Kuivikepohdintaa

Kuivikkeista on pitkään pitänyt tehdä oma postaus. Sain siis testattavaksi uutta hamppukuiviketta. Mikaa nauratti kovin, kun eteisessä oli hamppupaali. :D :D :D Pakataan pieniin minigrip pusseihin ja mennään notkumaan torin laidalle. Hah. Joo, muuten hyvä, mutta kuituhamppua kuivikkeeksi.

+ riittoisa paketti. Ei painanut kamalasti, mutta oli todella tiivis pakkaus. Siitä sai "avattua" ja pöyhittyä suuren määrän kuiviketta.
+ tuoksu on mieto, vähän makea ja hävisi nopeasti. Puru tuoksuu muutaman päivän tuoreelta marsulassa ennenkun haihtuu. Tästä hävisi haju saman päivän aikana. Turvehan haisee ihan kamalalle, mutta se haihtuu kans aika nopeesti. (Paitsi autossa, kun laittaa lämpimän ilman puhaltamaan jalkoihin, niin hyvin pian leviää turpeen haju, kun kengänpohjissa on kuitenkin jotain turvetta kiinni. YÖK!)
+ väri on  vaalean harmaa. Puru on kauniin kultaista, mutta turpeeseen verrattuna tämä harmaa oli kyllä kiva.
+ imukyky ihan hyvä. Mun mielestä puolessa välissä purua ja turvetta. Ne häkkien kohdat, jotka on normaalisti märkiä, oli nytkin märkiä. Kuivat kuivia.

- riittoisa paketti oli tosiaankin tiivis, kynsin ja hampain sitä sieltä yritin kaapia irti. Mun tekniikkani on koittaa saada iso köntsä, jonka murennan auki vasta häkissä. Pieninä paloina murentamalla se meni sinne pussiin muruskiksi, josta on kyllä helppo kauhalla siirtää häkkiin. Toki, jos olisi avannut sen muoveista, niin olisi sitten lähtenyt hyvin auki.
- väitetään, ettei pölise. Kyllä pölisee. Ei pahasti. Saman verran kun hyvä purupaali tai puolikuiva turve.
- saatavuus ilmeisesti vain nettikaupasta. Mun ostotyylillä "tänään on siivous -- kappas ei oo purua -- kauppaan" sen käyttö ei oo luontevaa. Tosin se ei ole kuivikkeen vika, jos mä en tajua, että siivouspäivä tulee säännöllisesti. :D :D

Sain myös jotain pesätarveainetta, mutta marsuillahan sellaista ei tarvita. Laittelen sen kanoille sitten, kun alkaa olemaan sopivampi aika haudonnalle ja tipuille.

Pitää vielä selvittää, että miten hyvin tämä tavara maatuu ja mitä ravinteita tämä tuo maahan, koska kaikki meiltä tuleva marsulajäte laitetaan pellolle.

Mä voisin kyllä ihan hyvin kuvitella jatkossakin käyttäväni tätä. Pitääkin koittaa puhua joku diili, että jos ostan kaksi lavaa valmiiksi, niin kotiinkuljetus kaupanpäälle?

Marsunpito, entäs jos allergisoidun?

Marsufoorumeilla ja Facebookin ryhmissä tulee vähän väliä vastaan kysymyksiä, mitä teen, kun olen tullut allergiseksi marsulle. Myynti-ilmoituksissa noin puolet tapauksista on "myydään allergian takia". Meidänkin kasvateiden kodeista tulee silloin tällöin kysymyksiä, jos allergiaoireita on ilmaantunut.

Tärkeää olisi tiedostaa, että allergisoituminen ei joka kerta välttämättä johdu marsusta, vaan marsulle elintärkeästä heinästä. Purupölu on toinen, joka saattaa aiheuttaa nuhaa ja tukkoisuutta. Heinästä marsut eivät voi luopua, mutta puruille on olemassa paljon muita vaihtoehtoja.

Harhaluulo:

Karvattomat marsut eivät aiheuta allergiaa.

VÄÄRIN. Eläinpöly on eri asia kun eläinten karvat.

Heinäasiat:

-Heinän laatu on avainasemassa myös ihmisen terveyttä ajatellen, jos marsut asuvat samoissa tiloissa ihmisten kanssa.

-Hyvä heinä on vihreää, raikkaan tuoksuista, pölyämätöntä. Heinäpussissa/paalissa ei ole mutapaakkuja tai hometta.

-Syysheinä aiheuttaa kuulemma vähemmän allergiaoireita.

-Heinien säilytys ja käsittely ulkona, jolloin pölyä ei tule sisälle.

-Kostuta heinien pinta kevyesti sumutepullolla ennen sisääntuomista.

-Heinät kaukaloon, marsut rakastavat kyllä heinissä pyöriskelyä, mutta se levittää heinäpölyä ilmaan.

-Heinille riittävän suuri heinäkaukalo, jotta heinää tarvitsee lisätä vain 1-2 kertaa viikossa.

-Heinäkaukalo auki vain siltä puolelta, josta marsut syövät. Tällöin heinää ei varise lattialle.

-Puristetut heinäkuutiot tuovat marsuille mukavaa virikettä, mutta ne eivät täysin pysty korvaamaan irtoheinää.

Marsujen asunto:

-Mitä hienojakoisempaa purua, sen pölyävämpää se on. Kutterilastu pölyää vähemmän kun puru.

-Haapahake ei pölyä juuri nimeksikään. Tosin sen imukyky on myös huono.

-Puupelletit. Löytyy kissanvessankuiviketta tai talonlämmityspellettiä. Imee hyvin, kolisee muovipintaa vasten äänekkäästi, on marsujen tassuille aika kova. Helppo siivota. Pienikin säkki painaa tuhottoman paljon. Varsinaista kissanhiekkaa ei saa marsuilla käyttää, koska marsut saattavat syödä sitä.

-Turve. Omaan nenään haisee tosi pahalle. Kuiva turve pölyää todella voimakkaasti, mutta sitäkin voi suihkepullolla kostuttaa pinnasta. Ihan paras imukyky, sitoo myös ammoniakin itseensä, jolloin pissanhaju vähenee. Kostutettunakaan imukyky ei juuri vähene. Turvetta myydään vaatimattomasti 25kg paalissa, mikä on kahden marsun talouteen naurettavan suuri.

-Pyyhkeet, matot ja muut tekstiilit. Tietää pyykkiä. Siisti, värejä ja kuoseja voi vaihtaa sisustuksen mukaan.

-Paras ratkaisu taitaa olla tekstiilialusta, jossa heinäkaukalon alla pissalaatikko. Pissalaatikossa pohjalla pieni kerros turvetta ja päällä puupellettiä. Marsut pissivät yleensä juuri siihen, missä viettävät eniten aikaa, eli syömässä. Suurin osa pissoista ja papanoista tulee tuurilla pissalaatikkoon, vaikka marsuja harvoin voi opettaa pissalaatikkoon. Pieni rikkaimuri päivittäiseen papananpoistoon on helppo ratkaisu.

Yleistä:

-Mikäli mahdollista, niin perheen ei-allerginen hoitaa heinien käsittelyn sekä siivouksen.

-Heinien käsittelyssä ja siivouksessa voi käyttää hengityssuojainta ja suojahanskoja.

-Marsujen häkki pois makuuhuoneesta.

-Marsuille niin suuri häkki, ettei erillistä irtijuoksutusta tarvitse harrastaa. Näin pöly pysyy vieläkin paremmin häkissä, eikä koko talossa.

-Jos häkki on siirrettävä, niin se kannattaa purujen vaihdon ajaksi viedä ulos tai muutoin sellaiseen tilaan, jossa pölyt on helppo siivota pois, esimerkiksi kylpyhuone.

-Häkin siivouksen jälkeen vaihdetaan vaatteet, pyyhitään pölyt ja lattia kostealla, jotta irtopöly ei enää nouse uudelleen ilmaan.

-Jos tavallinen tehdashäkki ei sovi olohuoneen sisustukseen, googleta erilaisia luovia häkkiratkaisuja. Vain mielikuvitus on rajana, kun ryhdytään rakentamaan marsujen asuntoa omin käsin.

-Marsujen käsittelyn voi jättää vähemmälle, mikäli tuntuu, että käsittelystä tulee oireita. Marsut eivät kärsi käsittelyn vähyydestä. Sylissä pitäminen ja rapsuttelu on vain yksi osa marsuharrastajan arkea. Marsujen puuhastelun seuraaminen on myös kivaa. Marsuilla on varmasti riittävän mielenkiintoinen elämä, jos niille antaa suuren tilan, virikkeitä ja lajitoverin.

Allergisen kodin muut vinkit:

-Ilmanpuhdistin tekee oikeasti ihmeitä. Meillä oli kaksi silloin, kun marsut vielä asuivat sisätiloissa.

-Miten hyvä imuri taloudessa on? Koska on suodatin pesty/vaihdettu viimeksi?

-Kylpyhuoneen kuivaamiseen tarkoitettu lasta sopii kodin siivoukseen muutenkin. Se ylettyy hyvin joka paikkaan ja sillä saa tehokkaasti irtopölyn ja karvat pois. Kostea riepu käärittynä lastan ympärille sitoo vielä paremmin pölyt itseensä. Imuria ei välttämättä tarvita ollenkaan.

-Hanki helposti puhdistettavia pintoja ja vähän pölyäviä materiaaleja (matot, sohvanpääliset, tyynyt, verhot).

Lisätietoa löytyy esimerkiksi Allergia- ja astmaliitosta.

Näistä vinkeistä ei taida olla haittaakaan, vaikka allergiaa ei olisikaan. :)

Marsunomistajan vinkkejä osa 1001.

Jälleen kerran aiheesta puru ja turve. Edellisen vastaavan postauksen mukaan kävin ostamassa asianmukaisen määrän (tai vähän reilumminkin) kuivikkeita ENNEN siivouksen aloittamista. Tai itseasiassa hyvissä ajoin ennen siivousta.

En kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että tosiaan se turvepaali on jäässä. Siitä ei saa irti sitten hippuakaan, kun se on tuotu pihalta sisään. Myös purupaaliin on mennyt sen verran kosteutta että sekin on vielä sulatuskamaa. Tai kyllähän mä ton olen tiennyt. Hevospuolella monta kertaa on talikolla yritetty epätoivoisesti rikkoa umpijäisiä isoja köntsiä turvetta. Tässä vaan kaikki edelliset talvet mulla on ollu sisämarsula ja kaikki varastotkin myös aina sisällä. Nyt vasta on ekaa kertaa näiden säilytys ulkona. Välillä on talvella ostettu turvepaali juuri ennen marsulan siivousta, niin on ollut kylmää ja jäähileistä siivousta, kun paali on tuotu kaupasta kotiin.

Käyttöohje: talvikaudella käytettävät paalit suosittelemme siirrettäväksi lämpimään hyvissä ajoin ennen käyttöä.

Niinpä niin.

Marsunomistajan vinkkejä osa 1000...

Kun aiot siivota 17 häkkiä, tarkasta purun riittävyys ENNEN tyhjentämistä. Yhdeksään häkkiin riitti purut ja turpeet, loput sai elää maton päällä. Matto onneksi on marsun mielestä hurjan kiva. Voi kun en olis hävittänyt niitä pissalaatikoita Ikaalisissa pari vuotta sitten. Mattopyykki ei onnistu kotipesukoneella, joten pesulareissuksi menee. Ei noita viitsi jättää pissaisena ensi kesän matonpesuihin kuitenkaan.

Marsut ovat tyytyväisiä kuitenkin. :)
Edessä Särmis. Takana Hissi, Hymy ja Pleini.

Marsulan kustannuksia

Nyt voi marsut syödä, pissiä ja kakkia ihan vapautuneesti. Murkinat ja kuivikkeet on päivitetty.

Tiiriössä käytiin hakemassa peräkärryllä agrimarketista kolme paalia turvetta ja kymmenen purua. 120€ ja 80km. Pälkäneeltä käytiin hakemassa heinää 27 paalia 40€ ja 130km.

Tähän vuodenaikaan tosin ei enää tarttis hakea tota määrää heinää (tuoreen osuus kasvaa hyvää vauhtia), mutta ei noin pitkää matkaa viitsi ajaa parin paalin takia. Menee sitten elokuun loppuun, että tarvitaan seuraavaksi. Heinätilanne oli nolla, joten pakko se oli vielä yksi kuorma hakea.

Valmiina, paikoillanne, PAPANAAA!!!

Korvat tummuvat

Siivoilin eilen illalla noiden tuoreiden himisten häkin ja laitoin sinne turvetta. Viime siivouskerralla turve oli loppu niin olivat pelkällä purulla. Tänään sitten menin marsulaan ja ensitöikseni ihmettelin pienessä mielessäni, että en mä voi mitään valkoisia marsuja pitää, kun ne on heti ihan likaisia. Himmyvauvojen nenät oli likaisen näköiset.

Hetkinen!

Ja sitten pyöriteltiin himmyvauvoja ja tuumasin, että nehän tummuvat! Korvien reunat ovat tummemmat, tassuissa selkeästi tummaa väriä ja se nenänkin "likaisuus" ei ollut turpeesta tullutta väriä vaan normaalia tummumista. Ihan mahtista! Kyllä mä oon jostain lukenutkin, että vuorokauden iässä jo voi tummumista alkaa näkemään, mutta en mä uskonut, että oikeesti niin pian vielä mitään näkyy. Tummeneminen on oikeasti hyvin, hyvin haaleaa. Tassutkin ovat sen näköiset, että likimain sinertävät. Ihan kun olisi jotain pahaa verenkiertohäiriötä! Hurjan näköinen, mutta lämpimät tassut ja valtaisa vauhti ja elämänilo. :)

Positiivista huomata, että molemmat vauvelit tummentavat tassujaan tasapuolisesti ja korviaankin. Niiden emällähän on pieni värivirhe tassuissa, että siellä on valkoisia läikkiä. Valitettavasti joudun värivirheellistä käyttämään jalostuksessa, kun projekti alkaa likimain nollasta eikä valinnanvaraa ole. Niillä aloitetaan mitä on. Molemmat pikkuhimmyt olivat tänään jo heinän kimpussa.

Uutisankkurin synnytysongelma

JIHUU!!! Oli Agrimarketissa purua jälleen! Menin ostamaan kyllä turvepaalinkin siinä samalla. Josko sitä laittelee sekaan ihan pikkuisen vain... Sen imukyky on kyllä omaa luokkaansa, pakko tunnustaa vaikka muuten onkin niin epämielyttävää.

Olin justiinsa aloittamassa marsulan siivousta joskus 2-3 välillä ja kuuntelin, että ihan kun olisin kuullut niitä synnytys-äännähdyksiä. Kaikki mammat kuitenkin näyttivät vain makoilevan... Ankkuria jäin kuitenkin seuraamaan ja sehän se ähkijä olikin. Jätin sen sinne synnyttelemään ja menin pois marsuhuoneesta. Puolen tunnin päästä - ei mitään. Tunnin päästä - ei mitään. Rupesin jo huolestumaan kun pyllyssä ei mitään näkynyt eikä tuntunut, että mitään olisi synnytyskanvaan tulossakaan...

Puoli viideltä ryhdyin tekemään soittokierrosta, kun supistukset oli tosi heikkoja. Kunnallinen päivystäjä ei tiennyt mitään. Mä tiesin mitä mä halusin: oksitosiinipiikkiä. Koska jos pennut eivät sen avulla tule, niin mitään muuta en ryhdy tekemään, vaan Ankkuri lopetetaan. Noh, ei siis kenelläkään tässä lähellä ollut aikaa ja tietämystä, joten soittokierros jatkui Tampereen suuntaan. Ainoa paikka jossa oli vapaata, oli Tampereen päivystävä klinikka. Että voi olla vaikeaa. Pitääkö tässä ryhtyä lukemaan itsensä eläinlääkäriksi, jotta saa mitä haluaa?

Juuri ennen lähtöä Ankkuri oli saanut puserrettua nenän näkyviin. Mika piti marsua ja minä vedin pentua ulos. VALTAVA jötkäle. 100g naaraspoikanen, väriltään chocolate brindle. Perhana... Ankkurin normaalipaino on noin 700-800g, joten pentu oli oikeesti valtaisa. Pikapikaa sitten Tampereelle. Siellä eläinlääkäri halusi välttämättä ultrata Ankkurin. Mua ei se ultraus kiinnostanut ollenkaan. Mulle on tossa tilanteessa ihan yksi hailee onko se pentu hengissä vai ei, koska ulos se on saatava. Kotona se vielä potki, mutta Tampereella ei. Eipä se sieltä sydänääniä löytänyt. Oksitosiinia annos ja Ankkuri ryhtyi supistelemaan muutaman minuutin kuluttua. Sieltä sitten pilkisti hetken päästä pieni nenä ja tällä kertaa mä pidin Ankkuria ja ell veti pennun ulos. Toinen annos vielä oksitosiinia, jotta istukat tulisivat ulos.

Tämän jälkeen istuskeltiin vielä odottelemaan laskua ja Ankkuri ryhtyi popsimaan heinää! Kotimatkalla molemmat istukat tuli ulos ja häkissä se söi pelletiä, heinää, kävi juomapullolla ja iltatuoreita jakaessa se taisteli niistä yhtä suurella innolla kun edellisenäkin iltana.

Ehkä ensimmäinen kerta kun synnytysongelmiin liittyvä eläinlääkärikäynti ei ollut turha. Ensimmäinen synnytysongelmien raha ei mennyt hukkaan. 104€ naps.

Ankkuri voi hyvin.

Turvetta varpaissa

Jossain vaiheessa mietin, että voiskohan ton Turve -kohdan poistaa tuoltaa hakusanasysteemeistä. Ei mulla ole turpeesta mitään sanottavaa, kun en sitä käytä.

Eilen kävi agrimarketissa järkytys. Kutteri loppu. NOOUU! Mitä mä teen? No pakko marsuille on kuivat aluset saada, jostain. Turvetta se tarjosi, samoin olkipellettiä. Olkipellettien kanssa en rupee leikkimään enkä puupellettien kanssa. Vaikka mielessä kävi jo laittaa pelkkää puupellettiä kaikki häkit täyteen... Pikusen painava olis ens viikon siivous. AARGH!!! Tyydyin kohtaloon ja otin paalin turvetta.

Normikaupasta kävin hakemassa pikkupusseissa purua, ettei nää meidän viimeisillään tiineet mammat saa slaagia kuivikkeen vaihdosta ja pamauta tiineysmyrkytystä. Ja pakko sinne turpeen päälle on purua saada muihinkin häkkeihin, kun se on niin mustaa. :(

Siivottu ja varmaan varpaanvälitkin täynnä turvetta.
Y-Ä-K-!

Mattoprojekti jatkuu

Matot vaihtuivat takaisin pikkumetallihäkkiin. Ne oli parisen viikkoa pois pesun takia. Tai pesun takia olis ollu vaan muutama päivä, mutta ne istu odottamassa ravistelua ja pesukoneeseen laittoa sen 2 viikkoa... Mutta voi sitä riemun määrää. Matto taitaa tuntua oikein mukavalta pienten tassujen alla.

Impaktori oli niinkin riemuissaan, että veteli pukkilaukkaa ympäri häkkiä heti kun laitoi sinne maton. En vielä kerennyt virikkeitä tai pissalaatikkoakaan laittamaan. Päässä viiraa. :D Molemmilla. Musta se oli niin kivaa katsottavaa!

Barbaarikin oli iloinen. Hieman hillitympää pukittelua ja lyhyempiä laukkapätkiä. Kallekin tykkäsi, mutta lähinnä pulputti ja viskeli päätään. Valnut ja Aino oli kauhuissaan aluksi, mutta nyt kilpailevat uudesta putkestaan. Tekstiiliputkia on niin paljon mukavampaa pitää näissä häkeissä missä ei ole purua.

Vaihdoin pissalaatikkosysteemin myös eukkolaumaan, tosin jo lauantaina. (Marsesteri, Hammastelija, Hissi, Reetu ja Särmäri) Ne ei ensimmäisen päivän aikana osoittaneet minkäänlaista oivaltamista, kun pissoja oli maton päällä olevat pyyhkeet täynnä. :( Ja sitä papanan määrää. Kaikki viisi papanoi matolle. Nyt tarkastin pissalaatikko/heinäpuolen, niin yllätyinkin iloisesti. Siellähän oli siivottavaa! Ehkä ne oivaltaa, ehkä ne oivaltaa... Onneksi on tuo rikkaimuri. Tosin tähän ison lauman häkkiin tuli hankittua jotenkin huono matto. Ihan venkura ja jotai venyvää, joka tietenkin tahtoo imuriin, kun ei ole painoa riittävästi...

Jos joltain löytyy aaltomuovin palasia, niin olisin kiinnostunut ostamaan ne pois. Pissalaatikoita tahdon lisää noihin häkkeihin ja muovista on niin paljon helpompi taitella niitä, kun etsiä jotain (kuitenkin epäsopivaa) muovilaatikkoa kaupasta.


Voisi kirjoitella samalla eukkolauman kuulumisia. Ne kun on eniten meidän lemmikkejä.

Mira´s Imelda eli Hammastelija on keränyt hienoista vararavintoa vatsanseudulle. Nykyiseltä nimeltään voisi sanoa Nuoleskelijaksi, kun pureminen hävisi sitten poikasajan. Aina kun laittaa käden häkkiin, niin se nuolee hurjasti. Suolakivi oli liian pop, joten se on vain käynyt välillä tässä häkissä. Hammastelija on melkolailla lauman pomo. Kaikkia se komentaa, mutta Reetupa komentaa takaisin. Lempipaikkana kulmariippumatto vaikka pylly ja leukaläskit pursuaa ylitse. Otsasta on paras rapsutuspaikka.

Marsesteri on saanut eliitti-pet arvon ja nyt mietitään viitsitäänkö me kiusata Marsesteria enää näyttelyillä. Se ottaa kyllä tosi lungisti kaikki. Ruotsiin se lähtee vielä mukaan pet luokkaan saadakseen viimeisen silver tarran ja Guld Pet arvon. Marsesteri on NIIN mussukka. Se tulee rapsuteltavaksi häkin reunalle, vaikka kerjää tietenkin ruokaa. Jos ruokaa ei tipu, niin rapsutus saa jatkua kuitenkin. Sylipossu tää on. Juoksentelee eniten lattiallakin. Keittiössä vapaana ja tulee kutsusta luokse melkein aina. :D

Wallstreet´s Leah eli Hissi on syypää siihen miksi tämä lauma ei saa pellettiä lainkaan. Hissin silmät reagoivat keräämällä rasvaa jo ihan pienestäkin pellettimäärästä. Hissi älypäälikkö rakastaa myöskin kulmariippukeinua ja välillä ne nahistelee siitä Hammastelijan kanssa. Hissi on suuri ja muhkea (löysä) ja rennonletkeä ötökkä. Syliin se ei tahdo. :D

Anemone´s Afterglow eli Reetu on lauman eunukki-Mies. Hurinallaan se taltuttaa näiden naisten mielialavaihteluita ja pitää rauhan yllä tasaisella charmillaan. Välillä sen yllättää keikuttelemasta mökissä itsekseen, kun joku tytöistä on juuri mennyt ohitse. Lempparipaikkana Reetu tähystää mökin katolla ylvään näköisenä. Toinen kuvittelee omistavasa suurenkin valtakunnan. <3

Särmäri on aika huligaani. Aina jotain tahtoessaan (eli aina) se nappaa häkin kalterista kiinni ja nostaa. Muutaman kerran se on tipauttanut häkin luukun alas, ei sentään mun niskaan. Vielä. Särmiskin on hurja nuoleskelija. Reetun ja Marsesterin tytär ja aikalailla välimuoto niiden luonteistakin. Särmiksen lempipaikka on korkein taso häkissä.

Häkki!

Saatiin häkki maalaamosta kotiin eilen ja voi että miten on hieno! Maalattu antiikkihopea-nimisellä maalilla eli siinä on pohjalla musta maali ja mustan pinnassa on "halkeillut" hopea. Uuulalaa. Luukkujen/ovien kalteriosan suojasin maalausta varten niin, että siinä ei ole maalia. Häkin sivuverkoissa on maali, mutta sekään ei näytä hullummalta. Häkissä on vielä laitettu aina ylemmän kerroksen kattoon sellaisia renkaita, joihin on helppoa ripustaa vaikkapa riippukeinuja, tasoja tai salaattipalloja!

Mutta käyttöön sitä ei ihan vielä saa, vaan se tarvitsee pientä säätöä.
-takalevyn/takaseinän kiinnitys, aloitettu
-ovien/luukkujen kiinnitys elikkä saranat ym
-ovien ja saranoiden reijät tarvii porata auki, kun ne on nyt täynnä maalia
-oviin nupit ja salvat (on hienot, katotaan onko toimivat...)
-aaltomuovin leikkaus (kahteen kerrokseen uupuu vielä muovit)
-pyörät kiinni, tehty

Meillä on ollut yhteistä aikaa niin hurjan vähän, ettei olla keretty saamaan sitä kasaan eilen vielä. Josko huomenissa...


Marsuliikennettä vaihteeksi täältä poispäin.
Nyt viikonloppuna H-poikueesta Hoppari matkustaa uuteen kotiin, niilläkin on ikää jo 2kk. Mihin se aika on hurahtanut? Ensi viikon viikonloppuna on sitten useampi hakija, kun Jazzari ja Brianda lähtee. Gaattori ja Insinööri menee kans. Messinakin saattaa muuttaa jo ensi viikon viikonloppuna. Mahdollisesti myös Violetta ja Milla, mutta siitä ei ole sovittu vielä mitään kummempaa. Seuraavalla viikolla lähtee Karbiini ja Hipsteri.
Ilopilleri haetaan elokuun puolen välin aikoihin. Hupparin muuttopäivästä ei oo ollu puhetta. Todennäköisesti sekin on elokuussa.

Mun piäniä!!! Ja isoja! Tulee valtava ikävä. Millaan, Karbiiniin ja Briandaan oon kiintyny paljon enemmän kun oli tarkoitus, kun ne tuli. Etenkin Karbiini.

Toisaalta hyvähän se on että eläinmäärä laskee. Tässä on aikalailla mun hoitomaksimi. Justiinsa tuli uusi häkki, mutta sen ei oo tarkoitus kasvattaa marsumäärää. Pienentää vähän laumoja ja lisätä tilaa. Pienimmän häkin voisi sitten jättää tavalliseksi hyllyksi, jos hyvin käy.


Pissalaatikkotesti Impaktori+Emperori ja Juju+Gaattori kaveruksilla on jatkunut edelleen. Tarvii hankkia se rikkaimuri, niin homma vähän helpottuu. Nyt oon iltaisin lakaissut ylimääräiset papanat pois sieltä ei-pissalaatikko-alueelta. Juju on kyllä kuljettanut sitä puupellettipölyä pitkin sitä mattoa, että se on jo vaihtokuntoinen... Impaktorin matto on vaihdettu kerran.

Pulinaa

Marsut on saaneet häkin täydeltä tuoretta heinää, kuivan heinän kulutus on aika minimaalista. Mammalauma syö ja juo kaiken minkä ne näkee. Ihan sama vaikka miten paljon laittais. :D Mammalaumassa on kyllä paljon syöjiäkin. Näkyy häkin likaantumisessa samalla tahdilla. Poijaat syö kans kaiken. Tai kyllä ne ronkeleita on. Ne kiskoo melkeen kaikki alas ja syö lehdet. Heinänkorret jää. :D

Impaktori+Emperori häkki on ollut nyt pyyhe / matto / pissalaatikko kokeilussa pari viikkoa ja ihan hyvältä vaikuttaa. Juju+Gaattori pääsi samaan kokeiluun mukaan viime siivouksessa. Marsulan jätteen määrää on pakko vähentää jotenkin, kun taloyhtiössä on hurjasti pienempi roskis kun edellisessä. (Edellisessä asukkaita 27 huoneistoa, tässä 10...) Toivottavasti tuo pyyheprojekti tuottaisi tulosta. :)

Muuttoevakosta tuli Milla, Brianda ja Violetta kotiin ja voi missä kunnossa. Brianda ja Violetta meni siis synnytyksestä vielä vähän toipilaina ja hoikkina ja Milla timminä tyttönä. Nyt Brianda ja Violetta on niin hienoa pakettia että. Milla on saanut massaa hyvin eikä ole pelkkä timmi, vaan suoranainen tiiliskivi. Kaikilla turkki kiiltää ja kimaltaa eikä juuri karvaakaan lähde irti. Niitä oli paapottu siellä yli kaiken. :) Tuoretta heinää annettu monta kertaa päivässä, voikukkaa, apilaa, kaikkia lehtiä ja muita (valtavan) pihan antimia myöskin. Aina oli "nuhjaantuneet" korjattu häkistä pois ennen seuraavien laittoa. Papanat oli kerätty käsin pois kait joka ilta ja pissakohdat kans. Purut vaihdettu kokonaisuudessaan kerran viikossa.
Paluu arkeen. :D Passaus päättyy, vaikka miten kiljutaan.

Millalta repeytyi kynsi ikävästi. Se sai hepulin ja ryhtyi räpiköimään nostettaessa, niin kynsi taisi siinä osua häkin reunaan tai tarttua paitaan. Mulla oli paita ihan veressä.

Meidän uusi häkki vietiin torstaina maalaamoon. Ensi viikolla se saadaan toivottavasti maalauksesta. :) Sit saa poijaat hyvät oltavat. Tai toisinsanoen: pojat saa tyttöystäviä. :)

Pareista ollut pohdintaa muutenkin. Nyt justiinsa ei ole ollut tilaa vaihdella laumoja niin, että voisi pareja muodostaa, mutta kunhan uusi häkki tulee, niin Ruotsiin Nordicissa lähtevä Breezeri saa kumppanikseen Tara-tyttösen. Aniara´s Kelpo Kalle koitetaan parittaa Corianterin ja Defenderin kanssa. Kalle tosin saattaa olla jo kykenemätön, mutta Corianteri ja Defenderi on niin nuoria, että saavat asustaa Kallen kanssa pitkälle syksyyn ennenkun vaihdan toisen uroksen jos mitään ei tapahdu. Nordicin jälkeen yhdistetään kotiutuva Alfonso Berbeeriin. :)

Yhdeksän pienokaisen paperit odottelevat postiin vientiä. :)

Ja Nordic.
Jänskättää jo. Varasin huoneen sieltä näyttelypaikan majatalosta. Täältä olis tyrkyllä lähtemään 18 marsua näytille. Näitä uusia näyttelytettäviä enimmäkseen. Se on vielä la-su näyttely, niin tekisi mieli viedä kaikki mahdolliset. Mut en mä 18 eläintä ikinä jaksa puunata näyttelykuntoon. Viis olis siis menossa jo pelkästään pet luokkaan. Muitakin vois viedä pettiin. 14 marsua mulla on mahdollisuus kuljettaa, kun enemmälle määrälle ei ole bokseja. Ketä mä otan mukaan ja ketä mä jätän rannalle? Välillä päähän ilmaantuu ajatus, että kehtaanko mä mennä sinne ollenkaan, mutta ei kai se pitää jonkun pelastaa muut viimeiseksi jäämiseltä. :D Noh, voittamaan sinne mennään vaikka mä kyllä hypin riemusta, jos sieltä yksikin serti tipahtaa.
Oletan tietty, et abyja tuo muutkin kun mie.
Nordic päivälle ilmotan vaan nää mun silmään paremmat ja sunnuntaille sitten kaikki (11?) abya ja ridgebackit. Mut entä jos mun silmä sanoo jotain muuta? No sunnuntaina ketuttaa sitten, että meni väärinpäin. :D Opinpahan. Toivottavasti Ferraari ilmaantuu Nordiciin kans. Se on siis Millan tytär, joka on sijoituksessa Hämeenlinnassa.

Pui.

Turvetta

Viime siivouskerralla vaihdettiin turpeeseen, kun puru tuntuu olevan koko Suomesta loppu. Ainakin niin meidän lähiagrista sanottiin. Viimoiset pururippeet tasaisesti joka häkkiin turpeiden päälle ja puupellettiä sekaan. Voi luoja tätä hajua. Voi luoja tätä köhää. Mikään ei haise pahemmalle kun turve. Mikään ei mene paremmin henkeen kun turve. Ja nyt sitä pölyä on mun kämpässä sisällä. Ikävää.

Tänään taas siivoilin häkit ja kävin ihan ostamassa pikkupusseissa purua, ettei tarvitsisi turvetta pöllyttää niin jumalattomasti. Mun flunssani yhdistettynä turveköhään on tosi tukala yhdistelmä.

Marsesteri oli lauantaina tosi heikkona. Se oli ollut aavistuksen vaisu edellisenäkin päivänä, mutta lauantai-iltana ei heinän perään hypelty normaaliin tapaan, tuoreista ei oltu kiinnostuneita. Oli tuskaisen oloinen kun nostin syliin ja Marsesteri tiputti pissaa. Käänsin ympäri ja alapää oli ihan turvonnut ja punainen!!! Pistettiin valkoiselle pyyhkeelle ja todettiin ettei ainakaan verta pissi. Soitettiin YES:ille Helsinkiin (ajattelin että tietävät enemmän kuin lähin päivystävä), mutta käskivät soittaa lähimmälle päivystävälle. Blah. Ensimmäiset kaksi kysymystä oli, että onko se varmasti naaras sekä onko sen häkkikaverit varmasti naaraita... Käski antaa antibiottia, kun meillä sitä jo valmiiksi kaapissa on, epäili virtsatietulehdusta. Syötettiin vastahakoiselle marsulle tukiruokaa vielä yölläkin. No, kuuri aloitettiin ja Marsesteri palautui jo normaaliin. Haluan kuitenkin vielä käydä vakieläinlääkärillä kuvauttamassa, josko siellä on kiviä. Ei mikään tulehdus näytä tuolta ja häviä noin äkkiä.

Tänään yhdistettiin meidän suklaatoivot. :) Piwers Alfonso ja Kaela von der Quieker Ranch eli Alfredo ja Elli. Alfredo meinasi hypätä nahoistaan! "Mulla on nainen!" Molempien isät ovat suklaita, joten ovat varmoja suklaakantajia. Elli on siis saksalainen taustoiltaan ja Alfredo on tanskalainen. 50% mahdollisuudella tulee suklaata, 25% suklaakantajia ja 25% ei suklaakantajaa = tod näk musta. Revin pelihousuni, jos tulee pelkkiä mustia, mistä niistä sitten tietää kuka kantaa suklaata ja kuka ei! Siinä tapauksessa pitäisi pitää kaikki ja teettää suklaan kanssa poikasia... Voi apua. Noh, toiveena on kaksi suklaanaarasta. :) Alfredo lähtee tammikuussa ruotsiin lainaan ja saan vastapalveluksena uroksen (ehkä jopa kaksi) tänne. Jos Elli saisi yhdenkin suklaatyttären, niin ilo olisi ylimmillään. Toinen lainauroksista äidille, toinen tyttärelle.

Muista pareista ei ole vielä mitään uutisoitavaa. Kaikki panttaa.