Meidän pikku himalayapoika Maailman Aleksanteri eli Aleksi on asustanut pitkään abyuroksen Maailman Ykköskillerin kanssa. Ykä ei ole koskaan ollut erityisen sopuisa, mutta pahanteko on jäänyt parin pyllynaarmun kohdalle. Viime viikonloppuna kuitenkin häkkien siivouksen aikaan siellä oli sellainen meno, että tuumasin väliverkon olevan tarpeen.
Aleksi "hymyili" hieman toispuoleisesti, vähän niinkun turpaansa saanet yleensä. Tutkiskelin poskea ja löysin ruvet. Poski oli hieman turvoksissa. Nyt sitten Aleksin toispuoleinen naama on vaan suurentunut ja tänään sitten vaihteeksi taas tutkiskelin sitä lisää. Nyt siitä päältä irtosikin iso rupi rapsuttaessa ja alta tuli jumalaton määrä mätää.
Ongelma numero yksi. Missäköhän meillä on muuton jälkeen antibiootit. Onkohan meillä ylipäätään antibioottia, kun en taas muista milloin sitä olisi viimeksi edes käytetty. Syksyllä? On aika selkeää, että tällaiseen haavaan sitä täytyy jo syöttää, joten pullon metsästykseen.
Ongelma numero kaksi. Missäköhän meillä on kipulääkkeet? Voin olla hyvin varma, että tämä naamataulu on kipeä. Todella kipeä. Viimeistään tämän puristelun, vääntämisen ja rusentamisen jälkeen turpaan sattuu. :(
Putelit löytyi ja kävin sisältä jääkaapista hakemasta Betadinen.
Puristamisen jälkeen reikä näkyy alhaalla.
Betadinehuuhdonnan jälkeen reikiä olikin kaksi.
Työnsin laimennettua betadinea tuosta alareijästä paineella, jotta saan huuhdottua koko onkalon. Kippaskappas, Aleksi vinkaisi ja tuosta senttiä ylempää se purskahti mädänsekaisena komeassa kaaressa (housulle tottakai). En arvannyt, että tuossa ylemmässä reijässä mitään on, kun turvotus oli kaikki alhaalla. Ylempää oli vaan rupi, mistä tuli vain pikkuisen verta.
Antibiotit löytyi, kipulääkettä ei. Löytyi kyllä koiran kipulääke, mutta ei marsun.
Nyt haisee Betadine marsulassa. Oon tottunut siihen enemmän tallissa (töiden ja harrastusten puolesta vuosia sitten), joten erilaisten tuoksujen yhdistelmä toi mieleen tallin, vaikka hevosen haju puuttui. Heinä, puru, turve, kesä ja betadine... Ihan tallifiilis. Kesäisin niitä laitumen nirhaumia tuli hoideltua. Näin ihan ohimennen sanoen mulla on ihan törkeä himo tallille...
Takaisin aiheeseen. Tyrkkäsin vielä monivitamiinilitkun ja ruiskullisen tukiruokaa kyytipojaksi ja laitoin takaisin häkkiin.
Reipas poika. Ryhtyi syömään heinien jakamisen jälkeen. Porkkanakin maistui. Painoa 740g.