Naapurin pellolla on ruohokin vihreämpää...

... tai ainakin vähemmän lunta!

Sulaako tämä koskaan?

Tuolla alla on mun tulppaanit. Tällä menolla saattavat nousta jo juhannukseksi. Huooh.

Marsujen hassuja tapoja

Meidän teinikloppipojat siirtää oman mökkinsä aina ruokakupin päälle. En tiedä kuka niistä sitä tekee, vai ovatko laumana sitä siirtämässä. Se on ihan sama kummassa päädyssä ruokakuppi on tai kummassa päädyssä mökki on. Joka kerta kun tulen marsulaan, kuppi on mökin alla. Kuppi on tosi painava keraaminen, että sitä ne ei siirrä, vaan nimenomaan kevyttä muovikoppia. :D

Puolet laumoista heittää ruokakuppinsa aina ympäri tyhjentymisen jälkeen.

Sanotaan myös, että marsut eivät osaa kuoria. No, ei ne varsiaisesti osaakaan, mutta on niillä taitava suu. Mä olen syöttänyt Oxbowta ja kauraa sekaisin. Osa laumoista syö kaiken, osa syö ensin kaurat ja osa syö ensin Oxbowt. Nyt Oxbowherkuttelijat ovat oppineet syömään myös kauraa. Kahdessa laumassa kauranjyvät on syöty tyhjiksi niin, että ovat syöneet jyvän ja kuppi on täynnä kuorenpuolikkaita.

Laitoin toissapäivänä ison tarjottimen täyteen ohranjyviä itämään. Saavat marsut pian herkkuja. Mä NIIN fiilistelen jo tulevaa kesää. Kanat oli vuosi sitten jo ulkoilemassa, mutta nyt on vielä tarha niin täynnä lunta, ettei ihan vielä ole sinne asiaa.

Marsunko tahdot jne...

Osallistuin Hirnu oy:n kisaan monelle harrastajalle tutulla runolla. Kilpailu täällä: http://www.hirnu.fi/kilpailu En oikein tuosta sivusta saa selvää, että mikä se palkinto on, jos siitä jotain sattuu voittamaan. Mutta eipä haitta. Onhan noista kiva haaveilla. Hirnu on meiltäpäin katsottuna ihan älyttömän kaukana, että mitään avaimenperää suurempaa tuskin lähetetäänkään. Toisaalta, mikä tahansa mitä toi firma valmistaa, voidaan mielellään ottaa vastaan avaimenperästä alkaen. Lampaita on joskus suunnitteilla, eikä haittaa, vaikka olis kanoille toinenki koppi jne jne...

Alkuperäisen runon tekijää ei tiedetä ja sitä eläinihmiset muokkaa aina kulloisenkin lajin mukaan. Hykerryttävän hauska. Goolgettakaa "koiranko tahdot" tai "kissanko tahdot". Löytyy hevosista linnuista ja monesta muustakin lajista. Mä tein oman version, jonka muokkasin meidän tilanteeseen sopivaksi. Ensimmäinen poikuehan oli Marsesterin ja Reetun risteytyspoikue. Tarkoituksena ei ollut muuta, kun toivoa, josko tulisi saman näköinen poikanen kun Marsesteri itse oli. Urostakaan ei haluttu omaksi ja saatiin self black Anemones Afterglow "Reetu" lainaksi. Voidaan siis hätäpäissään yrittää työntää Katriinan syyksi meidän marsumäärää. :D


Marsunko tahdot? No, kaksiko vaan?
Siitä se lauma lähtee kasvamaan.
Kaksi on pari, saadaan kolmesta lauma.
Neljänkin kanssa vielä riittää aika.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy marsuilla aivan tuota pikaa!
Tehdään yksi poikue, uroskin saadaan lainaksi.
Reetu on kiltti, ei siitä ole vaivaksi.

Voi Reetu, mitä teen sun kanssa,
löytyi lainasopimuksesta ansa!

"Reetun saa pitää, jos siihen kiintyy."
No siitähän se mieskin jo villiintyy.
Mites olis kasvatus, uskallanko leikkiin?
Olen löytänyt rodun, johon jäin kiikkiin.
Kyllä poikasille löytyy koti uus.
Kato jollekin lemmikiksi ihanuus!
Paitsi tämä on niin söpö, et se on pakko pitää.
Tälläkin on nätti nenä, se saa meillä elää.

Monet mulle nauraa, mut harrastus pysyy.
Montako marsua, mun kaverit kysyy?
Onhan se määrä ollut joskus nelkyt.
Lakkasin laskemasta, kun rikki meni viiskyt.
Seuraavaksi huomaan, että olenkin köyhä.
Kylillä kuiskitaan, että päästäkin löyhä.
Ei marsujen määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman olis laumani vajaa.

Ensin oli kaksio ja sitten kolmio.
Lopuksi ostettiin omakotitalo.
Tarvikkeita löytyy valtavat kasat.
Kuivikkeet, ruuat ja näyttelykamat!!!
Kuten arvata saattaa, häkeillä on kokoa.
Ei niitäkään voi laittaa keskelle peltoa.

Tuli siis hankittua työmaakoppi.
Ei apua, mikä floppi.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää.
Kyllä meitäkin pihaan ajo hävettää.
Kyljet oli tuhrittu graffiteilla.
Eikä tekijää siunattu lahjoilla.
Nykyinen koko on kahdeksan neliötä.
Eikä se tietenkään ole riittävä.
Tarvitaan jotain koristamaan pihaa.
Jotain siistiä, missä ei olisi vikaa.

Mahtavin tönö olis punainen.
Nykyinen "koriste" on likainen.
Sopivin vaihtoehto olisi L-koirala.
Kaipaa vain kylttiä: Maailman Marsula.

Terveisin Maailman marsulan palvelijat...


(Se kyltti meillä itseasiassa on, kiitos Pauliinan. Ei vaan vieläkään ole missään seinässä kiinni, vaikka suunnitelmat on kovat. Siitäkin on tulossa oma postaus. Joskus...)

Peukut pystyyn

Saatiin tässä joku aika sitten vihdoin laitettua loputkin kasvit maahan. Noin viikko sitten istuttelin jo sipulit ja porkkanat ja jotain muuta. Nyt on koko kasvimaa käytössä. Yksi penkki on vielä tyhjä, tosin siihen tulee porkkanaa vähän vähän kokoajan.

Keltasipuli, punasipuli, jättisipuli, purjo, porkkana, retiisi, herne, palsternakka, kyssäkaali, punajuuri, maissi, peruna ja kukkakaali. Kukkakaalintaimet tosin kuoli jo kaikki...

Eri paikassa kasvaa ananaskirsikka, vesimelooni, tomaatti, kurpitsa ja valikoima erilaisia kukkia. Auringonkukat on suurimmassa osassa, kun niitä on kasvimaan reunalla isot kasat. Tai vähän joka puolella pihaa...

Tässä on mun suurin toivo.

Maissi. Pus.

Peukut pystyyn.

Paprikapäivitys

Mun paprikassa on kukka!

Pieni sievä ja valkoinen. Muuttuukohan paprikaksi koskaan? Viereisessä taimessa on kaksi pienenpientä nuppua. :)

Blogin sisällöstä kysymys

Mulla kun on täällä marsujen lisäksi näitä kanajuttuja, niin mites olis yksi pikkujuttu lisää? Mulla on tapana kaikessa hiljaisuudessa kiduttaa kasvit hengiltä ja sitten pettyä, kun niistä ei tullutkaan mitään. Mun kasvien tappaminen suuntautuu pääasiassa hyötykasveihin, mutta on mulla kaikenlaista muutakin. Esikasvatukseen tulee joka vuosi hommattua erilaisia siemenpusseja, alustoja, multaa, kippoa ja kuppia ja muuta vastaavaa. Kuitenkaan ei koskaan juuri mitään sitten loppujenlopuksi selviä hengissä. Muutama vuosi on mennyt jopa niin, että kaikista ostoksista huolimatta en ole sitten edes istuttanut mitään. Mikä pettymys ettei ne hyppää multaan itsekseen!

Ensimmäiset ikiomat viritelmät oli joskus Ikaalisissa asuessa. Mulla oli koulussa tehty superhieno kaukalo, jonka tungin täyteen multaa ja sinne sitten persiljan siementä hienoihin riveihin. Harmi ettei ne rivit juuri tulleet näkyviin. Ehkä 1/50 siemenestä nousi ja vaikka kylvö oli alkukesästä tehty, niin loppukesällä mun huippupersiljat oli ehkä 2cm korkeita. Hautasin puutarhurihaaveet moneksi vuodeksi.

Sisäkasveja tässä välissä on tullut tapettua useita. Yksi Nordicista 2010 saatu palkintorehu on vielä hengissä. Sekin tosin Mikan avustuksella. Mä en oo siihe koskenut pariin vuoteen, kun se oli oikeesti tosi huonossa kunnossa. :D Mika sai sen henkiin ja kasvamaan tosi hyvin. Harmi. Se on aika ruma rehu.

Jokatapauksessa viime kesänä sain muuton ansiosta ihan iiiiiiison kasvimaan. Joka loppujenlopuksi kasvoi komeasti... rikkaruohoja. :D Anoppi ja mies saivat aikaiseksi hyvät perunat, mutta mun onnistui saada pari kurpitsaa ja muutamia herneitä. Alkukesästä retiisit oli hyviä, mut porkkanat ei menestyneet. Kaikki salaatit, kukkakaalit, yrtit ja muut ei selviytyneet. Pari auringonkukaa ja joitain maisseja. Tosin kesän lämpötilaoloja mä syytän siitä, ettei maissi kerennyt. Lyhyeksi ja kitukasvuiseksi ne jäi, mutta tähkiä oli kyllä. Ei vaan ehtinyt kypsyä.

Tänä vuona mulla on aiempaakin laajempi kirjo tuhottavia kasveja.

Haluatteko te lukea Suomen Surkein Puutarhuri -ehdokkaan päivityksiä?