Masu pipi

Mataharilla oli masu pipi toissapäivänä. Ihmettelin, kun ei tullut kerjuulle eikä heinää syömään. Tietenkin ensiksi sydäntä kylmäsi, että onko tämä nyt tässä, koska Mataharikaan ei ole ollut nuori enää pitkiin aikoihin. Kävi närkkimässä muutaman pelletin ja palasi nokka rutulla mökkiin käkkimään. Otin sen syliin ja masu tuntui kyllä turhan suurelta. Sillähän on pieni ihossa oleva kasvain masupuolella, joten pelkäsin, että josko kasvaimia siellä mahassa on sisälläkin. Masusta kuitenkin kuului pulputusta paljon runsaammin kun normaalitilanteessa eikä siellä tuntunut mitään erityistä. Mataharilla on paha tapa nyhtää Pleinin turkkia olkapäästä samalla, kun putsailee Pleinin korvat. Mun tunnustelutaidot tosin on huonot, anyway, ilmavaivoja siis toivoin. Hieroin masua varovasti ja masun pulputus vain lisääntyi, joten ajattelin antaa kipulääkettä, jos maha on kipeä. Tärkeintä on saada se kipu pois, jotta marsu innostuisi syömään, koska kun se saa ruokaa sinne masuun lisää, niin kipukin kulkeutuu pois.

Kävin hakemassa kipulääkkeen sisältä ja annoin siitä aloitusannoksen. Aamulla pelkäsin mennä marsulaan. Josko siellä on raato. No ei ollut! Ihan virkeä mummeli, jota nyt kiinnosti jo heinätkin. :) Annoin kipulääkeannokset vielä eilen aamulla ja illalla, koska pulputtelua kuului edelleen. Tänäaamuna ei saanut ja tänään illalla oli edelleen ihan normaali.

Hyvä Matahari! Jei!

Oman pellon ihanuus

Onko sen oman heinäpellon omistaminen nyt niin autuaan onnelliseksi tekevä juttu.

Ihanan vihreä pelto tuulessa aaltoilevaa heinää. Mukavaa ja helppoa kerätä marsuille siitä kassikaupalla tuoretta mutusteltavaksi. Viikatteella vaan huis-huis nurin ja siitä nostelee vaan isoihin Ikean kasseihin ja kantaa marsulaan. Eikö niin? Kuva on otettu siitä kohdasta, missä kasvaa vain heinää. Suurimmaksi osaksi tuolla on ohdaketta ja nokkosta.

Noh, ei todellakaan. Kun menee seisomaan tuohon ihanaan vihreyteen, voi huomata, että heinä kasvaa harvassa. Hyvin harvassa. Vuosien saatossa niittämättä ollut pelto on kasautunut täyteen vanhaa kasvustoa, joka tukahduttaa tehokkaasti kaiken. Heinä on korkeaa, mutta tuon edellisvuosien lakoontuneen kasvuston takia viikatteella ei voi heilua lähelläkään maata, ellei tahdo saada viikatetta täyteen ruskeaa vanhaa talven maannutta heinää. Mä en edes muista nyt ton kyseisen heinäkasvin nimeä, mutta se ei kuulu niihin kasveihin, joissa olisi parhaiten ravinteita eläinten ruokkimista ajatellen. Timoteitä tuolta ei löydy enää.

Toisen pellon kävi eräs tuttu viljelijä kääntämässä ympäri ja oli kyllä kovaksi pakkautunut maa. Pelto on ollut ehkä kymmenen vuotta kääntämättä, niin siinä sai traktori ottaa auran ylös muutamaan kertaan ja peruuttaa uudelleen vauhtia. Siellä kasvoi jo peukaloa paksumpaa haapaa. Kunhan viljelijät ehtivät, niin tulevat kylvämään siihen timotein. Tavoitteena saada siitä sekä marsuheinää (tuoretta), että laiduntilaa mahdollisille lampaille, joskus tuleville vuosille. Omaa kuivaheinää tuskin ryhdytään tekemään, koska meiltä ne välineet puuttuu ihan traktorista lähtien. Kuivaheinän teko on herkkää puuhaa ja saadaanko sitten viljelijät paikalle täsmälleen oikeaan aikaan, ettei mene hyvä tarkoitus sillä pilalle. Viljelijöillä kuitenkin on etusijalla ne omat työt, eikä meidän puolen hehtaarin harrastepelto.

Tuoretta heinää

Tuoretta heinää on taas saanut jonkin aikaa. Määrät on jo luokkaa "kourallinen per marsu". Taianomainen ääni niistä lähtee. Tuoreheinä on vielä niin uusi juttu, että kaikki syö hievahtamatta, pukittelematta, tappelematta ja vauhdilla. Yleensä heinien ja muiden ruokien jakoon liittyy jos jonkinmoista nokankoputtamista kaverille tai muuten vaan joku kiertää toiselle puolelle heinäkasaa. Josko siellä olis parempaa heinää, kun omalla kohdalla. Toki pitää jonkun kaverin pyrstöä vähän haukata matkalla. Tuoreheinää syödessä ei kukaan ehdi edes pukittelemaan. Ennen ja jälkeen kyllä pukitellaan. :D

Tuoreheinä on kyllä niin maaginen, että marsulasta kuuluu oikeasti vain ja ainoastaan rouskutusta. Ei askeltakaan. Ei inahdustakaan. Vain rouskutusta. 70 x rousk-rousk-rousk-rousk....

Maagista. Mahtavaa.

Neuroottisuutta havaittavissa?

Mitä kertoo marsulan omistajasta, jos kaikki avattujen paalien narut on kieputettu näin?

En se minä ollut...

Kauran kasvatusta

Kaikki hypettää facebookissa, kunka kevään merkkejä näkyy. Jossain on jo leskenlehtiä ja jonkun pihalla jo krookuksetkin nousee. Meillä on metri lunta.

Revi tästä nyt sitten kevättä?

Jos ei kevät ole ulkona, niin tehdään se sisälle. 19.3.

Ja eilen. Hyvin se kaura kasva.

Taitaa olla marsut kohta onnellisia. Muntsi-sisämarsu on saanut jo herkkuja maisteltavakseen. Samaten toipilas-Tonttumuori. Se siirtyy tänään marsulaan takaisin, kun lääkekuuri on nyt ohitse.

Kaunista kerrassaan...

Kyllä tämä työmaakoppi ja paskasäkit tekee pihaan niin nätin lisän, että silmiä kirvelee. Ai kamala. Säkit on kasattu tuohon, kun tuonne pellolle niitä on päässyt kippaamaan tosi huonosti, kun on metri lunta. Osa säkeistä on jo viety, mutta sitähän tulee aina lisää...

Uuteen marsulasuunnitelmaan sisältyy fiksu lantala-ratkaisu.


Heinää

Tänään on heinäkeikka jälleen Pälkäneelle. Viimeksi haettu ennen nastoja, joten about 3kk tässä onkin pärjäilty. Kävi hyvin oikeastaan. Auringonpimennystä on povattu näkyväksi paremmin Pälkäneen suunnalla, kun Hämeenlinnan korkeuksilla voi olla vähän pilviä. Ajoitan lähtöni siis niin, että voin seisoskella siellä katselemassa tätä ihmettä. :) Viimeksi katselin lapsena osittaista auringonpimennystä kotitalon olohuoneen ikkunasta!

Marsun mietteitä

Ruokakuppi on ihan turhanpäiväinen kapistus, jos se on tyhjä. 

Sen voi nakata nurkkaan ja työntää heinää eteen.

Miten...?

Marsujen hassuja tapoja

Meidän teinikloppipojat siirtää oman mökkinsä aina ruokakupin päälle. En tiedä kuka niistä sitä tekee, vai ovatko laumana sitä siirtämässä. Se on ihan sama kummassa päädyssä ruokakuppi on tai kummassa päädyssä mökki on. Joka kerta kun tulen marsulaan, kuppi on mökin alla. Kuppi on tosi painava keraaminen, että sitä ne ei siirrä, vaan nimenomaan kevyttä muovikoppia. :D

Puolet laumoista heittää ruokakuppinsa aina ympäri tyhjentymisen jälkeen.

Sanotaan myös, että marsut eivät osaa kuoria. No, ei ne varsiaisesti osaakaan, mutta on niillä taitava suu. Mä olen syöttänyt Oxbowta ja kauraa sekaisin. Osa laumoista syö kaiken, osa syö ensin kaurat ja osa syö ensin Oxbowt. Nyt Oxbowherkuttelijat ovat oppineet syömään myös kauraa. Kahdessa laumassa kauranjyvät on syöty tyhjiksi niin, että ovat syöneet jyvän ja kuppi on täynnä kuorenpuolikkaita.

Laitoin toissapäivänä ison tarjottimen täyteen ohranjyviä itämään. Saavat marsut pian herkkuja. Mä NIIN fiilistelen jo tulevaa kesää. Kanat oli vuosi sitten jo ulkoilemassa, mutta nyt on vielä tarha niin täynnä lunta, ettei ihan vielä ole sinne asiaa.

Uusi marsula ostettu!

Me muutetaan kohta ikiomaan kotiin. Remppa alkaa olemaan loppusuoralla. Meidän näkökulmasta siis loppusuoralla, joku muu saattaa tuumata remontin vasta alkaneen. Meinaan nyt ollaan siinä vaiheessa projektia, mitä ihmiset yleensä kutsuu remontoinniksi. Maalaamista, tapetointia ja laminaatin asennusta on pääasiassa enää jäljellä. Taloon ei kuitenkaan marsut mahdu sisälle. Siellä ei myöskään ole autotallia, jossa marsut voisivat asustaa samalla tavalla kuin nyt. Navettaan en marsuja halua missään tapauksessa laittaa, koska navetasta ei koskaan saa niin tiivistä tilaa etteikö sinne hiiri tai rotta löytäisi tietään. Oxbow on turhan kallista pöperöä hiirille syötettäväksi sekä ihan periaatesyistä mun marsulassa on vain yhtä jyrsijälajia.

Piti kehittää siis toisenlainen ratkaisu. Monella kasvattajalla on työmaakoppi eläintilana. Nyt sellainen saapuu meillekin. Työmaakoppi ei ole mikään pihan kaunistus. Etenkään tämä yksilö, kun on kaikenlisäksi vielä sievä graffitti kyljessä. Maalataan se punaiseksi valkoisilla puitteilla kuten muutkin piharakennukset on. Joku kaunis kesä tehdään siihenkin sitten harjakatto, jotta sopisi vielä paremmin maisemaan.

Koppi on siis maksettu ja todennäköisesti on pihassa perjantaina. Marsut muuttaa... muutaman viikon päästä sitten. Ehkä. Toivottavasti. Mahdollisesti.

Ihan vähän vaan stressaa tämä ruokintapuoli sitten siellä. Nythän meillä on tässä kunnan vesijohto. Tuolla on oma kaivo. Toivottavasti ei niillä mene masut sekaisin vedenvaihdoksesta. Mun suu maistaa selkeän eron veden maussa, joten todennäköisesti marsut vielä tarkemmin.

Pahaa mieltä ja taisteluhaavoja!

Mä olin terottelemassa viikatetta toissailtana. Tarkoitus mennä niittämään marsuille heinää. Ei olisi tarvinnut terottaa, oli ihan terävä. Nostin kättä hiomakiven kanssa vähän huolimattomasti ja terä upposi etusormeen kun kuuma veitsi voihin. Syvälle. En edes tajunnut sitä heti, kun ei se sattunut edes ollenkaan. Ei sattunut edes siinä vaiheessa, kun kylmäsin sitä vesihanan alla vartin. Sattui vasta illalla ja alkoi kuumottamaan ja tuntumaan semmoista jomotusta. Näköjään olen osannut teroittaa sen hyvin.

Marsuilla puolestaan oli eilen paha mieli illalla. Kävin hakemassa syksyn ekan heinäpaalikuorman ja annoinkin siitä sitten iltaruuat. Tokihan ne meni riemuissaan syömään ja maistelemaan uutta ruokaa, mutta vesien laittamisen jälkeen sammutin radion ja olin pois menossa, ni kamala huuto vaan jäi perään. Vinkkasivat selkeesti, että jotain puuttui illalisen menyystä. :D Tuoreheinää oli siis vähemmän ja tokihan ne oli jo siinä vaiheessa syöty.

Tuoreheinä on hyvää!

Kuinka monen päivän ruuat kuvassa?

Kaksi päivää.

Poikaspäivitystä ja ruokinta-asiaa

E-poikue himiksiä

Kaksi crest naarasta, kaksi crest urosta ja yksi nonself uros. Kaikki hengissä voivat hienosti. Syövät todella paljon ja ovat jatkuvasti emon tissillä, vaikka opettelevatkin jo juomapullon käyttöä. Nonself uros ja crest naaras on varattu jo uuteen kotiin, joten myyntiin tulee kaksi crest urosta.

Odessa puolestaan jo säälittää. Harvoin tulee säälittyä marsumammoja tässä vaiheessa, mutta Odessa on kyllä jo yliomistautunut poikasilleen.  Mulla on vähän sellainen fiilis, että heti kun pennut on 4vko, ni urokset lähtee pois. Ettei tartte imettää enää kun vaan kahta naarasta enää sen jälkeen. Sen nisätkin on oikeesti ihan törkypitkät letkut. Kokoajanhan sillä on siellä joku kiinni. Heinää syödessä, kauraa syödessä, juomapullolla. Aina joku nykii tissistä. Nythän ne syö heinää ja kuppikin on vähän turhan pieni viidelle poikaselle. Kaikki viis tunkee yhtäaikaa kuppiin sisälle. Ja sitten kun joku aikuinen haluaa kauraa, ni aikuinen tulee ja työntää pään kuppiin ja toiselta puolelta putoilee poikaset kupista ulos.

Odessahan on laihtunut todella paljon. Tuntuu, että se on aivan kuin luuta ja nahkaa. Voi luoja, miten se syö!! Kuikuttaa lisää ruokaa, heinänkorsi suussa. Kauranjyvät putoilee suupielistä, kun pitää puiputella. Siis vaatia lisää, vaikka häkki on täynnä heinää ja kuppi täynnä kauraa. Mikakin katsoi sitä äsken, että onpas sillä jo laiha naamakin! Jotenkin tuntuu, että tässä on nyt kyse enemmän tästä meidän pellettikriisistä. Siitä lisää alempana.

F-abyt

Kolme abya syntyi ja kaikki voivat hienosti. Uros ja toinen naaraista on jo varattu uusiin koteihin ja yksi naaras jää mulle kotiin. Brindle pikku-uros dyykkasi mun käden ohi reilu metrin verran maahan. Säikähdin hurjasti, vaikka nämä minit saattavat josku loikkia häkeistä pihalle. Koskaan ei ole käynyt mitään. Onneksi. Eikä tälläkään kerralla. Pieni haava tuli huuleen ja vähän siitä tuli verta. Pölhön näköinen oli tupsahduksensa jälkeen, mutta käveli ja kulki heti normaalisti. No tapahtumasta on jo yli viikko, eikä mitään enää nää. Rupikin huulesta hävisi kahdessa päivässä. Huh.


G-abyt

Tosiaan eilen syntyneistä myyntiin tulee chocolate/white uros, lilac uros ja tsw naaras. Lilac/white naaraan jätän itselleni kotiin. :)


Pellettikriisi

Mähän olen ollut vannoutunut Oxbown käyttäjä. Meidän mursulat mussuttaakin vähintään säkin kuukaudessa, keskimäärin 3vko. Menisi varmaan kahdessa viikossa, mutta mä vähän säännöstelen. Tärkeintä on, että ovat saaneet kokoajan kuitenkin samaa pellettiä, saman verran jatkuvasti. Kaikki tietävät, että marsuilla ruokavalion vaihdosta ei voi tehdä yhdessä päivässä. Mielellään ei edes yhdessä viikossa. Pidempään marsuja harrastaneet tietävät, että ruokavalion vaihdoksesta seuraavat muutokset eivät näy kun kuukauden päästä. Kun hyvän pelletin on löytänyt (hinta+laatu+maistuvuus), niin sen vaihtoon täytyy olla painavat perusteet. Myös se maistuvuus marsuille on tärkeää. Superhypermegamahtavasta pelletistä ei ole mitään hyötyä, jos se jää kuppiin.

Nyt kuitenkin mä olen vakaasti tekemässä vaihtoa Oxbowsta pois, johtuen ihan sen saatavuusongelmasta. Mun firmahan jälleenmyy Oxbowta, joten kuvittelisi ettei ongelmaa ole. Kuluttajapakkauksia 2kg ja 4kg löytyy kyllä, niiden kanssa ei ole ollut ongelmia, mutta se iso säkki on osoittautunut astetta haastavammaksi. Valmistaja on lopettanut kokonaan sen 22kg koon ja vaihtanut sen 11kg. Näin yrittäjänä täytyy sivumainintana todeta, että on paljon mukavampaa kantaa postiin 11kg kun 22kg, etenkin kun olen tällä hetkellä raskaana. :D

MUTTA.

Sitä 11kg pakkausta ei vieläkään ole Suomessa. Kohta kaksi kuukautta kulunut siitä, kun tein viimeisimän tilauksen, kun huomasin pelletin olevan vähissä. Myin viimeisen säkin kuukausi sitten ja samoihin aikoihin syötin omilleni viimeistä säkkiä, joten koko viimeisen säkin ajan "ajoin alas" sen syöttämistä. Tein vaihdon pelkkään kauraan. Kauraa olen antanut tässä koko alkuvuoden, kun alahäkkien väki tuntuu tarvitsevan vielä lisäenergiaa.

Hienoisesti niskakarvoja nosti myös hinnannousu. Tottakai pakkauskoko vaikuttaa kilohintaan. 22kg säkin voi myydä pienemmällä kilohinnalla, kun 2kg pussin. Mutta mä olen myynyt kasvattajille 65€ säkki. Nyt tuon 11kg ovh on sen 60€ tienoilla. Okei, täytyy tunnustaa, että olen myynyt aiempaa pakkauskokoa huomattavasti alle ovh:n koska tiedän että se on ihan turha edes yrittää markkinoida sitä kenellekään, jos pyytää 80€ säkki. Mutta ostohinta yritykselle on enemmän kun tuo aiempi hinta puolitettuna, ettei ole toivoakaan saada sitä ehkä jatkossa enää myytyä kenellekään, edes itselleni.

Tällä hetkellä marsuilla ei ole minkäänlaista pellettiä, vain kauraa. Odotan kuormaa Prima Pet Premiumilta, toisinsanoen Freddy-pellettiä. Sitä parempilaatuista. Vaikuttaa olevan ihan kelpotavaraa hinta-laatu suhteeltaan, testipussien perusteella myös erittäin maistuvaa. Luotto Freddyn pellettiin on valitettavasti melkein pakkasen puolella, koska myyvät marsuille herkkuja, joissa on sipulia ja perunaa. Tässä paremmassa pelletissä on kyllä kaikki kohdallaan, mutta mun silmissä koko Freddyn brändäys on katastrofaalisesti epäonnistunut näiden muutaman tuotteen takia. Periaatesyistä en ole aiemmin halunnut edes kokeilla kyseistä pellettiä. Oxbown jatkuvien saatavuusongelmien kanssa mun on mietittävä muita vaihtoehtoja. Mä en voi vaihtaa ruokavaliota jatkuvasti vain siksi, että saatavuudessa on tauko. Tämä ei siis ole ensimmäinen kerta ongelmia Oxbown kanssa. Jenkkilän tuonnit taitaa olla aavistuksen hankalia. Mä olen erittäin rakastunut Oxbowiin, mutta mun rakkaudellani on silti hintaraja. Hinnasta johtuen en suostu syöttämään näille mitään neljän kilon pusseja, vaikka sitä pakkauskokoa olisikin riittävästi.

Freddyssä on pieni raivokohtausvaara kaikenlisäksi. Ainoa pakkauskoko on 1kg.  *skriip* Elämä marsulassa on pelkkää muovipussin avaamista sitten jatkossa. *skriip* Siellä selviteltiin ilmeisesti pidemmänkin kaavan  *skriip* kautta, että onko mahdollista saada suurempaa pakkauskokoa.  *skriip* Valmistaja ei kuitenkaan ollut siihen innostunut, koska *skriip* tuotteiden hinnat pysyy kai alhaalla sen takia ettei pakkausvaihtoehtoja ole miljoonaa. *skriip* Maahantuojakaan ei ollut halukas pussittamaan niitä uudelleen. *skriip* Se ei laskisi tuotteen kilohintaa, vaan nostaisi sitä siinä tapauksessa. *skriip* Meillä syödään siis noin *skriip* neljä litraa päivässä *skriip* pellettiä, että siitä pussien *skriip* riipimisestä ei tule loppua. *skriip*

Toinen vaihtoehto pellettiasian ratkaisuun on harvinaisen yksinkertainen, mutta aavistuksen työläämpi. Sekoittaa rehut itse. Pellettihän on pääasiassa puristettua heinää (Oxbow Cuisinessa timoteitä ja Oxbow Performancessa sinimailasta). Miksi en siis ostaisi sinimailaspellettiä ja sekottaisi siihen kauraa. Sinimailaspellettiä löytyy halvalla, koska sitä syötetään paljon hevosille. Sen saatavuus Agrimarketeista on hyvin tasainen. Samaten kaura. Kauraa syötetään niin monelle muullekin eläinlajille, että se ei ihan heti lopu.

Altrominia kokeilin joku 5 vuotta sitten ja mulle jäi traumat, kun samaan aikaan oli tosi monta tiineysmyrkytystä. Niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään, mutta tottakai pelletinvaihto ja äkillinen myrkytysten kasvu linkittyy mun aivoissa toisiinsa. Myrkytyksiä ei ole juurikaan ollut takaisin Oxbowiin siirtymisen jälkeen. Kanipellettejä taitaa aika monikin käyttää, joten pitäisi kai niitäkin tutkia tarkemmin.

Näihin mietteisiin...

Rekka jumissa

Tuossa viime viikolla ennen pakkasten saapumista meille tuli kuorma Oxbowta maahantuojalta. Meillä on useinkin ollut ongelmia näiden kuljetusliikkeiden kanssa siitä, mitä tarkoittaa "soitto ennen toimitusta 044........." Kuskit soittaa joskus, jos huvittaa. Mä taas en mitenkään huvikseni sitä tekstiä sinne pistä. Kuskia varmasti ottaa päähän, jos me ei olla kotona sillon kun se saapuu. Eikä tilannetta auta se, että soitetaan "mä oon täällä nyt".  Joo. Mä en. Mä olen töissä 20km päässä ja työpäivä loppuu kuuden tunnin päästä. Venaatko?

Viimeviikolla Mika kuitenkin sattui olemaan vielä kotona ennen toimituksen saapumista (josta ei siis tälläkään kertaa soitettu). Kolme laatikollista pääasiassa marsuille verkkokauppamyyntiin: www.kipuna.suomalainenverkkokauppa.fi Tämä suurensuuri kolmen pienen pahvilaatikon kuorma purettiin sitten sisään, kun rekka oli jostain syystä ajanut ihan pihaan asti. Kesällä yksi kuski kieltäytyi ajamasta pihaan kun "ei mahdu". Kyllä muuten mahtuu. Noh. Mika meni takaisin sisään ja laittoi siinä Ainolle ruuat ja ryhtyi tekemään Ainon kanssa lähtöä (töihin ja päivähoitoon). Rekan ääni kuitenkin vain kuului kokoajan. Mika kurkkaa ikkunasta. Siinä se törötti akseliaan myöden hautautuneena pihan.

Jos olisivat soittaneet ennen toimitusta, kuten pyydän, niin olisin voinut kertoa, että piha on tästä kuukauden vesisateesta sen verran pehmeä, ettei painavalla autolla kannata tulla pihaan saakka. Kolmen laatikollisen kuorma voidaan kantaa sisään se 40 metriä tuosta tien reunastakin. Mutta, jos ei soiteta, ei voida varottaa.

Meillä pääsee pihassa kolmen kuusen ympäri ajamaan sillain näppärästi ja sitä se kuskikin oli lähtenyt yrittämään. Mika antoi kuskille lapiota ja lankkuja, mutta joutui lähtemään sitten Ainon kanssa jo siinä vaiheessa. Ai, miten olisi tehnyt mieli olla katsomassa minkälaisen pelastusoperaation se vaati, koska piha oli kun isommankin maanjäristyksen jälkeen.

Kuvat eivät anna riittävästi kolmiulotteista vaikutelmaa tuhon laajuudesta. Meillä oli märkä mutta kantava sorapiha. Nyt meillä on yksi perkeleenmoinen kuraläpi. Paitsi nyt se on jumalaton monttupelto, kun ei ehditty tasoittaa sitä ennen pakkasten tuloa. Tuhon ja pakkasten välissä oli siis pari päivää, jolloin oltiin kotona likimain vain pimeän aikaan ja silloinkin Ainon kanssa, jolloin pihan lapiointi ei ole kauheen tehokasta. Täytyy sanoa, että odotan kevättä kauhulla. Pitää varmaan ostaa neliveto ennen routimista.

Lapion vieressä on se syvin kohta. Noin 25cm syvä ura. Ura jatkuu vielä kuvassa pitkälle vasenta reunaa. Kuski oli selkeesti koittanut lapioida isompia jälkiä piiloon tuosta ajotieltä (kiitos siitä). Tuo ura on noin 10m pitkä ja menee suoraan nurmikon päällä. Näin tammikuussa on hyvä ottaa kuva, jossa selkeästi näkyy tuon vihertävän nurmikon reuna. Auton takarenkaat on siis haukanneet aika kaukaa nurmikon kautta. Siinä vaiheessa, kun renkaat lähtee sutimaan, niin hyvin se pitävänkin maan puoleinen rengas tekee itselleen mutakuopan. Tässä ei näy niitä kaikkia muita mystisiä kuoppia, pitkin pihaa. Siis ihan kun pienen meteoriitin jättämä reikä maassa. WTF?

Samalta paikalta otettu kuva, suunta kohti tietä. Pelastamaan tulleella autolla oli sitten astetta leveämmät renkaat. Ilmeisesti kuvassa selkeämmin näkyvät jäljet tulevat eturenkaista, koska löytyi myös vastaavalla rengasleveydellä paripyörien jäljet ja paripyörät näin yleensä on takana. :D :D No anyway. Sen verran leveä auto, että molemmin puolin tietä on isot painaumat. Tässä vasemmalla meidän lato, kauempana näkyy kana-aitaus ja kymppitie. Tuossa melko lähellä renkaanjälkiä vasemmalla on oikein hyvä raparperipuska. Mä olisi ehkä repinyt kuskin pelihousut, jos se olisi ajanut niiden yli. MUR! Mutta tässä vasemmassa alareunassa näkyvät jäljet ei oo kovin kaukana ladon seinän vieressä olevasta "kuopasta" ja ladon ovista. Vähänkin jos muta olisi luistattanut sivuun, niin olisivat saaneet kenties koko ladon nurin...

Talonpuoleinen seinusta. Mitäköhän näillä jäljillä on ollut tarkoituksena? Vähän siksakkia, loppuu (vai alkaa) kun seinään. Syvyyttä tälläkin se 10-15cm. Tässä on ajourissa sen verran syvät painaumat, että voi oikeesti keväällä olla ongelma, ettei mun pienen Neonin mahavara riitä ylittämään sitä...

Mutta MITÄ tässä on tapahtunut? Tuolla lähempänä postilaatikkoa uran syvyys on vielä 10-15cm. Tässä kohtaa on tilaa, ahtaat paikat ohi, eikä painaumia juuri toisella puolella ole. Kuvittelisi, että tässä vaheessa ei enää ole mitään ongelmaa saada autoa valtatielle, koska tässä oli pitkä matka ilman mitään kuoppia, mutkia tai muuta tuhoa. Miksi on vielä pitänyt vetää nurmikon kautta?

Onneksi meillä ei ollu mitään kalliita istutuksia missään, tai istutuksia ylipäätään. Ne mainitut raparperit olis ottanu päähän...

Ovelia ahmatteja

Meillä on muutama todella ovela malttamaton ahmatti. Mulla on sellainen litran mitta, jolla mä jaan pellettejä. Saan sillä mitalla jaettua moneen häkkiin aina. Pelletinjako herättää valtaisan kannustushuutomyrskyn ja marsut keksivät mitä jännempiä tapoja saada pellettejä joko ennen muita tai mahdollisimman paljon.

Näiden vinkkien takaa löytyy yhteistyössä Maailman Hui-Hiippari, Dies Irae, Maailman Voikukkapuimuri (muuttanut jo uuteen kotiin), Maailman Särmäri ja Wallstreet´s Leah. Kuutoskohtaa koittaa melkein joka toinen marsu alle 2kk ikäisenä.

1. Pellettejä täynnä olevaan litran mittaan on hyvä rojahtaa nojaamaan kesken sen matkan pellettikupin päälle. Ihmiskäden tasapaino on sen verran huono, että kun sitä päin törmää kilo marsua, niin väistämättä pellettiä putoaa iso kasa maahan. Ihminen on sen verran helläsydäminen, että se kuitenkin kaataa normaalin määrän pellettiä vielä kuppiin kuitenkin.

2. Jos massasi ei riitä kaatamaan ihmisen kädessä pitelemää mittaa, niin siihen mittaan on hyvä hypätä. Saat syötyä enemmän pellettejä, kun aloitat niiden ahmimisen muutaman sekunnin ennen muita.

3. Tiedätkö sen päänheilautusliikkeen, jonka voi tehdä ihmisen silittäessä pään päältä? Sellainen sopiva nykäys ylöspäin? Tämä samainen liike toimii erittäin hyvin pelletinlennättäjänä, kun sen kohdistaa mittakauhan pohjaan. Kohdassa 1 kerrotut faktat ihmisen helläkätisyydestä pätevät myös tässä kohdassa.

4. Mikäli ihminen vitkastelee pellettien antamisessa ihan sietämättömästi (esimerkiksi MINUN laumani ei saa ensimmäisenä näitä taivaallisia herkkuja), niin aina voi sitten ojentaa pienellä näykkäisyllä. Kärsimättömän huomautuksen ajankohta on tosin äärimmäisen tarkoin määritelty. Juuri sillä hetkellä, kun mittakippo kallistuu ja pellettiä alkaa kolisemaan kippoon on hyvä aika hampaiden koskettaa kämmenselkää. Tällöin ihminen säpsähtää ja pellettiä valahtaa kallellaan olevasta astiasta paljonkin tavallista enemmän.

5. Hupaisaa laumatovereissa on se, että kaikki jonottavat häkin luukulla. TOTTAKAI, se ruoka tulee sieltä, mutta missä se syödään? Ruokakupista tietenkin. Paras paikka saada pelletit ensimmäisenä on istua nököttää etutassut kupin reunalla. Kaikki muut säntäilevät ja sinkoilevat onnesta soikeana siinä vaiheessa kun pelletti tulee kuppiin, mutta avainpaikalla istuessasi olet varmasti oikeassa paikassa, etkä ruuhkassa missaa yhtäkään herkkupalaa.

6. Ollessasi äärimmäisen kärsimätön ja varmasti nälkäkuoleman partaalla kannattaa häkin oveen ehdottomasti nojata painopiste mahdollisimman ylhäällä. Oven auetessa tasapaino horjuu ja tipahdat reunan yli. Ihminen on hyvin nopearefleksinen ja tarkka ottamaan kopin (liekö harjoitellut sitä jonkin verran), milläs muulla kun sillä litran mitalla. Ihan mahtavaa pudota naama edellä pellettikuppiin!! Suu auki vaan ja valmistaudu hyppyyn!

7. Pellettien jako on ohi, kuppi on täynnä. Silti kannattaa vielä puiputtaa surkeana, nojata kalteriin ja kurkotella ylöspäin. Ihminen viihtyy jostain syystä varsin hyvin syöttämässä meille pellettejä yksi kerrallaan. Samalla voi antaa ihmiselle luvan raaputtaa hieman korvan takaa.

Heinäkuorma

28 paalia. Pieniä, kevyitä ja ah, niin herkullisia. Melkein maistoin itsekin!

Popsi popsi porkkanaa!

Marsut ovat olleet ihan hullaantuneita, kun olen harventanut porkkanapenkkejä. Sattuneesta syystä on jääneet harventamatta silloin, kun olisi pitänyt, joten nyt harvennettavaa on ihan hirmuisesti ja naatit on jo todella pitkiä ja paksuja. Porkkanat siellä päissä on niin pieniä, että mä voin helposti syödä itse 30 porkkanaa... Impaktorikin pistelee menemään kymmenen porkkanaa naatteineen ja kerjäää vielä lisää.

Kolme suurta kourallista on nyt parina päivänä tullut annettua. Vähän vaan valutetaan veden alla hiekat pois ja kuuluu tyytyväinen rouskutus. Pukittelukin on valtava joukkotöminä, kun haistavat porkkanan. Ihania. :)

Ruokailutavat

Joskus musta tuntuu, että marsulle ei ole tärkeintä saada mahdollisimman paljon ruokaa vaan että kaveri saa mahdollisimman vähän. Sen verran ahneesti nämä vievät korsia toistensa suusta, vaikka koko häkki olisi täynnä tuoretta. :D

Hissi 67kk rouskuttaa yhtä vauhdikkaasti kun pentuna.

Pikku-Saatana ei pelännyt kameraa lainkaan.

Hymyä puolestaan ujostutti kovasti.

Pleini hoksasi kameran vasta viimetipassa.

Pilleri päätti vetäytyä tason alle syömään jo ihan varmuuden vuoksi.

Hemmetti, että on vaikeeta saada tarkkaa kuvaa puhelimella, kun näiden leuat heiluu niin hurjaa vauhtia! Olemme saavuttaneet sen pisteen, jossa tuoreheinästä syödään vain lehdet. Korret eivät enää kelpaa. Miten niin ronkeleita?

Viikatemiehelle kävi huonosti

Magic touch. Aika lailla mission imposible, mutta sain viikatteen poikki. Ihan pellolla leikatessa heinää. Ei kiviä, ei mitään mihin sen olisi kolhaissut. 

Kyllä. Poikki.

Kesä ja kärpäset...

Marsulan hyttysverkko ei pidä juuri mitään. Mun mielestä se on oikeen hyvä: se on naulattu karmeihin kiinni ylhäältä ja saranan puolelta. Avoimelta puolelta siinä on paljon ylimääräistä verkkokangasta niin, ettei se lerpata auki mistään. Se ulottuu oikein hyvin maahan asti.

Mutta ei se taida kuitenkaan olla hyvä, koska hyttysiä ja muita elämän monimuotoisuukjsia löytyy myös marsulan puolelta. Ällöttävää. Etenkin ne hyttyset. Mä olen niin herkku hyttysten mielestä, että tällä hetkellä en voi edes piipahtaa pikaisesti ulkona ilman vaatekerroksia, jos haluan säilyä pistämättömänä. Hyttyskarkotteet ei muuten tehoa. Meidän hyttyset on TODELLA nälkäisiä. Mua ei kyllä tippaakaan kiinnosta olla niiden ruokinta-astiana. Mikan kanssa jos yhdessä ollaan pihalla, niin mua syödään, mutta ei Mikaa. Höh. Ihan kauheesti ei tee mieli pukea paksuja vaatteita +27 asteessa paahteiselle pellolle. Ja mitkään ohuet vaatteet ei pidättele hyttysiä. Farkut jalassakin kyykkiessä mulla on polvet täynnä hyttysiä. Ja ahteri. Voi perse, sanon mä... Ei oo koskaan ollu näin vaikeeta hyttysten kanssa. Ei koskaan. Yleensä mä siedän sen kutinan ja offit ja muut vastaavat on tehonneet ihan kelvollisesti.

Tuoreheinän kerääminen marsuille on siis äärimmäisen ikävää, vaikeaa ja kiusattua puuhaa. Olis kauheen kiva voida syöttää noille jo tuoretta ihan täysin, niiden masutkin varmaan kestäis jo oikein hyvin. Mutta hyttysenpuremat kutiaa mulla aivan sietämättömästi, että viikonlopun pellolla ahkeroinnin jälkeen ei nukkumisesta meinaa tulla vieläkään mitään. Harkitsen vakavasti kyypakkauksen syömistä tässä vaiheessa.

Marsulassa on myöskin aika lämmintä. Mä hommaan kohta sellaisen ilmastointilaitteen ja pidän marsulan oven kiinni.

Ensimmäiset vihreät

Ensimmäiset viisi tuoretta heinänkortta jaettu tasan marsulan viidelle parhaimmalle. Pus.