeen kirjaan jäsenyystiedot profiiliisi ja sen jälkeen tulee alennukset näkyviin.
Rekisteröidy heti! www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi
Ja jos vielä on joku, jolle on epäselvää nämä mun verkkokauppasysteemit, niin toimituskuluitta paketit kulkee mun mukana tähänkin näyttelyyn. :) Kaakkois-Suomen kani-ja jyrsijäharrastajat ry:n jäsenet saavat 10% alennusta rehuista, virikkeistä ja vitamiineista. Rekisteröitymisen jälkeen kirjaan jäsenyystiedot profiiliisi ja sen jälkeen tulee alennukset näkyviin.
Rekisteröidy heti! www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi
perjantaina, marraskuuta 08, 2013
PiNan pikkujoulut!
Huomenna! Verkkokauppaostokset kulkevat näppärästi mun mukana näyttelypaikalle ihan ilman toimituskuluja. www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi
lauantaina, marraskuuta 02, 2013
Lahden näyttelyn episodi
Episodi kerrassaan.
Aamulla lähtiessä jouduin siivoamaan ensin kuljetusboksit. Unohdin yhden kotia vaihtavan pennun kotiin. Annoin paperit kuitenkin, kun ne sentään oli mukana. Harvinaista, että paperit on, mut marsua ei. Yleensä marsut on kyllä kaikki mukana (tai noh...) mut paperit puuttuu melkein poikkeuksetta. Noh, annoin paperit kuitenkin mukaan. Näyttelypaikalla ensin esittelin väärää pentua ja vasta hetken päästä tajusin, että ei hemmetti!!! :D :D VIHDOINKIN sain Pauliinalle toimitettua ne himalayat, joista on puhuttu jo ties miten kauan. Paitsi, että Pauliina halusi nonself uroksen ja mä työnsin sille crestillisen. Samasta poikueesta, viereisistä häkeistä.
Näyttely sinänsä meni kivasti. Huippukondiittori oli Gaalassa ROP2 ja toisella tuomarilla ROP1! Molemmilta tuli sertit, joten Huippis on valio! Sillä turkilla!?!?!? Valio! No vahinkoja sattuu, mutta oon mä tyytyväinen. Ei se Huippis huono ole, en mä sillä, vaan kun vastassa oli niin paljon parempiakin. Omistani olisin kyllä sijoittanut Huippiksen hännille. Eliminaattori lilac oli myös tuomareiden mieleen ja sai kuman molemmilta. :) Mun kasvatti Ratamestari oli myös siellä ja sai toiselta tuomarilta sertin. Nyt silläkin on kaksi sertiä.
Näyttely venähti harvinaisesti tosi pitkäksi ja pitkämatkalaiset joutuivat juoksemaan kesken BIS pöydän taksiin ja junaan. Palkintoja sateli kyllä, kun heidän palkinnot sitten keräsi toinen pohjoisesta tullut. Palkintojenjako oli tosi sekava, kun siinä tuli kaikille kiire ja tuomarit antoivat BIS sijat jo siinä kun marsut olivat vielä pöydällä. Yleensähän kaikki arvostelut on ensin ja sitten pakataan, siivotaan ja järjestetään tila kuntoon. Vasta tämän jälkeen on palkintojenjako ja BIS sijat ovat kaikista viimeisimpänä, kun on jännittävin osuus koko hommassa.
Päästiin kotiin. Tämän unohtuneen urospoikasen kyyti ajoi tästä meidän ohi kotiinmennessään ja tulivat sitä hakemaan. Marsulassa alennuslipuketta näytelyyn kirjoittaessa, rupesin miettimään, että minkäs nimen mä nyt tähän kirjoitin. Ei tää kyllä A-poikueesta ole tämä kaveri, kun A-pojat asuu tossa toisessa häkissä. Hmm....
Mä olin antanut näille urospennuille paperit väärinpäin...
Onneks mun pää on kiinni mun hartioissa.
Aamulla lähtiessä jouduin siivoamaan ensin kuljetusboksit. Unohdin yhden kotia vaihtavan pennun kotiin. Annoin paperit kuitenkin, kun ne sentään oli mukana. Harvinaista, että paperit on, mut marsua ei. Yleensä marsut on kyllä kaikki mukana (tai noh...) mut paperit puuttuu melkein poikkeuksetta. Noh, annoin paperit kuitenkin mukaan. Näyttelypaikalla ensin esittelin väärää pentua ja vasta hetken päästä tajusin, että ei hemmetti!!! :D :D VIHDOINKIN sain Pauliinalle toimitettua ne himalayat, joista on puhuttu jo ties miten kauan. Paitsi, että Pauliina halusi nonself uroksen ja mä työnsin sille crestillisen. Samasta poikueesta, viereisistä häkeistä.
Näyttely sinänsä meni kivasti. Huippukondiittori oli Gaalassa ROP2 ja toisella tuomarilla ROP1! Molemmilta tuli sertit, joten Huippis on valio! Sillä turkilla!?!?!? Valio! No vahinkoja sattuu, mutta oon mä tyytyväinen. Ei se Huippis huono ole, en mä sillä, vaan kun vastassa oli niin paljon parempiakin. Omistani olisin kyllä sijoittanut Huippiksen hännille. Eliminaattori lilac oli myös tuomareiden mieleen ja sai kuman molemmilta. :) Mun kasvatti Ratamestari oli myös siellä ja sai toiselta tuomarilta sertin. Nyt silläkin on kaksi sertiä.
Näyttely venähti harvinaisesti tosi pitkäksi ja pitkämatkalaiset joutuivat juoksemaan kesken BIS pöydän taksiin ja junaan. Palkintoja sateli kyllä, kun heidän palkinnot sitten keräsi toinen pohjoisesta tullut. Palkintojenjako oli tosi sekava, kun siinä tuli kaikille kiire ja tuomarit antoivat BIS sijat jo siinä kun marsut olivat vielä pöydällä. Yleensähän kaikki arvostelut on ensin ja sitten pakataan, siivotaan ja järjestetään tila kuntoon. Vasta tämän jälkeen on palkintojenjako ja BIS sijat ovat kaikista viimeisimpänä, kun on jännittävin osuus koko hommassa.
Päästiin kotiin. Tämän unohtuneen urospoikasen kyyti ajoi tästä meidän ohi kotiinmennessään ja tulivat sitä hakemaan. Marsulassa alennuslipuketta näytelyyn kirjoittaessa, rupesin miettimään, että minkäs nimen mä nyt tähän kirjoitin. Ei tää kyllä A-poikueesta ole tämä kaveri, kun A-pojat asuu tossa toisessa häkissä. Hmm....
Mä olin antanut näille urospennuille paperit väärinpäin...
Onneks mun pää on kiinni mun hartioissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)