maanantaina, helmikuuta 25, 2013

Pet tuomarointia Hämeenlinnassa

Hämeenlinnan näyttelyssä olin siis tuomarina. Laittelen nyt tulokset myös tähän ja pienet kommentit perään.

Marsuja yhteensä 33kpl

Kunniamaininnat
Matlock om. Minttu Nenonen
EPET Heinz om. Ilona Heikkilä ja Minna Malin
Maailman Baari om. Kati Kyllönen
NuuNuu om. Anni Långström
Maailman Kaliiperi om Nea Lehtonen

Kunniapalkinnot
Delfoin Aslak om. Ilona Heikkilä
Maailman Ratamestari om. Nea Lehtonen
Matlock om. Minttu Nenonen
EPET Heinz om. Ilona Heikkilä ja Minna Malin
Manuel om. Johanna Kosonen
Don Dorleone om. Minttu Nenonen
Al Capone om. Minttu Nenonen
Snowfall´s Escada om. Satu Sihvo
Adina om. Minttu Nenonen
NuuNuu om. Anni Långström
Sosuli om. Anni Långström
FI MVA VV4-12 Almond´s Ice Princess om. Daniela Vainionpää
Maailman Kaari om. Anne Pesonen
Napero om. Emma Nurmela
Maya om. Johanna Oksanen
Manu om. Jenni Ala-Lipasti
Maailman Kaliiperi om. Nea Lehtonen
Kamu om. Marika Hieta
Anemone´s Earthsong om. Salla Ojaniemi
Maailman Baskeri om. Anne Pesonen

Erikoispalkinnot
Paras karkeakarvainen: Al Capone om. Minttu Nenonen
Sihteerin suosikki EPET Heinz om. Ilona Heikkilä ja Minna Malin
Maailman paras pörrö NuuNuu om. Anni Långström

Tuomarin suosikki
Maailman Dumbledori om. Kaarina Suihkonen-Syrjälä

PPM 1 Adina om. Minttu Nenonen
PPM 2 FI MVA VV4-12 Almond´s Ice Princess om. Daniela Vainionpää
PPM 3 Delfoin Aslak om. Ilona Heikkilä
PPM 4 Manuel om. Johanna Kosonen

Käsittääkseni Danielan marsusta tuli myös EPET tämän PPM sijan jälkeen. :) Marsuyhdistyksen pistelaskentaanhan menee KP, KM, tuomarin suosikki ja PPM sijat. Erikoispalkinnot on lahjoituspalkintoja.

Mukavia arvosteltavia ja tällä kertaa oikeasti vuoden aikaan nähden huomattavan hilseettömiä! Taso oli hyvin tasainen ja voittajien valinta oli kyllä haastavaa. Ykköseksi päätyi neljä kuukautta vanha naaras, joka oli äärimmäisen timmissä kunossa ja oikein hyvän kokoinen ikäisekseen. Erittäin iloinen olin jälleen siitä, että omien kasvattien omistajat ovat suurella joukolla innostuneet näyttelyihin. Oli mahtavaa nähdä kuinka hyvin niitä hoidetaan.

Maailman Paras Pörrö palkinnon saanut NuuNuu oli kyllä niin lähellä päätyä mun taskuun. Omistaja uskalsi kääntää selän, jolloin marsu olisi voinut "kadota". :) Mä istuskelin infossa ottamassa ihmisiä vastaan ja kirjaamassa jälki-ilmoja ja näin eläintentarkastukseen eteiseen. Sieltä yhden omistajan sylistä pilkotti pienen marsun ylisuloinen pää. Siinä vaiheessa jo taisin Mikalle tuumata "sä harhautat, mä juoksen". NIIN suloinen ettei tosikaan! :D


sunnuntaina, helmikuuta 24, 2013

Hämeenlinnan näyttely 24.2

Näyttelyjärjestelyt oli tällä kertaa pääasiassa mun vastuualuetta. Yhdistyksiä tapahtumassa oli mukana kolme. Marsuyhdistys näyttelyä järjestämässä, Rajakatse Fantasia ry hoiti buffetin plus tuomaroi ja palkitsi pukukilpailun, piirustuskilpailun, valokuvakilpailun ja paprikansyönnin sekä Hämeenlinnan Seudun Eläinsuojeluyhdistys oli mukana esittelemässä toimintaansa ja antoi palkintoja pet marsuille.

Olin tehnyt ja tulostanut luettelot, liimaillut tarrat arvostelukaavakkeisiin jo aiemmin viikolla. Mä olen enemmän ja vähemmän mukana myös Rajakatseen toiminnassa, joten leivoin buffaan porkkanakakkua, muffinsseita ja suolaisia pikkuisia haukkapaloja.

Sunnuntaina sitten pöytien ja paikkojen järjestelyä ennen ihmisten saapumista. Jännää.

Abyja oli ilmoitettu toiseen arvosteluun 23 toiseen 19.
Dumbledori, Xylitoli Tohtori, Ratamestari, Monitori, Kaliiperi, B-duuri, Bändäri ja Kaari olivat näytillä vaikka eivät mun omistuksessa enää olleetkaan. Meidän vanha jalostusuros Wallhamra AF Soul oli myös näyttelyssä mukana. Meiltä oli paikalla Narinari, Eliksiiri ja Karvaturri. Mä olen niiiiin tyytyväinen ja onnellinen, että mun kasvatteja oltiin tuotu näyttelyyn näinkin suurella innolla! Aivan mahtavaa! Dumbledori sai kuman molemmilta. Arvostelukaavakkeeseen oli lyöty sertileimakin, mutta näköjään tuomari oli tullut vielä katumapäälle ja vaihtanut kumaan. Xylitoli sai toiselta tuomarilta sertin. Ratamestari taisi myös saada toiselta tuomarilta sertin. Kaari sai molemmilta tuomareilta sertit. Karvaturri ja Eliksiiri sai yhdet sertit. Toivottavasti näyttelykärpänen on puraissut omistajia pysyvästi. :)

Kasvattajaluokassa meitä ei onnistanut. Jalostusluokkia sain kasaan kaksi ja olinkin jälleen kerran ainoa jalostusluokkaan osallistuva. Kaarille ja Karvaturrille sain ryhmät kasaan. Toisella tuomarilla toinen voitti, toisella toinen. Kaarin voittajaksi valinnut tuomari kertoi päätöksen perusteeksi sen, että siinä on rusettien asettelu ratkaiseva tekijä. Karvaturrin voittajaksi valinnut taas perusteli karkeutta. Hauska pikku lisä vielä se, että Kaari ja Karvaturri on sisarukset samasta poikueesta. :D

Kerrassaan mukava päivä vaikka voi luoja miten mä stressasin. Kun juttuhan on niin, että jos mikä tahansa homma kusee, niin sehän on automaattisesti vastuuhenkilön syy. Eli mun. Esimerkiksi kun ulkomuototuomareille ei oltu tulostettu nimikylttejä, niin se oli mun vika.

lauantaina, helmikuuta 16, 2013

Herrasmies Millimetri

Mä en muista koskaan omistaneeni noin herrasmiesmarsua. Millimetri 10kk sai jokin aika sitten kaksi naarasta kaverikseen. Oikein kilttejä ja lauman pahnanpohjimmaisia naaraita. Yhdistäessä ne vähän olivat nenäkkäin ja äkkiä kaikki väistivät omiin kulmiinsa. Nyt ne ovat olleet vähän nenäkkäin ja tökkineet sitten toinen toisiaan varovaisesti nuuskutellen. Millimetri menee ohi hiljaa hurrutellen. Vaivihkaa. Hur... Ämpsy sen korvia jo putsasi. Hur... Nukkuvat tason alla nyt harvinaisen lähekkäin. Yleensähän nämä tahtovat itsellensä unirauhaa, mutta nyt ovat saman tason alle tunkeneet. Ja Milli hurisee hiljaa ohi kulkiessaan.

Mä muistan ikuisesti sen meidän ekan uroksen. Nikean Jämä. Mahtiherra. Se tiesi tehtävänsä ja taisi astua naaraat riippumatta siitä oliko niillä kiima vai ei. Sen käytöksestä näki heti milloin naaras on tiinehtynyt. Kun Jämä alkoi söpöilemään ja lopetti machoilun, niin naaras oli tiinehtynyt.

Milli on niin eri planeetalta. Tosin omassa laumassaan se oli myös alimmaisena. Voi olla että se pelkää turpasaunaa hurinasta, kuten varmaan Narinarilta on tullut. Noh. toivottavasti Milli oivaltaa mikä on jutun juoni.

keskiviikkona, helmikuuta 13, 2013

Paras marsujen kuvio

dutch
  8 (20%)
 
dalmatialainen
  7 (17%)
 
himalaya
  9 (22%)
 
roan
  9 (22%)
 
brindle
  7 (17%)
 
agoutit
  5 (12%)
 
argentet
  2 (5%)
 
solid agouti/argente
  1 (2%)
 
tortoiseshell
  1 (2%)
 
tortoiseshell&white
  11 (27%)
 
bicolor
  1 (2%)
 
tricolor
  7 (17%)
 
tan
  7 (17%)
 
fox
  6 (15%)
 
otter
  4 (10%)
 
harlekiini
  9 (22%)
 
magpie
  3 (7%)
 
muu
  2 (5%)
 

Näin siis tsw voitti. Äänestäjiä oli 40. Äänestysaikaa viikko.

Mistä sitten äänestettäisiin?

maanantaina, helmikuuta 11, 2013

Helvetin heinänmyyjät

Mun marsuharrastuksen aikana olen joutunut heinää metsästämään usein. Joskus joudun kiroilemaan, että heinän myyjän tarkoittama "kyllä tämä hyvää on" voi tarkoittaa kilometrin päähän aistinvaraisesti mätiä paaleja.

Tiedustelen aina puhelimessa, että onko heinä minkälaista? Tuoreinta satoa? Onnistuiko hyvin? Kerkesikö kuivamaan kunnolla vai onko latokuivurissa viimeistelty? Onko kortista tai lehtevää? Millaiselta pellolta? Muita kasveja kun timotei? Se, että "kyllä meidän hevoset näitä syö" ei vakuuta minua millään tavalla. Hevosalalla olleena olen yhtälailla törmännyt kirjavaan laatuun.

Painotan puhelimessa myös, että nämä heinät tulevat nyt marsuille ja sen heinän on oltava oikeasti ensiluokkaista, koska nämä eläimet eivät juurikaan syö muuta. Pelletin ja tuoreiden osuus on niin pieni, että heinän rooli on äärimmäisen merkittävä. Pyydän myyjää sanomaan suoraan, jos heinä ei ole hyvää. Etten aja turhaan. Hyvää heinää metsästäessä 100km ei ole paljon, jos saalis on hyvä.

Alkuaikoina keltaisessa pörssissä bongasin ilmoituksen "Tämän vuoden satoa, kuivaheinää pikkupaaleissa alkaen 2€ paali".
Paikalle mentäessä paljastui, että 2€ paali on hinta ylivuotisesta heinästä ja tämänvuotiset paalit ovat menneet jo.

Tämän vuoden satoa latokuivurista 3€/paali.
Harmaa paali, kun käden työnsi keskelle paalia, se oli märkä. Ei kostea, vaan märkä. Lokakuussa...

Voin pussittaa teille irtoheinää valmiiksi.
Paljastui, että kaikki oli myyty ja ladon lattia lakaistu muovipusseihin.

Mä nostin tohon ladon eteen teille viis paalia valmiiksi.
Muuten kiltisti tehty, mutta nyt sataa kaatamalla.

Ai marsuille. Olis tossa noita ylivuotisia, joita voitte hakea ihan ilmaiseksi.
Mä tahdon ravintoarvoja. En huhtikuussa toissavuoden satoa.

Tämän kertaisen aiheen siivittäjänä toimi meidän tuorein heinänmyyjä. Jokin aika sitten kysyin heinäpaaleja, jälleen kerran melko kaukaa. Myyjä sanoi että tänne Hämeenlinnaan hän usein tuo kuormaa hevostalleille, joten eiköhän siinä sivussa muutama paali tule meidänkin marsuille. Puhelimessa jälleen kerran painotin, että tarvitsen uutta heinää ja sen tulee olla hyvää. Edelliset paalit menivät homeeseen. Haluan laadukasta heinää. Sanoin tälle myyjälle vielä erikseen tästä homeasiasta. Meillä on marsut kotona sisätiloissa asunnossa, joten heinä ei todellakaan saa olla homeessa. Meillä on 1v lapsi, joten homeinen heinä ei tule kysymykseen sitten millään tavalla.

Kipakassa pakkasessa valtavat paalit tyhjennettiin latoon, vaikutti kelvolliselta. Vähän keltainen ja kortinen, mutta siltä ne ovat näyttäneet nyt kaikkialla. Ei pölissyt. Tulivat 2h sovittua myöhässä ja perivät kuljetuksesta jäätävän summan. Jos mulle sanotaan, että siinä sivussa kulkee marsupaalitkin eikä puhuta kuljetuksen hinnasta, niin oletan, ettei kuljetus ole ainakaan noin käsittämätöntä summaa...

Avasin paalin tänään marsulassa.

Homeessa. Ei pinnasta, vaan ihan sisältä asti.

AAARRRRRRRGGGGGGHHHH!!!!


Helvetin heinänmyyjät. Eikö ole minkäänlaista ammattiylpeyttä? Rehellisyyttä sanoa, että jos sulla on noin kovat vaatimukset heinän suhteen, niin sun kannattaa kokeilla jostain muualta. Mä olen saanut kolmesta paikasta hyvää heinää koko viiden vuoden harrastuksen aikana.

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2013

Tyhjää

Hip-hei harvinaisuutta!
Meillä on kaksi tyhjää häkkiä: tehdashäkki ja kerroshäkin alakerta. Tosin tavoitteena on, ettei tehdashäkkiä koskaan olisikaan käytössä, joten ehkä lasketaan vain yksi tyhjä häkki.

Define Kendel leikeltiin muodikkaaseen polkkatukkaan ja se on aiheutanut hämminkiä abylaumassa. Samoin neljästä eri laumasta kasattu nuorten/baby urosten lauma. Meno on villiä, vaikka joukossa on yksi aikuinen.

Hämeenlinnan näyttelyn viimeinen ilmopäivä lähestyy eikä mulla ole aavistustakaan ketä mä ilmoitan.

lauantaina, helmikuuta 09, 2013

Kaveriblogin arvontaa

Kiva idea. Ja hyvä palkinto, jos Pauliina laittaa sen  10-15€ ja Candycane vielä jotain omaa lisää.

http://wannabecavies.blogspot.fi/2013/02/kolmen-blogin-yhteisarvonta.html

Olkaas hyvä ja osallistukaa.

keskiviikkona, helmikuuta 06, 2013

Konsertti

Harvinaista. Meillä sirkutetaan nyt duettona. Toinen sirkuttaja on ihan käheä, lähinnä tsih, tsih ja toinen sirkuttaa kirkkaasti ja korkealta. Matalammasta sirkuttajasta mulla ei ole mitään käsitystä, mutta korkeampi sirkuttaja on hyvin todennäköisesti Danski. Tanskalainen naaras on sirkutellut monesti kesken häkkien siivouksen niin että olen ollut pällistelemässä häkin takana kun se aloittaa. Ja toissayönä kuului myös tsirp, tirp...

tiistaina, helmikuuta 05, 2013

Suosikkiväri

Äänestysaikaa oli viikko ja tässä tulos. Suklaa on paras! Jeejeejee! :)

p.e.white
  8 (24%)
 
d.e. white
  6 (18%)
 
cream
  8 (24%)
 
buff
  6 (18%)
 
saffron
  3 (9%)
 
lemon
  5 (15%)
 
p.e. golden
  3 (9%)
 
d.e. golden
  2 (6%)
 
red
  6 (18%)
 
grey
  4 (12%)
 
chocolate
  18 (54%)
 
beige
  5 (15%)
 
lilac
  9 (27%)
 
black
  7 (21%)
 
muu väri
  7 (21%)
 

Seuraavaksi arvuutelaan suosikkikuvioita!