torstaina, heinäkuuta 29, 2010

Mun paljon hehkuttamasta Emmy-peruaanista ei ole vielä kuvaa! Sen turkki on kasvanut hurjasti siitä kun se tuli. Nyt tuntuu jo järkevältä kammata sitä, kun siellä löytyy jo takkuja. Emmy on kiltti. Hurjan kiltti. Oon pessy sitä jo muutaman kerran kokonaan ja pyllykarvoja pari kertaa. Se ottaa pesun tosi tyynesti ja hiustenkuivaajaankin se reagoi lähinnä nakertamalla porkkanaa. On se varmaan vähän jännää, kun se pissii kuivauksen aikana noin kymmenen kertaa... Ja papanaa pukkaa. Mutta ei rimpuile eikä säpsy kuivaajaa tai yritä pötkiä pakoon.

Tein elämäni (ja Emmyn elämän) ensimmäisen nyytin jo! Turkki on vaan niin onnettoman lyhyt, ettei se pysynyt kiinni muutamaa minuttia pidempään, kun laskin sen häkkiin. Tai sitten se otti sen itse irti.




Mut eikös olekin suloinen. <3

sunnuntai, heinäkuuta 25, 2010

Se sai nimeksensä Maailman Zemppari.



Ja pakollinen ylisöpöisyyskuva. Cute overload!

lauantaina, heinäkuuta 24, 2010

Z-poikue

Sissi supisteli kun tultiin kotiin. Puolen tunnin jälkeen se ei ollu vielä saanut mitään ulos, joten päätin puuttua asiaan. Siellähän pilkisti ihan hurjan suuri pää. Avittelin siinä supistusten tahtiin ja sieltä putkahti mustavalkoinen poikanen. Se eli ja hengitti pienen ravistelun jälkeen. Söpöliini aivastelikin. Sen painoksi punnittiin äsken 143g! Z-urospoikanen. Supersuloinen, tomera ja mustavalkoinen naama! Jokaisessa tassussa vielä valkoista.
Sissin masu ei ollut suuri, joten oli hieman yllätys, että se synnytti jo nyt.
Olin toissapäivänä tunnustelevani että siellä on kaksi. Mutta siellä olikin pää ja peppu!
ELÄVÄ PENTU!
ELÄVÄ EMO!

HURRAAAA!!!
:32:

tiistaina, heinäkuuta 20, 2010

Rekisteröintejä

Damtorps Shaelynn M437-10
Maailman X-elent Elmeri M438-10
Maailman Uutisankkuri M439-10
Maailman Uskomaton Tuuri M440-10
Maailman Urhea Hurmuri M441-10

Tuuri pääsee nyt heti tuonne 8.8. näyttelyyn. Kaikki U-poikaset ja Herra X pääsevät sitten PiNaan. :) Jees.

lauantaina, heinäkuuta 17, 2010

R.I.P. Maailman Defenderi

Kasvatuksesta

Pohdiskelua kasvatuksesta ja jalostuksesta.

Olen monesti joutunut selittämään tutuilleni kasvatusharrastusta. "Eikö marsut oo lasten lemmikkejä?" Marsut sopivat juu lapsillekin lemmikeiksi, mutta vastuullinen kasvatus on eri asia kun pelkkä lemmikin pitäminen. Omalla valinnalla vaikuttaa hurjan paljon siihen millaisia marsuja on tässä maassa. Kaikki ulkonäöstä ja luonteesta terveyteen saakka. Abyilla on löytynyt kaihia. Prosentuaalisestihan kaihiabyja on häviävän pieni osa, mutta jalostuksellisesti joutuu tutkimaan sukutauluja ja laskeskelemaan, pohtimaan ja miettimään, että mitä marsuja voit yhdistää.

Näistä tiineysmyrkytyksistä ja tiineyksien epäonnistumisista on heränny paljon ajatuksia. Jotenkin sitä ajattelee jokaisen kuoleman olevan omaa syytä jotenkin ja sitä tuntee epäonnistuneensa. Pitäisi oppia ajattelemaan asiaa toiselta kantilta. Kuitenkin tarjoan täällä marsuilleni lajinmukaiset ja mukavat olosuhteet. Luonto karsii jalostukseen kelpaamattomat yksilöt pois. Jos poikanen kuolee, sillä on joku syy kuolla. Jos emo kuolee, sillä on syy kuolla. Niissä on silloin jotain, jonka takia niiden ei ole tarkoitus jatkaa sukua. Yksikään marsuhan meillä ei ole vielä kuollut "luonnollisesti". Kaikkien kuolinsyiden alku ja juuri on tässä kasvatuksessa. Tiineys on iso rasitus naaraalle, joten vain vahvat yksilöt selviävät.

Eläimiä kuolee. Jalostuseläimen on oltava vahva. Miksi en osaa hyväksyä sitä?

Tämä siis siksi, että Defenderi ryhtyi ronkeliksi viikon puolivälissä. Perjantaina mentiin täysin tukiruuan varassa ja illalla lähdettiin päivystykseen hakemaan lisää neuvoja. Saatiin nesteytystä ihon alle ja B-vitamiinia. Otettiin röntgenkuvat, josta katsottiin siis poikaste määrää, kokoa ja lantioluita. Ultrassa tarkistettiin, että poikaset ovat vielä elossa. Sitten meidät lähetettiin kotiin, koska leikkaus tuntui siihen kohtaan vielä melko hurjalle ja hormooneilla synnytyksen käynnistäminen ei käynyt, kun ei tiedetty onko se vielä miten loppupuolella tiineyttä.

Päästiin kotiin ja Defenderi ryhtyi supistelemaan. Supistuksia tuli rytmikkäästi ja Defenderi reagoi niihin melko vaisusti. 45min pinnistelyn jälkeen soitettiin ell ja kysyttiin, että tullaanko takaisin. Juuri ennen kun lähdettiin, niin huomattiin, että Defenderi on punnertanut esiin poikasen takajalat. Avitettiin kuollut poikanen ulos ja automatkalla se pyöräytti toisen kuolleen. Eläinlääkärissä annettiin hormoonipiikki, kun supistukset olivat loppuneet automatkan loppupuolella. Meillä on siis Tampereen päivystävälle noin 60min matka... Ensimmäisen piikin jälkeen saatiin supistuksilla ulos verta. Toisen piikin jälkeen tuli ulos kuollut (täydellisen naamaviirun omaava) poikanen. Kolmas piikki ei tuottanut enää tulosta, joten päätettiin, että poikaset tarvii saada ulos leikkaamalla, jos halutaan edes yrittää säästää Defenderin henki.

Lähdettiin kävelemään Tampereelle ja kello oli varttia yli viisi. Käytiin aamukahvilla ja -munkilla Tammelan torilla. Kaupunki oli hiljainen, rauhallinen ja oli hyvin epätodellinen olo.

Defenderin leikkaus oli mennyt ok. Poikaset olivat jo kuolleet ja kohdun poistoon ei eläinlääkäri ollut ryhtynyt, kun siellä oli kuulemma harvinaisen vahvoja suonia, joista ei halunnut sitten vaaraa. Defenderi päästettiin kotiin noin puolitoista tuntia leikkauksen loppumisesta, joten se oli jotakuinkin hieman jo hereillä. Nyt se ääntelee tuolla kopassa vielä ihan tillintallin.

Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Eipä tässä taaskaan muu auta. Defenderi on nyt meidän kallein marsu ell kuluista laskien.

sunnuntai, heinäkuuta 11, 2010

Kesä!

Hammastelija, Marsesteri, Särmis, Reetu ja Hissi laiduntamassa. Minä makoilen ja Mika istui pihakeinussa.

perjantaina, heinäkuuta 09, 2010

Pariskunta yhdistetty

Yhdistetty pariskunta:
Maailman Chrysleri + Wallhamra Åla

Gangsteri ei ilahtunut joutuessaan jakamaan Chryslerin huomion, joten pientä nokittelua oli havaittavissa. Oona kiljuu ja Gangsteri mulkoilee ja näykkii pyllykarvoja. Chrysleri menee onnellisesti huristellen. :)
Hienoja suklaakantajavauvoja odotellaan. :)

torstaina, heinäkuuta 01, 2010

Peruaani!

Nyt mulla on peruaani! Emmy-peruaani.
Pieni pörröinen palleroinen hieman yli luovutusikäinen ihana golden agouti / golden / white peruanityttö. Laittelen kuvia jossain vaiheessa, kun saan itse sitä kuvattua.
Emmyä koitan pitää turkissaan ja voisihan sitä vaikka ulkomuodossakin käydä. :) Pääasiassa Emmyn tarkoitus olisi ridgeback projekti. Etsinnässä olisi sille vaikkapa sk lilac tan uros... Emmy kun on lilac kantaja, niin sieltä voisi tulla kivoja pieniä harjallisia tanteroita näteissä väreissä.

Marsuliikennettä
Emmy tuli Jaanalta Jurvasta ja samalla Jaanalle muutti pysyvästi Sprintteri ja sinne lainaan meni Eki ja Potkis. Eki meni mieheksi Lumpparille (Jaanalla sijoituksessa siis) ja Potkis Jaanan ruotsintuontinaaraalle. Eli toivotaan hyviä suklaita ja kivoja lilac kantajia. Tosin Lumpparin suklaakantajuudestahan ei voi olla 100 varma, kun se on kantajavanhemmista. Mut anyway suklaakantajia tulee, kun Eki on suklaa. :)