Marsujen kasvatusta Hämeenlinnassa kasvattajanimellä Maailman. Marsukaksikko Marsesteri ja Hammastelija saapuivat talouteen 2007 ja siitä se lähti. Kasvattajanimestä tuli virallinen tammikuussa 2010. Sydämen ovat vieneet abessiinialaiset, mutta tilaa on myös ridgebackeillä, himalayalla ja peruaaneilla. Marsujen palvelijana Aida. Eläinperheeseen kuuluu myös, kaksi koiraa ja kolme shetlanninponia.
maanantaina, syyskuuta 30, 2013
Viidennen kerran A-poikue
Viides kierros aakkosia lähti käyntii! Maailman Yliloikkari synnytti kaksi isoa ja reipasta urospentua. Suklaapoika on niin älyttömän suloinen, että mä en kestä, kun sen turkki on ihan hirvee. Rusetteja on arpoutunut noin miljoona liikaa ja ei yhtään oikealle paikalle. Mutta sen naama! Isukkina FI MVA Maailman Karvaturri
sunnuntaina, syyskuuta 29, 2013
Ä+Ö poikueet
Kappas jälleen mammat tekivät yhteissynnytyksen. Toiset löytyi aamulla ja toiset illalla. Onneksi asuvat eri häkeissä. :)
Ä-poikueen isä FI MVA Maailman Karvaturri, emo Maailman Diileri. Kaksi urospentua, joista toinen suklaa.
Ö-poikueen tuloksena kaksi brindleä naarasta. Emo Maailman Ziri, isä FI MVA Maailman Narinari
Ä-poikueen isä FI MVA Maailman Karvaturri, emo Maailman Diileri. Kaksi urospentua, joista toinen suklaa.
Ö-poikueen tuloksena kaksi brindleä naarasta. Emo Maailman Ziri, isä FI MVA Maailman Narinari
torstaina, syyskuuta 19, 2013
Nordicin jälkipuinnit
Nordic tuli ja meni. Olin niin uuvuksissa koko viikonlopusta, etten jaksanut kirjoittaa. Järjestelyt taisi suurimman osan mielestä mennä ihan mukavasti ja sujuvasti. Omalta osaltani istuin sihteerinä molemmat päivät kynä sauhuten. Oli mukavaa. Jotain kuulutuksiakin piti hoitaa sekä palkintojenjako. HUI! En sitten tiedä miten paljon niistä marmatettiin jälkeenpäin, mutta ihmiset taisivat pääosin saada selvää mun puheesta. Kai se tärkeintä on.
Kiva viikonloppu sai paskan maun suuhun sunnuntain loppupuolella. Liiasta aktiivisuudesta sain heti palautetta, ja ihan vaan sen takia ettei informaatio ollut kulkenut "rikkinäisessä puhelimessa" täydellisesti mulle asti. Löytyi myöskin henkilöitä, jotka eivät olleet tyytyväisiä eläintensä kohteluun. Yhdet olivat totaalisen loukkaantuneita, koska heidän eläimensä ei ollut saanut roppia ja sertiä: "muttakun toi sai, miksei mulla ole leimaa, mitä se tarkoittaa???" Koita siinä sitten selittää huonolla englannilla englantia ymmärtämättömälle, että ihan sääntöjen mukaan mentiin ja tuomari päättää antaako palkintoja vai ei. Toiset tuutelevat suureen ääneen keskenään (ja ulkomaita myöden), kuinka ikäviä, lapsellisia ja tyhmiä me SMY:läiset ollaan, sattumalta vaan niin että joku järjestäjistä kuulee, tällä kertaa mä olin lähimpänä. Noh, jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä on ihmiset joiden mielipiteille en juurikaan laita painoa, mutta ajoitus oli sattumalta sellainen, että väkisinkin pisti harmittamaan. Etenkin kun marmatuksen aihe oli sellainen, ettei mulla ole mitään tekemistä asian kanssa. Aihe kiinnosti kun kilo paskaa, mutta kun olen hallituksessa, niin siinä sitten uidaan kiinnostaa tai ei. Valitettavasti paha mieli jäi. Lapsi oli ollut hoidossa äitin luona ja jättänyt päikkärit pois, joten suoraa huutoa Vantaalta Hämeenlinnaan. Puolitoista vuotiaasta natiaisesta sitä ääntä lähtee. Luoja...
Omat eläimet ei saaneet mitään, kuten arvelin. Pikkuhimmylle olisin toivonut edes "smiley face"-kumaa, koska se on mun ymmärtääkseni lupaava pikkuneiti. Mutta tietenkin kun on 2kk, niin eihän niitä merkkejä vielä kovin kummoisesti ole, kun pentuvalkoista karvaa on niin paljon joka puolella. Abyt on aina kova pala, kun tulee ruotsalaisia ja nythän parhaat mulla on juuri synnyttäneet. Ja tuomari kiinnittää huomiota juuri niihin asioihin, missä mulla on suurimmat puutteet. Pitkiksen kanssa... ruotsalaisia vastaan... no, se siitä.
Elämä jatkuu.
Poikasia on Nordicin jälkeen syntynyt lisää (niistä joskus myöhemmin). Arvatkaa vaan oonko jaksanut kuvata niitä. No en. Koulu loppuu ensi viikon perjantaina, joten onneksi nämä pitkät koulupäivät matkustuksineen loppuu siihen.
Kiva viikonloppu sai paskan maun suuhun sunnuntain loppupuolella. Liiasta aktiivisuudesta sain heti palautetta, ja ihan vaan sen takia ettei informaatio ollut kulkenut "rikkinäisessä puhelimessa" täydellisesti mulle asti. Löytyi myöskin henkilöitä, jotka eivät olleet tyytyväisiä eläintensä kohteluun. Yhdet olivat totaalisen loukkaantuneita, koska heidän eläimensä ei ollut saanut roppia ja sertiä: "muttakun toi sai, miksei mulla ole leimaa, mitä se tarkoittaa???" Koita siinä sitten selittää huonolla englannilla englantia ymmärtämättömälle, että ihan sääntöjen mukaan mentiin ja tuomari päättää antaako palkintoja vai ei. Toiset tuutelevat suureen ääneen keskenään (ja ulkomaita myöden), kuinka ikäviä, lapsellisia ja tyhmiä me SMY:läiset ollaan, sattumalta vaan niin että joku järjestäjistä kuulee, tällä kertaa mä olin lähimpänä. Noh, jälkimmäisessä tapauksessa kyseessä on ihmiset joiden mielipiteille en juurikaan laita painoa, mutta ajoitus oli sattumalta sellainen, että väkisinkin pisti harmittamaan. Etenkin kun marmatuksen aihe oli sellainen, ettei mulla ole mitään tekemistä asian kanssa. Aihe kiinnosti kun kilo paskaa, mutta kun olen hallituksessa, niin siinä sitten uidaan kiinnostaa tai ei. Valitettavasti paha mieli jäi. Lapsi oli ollut hoidossa äitin luona ja jättänyt päikkärit pois, joten suoraa huutoa Vantaalta Hämeenlinnaan. Puolitoista vuotiaasta natiaisesta sitä ääntä lähtee. Luoja...
Omat eläimet ei saaneet mitään, kuten arvelin. Pikkuhimmylle olisin toivonut edes "smiley face"-kumaa, koska se on mun ymmärtääkseni lupaava pikkuneiti. Mutta tietenkin kun on 2kk, niin eihän niitä merkkejä vielä kovin kummoisesti ole, kun pentuvalkoista karvaa on niin paljon joka puolella. Abyt on aina kova pala, kun tulee ruotsalaisia ja nythän parhaat mulla on juuri synnyttäneet. Ja tuomari kiinnittää huomiota juuri niihin asioihin, missä mulla on suurimmat puutteet. Pitkiksen kanssa... ruotsalaisia vastaan... no, se siitä.
Elämä jatkuu.
Poikasia on Nordicin jälkeen syntynyt lisää (niistä joskus myöhemmin). Arvatkaa vaan oonko jaksanut kuvata niitä. No en. Koulu loppuu ensi viikon perjantaina, joten onneksi nämä pitkät koulupäivät matkustuksineen loppuu siihen.
keskiviikkona, syyskuuta 11, 2013
Y+Z poikueet
Samalle päivälle kaksi poikuetta. Toinen löytyi aamutuimaan, toinen iltaruokinnalla.
Y-poikueen isä FI+S MVA Maailman Generaattori, emo Juli (kasv Carolina Clayhills). Tuloksena kolme AGOUTIA. Gene tortti ja Juli golden/white. Ylisöpöjä!
Z-poikueen isä FI+S MVA Maailman Karvaturri, emo Maailman Sopupeluri. Viisi reipasta pientä. Torttinaaras on aivan yli-ihana!
Y-poikueen isä FI+S MVA Maailman Generaattori, emo Juli (kasv Carolina Clayhills). Tuloksena kolme AGOUTIA. Gene tortti ja Juli golden/white. Ylisöpöjä!
Z-poikueen isä FI+S MVA Maailman Karvaturri, emo Maailman Sopupeluri. Viisi reipasta pientä. Torttinaaras on aivan yli-ihana!
lauantaina, syyskuuta 07, 2013
Uudet valiot
Suomen Muotovalion arvonimi on nykyään kahdella Maailman abylla lisää.
FI MVA Maailman Narinari
FI MVA Maailman Voikukkapuimuri
FI MVA Maailman Narinari
FI MVA Maailman Voikukkapuimuri
torstaina, syyskuuta 05, 2013
Nordic trimmi tehtynä!
Luoja, miten olisi helpompaa, jos noita himiksiä olisi trimmannut vaikka kaksi viikkoa sitten? No ei Kaverissa ja Inkerissä niin paljoa tekemistä ole, kun ne on vielä junnuja. Ja Inkerin edellisestä trimmistä on se neljä viikkoa. Mutta Aleksi. Voi Aleksi. Mä trimmasin sitä ihan ikuisuuden ja karvamäärästä päätellen mä tein siitä jo kaljun. Mutta TA-DAA! Aleksi on aivan karvainen ja täynnä pitkiä karvoja. Paljon. Vedin sen varmaan sataan kertaan läpi ja nyt sai luvan riittää, kun alkoi jo silmiäkin painamaan. Ihan varmaan se kasvattaa sitä pitkää turkkia samaa vauhtia takaisin, kun mä nyhdän irti.
Huomenna viimeiset pesut ja ihan varmaan trimmailen kyllä vielä lisääkin. Himikset pääsee valkoshamppookylpyyn ja Tinttaliisa (tekselipökseli) elämänsä ensimmäiseen kylpyyn. Abyille nyt annan vaan pusuja. Koko köörille vielä kynnenleikkuu. Hiukka jänskättää! Yövyn Vantaalla itse, joten mun reissu alkaa jo huomenna.
Huomenna viimeiset pesut ja ihan varmaan trimmailen kyllä vielä lisääkin. Himikset pääsee valkoshamppookylpyyn ja Tinttaliisa (tekselipökseli) elämänsä ensimmäiseen kylpyyn. Abyille nyt annan vaan pusuja. Koko köörille vielä kynnenleikkuu. Hiukka jänskättää! Yövyn Vantaalla itse, joten mun reissu alkaa jo huomenna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)